Ulkomaankauppaministeri Väyrynen vaatii 6.03.2010 Kauppalehdessä ”Ruotsin peli saatava loppumaan”. Totta on, että Ruotsin kruunun heikentynyt auttaa Ruotsia viennin kasvun vauhdittamisessa samalla kuin Suomi on kiinni vahvassa eurossa.
On selvää, että paljon muuta ei ole tehtävissä kuin päivittely. Arpa on jo heitetty. Olin puhematkalla Ruotsissa silloin, kun Svenskt Näringsliv ajoi Ruotsia kohti rahaliittoa. Kansalaiset mm. Uppsalan kahviloissa osasivat argumentoida varsin viisaasti eurosta – ja päätyivät sitten siihen, että eurolla on etunsa mutta kruunalla niitä on enemmän. Ruotsista tuli näin ”vapaamatkustaja” mutta ei ainoa EU:ssa.
Oliko Suomen rahaliittojäsenyys ilman Ruotsia virhe, kuten Väyrynen väittää? Näin jälkikäteen - kyllä. Väliaikaisesti vahva euro on tarjonnut myötään halvat korot ja halvat tuontihinnat. Nämä edut on nyt vähäisemmät kuin viennin hintakilpailu, minkä euro on romuttanut 2000-luvulla. Suurin ”ongelma” on Kiinan valuutta (Yuan), jonka on vahvasti aliarvostettu ja näin vipuaa euroa ylöspäin.
Lama paljasti Suomen heikon hintakilpailukyvyn, mikä ei olisi pitänyt olla yllätys – mutta kuitenkin oli. Väitin jo vuonna 2006 julkisesti, että olemme matkalla kohti globaalikriisiä. Sitä ei silloin otettu vakavasti. Pikemminkin Suomen pankin EURO & TALOUS (3,2006) kertoi, että Suomen talouskasvu oli tämän vuoden alkupuoliskolla poikkeuksellisen nopeaa ja koko vuoden BKT:n kasvuennuste on yli 5 %.
Taustalla on laskentamenetelmien uudistus, jossa otettiin käyttöön mm. vaihtuva perusvuosi ja kaksoisdeflatointi. Myös tiedonkeruun parannusten vaikutukset Suomen taloustilastoihin ovat merkittäviä. Tämän seurauksena palveluviennin osuus vuosien 2001−2005 keskimäärästä kasvoi 12 prosentista 18.5 prosenttiin. Tilastokorjaus nosti BKT:n arvoa 1,8 % vanhoihin tilastoihin verrattuna vuosina 2001–2005.
BKT:n arvon yllättävä kohoaminen sai aikaan yleisen innostuksen. Vaalien alla on ennakoitua suurempi valtion menotalouden pelivara, kun valtion velka kohonneen BKT:n myötä näyttää kohtuulliselta samoin kuin verotus. Suomessa on hetkessä tullut moderni palveluviejä. Jokainen meistä olisi vain hyvillään, jos tätä kautta saataisiin vauhtia kansantalouteen. Mutta varoituksen sana on silti paikallaan.
Laskentajärjestelmän muutos on aineetonta hyvää, eikä sen tuottamia parempia lukua voi syödä. Tästä ei pitäisi innostua tekemään vaalibudjettia. Raha on välttämätön vaihdannan väline, eikä tilastomuutos lisää kansalaisten ostovoimaa. Se vain lisäsi kuplatalouden riskiä, jonka merkit olivat jo 2006 käsillä. Kasvavia velkoja ei niitäkään voi maksaa tilastomuutoksen siunaamalla BKT:llä vaan vain rahalla.
Yrityssektorin kiistatta tuottama aineeton arvonlisä on sinällään hyvä asia, koska teolliset palvelut ovat parasta liiketoimintaa. Tietenkin yritysten taitava tuotannon kohdentaminen eri maihin lisää niiden voittoja ja niin kauan kuin pääkonttori on täällä, me kaikki hyödymme siitä yrityksen maksamien verojen muodossa. Mutta tässäkin on riskinä se, että emme selviä vain teollisten palveluiden varassa. Tarvitaan myös hintakilpailukykyinen teollisuus.
Suomessa ns. sisäinen devalvaatio on jäänyt täysin sivuun, vaikka sen olisi pitänyt olla hallituksen työlistalla koko euro-kauden ajan. Päinvastoin on koko ajan kasvatettu julkisia menoja. Yleisen mielipiteen muokkaamiseksi tälle suosiolliseksi on tarvittaessa tilattu selvitys ”unelma-Suomesta” filosofeilta ja sosiologeilta, jotka eivät taatusti kuin perusteista kansainvälisen kaupan ja talouden kentällä.
Esimerkiksi kolmen tohtorin ryhmä (Jääskeläinen, Urmas ja Vaivio) tyrmättiin ilman keskustelua, vaikka ryhmä esitti jo 90-luvulla sen mitä olisi pitänyt tehdä. Olisi tarvittu uusia ydinvoimaloita ja muita järeitä toimia teollisten investointien kannusteina. Nyt keskisuuret teolliset yritykset uhkaavat kaatua likviditeettiongelmiin mutta tämä ei aiheuta suurtakaan huolta politiikassa.
Niinpä niin – kunpa olisi vielä Kekkonen tai edes joku lähes hänen mittaisensa teollisuuden ymmärtäjä! Jos Väyrynen sitä tarkoittaa, hän on oikeassa! Olisi korkea aika lopettaa vienti kuristava – joskin sinällään laillinen lakkoilu – käyttäen täysin laillisia pakkosovittelun keinoja.
Professori Arto Lahti, Aalto-yliopisto
tiistai 16. maaliskuuta 2010
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Puoluekenttä on vahvassa murroksessa ja niin myös maailma ympärillä
Kokoomus on puolueena onnistunut parhaiten muuttamaan omaa identiteettiään. Puolue toimii muihin nähden merkittävästi avoimemmin ja asiaperusteisesti sekä ennen muuta aika tavalla odotusten mukaisesti. Samalla tavalla pörssiyhtiötkin ansaitsevat luottamuksen. Ne toimivat johdonmukaisesti sijoittajien odotusten mukaisesti ja mieluummin ylittävät ne kuin alittavat.
Mikään imago-peli ei tee puolueita eikä myöskään yhtiötä paremmaksi. Ihmiset ympäri maailmaa ovat älykkäitä ja koulutettaja. Lisäksi internet-pohjainen sosiaalinen media on tullut jäädäkseen. Pelkästään facebook ampuu nopeasti alas kaikki keinotekoiset mediatemput.
Kookoomus ei siis ole tehnyt mitään erityistä temppua menetyäkseen. Puolue on muita paremmin keskittynyt omien kannattajiensa odotusten täyttämiseen. Kokoomus menestyy ja pörssikurssit nousevat. Näillä on paljon samaa taustaa mutta on liian naiivia puhua jostakin uusliberalismista. Sellaista ei edes ole missään olemassa, eikä sillä ainakaan selitetetä yhtään mitään Suomessa.
Mikään imago-peli ei tee puolueita eikä myöskään yhtiötä paremmaksi. Ihmiset ympäri maailmaa ovat älykkäitä ja koulutettaja. Lisäksi internet-pohjainen sosiaalinen media on tullut jäädäkseen. Pelkästään facebook ampuu nopeasti alas kaikki keinotekoiset mediatemput.
Kookoomus ei siis ole tehnyt mitään erityistä temppua menetyäkseen. Puolue on muita paremmin keskittynyt omien kannattajiensa odotusten täyttämiseen. Kokoomus menestyy ja pörssikurssit nousevat. Näillä on paljon samaa taustaa mutta on liian naiivia puhua jostakin uusliberalismista. Sellaista ei edes ole missään olemassa, eikä sillä ainakaan selitetetä yhtään mitään Suomessa.
Osakekurssit nousevat ja työpaikat vähenevät - mistä se kertoo
Osakekurssit ovat nousseet jo pitkään, vaikka Suomen taloudella menee todella huonosti. Vienti on viimeisten tilastojen mukaan odotuksiakin heikommalla tasolla ja mitä se onkaan, kun saamme synkät luvut meneillään olevan lakkojakson yli. Varmaa on, että näistä lähtökohdista työpaikat vähenevät radikaalisti Suomessa.
Kuitenkin osakekurssit kertovat tarinaa siitä, että pörssiyhtiöillä menee todella hyvin. Niiden tulokset olivat jo viimeksi odotuksia paremmalla tasolla ja ilmeisesti seuraava julkistuskierros tuo esiin huikeita näkyviä monille pörssiyhtiöille. Syy on selvä. Yritykset eivät työllistä enää lakko-Suomessa vaan uusissa teollisuusmaissa, erityisesti Kiinassa.
Saimme taas nauttia kuuluisan filosofin kirjoituksista, joita ei varmaankaan ole ostettu pienellä rahalla. Suomessa on siis kaikki hyvin. Vaan eipä ole, jos vähänkin vaivautuu katsomaan pienten ja keskisuuren yritysten kassavirtoja. Kesä tuo mukanaan konkurssiaallon, jos ei jotakin nopeasti tehdä. Tuskin tehdään, kun filosofisesti olemme taas globaalivoittajia.
Kuitenkin osakekurssit kertovat tarinaa siitä, että pörssiyhtiöillä menee todella hyvin. Niiden tulokset olivat jo viimeksi odotuksia paremmalla tasolla ja ilmeisesti seuraava julkistuskierros tuo esiin huikeita näkyviä monille pörssiyhtiöille. Syy on selvä. Yritykset eivät työllistä enää lakko-Suomessa vaan uusissa teollisuusmaissa, erityisesti Kiinassa.
Saimme taas nauttia kuuluisan filosofin kirjoituksista, joita ei varmaankaan ole ostettu pienellä rahalla. Suomessa on siis kaikki hyvin. Vaan eipä ole, jos vähänkin vaivautuu katsomaan pienten ja keskisuuren yritysten kassavirtoja. Kesä tuo mukanaan konkurssiaallon, jos ei jotakin nopeasti tehdä. Tuskin tehdään, kun filosofisesti olemme taas globaalivoittajia.
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
The global community has a despate need for better insitutions
In general terms, institutions are formed to reduce uncertainty in human exchange, providing actors with ready-made anchors of sense or premises to decisions (Loasby, 1999, p. 46). Douglass North (1993) focuses the institutional aspects of the economic past, concluding that institutions which protected property rights and which lowered transaction costs are the decisive factors in the history of economic growth. In North’s thinking, the state can never be treated as an exogenous actor in development policy, since the state have the mandate to set of property rights and enforce competitive market conditions.
Relying on the fact that markets have been broken down into regional clusters all over the world, Michael Porter (1990) proposed that home-base “diamonds” of regional clusters are the basis for “permanent” competitive advantages of nations. In the 1990s when globalization was formalized by the WTO treaty, industrialized countries started to reformulate their policy programs to create regional clusters that have generally been interpreted as “industrial forests”. Paul Krugman (1994, 1998, 1999), a Nobel-prize winner, has continuously been worried about governmental interventions on competition, propagating for openness of markets as the best allocation mechanism.
The winners of 21th century are also active to incorporate the theory and praxis of institutions and economics in order to create the most favourable environments globally for FDI by multinationals. . Referring to Smith (1876), we expect that multinationals are on their move towards cost efficiency. Because of uncertainty (see Knight, 1921), the prevailing contingency of global economics during the first decades of the 21th century, multinationals may further limit their business scopes and core competences (Reve, 1990). According to the principles of system dynamics by Jay Forester (see Roberts, 1978), this is the “must”.
The increasing complexity of global business environment can be managed by streamlining business processes (Williamson, 1991). Ricardo’s idea of comparative advantage underlies international trade theories. In the 1990s, when the WTO was established, industrial countries and, later, emerging economies started to orientate towards Smith’s absolute advantage, bringing the economies of scale back to the endogenous models of international trade (Abdelal and Tedlow, 2003).
The turbulence of global markets can collapse densely populated states. A historical case is the Soviet Union that was divided into nations in the late 1980s. Referring to Japan, Kenichi Ohmae (1995), a well-known writer, collapses of populous countries like China, India or Nigeria is already going on so that regions near coastline are well developed and global when landlocked regions are economically and socially marginalized. The global winners of new economic geography (Krugman (1991) are what Ohmae (1995) called “region states”, regions with sound socio-cultural structures and efficient infrastructures that are the main targets of foreign direct investments (FDI) by multinationals.
Where a the place for "small people"? The polarization of human population will continue. As Kenneth Arrow (1962), a Nobel-prize winner, found, information is an experience good and so is knowledge. Without being a member of some of knowledge-creating societies (Nonaka and Takeuchi, 1995) no one of us cannot be a winner. How can we create stimulating and rewarding communities for billions of children and young adults in our world?
According to Paul Romer (1989, 1990), through sharing a common cognition of global markets, clusteried multinational corporates with stong market positions maintain rigidities that prevent investments in truly radical innovations. This tends to invalidate the existing pools of talent, information, suppliers, and infrastructure. The global demand for innovative products in knowledge-based industries is high and growing rapidly.
A major challenge is the integration of digital technology and creativity. We are in the midst of transition from industrial society to information society. Because of this transition, prevailing business assumption will be challenged. Knowledge is replacing labor and capital as the key value driver. Markets are expanding from regional to global. Intelligent networks and virtual spaces are superseding the need for continuous material investments and bits are becoming more powerful than atoms. The challenge of creativity is immense. User-centric interactive services are smart. Applications of New Economy engage people’s brains and hands. What is the new, global culture is an open question.
Relying on the fact that markets have been broken down into regional clusters all over the world, Michael Porter (1990) proposed that home-base “diamonds” of regional clusters are the basis for “permanent” competitive advantages of nations. In the 1990s when globalization was formalized by the WTO treaty, industrialized countries started to reformulate their policy programs to create regional clusters that have generally been interpreted as “industrial forests”. Paul Krugman (1994, 1998, 1999), a Nobel-prize winner, has continuously been worried about governmental interventions on competition, propagating for openness of markets as the best allocation mechanism.
The winners of 21th century are also active to incorporate the theory and praxis of institutions and economics in order to create the most favourable environments globally for FDI by multinationals. . Referring to Smith (1876), we expect that multinationals are on their move towards cost efficiency. Because of uncertainty (see Knight, 1921), the prevailing contingency of global economics during the first decades of the 21th century, multinationals may further limit their business scopes and core competences (Reve, 1990). According to the principles of system dynamics by Jay Forester (see Roberts, 1978), this is the “must”.
The increasing complexity of global business environment can be managed by streamlining business processes (Williamson, 1991). Ricardo’s idea of comparative advantage underlies international trade theories. In the 1990s, when the WTO was established, industrial countries and, later, emerging economies started to orientate towards Smith’s absolute advantage, bringing the economies of scale back to the endogenous models of international trade (Abdelal and Tedlow, 2003).
The turbulence of global markets can collapse densely populated states. A historical case is the Soviet Union that was divided into nations in the late 1980s. Referring to Japan, Kenichi Ohmae (1995), a well-known writer, collapses of populous countries like China, India or Nigeria is already going on so that regions near coastline are well developed and global when landlocked regions are economically and socially marginalized. The global winners of new economic geography (Krugman (1991) are what Ohmae (1995) called “region states”, regions with sound socio-cultural structures and efficient infrastructures that are the main targets of foreign direct investments (FDI) by multinationals.
Where a the place for "small people"? The polarization of human population will continue. As Kenneth Arrow (1962), a Nobel-prize winner, found, information is an experience good and so is knowledge. Without being a member of some of knowledge-creating societies (Nonaka and Takeuchi, 1995) no one of us cannot be a winner. How can we create stimulating and rewarding communities for billions of children and young adults in our world?
According to Paul Romer (1989, 1990), through sharing a common cognition of global markets, clusteried multinational corporates with stong market positions maintain rigidities that prevent investments in truly radical innovations. This tends to invalidate the existing pools of talent, information, suppliers, and infrastructure. The global demand for innovative products in knowledge-based industries is high and growing rapidly.
A major challenge is the integration of digital technology and creativity. We are in the midst of transition from industrial society to information society. Because of this transition, prevailing business assumption will be challenged. Knowledge is replacing labor and capital as the key value driver. Markets are expanding from regional to global. Intelligent networks and virtual spaces are superseding the need for continuous material investments and bits are becoming more powerful than atoms. The challenge of creativity is immense. User-centric interactive services are smart. Applications of New Economy engage people’s brains and hands. What is the new, global culture is an open question.
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Onnea naistenpäivänä 8.3.2010 suomalainen nainen
Naiset ovat meitä miehiä sosiaalisempia, älykkäämpiä ja monesti myös ahkerampia. Mikäs meidän miesten on elellä, jos vain anamme suomalaiselle naiselle hänen ansaitsemansa arvostuksen. Naisia vain lisää päätöksenteokoon sekä elinkeinoelämässä että politiikassa niin kyllä asiat tästä korjaantuvat jos eivät heti niin vähän kerrassaan - näin naiset kaiketi ajattelevat.
Suomen talouden tila on kuin pelikuva suomalaisen miehen tilasta. Kun kaikki voisi olla niin hyvin, niin lähes kaikki on sekoitettu pahan kerran. Sodassa Suomen mies oli maailman paras mutta rauhan aikana hän ei kestä hyviä aikoja. AKT:n lakko on oikein osuva esimerkki miesten maailmasta. AKT:n puheenjohtaja puolusti lakon suuria tappioita yhteiskunnalle ja kolmansille osapuolille sillä, että kova talvi aiheuttaa suurempia viivästymiä vientitoimituksiin kuin lakko. Vain Suomen mies voi tämän keksiä - ei kukaan muu - eikä ainakaan nainen!
Suomalainen nainen on myös maailman viehättävin - ainakin minun mielestäni. Kuinka moni miehistä on saanut loistovaimon. Sitten voisi kylläkin ihmetellä, että miksi Suomen mies on niin väkivaltainen naisia kohtaan. Syy on miehessä itsessään - paha itsetunnon puute, mikä ei tietenkään tee oikeuteuksi yhtään väkivaltaista tekoa naista kohtaa. Mistäs jo me miehet otettaisiin tavoitteeksi nollatoleranssi!
Ja sitten vielä - kuten sanoin presidenttiehdokkaana - olen mielelläni ja onnellisesti vaimoni tossun alla!
Suomen talouden tila on kuin pelikuva suomalaisen miehen tilasta. Kun kaikki voisi olla niin hyvin, niin lähes kaikki on sekoitettu pahan kerran. Sodassa Suomen mies oli maailman paras mutta rauhan aikana hän ei kestä hyviä aikoja. AKT:n lakko on oikein osuva esimerkki miesten maailmasta. AKT:n puheenjohtaja puolusti lakon suuria tappioita yhteiskunnalle ja kolmansille osapuolille sillä, että kova talvi aiheuttaa suurempia viivästymiä vientitoimituksiin kuin lakko. Vain Suomen mies voi tämän keksiä - ei kukaan muu - eikä ainakaan nainen!
Suomalainen nainen on myös maailman viehättävin - ainakin minun mielestäni. Kuinka moni miehistä on saanut loistovaimon. Sitten voisi kylläkin ihmetellä, että miksi Suomen mies on niin väkivaltainen naisia kohtaan. Syy on miehessä itsessään - paha itsetunnon puute, mikä ei tietenkään tee oikeuteuksi yhtään väkivaltaista tekoa naista kohtaa. Mistäs jo me miehet otettaisiin tavoitteeksi nollatoleranssi!
Ja sitten vielä - kuten sanoin presidenttiehdokkaana - olen mielelläni ja onnellisesti vaimoni tossun alla!
torstai 4. maaliskuuta 2010
Yrittäjien on otettava henkinen johtajuus - sanoo Kauko Parkkinen
Yrittäjien on otettava henkinen johtajuus - sanoo Kauko Parkkinen
Parkkinen toteaa "Tsunamin tavoin talouteen ja politiikkaan iskenyt murros on saanut vanhat instituutiomme sekasorron valtaan. Sitra on raportissaan Muutoksen Suomi kuvannut osuvasti, miten ne ovat jääneet ajastaan jälkeen ja vieraantuneet ihmisten arjesta. Tämä avaa väylän uusille voimille, joista yrittäjyys on vahvin ja vanhin. Yrittäjät olivat täällä turkismetsästäjinä ja kauppiaina jo paljon ennen ensimmäistäkään instituutiota. Ne perustettiin palvelemaan heitä, mutta ottivat aikaa myöten vallan itselleen ja alistivat yrittäjät."
Parkkinen jatkaa: "Nyt on kunnianpalautuksen aika. Jo 1980-luvun alussa silloinen Suomen Yrittäjien Keskusliitto SYKL antoi ns. työsuhdeturvalakia vastaan nostattamallaan kapinalla näytön, että alistumisen pakkoa ei ole. Se sai hetkeksi haltuunsa jopa henkisen johtajuuden.
Jotkut ihmettelivät tuolloin, kuinka paljon järjestössä oli väkeä, kun sieltä tuli jatkuvasti uusia ajatuksia. Professoreita ja tohtoreita oli jonossa ilmoittautumassa yhteistyöhön."
Nyt alkaa olla todellakin tilanne kärjistymässä, jossa sinällään oikeutetun lakko-oikeuden varjolla noin 3.000 ahtajaa ajaa tuhansia yrittäjiä perikatoon. Ei niin, että vastuistaisin sinällään lakkoja, koska ne ovat osa demokratiaa. Pitäisi kuitenkin olla vastuu myös kolmalle osapuolelle. Bussilakko ajoi jo kuljetusalan yrittäjät suuriin vaikeuksiin. Nyt kaatuvat monet yrittäjät alasta riippumatta, jos loppuvat polttonesteet, raaka-aineet, jne. Lomauttaminen ei auta pieniä yrittäjiä, koska se tarkoittaa sitä, että yrittäjä on edelleen osaltaan maksuvelvollinen - ja miten yrittäjä kaiken maksaa, jos talous seisoo.
Mitä sitten tapahtuu, jos yrittäjiä tässä kaatuu lakon seurauksena. Siinä menee pahimmillaan hukkaan koko elämätyö ja joskus monen sukupolven työ. Yrittäjällä ei ole julkista sosiaalista turvaverkkoa tukenaan, joten hänen perheensä kärsivät ja parhaimmillaan yrittäjä päättyy epätoivossaan korjaamattoman synkkiin ratkaisuihin - muistannette Mikko Niskanen elokuvan "Seitsemän surmanluotia".
Nyt pitää löytyä rajat vahingonteolle - vallankin kun etuja vaativat lisää ne, joilla on jo kohtuullisen hyvä palkka ja muut edut. Suomi tarvitsee todellakin yhteishenkeä ja johtajuutta ja sitä moraaliltaan vahvat yrittäjät voivat tuoda lisää - siis yrittäjien pitäisi vaikuttaa rakentavasti yhteisiin asioihin.
Olen noin kolme vuosikymmentä toiminut yrittäjyyden hyväksi ja uskon, että yrittämisessä on voimaa ja että Suomi voi nousta globaalivoittajaksi.
Parkkinen toteaa "Tsunamin tavoin talouteen ja politiikkaan iskenyt murros on saanut vanhat instituutiomme sekasorron valtaan. Sitra on raportissaan Muutoksen Suomi kuvannut osuvasti, miten ne ovat jääneet ajastaan jälkeen ja vieraantuneet ihmisten arjesta. Tämä avaa väylän uusille voimille, joista yrittäjyys on vahvin ja vanhin. Yrittäjät olivat täällä turkismetsästäjinä ja kauppiaina jo paljon ennen ensimmäistäkään instituutiota. Ne perustettiin palvelemaan heitä, mutta ottivat aikaa myöten vallan itselleen ja alistivat yrittäjät."
Parkkinen jatkaa: "Nyt on kunnianpalautuksen aika. Jo 1980-luvun alussa silloinen Suomen Yrittäjien Keskusliitto SYKL antoi ns. työsuhdeturvalakia vastaan nostattamallaan kapinalla näytön, että alistumisen pakkoa ei ole. Se sai hetkeksi haltuunsa jopa henkisen johtajuuden.
Jotkut ihmettelivät tuolloin, kuinka paljon järjestössä oli väkeä, kun sieltä tuli jatkuvasti uusia ajatuksia. Professoreita ja tohtoreita oli jonossa ilmoittautumassa yhteistyöhön."
Nyt alkaa olla todellakin tilanne kärjistymässä, jossa sinällään oikeutetun lakko-oikeuden varjolla noin 3.000 ahtajaa ajaa tuhansia yrittäjiä perikatoon. Ei niin, että vastuistaisin sinällään lakkoja, koska ne ovat osa demokratiaa. Pitäisi kuitenkin olla vastuu myös kolmalle osapuolelle. Bussilakko ajoi jo kuljetusalan yrittäjät suuriin vaikeuksiin. Nyt kaatuvat monet yrittäjät alasta riippumatta, jos loppuvat polttonesteet, raaka-aineet, jne. Lomauttaminen ei auta pieniä yrittäjiä, koska se tarkoittaa sitä, että yrittäjä on edelleen osaltaan maksuvelvollinen - ja miten yrittäjä kaiken maksaa, jos talous seisoo.
Mitä sitten tapahtuu, jos yrittäjiä tässä kaatuu lakon seurauksena. Siinä menee pahimmillaan hukkaan koko elämätyö ja joskus monen sukupolven työ. Yrittäjällä ei ole julkista sosiaalista turvaverkkoa tukenaan, joten hänen perheensä kärsivät ja parhaimmillaan yrittäjä päättyy epätoivossaan korjaamattoman synkkiin ratkaisuihin - muistannette Mikko Niskanen elokuvan "Seitsemän surmanluotia".
Nyt pitää löytyä rajat vahingonteolle - vallankin kun etuja vaativat lisää ne, joilla on jo kohtuullisen hyvä palkka ja muut edut. Suomi tarvitsee todellakin yhteishenkeä ja johtajuutta ja sitä moraaliltaan vahvat yrittäjät voivat tuoda lisää - siis yrittäjien pitäisi vaikuttaa rakentavasti yhteisiin asioihin.
Olen noin kolme vuosikymmentä toiminut yrittäjyyden hyväksi ja uskon, että yrittämisessä on voimaa ja että Suomi voi nousta globaalivoittajaksi.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Chile - jos vakavat luonnonkatastrofit yleistyvät, olisiko aika panostaa viimeinkin siviilikriisinhallintaan?
En ole mitenkään pätevä sanomaan juuri mitään geologiasta. Siksi jätänkin tämän puolen asiassa vähemmälle spekulaatiolle. Lienee kaikille selvää, että mannerlaatat ovat liikkeessä ja jossakin vaiheessa liikkeiden paine purkautuu.
Vuodesta 2012 on spekuloitu. Viitaten useaan samalla tavalla tulkittuun ennusteeseen, on esitetty, että olisi tulossa aiempaa mittavampia luonnonkatastrofeja. Jos näin sattuisi käymään on maailmalla hyvä syy varautua nykyistä tehokkaampiin keinoihin kriisialueiden auttamiseksi.
Nykyisten kriisien osalta hätäapu saadaan kylläkin paikalle mutta sen jälkeen kriisialueet jäävät usein yksin ongelmiensa kanssa. Siviilikriisinhallinta, jota EU on tarjonnut erääksi keskeiseksi keinoksi kansainväliseen yhteistyöhön, voisi olla tässä keskeinen keino.
Olen ollut mukana Satakunnassa, jossa on asteittain nostettu valmiuksia tarjota kriisinhallinnan alueella kansallisia ja kansainvälisiä palveluita. Maanjäristykset romuttavat suuren osan kohdealueensa rakennuskantaa ja infrastruktuuria. Tehokkaan jälleenrakennuksen ja siihen liittyvän siviilikriisinhallinnan tarve on siis mittava.
Jos Suomi toimisi tässä asiassa aktiivisesti, siviilikriisinhallinnasta laajasti määritellen voisi tulla merkittävä vientituote korvaamaan perinteisen tavaraviennin vähenemistä. Opetusministeriön jo nyt käynnistämä koulutusvienti olisi osa tätä ja moni muu yhteisöllinen vientipalvelutuote.
Vuodesta 2012 on spekuloitu. Viitaten useaan samalla tavalla tulkittuun ennusteeseen, on esitetty, että olisi tulossa aiempaa mittavampia luonnonkatastrofeja. Jos näin sattuisi käymään on maailmalla hyvä syy varautua nykyistä tehokkaampiin keinoihin kriisialueiden auttamiseksi.
Nykyisten kriisien osalta hätäapu saadaan kylläkin paikalle mutta sen jälkeen kriisialueet jäävät usein yksin ongelmiensa kanssa. Siviilikriisinhallinta, jota EU on tarjonnut erääksi keskeiseksi keinoksi kansainväliseen yhteistyöhön, voisi olla tässä keskeinen keino.
Olen ollut mukana Satakunnassa, jossa on asteittain nostettu valmiuksia tarjota kriisinhallinnan alueella kansallisia ja kansainvälisiä palveluita. Maanjäristykset romuttavat suuren osan kohdealueensa rakennuskantaa ja infrastruktuuria. Tehokkaan jälleenrakennuksen ja siihen liittyvän siviilikriisinhallinnan tarve on siis mittava.
Jos Suomi toimisi tässä asiassa aktiivisesti, siviilikriisinhallinnasta laajasti määritellen voisi tulla merkittävä vientituote korvaamaan perinteisen tavaraviennin vähenemistä. Opetusministeriön jo nyt käynnistämä koulutusvienti olisi osa tätä ja moni muu yhteisöllinen vientipalvelutuote.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
