maanantai 22. marraskuuta 2010

Talouden mittaristoa - tarvitaan laajempaa mittausta!

Talouden mittaristoa - tarvitaan laajempaa mittausta!

1.BKT ja kansantulo

BKT on kansantalouden tärkein kokonaistuotannon mittari. BKT:tä on pidetty suhteellisen hyvänä taloudellisen kehitystason indikaattorina, vaikka sitä on kritisoitu. BKT:n hyviä puolia ovat sen kansainvälisesti hyväksytty määritelmä ja sen hyvä kattavuus. Silti nykymuotoisessa avoimessa tietotaloudessa BKT kertoo vain vähän kansalaisten todellisesta hyvinvoinnista ja hyvästä elämästä , jota Platon aikanaan peräänkuulutti. Stiglitzin komission työ osoitti, että vain pieni osa BKT:stä kuvaa todellista hyvinvointia. Stiglitzin komission raporttia odotettiin eväällä 2009, mutta maailmanlaajuinen talouskriisi siirsi julkistuksen syyskuulle 2009 saakka. Komission suosittelemat mittaustapojen uudistukset olisivat olleet erittäin olennaisia talouskriisien hoidossa, koska Stiglitzin komissio paaluttaa yhteiskuntien edistyksen ja hyvinvoinnin mittaamisen tämän päivän maailmaan . Eräs syy siihen, että kriisi yllätti, on se, että markkinat ja hallitukset eivät kohdista huomiota oikeisiin indikaattoreihin .

BKT:n mittausperusta on materiaalisen tuotannon ja kulutuksen tilinpito. BKT ei ota kantaa talousyksiköiden toiminnan tehokkuuteen vaan mittaa tuotantoa riippumatta siitä, onko tuotanto hyödyllistä tai haitallista. Stiglitzin komission mukaan BKT ei kata monia tärkeitä laadullisia asioita. BKT:n keskeinen ongelma on, että palkatonta kotityötä ei tilastoida, vaikka sen osuus voi olla 40 %:ia BTK:stä. Julkisen sektorin maksamat palkat sisältyvät kansantalouden tilinpitoon, vaikka palveluiden tuotanto olisi tehotonta ja julkisen sektorin osuus palvelutuottajana olisi ylimitoitettu. Tästä mittaustavasta seuraa se, että palkaton kotityö on mm. Suomessa huonosti arvostettua verrattuna mihin tahansa ulkopuoliseen palkkatyöhön. Keskeinen heikkous on luonnon ilmaishyödykkeiden (ilma, vesi, maa) puuttuminen BKT:stä, jolloin luontoa saastuva tuotanto ja kulutus lisäävät BKT:tä. Lisäksi omaisuuden arvon menetykset jäävät BKT:stä pois, joten tämä kannustaa valtioita
vastuuttomaan taloudenhoitoon, mistä Kreikka on varoittava esimerkki.

Julkisin varoin tuotetut, subventoidut palvelut ovat kotitalouksien tuloa. Stiglitzin komissio tarkastelee erikseen terveyspalveluja (sisältävät sosiaalipalvelut) ja koulutusta. Näiden käyttö on hyvin erilaista mm. riippuen kansalaisen iästä ja sosio-ekonomisesta asemasta. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion tarjoamat laajat subventoidut palvelut tuotetaan verotuloilla, joiden suurimmat maksajat eivät koskaan käytä maksamiaan palveluita, koska turvautuvat pääsääntöisesti yksityisiin palveluihin. Näin subventoiduilla palveluilla on tasovaikutusten lisäksi merkittäviä tulojen jakaumavaikutuksia . Palvelujen hyvinvointivaikutusten (mm. hoito, oppi tai apu) hyöty ei näy suoraan BKT:ssä, jossa mittaus kohdistuu suoritteisiin ja panoksiin. Stiglitzin komissio korostaa epäsuorina tuloina ilmeneviä siis välillisiä hyvinvointivaikutuksia kotitalouksissa .

BKT mittaa maassa tuotettujen hyödykkeiden arvoa markkinahintaan (gross domestic product). Maahan tuodut ja tuotannossa käytetyt materiaalit, raaka-aineet, energia jne. eivät sisälly BKT:n, mutta niiden jalostamiseen tarvittavat tuotantopanokset sisältyvät. Kokonaistarjonta tarkoittaa hyödykemäärää (tavarat ja palvelut), joka tarjotaan ostettavaksi tiettynä ajankohtana ja tiettyyn hintaan. Sen osatekijät ovat kotimainen tuotanto tuonti. Julkinen tuotanto lasketaan tuotantokustannusten mukaan. BKT on kotimaisin tuotantopanoksin tuotettu osa kokonaistarjontaa. Koska kokonaistarjonta ja kokonaiskysyntä ovat aina yhtä suuria, voidaan BKT ilmaista myös kysynnän kautta:

BKT = YKSITYINEN KULUTUS + JULKINEN KULUTUS + INVESTOINNIT + VIENTI - TUONTI

KANSANTULO = BKT (markkinahintainen) – TUOTEVEROT (mm. arvonlisävero) – POISTOT (pääoman kulumisesta)

Ostovoima tarkoittaa sitä, mitä tietyllä rahamäärällä saadaan hyödykkeitä (tavaroita ja palveluja) eri olosuhteissa. Ostovoima on erilainen eri maissa, koska samalla rahamäärällä saadaan eri määrä hyödykkeitä. Elinkustannukset vaihtelevat maiden välillä, joten maiden välisessä vertailussa käytetään tavallisesti ostovoimakorjattua BKT:tä, jossa kunkin maan hintataso on otettu huomioon ostovoimapariteetin avulla. Taulukko 2 kuvaa eri maiden vuoden 2008 kansantuloa per capita (Gross National Income per capita at purchasing power parity, PPP) dollareina (international dollars).

Taulukko 1: 50 maata kansantulon pohjalta vuonna 2008, dollareina

1. Luxemburg 64.320 26. Etelä-Korea 28,120
2.Norja 58.500 27. Israel 27,450
3. Kuvait 52.610 28. Slovekia 26,910
4. Macao 52.260 29. Islanti 25,220
5. Brunei 50.200 30. Uusi seelanti 25,090
6. Singapore 47.940 31. Kypros 24,040
7. Yhdysvallat 46.70 32. Trinirad 22,490
8. Sveitsi 46.640 33. Saudi Arabia 22,910
9. Hong Kong 43,960 34. Malta 22,460
10. Hollanti 41.670 35. Tsekin tasavalta 22,790
11. Ruotsi 38.180 36. Oman 20,650
12. Itävalta 37.680 37. Portugal 22,790
13. Irlanti 37.350 38. Päiväntasaajana Ginea 21,700
14. Tanska 37.280 39. Slovakia 21,300
15. Kanada 36.220 40. Antigua 20,570
16. Englanti 36.130 41. Seychelles 19,770
17. Saksa 35.940 42. Viro 19,280
18. Suomi 35.660 43. Kroatia 18,420
19. Japani 35.220 44. Liettua 18,210
20. Belgia 34.760 45. Unkari 17,790
21. Ranska 34,400 46. Puola 17,310
22. Australia 34.040 47. Latvia 16,740
23. Espanja 31.1300 48. Libya 15,630
24. Italia 30.250 49. Venäjä 15,630
25. Kreikka 28.470 50. Saint Kitss 15,170


Suomessa on käytössä oleva arvonlisämenetelmä laskee kansantalouden tuotantoyksiköiden aikaansaamat (brutto)arvonlisät lasketaan yhteen. Kun markkinahintaisesta bruttoarvonlisäyksestä vähennetään tuoteverot (mm. arvonlisävero), saadaan perushintainen BKT, joka vastaa yritysten tuotantotilastoinnin jalostusarvo-käsitettä. Kun tästä vähennetään pääoman kulumisesta johtuvat poistot, saadaan kansantulo, joka jakautuu tuloihin ja veroihin. Palkkatuloihin lasketaan rahapalkka ja luontaisedut. Omaisuustuloja ovat vuokra-, korko- ja osinkotulot. Yrittäjätuloa ovat voitot ja ylijäämät. Nimellisarvoisesta BKT:n aikasarjasta saadaan reaaliarvoinen aikasarja BKT:n hintaindeksi avulla, kun nimellisarvoiset arvot jaetaan hintaindeksillä. Reaaliarvoisen BKT:n indeksiä kutsutaan BKT:n volyymi-indeksiksi, joka kertoo BKT:n määrällisen muutoksen ja joka siis on paljon julkisesti esiintynyt talouskasvu. Talouskasvu on puhtaasti materiaalinen ja määrällinen suure.

BKT:n volyymi-indeksin käyttöarvoa vähentää kansantalouden tilinpidon puutteiden ohella tietokuntakehitys. Kun tieto kulkee Internetissä, sillä on vaikutuksia talousyksiköiden tuotantoon mutta tästä tietosisällöstä jää mitattavia jälkiä vain sen tuottamiseen käytettyjen panosten kautta – ja vain, jos maksetaan palkkoja ja muita vastikkeita. Globalisaation eräs tunnusmerkki on aineettoman vaihdannan kasvu. Aineettoman viennin merkitys on länsimaille suuri, vaikka aineettomien tekijöiden mittaus on vaikeaa. Palvelut ovat kasvava osa Suomen vientiä. Vuonna 2006 tilastomenetelmiä uudistettiin tarkoituksena ottaa mukaan BKT-eränä yrityskonsernien (erityisesti Nokian) ulkomaisille yksiköilleen Suomessa tuottamien palvelujen arvo, joka on tullut esiin vasta globalisaation myötä. Tämän takautuvasti toteutetun tilastomuutoksen seurauksena palveluviennin osuus vuosien 2001−2005 viennistä kasvoi 12 %:sta 18.5 %:iin. Tilastokorjaus nosti BKT:n arvoa 1,8 %:ia vanhoihin tilastoihin verrattuna vuosina 2001–2005 .Tämä tilastomuutos synnytti Suomessa illuusion talouskasvusta, koska kohonneen BKT:n avulla saatiin julkiseen menotalouteen lisää pelivaraa, kun valtion velka tätä kautta näytti kohtuulliselta samoin kuin veroaste. Suomen kansantulo kasvoi 4 %:ia vuonna 2005 ja 5.5 %:ia vuonna 2006. Kaksi ryhmää hyötyi selvimmin vuoden 2006 kansantulon kasvusta:

1. Palkkasumma kasvoi vuonna 2005 4,5 %:ia ja vuonna 2006 4 %:ia.
2. Omaisuustulot lähinnä pörssiyhtiöistä kasvoivat vuonna 2006 13 %:ia.
3. Yrittäjätulot laskivat vuonna 2005 ja kasvoivat vuonna 2006 vain prosentin ja niiden osuus oli vain 7 %:ia kansantulosta, kun omaisuustulot ovat liki 20 %:ia ja palkat/ palkkiot liki 50 %:ia.

2000-luvun paradoksi on se, että julkista kulutusta on kasvatettu tilastomuutoksella ja näi aikaansaatu BKT-kasvu. Tällä tavalla Suomen kansantalouden tehottomuus kasvoi radikaalisti, koska tehokkain sektori siis yrittäjäsektori menetti osuuttaan. Tilastokorjauksen luoma illuusio näkyi myös monissa sinällään ammattitaitoisesti laadituissa ennusteissa. Näissä oletettiin, että tilastollisesti luotu BKT-kasvu jatkuisi koko 2000-luvun lähes 6 %:in vuosikasvun tasolla . Avoimet markkinat eivät palkitse tehottomuudesta – vaan rankaisevat. Tämä näkyi Suomessa lähes 10 %:n BKT:n tason laskuna vuodesta 2008 eteenpäin eikä muutosta parempaan ole havaittavissa. ”Aineetonta ei voi syödä eikä ainakaan ennakkoon” kirjoitin vuonna 2006 Nykypäivä-lehdessä. Toivottavasti Suomen suuryritysten ulkomainen toiminta tarjoaa 2010-luvulla vastinetta Suomen ulkomaisille nettoinvestoinneille, joka on ollut julkisen kulutuksen ohella kasvava BKT-erä .

Esimerkiksi Islannissa tai Kreikassa valtion velka ylittää BKT:n moninkertaisesti. Kysymys on kehittyneistä maista, joilla pitäisi olla kykyä pitää taloutensa tasapainossa. Miten uskot Islannin ja Kreikan kansantulon ja kansalaisten hyvinvoinnin kehittyvän lähivuosina? Monet Euroopan yhteisön jäsenmaista ovat talouskriisissä, vaikka yleisesti on puhuttu (mm. Lissabonin strategia), että Eurooppa on tulevaisuudessa maailman kilpailukykyisin maanosa. Onko kyseessä on suuruuden harha vai mikä Euroopan yhdentymisessä meni vikaan? Yhdysvaltojen taloudenpito on ollut vuosikymmeniä vastuutonta, kun valtion velka on noussut yli BKT:n. Yhdysvallat olisi saanut budjettitaloutensa tasapainoon mm. nostamalla alhaista liikennepolttoaineiden verotusta. Miksi Yhdysvallat jatkoi sekä saastuttavaa liikennepolitiikkaa että valtion velanottoa?


2.Vaihtoehtoiset hyvinvoinnin mittarit


2.1. BKT-mittaria täydentävät mittarit

BKT ei ota huomioon tekijöitä, joita on vaikea tai mahdoton mitata rahassa. Jos siis halutaan arvioida talouden onnistumista, BKT ei riitä. BKT:stä puuttuvat toimeentulon jakaumaa, terveyttä, ravitsemusta, asumista, vaatetusta, työtä, työolosuhteita, koulutusta, sosiaaliturvaa, vapaa-aikaa, virkistystä ja ihmisoikeuksia kuvaavat mittarit. Ajatus sosiaali-indikaattoreista nousi esiin YK:ssa jo 1950-luvulla. Len Doyalin ja Ian Goughin ansioksi voinee lukea teoreettinen pohdinta hyvinvoinnin määrittelyn perusteista ja kattava lista keskeisistä sosiaali-indikaattoreista, jotka painottavat yksilön elämän hallintaa ja terveyttä kaiken perustana mutta myös ympäristön tilaa, demokratiaa ja erityisesti naisten asemaa . Doyal ja Gough edustavat taloustieteeseen nähden radikaalia uutta näkökulmaa, koska taloustieteessä hyvinvointi ymmärretään yksilön käytettävissä olevina resursseina (capabilies) henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelussa .

Doyal & Gough vertailivat erilasia yhteiskuntatyyppejä edustavia maita, kuten Yhdysvallat, Ruotsi ja Englanti. Ruotsi oli paras 2/3 mittareita ja Yhdysvallat vastaavassa suhteessa huonoin 1980-luvun tietojen valossa. Mikä selittää maiden välisiä eroja? Doyal ja Gough puolustavat pohjoismaista hyvinvointivaltiota . Onko pohjoismaista hyvinvointivaltio erityisen ansiokas juuri tällä alueella ja millä perusteella?



2.2. Kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi (Index of Sustainable Economic Welfare, ISEW)


BKT:tä laaja-alaisempi mittausjärjestelmiä on Herman Dalyn ja John Cobbin vuonna 1989 kehittämä kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi (Index of Sustainable Economic Welfare, ISEW). Indeksi perustuu kahden tunnetun ekonomistin (William Nordhaus ja James Tobin) jo 1970-luvulla esittämille näkemyksille , jotka oli esitetty vaihtoehtona enemmän kuin täydentäjinä BKT-järjestelmälle. Suomessa kestävä taloudellinen hyvinvointi (ISEW) kääntyi Suomessa laskuun vuonna 1983 ja oli vuonna 2000 noin puolet vuoden 1983 tasosta, vaikka samaan aikaan Suomen BKT oli likimäärin kaksinkertaistunut.

Kaavana ISEW on
yksityinen kulutus (personal consumption)
+ Julkinen ei-sotilaallinen kulutus (public non-defensive expenditures)
- Yksityisen puolustuskustannukset (private defensive expenditures)
+ Pääoman muodostus (capital formation)
+ Kotimaiset työvoimapalvelut (services from domestic labour)
- Luonnonhaittakustannukset (costs of environmental degradation)
- Poistot luontopääomasta (depreciation of natural capital)


ISEW-mittarin heikkous on kaksi viimeistä laskelman kohtaa, koska pitkäaikaiset taloudellisen toiminnan aiheuttamat ympäristöhaitat on vaikea arvioida ja niitä koskevat tutkimustiedot ovat ristiriitaiset. Worldwatch-insituutin mukaan BKT on aikansa elänyt, koska se ei mittaa ympäristökatastrofeja, inhimillistä hätää, luontopääoman kulumista (metsien, maanviljelysmaan, mineraalien ja pohjaveden väheneminen) tai sodan ja luonnonkatastrofien aiheuttamaa tuhoa. Luontopääomasta tekee ongelmallisen se tosiseikka, että luontoa ei voi korvata millään muualla tai vaihtaa teolliseen pääomaan. Teollisista mineraaleilta monet ovat käyneet niukoiksi. Öljyn niukkuus on jo tiedostettu. Shellin geologi Hubbert laati vuonna 1956 ennusteen, jonka mukaan Yhdysvaltojen öljyntuotanto olisi huipussaan vuonna 2000, mikä aika lähelle toteutui. Tämän jälkeen tuotantoa ei voida enää kasvattaa lähteiden ehtyessä, kun taas kulutuksen kasvua on vaikea estää erityisesti Kiinan tapaisissa maissa. Kasvava kysyntä ja niukkeneva tuotanto pitävät öljyn hinnan pitkän aikavälin hintakehityksen nousevana . Sama kehityskulkut koskee muita tärkeitä teollisia mineraaleja kuten kupari tai sinkki. Kriittisin luontopääoman muoto on puhdas vesi, koska pohjavesi on loppumassa monissa väkirikkaissa maissa kuten Meksiko tai Intia. Mitä tämä kertoo maailman tilasta?

Luontopääomaa ei mikään teollisen pääoman muoto voi kokonaan korvata luontopääomaa ja siksi talous ja luonto ovat yhteismitattomia. Luontojärjestelmä edellyttää sosiaalisen kehityksen tasapainoa, mistä on puhunut erityisesti nobelisti Amartya Sen. Hänen mukaansa taloudellisen kehityksen painopisteen tulee muuttua tuloista tuloksiin (from incomes to outcomes) ja kansantuotteen kasvusta henkeä kohti elämänlaadun parantamiseen. Onko maailma valmis saavuttamaan todellisia tuloksia?
Kestävä innovointi edellyttää globaalia näkökulmaa, jossa erityisesti kehitysmaat nousevat valokeilaan, koska esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa luonto saattaa rankaista ankarasti, kun viimeiset suuret puut kaadetaan polttopuiksi. Miten voitaisiin estää Afrikan tai yhtä lailla Amazonin alueen puiden hävittäminen?

2.3. Inhimillisen kehityksen indeksi HDI (Human Development Index)

YK:n piirissä on kehitelty uutta kansainvälistä hyvinvoinnin mittaria, joka ottaisi huomioon useampia tekijöitä ja joka olisi helppo mitata ja käyttää vertailuissa. Keskeisin mittari on HDI (Human Development Index), jonka kehitti pakistanilainen ekonomisti Mahbub ul Haq ja jota YK (United Nations Development Programme) on julkaissut vuodesta 1993 lähtien Vuosiraportissaan. Inhimillisen kehityksen indeksi HDI on kolmen osaindeksin summa:

1. Elinajanodote (Life Expectancy Index)
2. Koulutus (Adult Literacy Index + Gross Enrollment Index)
3. Varallisuus (GDP)

HDI kuvaa kansalaisten hyvinvointia ja erityisen hyvin se soveltuu erottelemaan toisistaan maailman maat näiden elintason mukaan. YK:n tarkoitus on korostaa erityisesti lasten hyvinvointia. Ympäristöasiat näkyvät mittarissa vain välillisesti lähinnä kansalaisten elinajanodotteen kautta. Mittarin ongelmana on mittausmetodiikka, joka on ekonomistin luomaksi yksinkertainen mutta tavalliselle käyttäjälle kaikkea muuta kuin helppoa ymmärtää .

Taulukko 2: Parhaat maat HDI-indeksin mukaan vuonna 2008

1. Islanti 0.968 (▲1) 11. Suomi 0.952 (▬)
2. Norja 0.968 (▼1) 12. Yhdysvallat 0.951 (▼4)
3. Australia 0.962 (▬) 13. Espanja 0.949 (▼6)
4. Kanada 0.961 (▲2) 14. Tanska 0.949 (▲1)
5. Irlanti 0.959 (▼1) 15. Itävalta 0.948 (▼1)
6. Ruotsi 0.956 (▼1) 16. Belgia 0.946 (▼4)
7. Sveitsi 0.955 (▲2) 17. Englanti 0.946 (▲1)
8. Japani 0.953 (▼1) 18. Luxemburg 0.944 (▼6)
9. Hollanti 0.953 (▲1) 19. Uusi Seelanti 0.943 (▲1)
10. Ranska 0.952 (▲6) 20. Italia 0.941 (▼3)


Pohjoismaat ovat kaikki kärkimaiden joukossa siis 11 parhaan indeksin saaneen maan joukossa. Mitä tämä kertoo Pohjoismaista? Monet Afrikan maat ovat heikkojen maiden joukossa. Mitä se kertoo yleisesti Afrikasta? Afganistan on toiseksi heikoin Aasian maana. Mitä tämä kertoo?

Keskinäiseen vertailuun kehittyneille teollisuusmaille UNDP suosittelee puuteindeksiä (Deprivation Index), toiselta nimeltä inhimillisen köyhyyden indeksi (Human Poverty Index). Toinen nykyaikainen mittari on CDI, jossa on seitsemän kategoriaa. Nämä ovat kauppa, teknologia, turvallisuus, ympäristö, muuttoliike, investointi ja apu. Hyvinvointia on mitattu myös WISP (World Index for Social Progress) indeksillä, jossa on 40 mittaria, kuten koulutus, terveys, talous, väestörakenne, ympäristö, hyvinvointijärjestelmä, tasa-arvo, kulttuuri ja puolustus . ZUMA on saksalainen tutkimuslaitos, joka on kehittänyt hyvinvoinnin indeksin. Indeksillä on vertailtu EU-maita keskenään. Indeksi sisältää 25 mittaria, jotka arvioivat muun muassa taloudellista kehitystä, koulutusta, työllisyyttä, sosiaalimenoja, elinikää, liikennevälineitä, kulutusrakenteita ja energian kulutusta sekä erilaisia haittoja .

2.4. Aidon kehityksen mittari (Genuine Progress Indicator, GPI)

Aidon kehityksen mittari (Genuine Progress Indicator, GPI) kehitettiin Yhdysvalloissa. Sen lähtökohtana oli muiden sosiaali-indikaattoreiden tapaan puutteet kansantalouden tilinpidossa (UN System of National Accounts) ja kasvava BKT-kritiikki. 1990-luvulla monetarismin saadessa pääroolin Yhdysvaltojen ja maailman talouspolitiikassa, kehityssosiologit ja myös monet ekonomistit päätyivät siihen, että rahan tarjonnan kasvu siis ns. kuplatalous tarkoittaa samaa kuin kansalaisten todellisen hyvinvoinnin lasku. Erityisesti ekonomistit Herman Daly ja John Cobb sekä Philip Lawn lähtivät hakemaan teoreettisia perusteluita indikaattoreille. Kynnyshypoteesia (threshold hypothesis ) soveltaen voidaan olettaa, että kun makroekonominen järjestelmä ylittää tietyn kokoluokan, kasvun tuottamat hyödyt saattavat jäädä kasvun tosiasiasiallisia kustannuksia pienemmiksi. Lawn tunnistaa mm. seuraavia kustannustekijöitä:

1. Resurssien ehtymisen kustannukset (Cost of resource depletion)
2. Rikollisuuden kustannukset (Cost of crime)
3. Otsonikadon kustannukset (Cost of ozone depletion)
4. Perheiden hajoamisen kustannukset (Cost of family breakdown)
5. Saastumisen kustannukset (Cost of air, water, and noise pollution)
6. Viljelymaakadon kustannukset (Loss of farmland)
7. Kosteikkojen kadon kustannukset (Loss of wetlands)

GPI (genuine progress indicator) ottaa perustaksi BKT:n mutta korjaa sitä
vähentämällä mm. Lawnin tunnistamia kustannuksia. ISEW:n tapaan BKT:stä vähennetään siis arvio ympäristön pilaantumisen ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön aiheuttamasta menetyksestä, johon teoreettisen perustelun loi nobelisti John Hicks . Toisaalta myös suuret tuloerot vähentävät GPI-lukua. Tavoitteena on mittari, joka vastaa tavallisen kansalaisen käsitystä hyvinvoinnista. GPI-laskennassa BKT:n lisätään tai vähennetään arvio kotitaloustyön, kolmannen sektorin vapaaehtoistyön ja vapaa-ajan arvon muutoksista. BKT:tä korjataan myös alaspäin, jos BKT-nousu on koitunut pienen, ennestään suurituloisen väestönosan hyväksi, ja suuren enemmistön käytettävissä oleva tulo on polkenut paikoillaan tai laskenut. Tavoitteena on mittari, joka vastaisi tavallisen kansalaisen käsitystä hyvinvoinnista.

GPI-lukua laskevat säännöllisesti runsas kymmenen kehittynyttä maata kuten Itävalta, Englanti, Ruotsi, Saksa Kanada ja Yhdysvallat. Eräs pioneereita on ekonomisti Mark Anielski, joka mittasi pitkän aikavälin taloudellista, sosiaalista ja ympäristöllistä kestävyyttä (sustainability) Kanadan Alberta-provinssissa. Tulos oli odotuksiin nähden erilainen, koska GPI eroaa selvästi BKT:stä . Eräs käynnön tulos, joka olisi ollut tarpeen myös tämän päivän Kreikassa tai Portugalissa, oli se, että Kanada on pyrkinyt vähentämään maan velkaantumista talouskasvun vuoksi. Yhdysvalloissa on tehty vertailu vuosina 1950-2002. Siinä nousee esiin liike-elämän moraalittomuuden kustannukset . Erityisesti raportti nostaa esiin presidentti Bushin politiikan, jossa kasvu ehdolla millä hyvänsä sai kannatusta (all growth is good agenda). Vuodesta 1968 Yhdysvaltojen tulonjaon epätasapaino (income inequality) on lisääntynyt koituen rikkaiden (noin prosentti väestöstä) eduksi. Samalla terveydenhoidon ja koulutuksen kustannukset ovat kasvaneet ja luonnon saastuminen on kiihtynyt. Lopputuloksena on, että maan hyvinvointi kääntyi laskuun 1970-luvun puolessa välissä GPI-laskennan mukaan, kun taas BKT on noussut yli puolella . Yhdysvaltain GPI oli vuonna 2004 4,4 biljoonaa dollaria, kun BKT oli 10,8 biljoonaa dollaria . Esimerkiksi Yhdysvalloissa vuosina 1974–2004 kotitalouksien köyhimmän viidenneksen reaalitulot nousivat 2,8 % kun taas varakkaimman viidenneksen reaalitulot nousivat vastaavana aikana 63,6 %.

Negatiiviset mittaustulokset eivät miellytä hallituksia ja ilmeisesti tästä syystä monet maat kuten Kiina ovat lopettaneet kestävän kehityksen indikaattoreiden laskennan. Mitä tästä seuraa?


Tilastokeskus julkisti (12.11.2008) Suomen Genuine Progress Indicatorin aikasarjan. Tulosten mukaan Suomen GPI kasvoi aina vuoteen 1989 saakka, minkä jälkeen se kääntyi laskuun ja on painunut 2000-luvulla alle 1970-luvun alun tason. BKT:n mittaamat valtaisat tuotannon kasvun aikaansaamat positiiviset hyvinvointivaikutukset eivät mittaustuloksen mukaan ole edistäneet tavallisen suomalaisen hyvinvointia 1980-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 1989 Suomen GPI oli 8 139 euroa per asukas (vuoden 2000 hinnoin), mikä on mittarin korkein arvo. BKT oli vuonna 1989 21 865 euroa per asukas. Tuossa vaiheessa Suomessa vallitsi käytännön täystyöllisyys ja tätä kautta yleinen toimeliaisuus oli korkealla tasolla. GPI-pohjanoteeraus 2 152 euroa on vuodelta 2004, jolloin BKT per asukas oli jo kivunnut tasolle 27 818 euroa. Vuonna 2007 GPI oli 3 134 euroa ja BKT 30 975 euroa asukasta kohden, mitä selittää ympäristöhaittojen määrän vähentyminen. Nyt kriisin keskellä GPI on todennäköisesti laskenut.

lauantai 20. marraskuuta 2010

OLISI AIKA PANOSTAA YLIOPISTO-OPISKELIJOIHIN - HEIDÄN VARASSAAN ON SUOMEN SELVIÄMINEN

Opiskelijoiden edut ovat Suomessa heikoimmat verrattuna kaikkiin muihin Pohjoismaihin. Suomessa opintoraha ei riitä elämiseen - ei ainakaan lapsiperheillä. Minun kolme lastani joutuivat maksamaan kaikki opintorahat.

Poliitikot suhtautuvat opiskelijoiden vähiin etuuksiin kielteisesti. Syyksi epäilen 30 vuoden kokemuksella yliopiston opettajana sitä, että poliitikot ovat keskimäärin menestyneet huonosti opinnoissa - ja siksi heillä on negatiivinen asenne yliopistoja kohtaan. Tästä riippumatta he ovat saaneet valtiolta ja kunnilta huippuvirkoja.

Nykytilanne asettaa opiskelijaperheet täysin mahdottomaan tilanteeseen. Ensin pitäisi hankkia lähes nollatuloilla asunto perheelle Helsingistä, jossa asuntopula on nostanut hinnat pilviin. Sitten pitäisi onnistua paitsi omien velkojen maksussa myös koko ajan kasvavan yhteisen velkakuorman maksussa.

Olin keväällä MIT-konferenssissa Islannissa. Siellä nuoret aivan yleisesti puhuvat siitä, että heillä ei ole mitään kykyä selviytyä siitä tilanteesta, mihin maa on ajettu pankkien epäonnistuneen maailmanvalloituksen johdosta. Tämän sanoi myös selvästi myös maan presidentti.

Minun mielestäni nyt tarvittaisiin erityisiä panostuksia yliopisto-opiskelijoihin. On totta kai kysymys opiskelijoiden nopeasta siirtymisestä työelämään mutta juuri sen mahdollistamiseksi opintoajan etuuksia tulisi korottaa vastaamaan todellisia elinkustannuksia.

Toiseksi tarvittaisiin Suomen mittavien eläkevarojen uudelleenkohdentamista. Eläkevarat on luotu suomalaisella työllä ja siksi ne pitäisi investoida aikaisen kasvuvaiheen yrityksiin, joiden varassa on työllisyyden kohentuminen.

Nykyisin investoinnit aikaisen kasvuvaiheen yrityksiin ovat satoja miljoonia, kun elävaroja on sijoitettu heikkohin euromaihin luokkaa 12 miljardia. Totuus on se, että maailmassa menestyvät ne maat, joissa investoidaan kotimaahan - esimerkkinä juuri Kiina. Suomessa kansallisvarallisuus sirotellaan maailmalle riskikohteisiin.

Voimme ottaa esimerkkinä "norjalaisen", josta 90-luvun alussa puhuttiin alentavia vitsejä. Silloin Norja oli köyhä "sillimaa". Nyt Norja on maailman talouskilpailun ylivoimainen voittaja. Norjassa on panostettu kasvuyrityksiin ja nuoriin.

Norjalaiset poliitikot eivät suostuneet 90-luvun vaihteessa maksamaan; Suomessa eduskunta sääti "pankkituen ilman ehtoja" ja tämän talouspäätöksen seurauksena meillä on ollut siitä lähtien noin 300.000 ihmistä syrjäyneenä työmarkkinoilta pysyvästi "normaalin" kausityöttömyyden lisäksi. Valtionvelka nousi 90-luvulla jyrkästi ja nyt sitä vain kasvatetaan.

Suomessa tulevan sukupolven yliopistonuorten maksettavana on jättimäiset velat. Kun lasketaan valtion, kuntien ja kansalaisten velat yhteen, sitä on vuonna 2015 liki 300miljardia euroa. Norjan valtio on käytännössä velaton ja omistaa noin prosentin maailman pörssivarallisuudesta. Norjan vienti on äärimmäisen kannattavaa ja volyymiltään noin kaksinkertainen per capita Suomeen nähden.

Olisi poliitikkojen ollut syytä ottaa talousopinnot toissaan minun ja muiden kursseilla.

Parissa vuosikymmenessä maan talous on saatettu liki romahduspisteeseen tavallisen kansan kannalta. Sen sijaan noin prosentti kansalaisista on rikastunut politiikkojen myötävaikutuksella.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Yritysten synty, kasvu ja kannusteet (julkaistu Kauppalehdessä 15.11. otsikolla: Miksi Henry Katajalle ei sallittu yrityssaneerausta)

Suomen ongelmana on se, että meillä syntyy yrityksiä mutta vain harva näistä on kasvuyritys. Työllistämisen velvoitteet ovat Suomessa ankarat ja mm. siksi yrittäjät eivät ole valmiita ottamaan riskiä. Työllistämiskynnyksen alentaminen on jäänyt hallituksesta toiseen aika vähälle huomiolle, vaikka aina vaalien alla siitä on puhuttu.

Toinen ongelma on kasvurahoitus. On rohkaisevaa nähdä, että monet yritystoiminnalla rikastuneet sijoittavat nykyisin kasvuyrityksiin ns. businessenkeleinä. Nykyinen hallitus sai ohjelmavalmistelun vaiheessa käsiinsä hyvin perustellun ehdotuksen kannusteista businessenkeleille. Tästä tuli maininta hallitusohjelmaan mutta poliittista tahtoa ei riittänyt. Nyt näitä kannusteita tarvittaisiin; ne ovat toimineet hyvin mm. Englannissa.

Suomalainen pankkijärjestelmä on ansioitunut suomalaisten yritysten kasvurahoittajana. 90-luvun pankkikriisi katkoi tämän kehityksen. Vakava menetys oli kahden suuren liikepankin myynti ulkomaille. Meillä on vain yksi suuri kotimaisesti omistettu liikepankki OP-Pohjola-ryhmä ja joukko pieni pankkeja kuten Tapiola Pankki, Aktia tai Koivunlehtipankit. Toimin 80-luvulla OKOn johtokunnan asiantuntijana ja uskon, että OP-Pohjola tekee hyvää työtä. Nyt tarvittaisiin kuitenkin pankkien laajaa sitoutumista riskirahoitukseen, koska valtio on tehnyt vähintään tarpeeksi.

Ajankohtainen keskusteluaihe on osinkoverotus. On aika huvittavaa, että nykyinen pääministeri moitti muutama viikko siten julkisesti suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajaa siitä, että hän hyökkää yrittäjiä vastaan, kun ehdottaa progressiivista osinkoverotusta. Kumpikaan ei ilmeisesti ole tietoinen siitä, että noin 90 prosentilla yrittäjistä osinkoverotus on jo progressiivinen, eikä tilanne siitä ole muuttumassa yhtään mihinkään. Verotus ei yrittäjien kannalta voi juuri muuttua kovemmaksi. Nykyinen verotilikäytäntö sitoo yrittäjät tiukasti veronmaksajiksi.

Toinen asia, johon pitäisi puuttua, on konkurssimenettely. Yrittäjä voi joutua konkurssiin ilman omaa syytään. Silti velallisaloitteisessa konkurssissa yrittäjä käytännössä menettää koko omaisuutensa. Kaikki järjestelyt tehdään yrittäjän tappioksi – ja hänen omilla varoillaan. Muissa maissa on lähtökohtana se, että realisoinnin sijasta haetaan aina edellytyksiä yrityksen toiminnan jatkamiselle.

Henry Kataja on esimerkki yrittäjästä, josta kaikkialta kuuli vain hyvää. Silti hän menetti yrityksensä omaisuuden konkurssissa, josta päätettiin verottajan/ vakuutusyhtiön vaatimuksesta, vaikka perheen jäsenten kertoman mukaan lain vaatima osuus velkojista kannatti saneerausta. Katajan yrityksen omaisuuden käyväksi arvoksi arvioisin noin 100 miljoonaa ja velat olivat luokkaa 25 miljoonaa. Yrityksen omaisuudesta löytyi siis 75 miljoonaa jaettavaa ja täysin laillisesti. Henry Kataja itse kuoli tässä ”pesänryöstössä”.

Jos joku henkilö kavaltaa 75 miljoonaa, hänet tuomitaan vuosien kuluttua maksamaan tästä vaikkapa 1/10 – ja hän saa usein asianajokulut valtion maksettavaksi. Jos hänet muutaman vuoden kuluttua armahdetaan presidentin päätökselle, hänellä voi olla 70 miljoonaa omaisuutta ja puhtaat paperit.

Katajan tapaiset yrittäjät ja heidän läheisensä ovat tuomitut ikuiseen häpeään. Ne, joiden omaisuus ei riitä pesän kuluihin jäävät ”velkavankeuteen”, josta ei voida armahtaa, koska heitä ei ole edes syytetty mistään rikoksesta. Katajaa ei edes epäilty mistään moraalittomasta vaan päinvastoin häntä ylistettiin suoraselkäiseksi yrittäjäksi. Silti hänen ”tuomionsa” oli Suomen taloushistorian kovimpia.

Talousrikollisuus tuottaa valtiontilintarkastajien arvion mukaan joka vuosi lähes riskittömästi harjoittajilleen luokkaa 15 miljardia ”puhdasta” voittoa – ja on siis huippukannattavaa. Voiko Katajan tapauksen pohjalta väittää, että rehellinen yrittäjyys kannattaa?

torstai 11. marraskuuta 2010

eduskuntavaalin henkilötiedot ja teemat

Professori Arto Lahti, Aalto-yliopisto, Suomen Kristillisdemokraatit r.p. eduskuntavaaliehdokas Helsingissä (sitoutumaton)

KANSANEDUSTAJIEN TEHTÄVÄ ON TOIMIA KANSAN ETUJEN HYVÄKSI

Ehdokkuuteni tarkoitus tulevissa eduskuntavaaleissa on koota kansalaiset laajasti työhön Suomen nostamiseksi kasvuun. Suomessa on loistava nuoriso, yrittäjät ja yritysjohtajat. Suomen kansa on moraaliltaan verratonta. Yrittäjyys ja työ ansaitsevat arvostusta.

Henkilötiedot (blogi: http://artolahti.blogspot.com/ kotisivut: www.kd.fi/artolahti)

• Vuoden 2006 presidenttiehdokas, jonka keskeinen anti oli puolen vuoden intensiivinen
keskustelu Helsingin keskustassa ihmisten tosiongelmista. Keskeinen väite tämän pohjalta: Olemme matkalla kohti pahoinvointivaltiota.
• Pienviljelijäperheestä kotoisin, jotka kaikki työt ovat tuttuja. Siksi arvostan kaikkea työtä ja uskon, että kaikkea työtä tarvitaan. Olen runsas 14 vuotta rakentanut ja hoitanut puutarhaa kesäisin. Olen oppinut kunnioittamaan elämää ja luontoa.
• Naimisissa vuodesta 1975. Vaimo Beatrice. Lapset: Kim (DI, diplomiekonomi), Tom (kauppatieteen tohtori), Jenny (DI). Lapsenlapsi: Sara (2 vuotta). Koira: Fanny ja ”ottokirjana” Romy. Olemme perheenä panostaneet paljon lapsiin.
• Nuorisotyötä kirkon piirissä (mm. 5 vuotta pyhäkoulua poikien kanssa)
• Harrastukset: jatkuva kirjoittaminen, shakki, jalkapallo, lenkkeily, hiihtoa ja muu liikunta. Terve sielu terveessä ruumissa pätee.
• Toiminut mm. Helsingin kaupunginvaltuuston varajäsenenä ja teknisen palvelun lautakunnan jäsenenä. Tunnen pitkältä ajalta Helsingin asiat.
• Tekstiilitehtaan työntutkija 1970-74, Kone Oyj talous 1975-76, Teknologiateollisuus ry ekonomisti 1977-1980. Olen oppinut tulemaan toimeen ihmisten kanssa.
• Aalto yliopisto: Väittely 1983, professoriviranhoitoa1983-1989 ja virkanimitys 1990
• Tuotanto: noin 30 väitöskirjatasoista kirjaa ja tieteellistä julkaisua sekä satoja artikkeleita tai kolumneja. Olen kirjoittanut taloudesta tutkimuslaitoksen verran.
• Asiantuntija: Pohjoismainen ministerineuvosto, 300 yritystä (50% ulkomailla), hallitusjäsenyyksiä, työryhmien jäsen eri ministeriöissä mm.: TEM, VM ja MMM.
• Yhdistystoiminta: Kauppatieteellisen yhd. pj. 1991-2001/ kunniapuheenjohtaja 2002- ja Suomen talouskasvatusseura pj. 2010-, Suomen pienyrittäjät ry pj. 2008-2009
• Yrittäjyys käytännössä: Perustanut 20 innovatiivista yritystä. Työnantaja 10 henkilölle. Auttanut (pro bono) satoja vaikeuksissa olevia yrittäjiä ja yrittäjäperheitä.
• Panostanut tutkimustyössä viimeiset vuodet kehitysmaiden ja erityisten Afrikan taloudellisten ongelmien analyysiin ja niitä käsitteleviin konferensseihin. Erityisenä haasteena on järjestää "Aid for Trade" konferenssi Suomessa vuoden 2011 kesällä.
• Toinen keskeinen työsarka on talous- ja yrittäjyyskasvatus. Nuoret tulevat taloustoimikelpoisiksi 15-vuotiaina ja siksi heihin kohdistuu mm. pikalainatarjonta. Suomen talouskasvatusseura ry:n puheenjohtajana olemme käynnistäneet hankkeita OPH:n ja Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa tällä alueella.

KD:n rahankeräyslupa POHADno/2010/1166, päättyy 30.4.2011,
tili: Nordea 106530-225528. Arto Lahti viitenumero: 4013514

Vaaliteemat

Eläkeläisten nöyryyttäminen pitää loppua. Eläkerahat ovat olemassa (liki 200 miljardia euroa); tasokorotukselle ei ole tosiasiallisia esteitä. Leikatusta indeksistä pitää luopua. Eläkeläisten ostovoiman palauttaminen edellyttää yli 300 euroa tasoista korotusta.

Koulut rakentavat hyvinvointia. Suomessa on laadukas opettajakunta. Nuorten älykkyys, moraali ja ahkeruus ovat kunnossa. Silti edut ovat heikoimmat Pohjoismaissa. Moni opiskelija on ilman pysyvää asuntoa ja tarjolla lähinnä pätkätöinä, joiden vuoksi nuori usein menettää vähäisetkin etunsa. Koulutoimen etujen leikkaus on vailla perusteita.

Perheiden hajottamispolitiikasta perheiden eheyttämiseen; omaishoitajat, perheenäidit, jne. ovat syrjityssä asemassa. Kotityö on noin 40 %:ia kaikesta työstä ja sen kautta valtio ja kunnat säästävät valtavia summia, luokkaa 100.000 euroa vuodessa per omaishoitaja. Kotityöstä on mahdollista maksaa korvausta ja sen tulisi tuottaa eläkekertymää.

Monissa yhteiskunnan keskeisissä palveluissa on riskinä vakava työuupumus. Opettajia, poliisia, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, tms. tarvitaan nopeasti lisää. Jos on pakko karsia, pitää karsia yleisestä valtion ja kuntien hallinnosta, jota on koko ajan kasvatettu.

Työttömyydestä täystyöllisyyteen. Suomessa työttömyyskoulutus on loukkaavan heikkoa älykkäille työnhakijoille. Lopputulos on työpaikkakato. Suomalaiset ovat yrittäjäkansaa. Yrittämisen ja työn edellytyksiin tulee panostaa muutenkin kuin vaalipuheissa, sillä työ ei ole loppunut ja täystyöllisyys on vain poliittisen tahdon asia.

Talousrikollisuus on saatava kuriin. Talousrikollisuus on 10 %:ia BKT:stä, 20 miljardia euroa. Talousrikollinen syö veronmaksajan pöydästä kultalusikalla. Talousrikollinen saa valtion maksaman asianajajan edukseen, koska on kätkenyt tulonsa ja omaisuutensa, kun taas uhri saa selvitä omillaan. Miksi sallitaan nimetön osakkeen omistus suomalaisissa pörssiyhtiöissä verokeitaita hyödyntäen? Veronmaksu pitää koskea kaikkia tuloja!

Poliittiset virkanimitykset tulee kieltää. Suomi on maailman paras koulutusyhteiskunta. Jos julkiset virat täytetään poliittisin perustein, tehdään karhunpalvelus demokratialle. EY vain pahentaa tilannetta, koska EY itse itsensä isäntä ja Suomi suuri nettomaksaja.

Naisten, vanhusten ja lasten koti- ja katuturvallisuus on perusarvo. Heikompaan osapuoleen kohdistuva väkivalta tulee saada kuriin. Suomalainen perusarvo on vuosisatoja ollut reiluus. Siksi tarvitaan perheväkivallalle nollatoleranssi. Suomessa on tehtävä rangaistukset vaikuttaviksi. Uhrin aseman parantaminen on keskeinen haaste.

Suomi tulee olla avoin niille, jotka tulevat tänne tekemään työtä, opiskelemaan ja/ tai yrittämään. Sen sijaan kadulla maleksimista ei voi suosia. Suomi on työn yhteiskunta. Yhteiskunnan jäseneksi pääsee vain työntekoa kautta. Suomen tulee panostaa köyhien maiden auttamiseksi mutta se voidaan tehdä parhaiten koulutuksen ja kehitystyön keinoin ja silloin auttajien on mentävä autettavien luo.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Työllistävien yritysten käyttöpääoman saanti on edelleen työllisyyden kasvun este

Työllistävien yritysten käyttöpääoman saanti on edelleen työllisyyden kasvun este


Ajankohtaisesti keskeinen ongelma on työllistävien pk-yritysten käyttöpääoman saatavuus. Tilanne on toistaiseksi selvästi parempi konkurssitilastossa kuin 90-luvulla pahimpaan aikaan. Nyt konkurssihakemuksia on tullut puolessa vuodessa (1-6/2009) noin 1.500 ja niissä on kyse noin 10.000 henkilön työpaikoista. Tietenkin suuri määrä yksinyrittäjiä lopettaa kaikessa hiljaisuudessa töiden loppuessa. Näistä ei ole tietoa, mutta nämä tapaukset näkyvät kyllä sosiaalipuolella.

Suurena haasteena on se, että ensi talvesta tulee hiljainen, eikä ole vahvaa instrumenttia vaikeuksissa olevien ja työllistävien pk-yritysten käyttöpääomaongelmien ratkomiseksi. Pankit ja Finnvera edellyttävät kannattavaa liiketoimintaa rahoituksen perustaksi ja tällä hetkellä ei edes suurilla vahvan markkina-aseman omaavilla yrityksillä (kuten Nokia) ole kassavirtaennustetta kvartaalia pidemmäksi. Miten se olisi pk-yrityksillä?

Finnveran lainat auttavat tietenkin niiden saajia mutta niiden osuus koko työllistävien pk-yritysten joukosta on suhteessa pieni. Finnvera on myöntänyt suhdannelainoja vasta runsas 100 miljoonaa euroa, eivätkä pankit ole halukkaita käyttöpääomarahoitukseen riskin päälle. Valtaosa työllistävistä pk-yrityksistä on konkurssiuhan alaisia ensi talvikauden aikana, koska koko käyttöpääomaongelman ratkaisu elinkykyisilläkin pk-yrityksillä edellyttäisi usean miljardin euron pääomaruisketta.

Erityisen ongelmallisia ovat tietenkin ne tapaukset, joissa kaikki omaisuus yrittäjällä/ yrityksellä on kiinnitetty liiketoiminnalliseen varallisuuteen, jota ei voida realisoida. Sen sijaan ne lähinnä keskisuuret yritykset, joilla on realisoitavissa olevaan tasevarallisuutta, ovat paremmassa asemassa, koska kassaa voi parantaa tasejärjestelyillä. Myös omistajien kertynyt varallisuus auttaa tilannetta, jolloin yrittäjäperhe tai –suku kantaa konkreettisesti yhteiskunnallista vastuuta. Jossakin tapauksissa joustoa löytyy, jos yrittäjä löytää toisen liiketoiminta-alueen hiljentyneen rinnalle. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa, koska lähes kaikilla sektoreilla on ylikapasiteettia. Osin verovaroin tuettu korjausrakentaminen lienee tänä syksynä selvä poikkeus.

Ongelma on perimmältään se, että osaavaa ja uskaltavaa yrittäjä-työnantajaa ei ole mahdollista koulia kuin monien vuosien käytännön toiminnan kautta. Esimerkiksi monimutkaista työhallintoa ja työlainsäädäntöä ei voi edes oppia ymmärtämään kuin pitkän kokemuksen kautta. 90-luvun alussa menetettiin ehdottomia osaajia, siis monet eri tavoin palkitut yrittäjät menivät konkurssiin. Seurasin muutamaa sataa tapausta läheltä, kun kysyivät toistuvasti neuvoa. Aikainen yrityssaneeraushakemus tuntui ja tuntuu olevan se, joka saattaa vielä pelastaa mutta kuinka ollakaan verottaja saattaa yksinään kaataa hakemuksen käräjäoikeudessa, mitä ei voi pitää perusteluna, koska julkisoikeudellisten velkojien asema on muutenkin vahva.

Ongelmana eivät ole lait sinällään vaan asenteet. Verottaja ei ainakaan ole valmis sovitteluun eikä kaikilla paikkakunnilla ymmärrä tilanteen vakavuutta. Tietenkin vouti ensisijaisesti perii verosaatavat mutta verottaja pitäisi ehdottomasti kouluttaa ymmärtämään, mikä on kansantaloudellinen vaikuttavuus erilaisilla toimintamalleilla. Suoraviivainen perintälinja aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa, koska kun nousu taas käynnistyy, talouskasvun rajoituksena saattaa olla krooninen puute osaavista työnantaja-yrittäjistä. Tämän estämiseksi tulisi löytää nopeasti toimia talousammattilaisten saamiseksi elinkelpoisten keskisuurten yritysten avuksi.

Sisäpiiritieto ja ministeri Paula Lehtomäen omistus Talvivaara Oyj:ssä

Sisäpiiritieto ja ministeri Paula Lehtomäen omistus Talvivaara Oyj:ssä

Suomessa syvään sisäpiiriin kuuluvat mm. yhtiön hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet, toimitusjohtaja sekä tilintarkastajat. Heitä koskeva julkisuus on toteutettu niin, että sisäpiiriläisten on ilmoitettava omistuksensa ja sen muutokset. Yhtiö on velvollinen pitämään niistä rekisteriä. Pysyvän sisäpiirin ohella säännellään kaikkia niitä henkilöitä, jotka jossakin yksittäisessä tilanteessa ovat saaneet tietoonsa julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää tietoa, jota ei ole julkistettu tai joka ei muuten ole ollut markkinoilta saatavissa.

Talvivaara Oyj:n kannattavuus riippuu keskeisesti ympäristöministeriöstä, sillä kaivostoiminta aiheuttaa aina haittoja lähiympäristölle. Tätä koski kansanedustaja Merja Kyllösen kirjallinen kysymys ympäristöministeri Paula Lehtomäelle. Ministeri Lehtomäki arvioi vastauksessaan 12.8.2010, että kaivoksen "Ongelmia on ollut erityisesti pölyn, hajun ja melun ehkäisyn ja torjunnan kanssa, mutta vähitellen haittojen torjunnassa on menty eteenpäin…”. Antaessaan myönteisen arvion pörssiyhtiöstä Lehtomäki ei kertonut lähipiirinsä (puoliso ja lapset) suuresta osakeomistuksesta yhtiössä, joka toteutui jo alkuvuodesta 2010 edulliseen kurssiin.

Yhdyn tässä hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpään kantaan siitä, että Lehtomäen olisi pitänyt jäävätä itsensä kirjallisen vastauksen antamisesta. Ministerin vastaus vaikutti ratkaisevasti kaivosyhtiön osakekurssiin, koska kaivosyhtiö saattoi jatkaa käynnistysvaiheesta varsinaiseen kaivostoimintaan ilman mittavia panostuksia pöly-, haju- ja meluhaittojen torjuntaa. Koska kaivos sijaitsee lähellä asutusta, olisi ministeri voinut perustellusti edellyttää kaivosyhtiöltä merkittäviä toimia haittojen torjuntaan.

Erikoiseen valoon ministerin vastauksen nostaa tieto, jonka mukaan kaivosyhtiö voi louhia uraania laajuudessa, joka kattaa kotimaisen tarpeen. Uraanin läsnäolo yhtiön päästöissä lähiympäristöön ei ole luonnolle ja asukkaille harmiton asia. Radioaktiivisuus aiheuttaa syöpää ja on mittava terveydellinen haitta. On sinällään johdonmukaista, että Lehtomäki ilmoitti todennäköisesti jääväävänsä itsensä ensi keväänä, jolloin hallitus käsittelee Talvivaaran mahdollisia uraanilupia.

Tämä ei muuta sitä, että ministeri vastauksessaan eduskunnalle antoi vahvan signaalin kaivosyhtiön puolesta ympäristöhaitta-asioissa. Ministeri teki sen tietoisena sidonnaisuuksistaan, joista ei eduskunnalla ollut tietoa. Uraanin asema strategisena malmina on ilmeisesti syynä sille, että elinkeinoministeri Pekkarinen kiirehti julkisuuteen korostamaan valtion halua panostaa kaivostoimintaan omistajana. Spekulaatiot Talvivaara Oyj:n arvon jyrkästä noususta lähiaikoina ovat vahvat, jos ja kun uraanilupa menee läpi yhtiölle edullisilla ehdoilla.

Osakemarkkinat eivät ole valtioneuvoston toimialaa ja siksi ministereiden pitäisi noudattaa erityistä varovaisuutta omissa ja lähipiirin osakeostoissa ja lausunnoissa, joilla vaikutetaan yksittäisen yhtiön kurssiin.

Valtio on suuri osakkeenomistaja ja osakekaupan harjoittaja. Mutta ei ole viisasta kertoa ennakkoon, mitä aikoo ostaa, koska silloin kurssi nousee.

Professori Arto Lahti,
Aalto-yliopisto
Suomen Kristillisdemokraatit r.p. eduskuntavaaliehdokas Helsingissä

torstai 4. marraskuuta 2010

Kansanedustajan tehtävä on toimia kansan etujen hyväksi

Professori Arto Lahti, Aalto-yliopisto, Suomen Kristillisdemokraatit r.p. eduskuntavaaliehdokas Helsingissä (sitoutumaton)

KANSANEDUSTAJIEN TEHTÄVÄ ON TOIMIA KANSAN ETUJEN HYVÄKSI

Ehdokkuuteni tarkoitus tulevissa eduskuntavaaleissa on koota kansalaiset laajasti työhön Suomen nostamiseksi kasvuun. Suomessa on loistava nuoriso, yrittäjät ja yritysjohtajat. Suomen kansa on moraaliltaan verratonta. Yrittäjyys ja työ ansaitsevat arvostusta.

Henkilötiedot (blogi: http://artolahti.blogspot.com/ kotisivut: www.kd.fi/artolahti)

• Vuoden 2006 presidenttiehdokas, jonka keskeinen anti oli puolen vuoden intensiivinen

keskustelu Helsingin keskustassa ihmisten tosiongelmista. Keskeinen väite tämän pohjalta: Olemme matkalla kohti pahoinvointivaltiota.
• Pienviljelijäperheestä kotoisin, jotka kaikki työt ovat tuttuja. Siksi arvostan kaikkea työtä ja uskon, että kaikkea työtä tarvitaan. Olen runsas 14 vuotta rakentanut ja hoitanut puutarhaa kesäisin. Olen oppinut kunnioittamaan elämää ja luontoa.
• Naimisissa vuodesta 1975. Vaimo Beatrice. Lapset: Kim (DI, diplomiekonomi), Tom (kauppatieteen tohtori), Jenny (DI). Lapsenlapsi: Sara (2 vuotta). Koira: Fanny ja ”ottokirjana” Romy. Olemme perheenä panostaneet paljon lapsiin.
• Nuorisotyötä kirkon piirissä (mm. 5 vuotta pyhäkoulua poikien kanssa)
• Harrastukset: jatkuva kirjoittaminen, shakki, jalkapallo, lenkkeily, hiihtoa ja muu liikunta. Terve sielu terveessä ruumissa pätee.
• Toiminut Helsingin kaupunginvaltuuston varajäsenenä ja teknisen palvelun lautakunnan jäsenenä. Tunnen pitkältä ajalta Helsingin asiat.
• Tekstiilitehtaan työntutkija 1970-74, Kone Oyj talous 1975-76, Teknologiateollisuus ry ekonomisti 1977-1980. Olen oppinut tulemaan toimeen ihmisten kanssa.
• Aalto yliopisto: Väittely 1983, professoriviranhoitoa1983-1989 ja virkanimitys 1990 (yrittäjyyden professori).
• Tuotanto: noin 30 väitöskirjatasoista kirjaa ja tieteellistä julkaisua sekä satoja artikkeleita tai kolumneja. Olen kirjoittanut taloudesta tutkimuslaitoksen verran.
• Asiantuntija: Pohjoismainen ministerineuvosto, noin 300 yritystä (50% ulkomailla),hallitusjäsenyyksiä, työryhmien jäsen eri ministeriöissä mm.: TEM, VM ja MMM. Olen oppinut tulemaan toimeen monien maiden kansalaisten kanssa.
• Yhdistystoiminta: Kauppatieteellisen yhd. pj. 1991-2001/ kunniapuheenjohtaja 2002- ja Suomen talouskasvatusseura pj. 2010-, Suomen pienyrittäjät ry pj. 2008-2009
• Yrittäjyys käytännössä: Perustanut 20 innovatiivista yritystä. Työnantaja 10 henkilölle. Auttanut (pro bono) satoja vaikeuksissa olevia yrittäjiä ja yrittäjäperheitä.
• Panostanut tutkimustyössä viimeiset vuodet kehitysmaiden ja erityisten Afrikan taloudellisten ongelmien analyysiin ja niitä käsitteleviin konferensseihin. Erityisenä haasteena on järjestää "Aid for Trade" konferenssi Suomessa vuoden 2011 kesällä.
• Toinen keskeinen työsarka on talous- ja yrittäjyyskasvatus. Nuoret tulevat taloustoimikelpoisiksi 15-vuotiaina ja siksi heihin kohdistuu mm. pikalainatarjonta. Suomen talouskasvatusseura ry:n puheenjohtajana olemme käynnistäneet hankkeita OPH:n ja Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa tällä alueella.

Vaaliteemat

Eläkeläisten nöyryyttäminen pitää loppua. Eläkerahat ovat olemassa (liki 200 miljardia euroa); tasokorotukselle ei ole tosiasiallisia esteitä. Leikatusta indeksistä pitää luopua. Eläkeläisten ostovoiman palauttaminen edellyttää yli 300 euroa tasoista korotusta.

Koulut rakentavat hyvinvointia. Suomessa on laadukas opettajakunta. Nuorten älykkyys, moraali ja ahkeruus ovat kunnossa. Silti edut ovat heikoimmat Pohjoismaissa. Moni opiskelija on ilman pysyvää asuntoa ja tarjolla lähinnä pätkätöinä, joiden vuoksi nuori usein menettää vähäisetkin etunsa. Koulutoimen etujen leikkaus on vailla perusteita.

Perheiden hajottamispolitiikasta perheiden eheyttämiseen; omaishoitajat, perheenäidit, jne. ovat syrjityssä asemassa. Kotityö on noin 40 %:ia kaikesta työstä ja sen kautta valtio ja kunnat säästävät valtavia summia, luokkaa 100.000 euroa vuodessa per omaishoitaja. Kotityöstä on mahdollista maksaa korvausta ja sen tulisi tuottaa eläkekertymää.

Monissa yhteiskunnan keskeisissä palveluissa on riskinä vakava työuupumus. Opettajia, poliisia, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, tms. tarvitaan nopeasti lisää. Jos on pakko karsia, pitää karsia yleisestä valtion ja kuntien hallinnosta, jota on koko ajan kasvatettu.

Työttömyydestä täystyöllisyyteen. Suomessa työttömyyskoulutus on loukkaavan heikkoa älykkäille työnhakijoille. Lopputulos on työpaikkakato. Suomalaiset ovat yrittäjäkansaa. Yrittämisen ja työn edellytyksiin tulee panostaa muutenkin kuin vaalipuheissa, sillä työ ei ole loppunut ja täystyöllisyys on vain poliittisen tahdon asia.

Talousrikollisuus on saatava kuriin. Talousrikollisuus on 10 %:ia BKT:stä, 20 miljardia euroa. Talousrikollinen syö veronmaksajan pöydästä kultalusikalla. Talousrikollinen saa valtion maksaman asianajajan edukseen, koska on kätkenyt tulonsa ja omaisuutensa, kun taas uhri saa selvitä omillaan. Miksi sallitaan nimetön osakkeen omistus suomalaisissa pörssiyhtiöissä verokeitaita hyödyntäen? Veronmaksu pitää koskea kaikkia tuloja!

Poliittiset virkanimitykset tulee kieltää. Suomi on maailman paras koulutusyhteiskunta. Jos julkiset virat täytetään poliittisin perustein, tehdään karhunpalvelus demokratialle. EY vain pahentaa tilannetta, koska EY itse itsensä isäntä ja Suomi suuri nettomaksaja.

Naisten, vanhusten ja lasten koti- ja katuturvallisuus on perusarvo. Heikompaan osapuoleen kohdistuva väkivalta tulee saada kuriin. Suomalainen perusarvo on vuosisatoja ollut reiluus. Siksi tarvitaan perheväkivallalle nollatoleranssi. Suomessa on tehtävä rangaistukset vaikuttaviksi. Uhrin aseman parantaminen on keskeinen haaste.

Suomi tulee olla avoin niille, jotka tulevat tänne tekemään työtä, opiskelemaan ja/ tai yrittämään. Sen sijaan kadulla maleksimista ei voi suosia. Suomi on työn yhteiskunta. Yhteiskunnan jäseneksi pääsee vain työntekoa kautta. Suomen tulee panostaa köyhien maiden auttamiseksi mutta se voidaan tehdä parhaiten koulutuksen ja kehitystyön keinoin ja silloin auttajien on mentävä autettavien luo.