Suomen ongelmana on se, että meillä syntyy yrityksiä mutta vain harva näistä on kasvuyritys. Työllistämisen velvoitteet ovat Suomessa ankarat ja mm. siksi yrittäjät eivät ole valmiita ottamaan riskiä. Työllistämiskynnyksen alentaminen on jäänyt hallituksesta toiseen aika vähälle huomiolle, vaikka aina vaalien alla siitä on puhuttu.
Toinen ongelma on kasvurahoitus. On rohkaisevaa nähdä, että monet yritystoiminnalla rikastuneet sijoittavat nykyisin kasvuyrityksiin ns. businessenkeleinä. Nykyinen hallitus sai ohjelmavalmistelun vaiheessa käsiinsä hyvin perustellun ehdotuksen kannusteista businessenkeleille. Tästä tuli maininta hallitusohjelmaan mutta poliittista tahtoa ei riittänyt. Nyt näitä kannusteita tarvittaisiin; ne ovat toimineet hyvin mm. Englannissa.
Suomalainen pankkijärjestelmä on ansioitunut suomalaisten yritysten kasvurahoittajana. 90-luvun pankkikriisi katkoi tämän kehityksen. Vakava menetys oli kahden suuren liikepankin myynti ulkomaille. Meillä on vain yksi suuri kotimaisesti omistettu liikepankki OP-Pohjola-ryhmä ja joukko pieni pankkeja kuten Tapiola Pankki, Aktia tai Koivunlehtipankit. Toimin 80-luvulla OKOn johtokunnan asiantuntijana ja uskon, että OP-Pohjola tekee hyvää työtä. Nyt tarvittaisiin kuitenkin pankkien laajaa sitoutumista riskirahoitukseen, koska valtio on tehnyt vähintään tarpeeksi.
Ajankohtainen keskusteluaihe on osinkoverotus. On aika huvittavaa, että nykyinen pääministeri moitti muutama viikko siten julkisesti suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajaa siitä, että hän hyökkää yrittäjiä vastaan, kun ehdottaa progressiivista osinkoverotusta. Kumpikaan ei ilmeisesti ole tietoinen siitä, että noin 90 prosentilla yrittäjistä osinkoverotus on jo progressiivinen, eikä tilanne siitä ole muuttumassa yhtään mihinkään. Verotus ei yrittäjien kannalta voi juuri muuttua kovemmaksi. Nykyinen verotilikäytäntö sitoo yrittäjät tiukasti veronmaksajiksi.
Toinen asia, johon pitäisi puuttua, on konkurssimenettely. Yrittäjä voi joutua konkurssiin ilman omaa syytään. Silti velallisaloitteisessa konkurssissa yrittäjä käytännössä menettää koko omaisuutensa. Kaikki järjestelyt tehdään yrittäjän tappioksi – ja hänen omilla varoillaan. Muissa maissa on lähtökohtana se, että realisoinnin sijasta haetaan aina edellytyksiä yrityksen toiminnan jatkamiselle.
Henry Kataja on esimerkki yrittäjästä, josta kaikkialta kuuli vain hyvää. Silti hän menetti yrityksensä omaisuuden konkurssissa, josta päätettiin verottajan/ vakuutusyhtiön vaatimuksesta, vaikka perheen jäsenten kertoman mukaan lain vaatima osuus velkojista kannatti saneerausta. Katajan yrityksen omaisuuden käyväksi arvoksi arvioisin noin 100 miljoonaa ja velat olivat luokkaa 25 miljoonaa. Yrityksen omaisuudesta löytyi siis 75 miljoonaa jaettavaa ja täysin laillisesti. Henry Kataja itse kuoli tässä ”pesänryöstössä”.
Jos joku henkilö kavaltaa 75 miljoonaa, hänet tuomitaan vuosien kuluttua maksamaan tästä vaikkapa 1/10 – ja hän saa usein asianajokulut valtion maksettavaksi. Jos hänet muutaman vuoden kuluttua armahdetaan presidentin päätökselle, hänellä voi olla 70 miljoonaa omaisuutta ja puhtaat paperit.
Katajan tapaiset yrittäjät ja heidän läheisensä ovat tuomitut ikuiseen häpeään. Ne, joiden omaisuus ei riitä pesän kuluihin jäävät ”velkavankeuteen”, josta ei voida armahtaa, koska heitä ei ole edes syytetty mistään rikoksesta. Katajaa ei edes epäilty mistään moraalittomasta vaan päinvastoin häntä ylistettiin suoraselkäiseksi yrittäjäksi. Silti hänen ”tuomionsa” oli Suomen taloushistorian kovimpia.
Talousrikollisuus tuottaa valtiontilintarkastajien arvion mukaan joka vuosi lähes riskittömästi harjoittajilleen luokkaa 15 miljardia ”puhdasta” voittoa – ja on siis huippukannattavaa. Voiko Katajan tapauksen pohjalta väittää, että rehellinen yrittäjyys kannattaa?
tiistai 16. marraskuuta 2010
torstai 11. marraskuuta 2010
eduskuntavaalin henkilötiedot ja teemat
Professori Arto Lahti, Aalto-yliopisto, Suomen Kristillisdemokraatit r.p. eduskuntavaaliehdokas Helsingissä (sitoutumaton)
KANSANEDUSTAJIEN TEHTÄVÄ ON TOIMIA KANSAN ETUJEN HYVÄKSI
Ehdokkuuteni tarkoitus tulevissa eduskuntavaaleissa on koota kansalaiset laajasti työhön Suomen nostamiseksi kasvuun. Suomessa on loistava nuoriso, yrittäjät ja yritysjohtajat. Suomen kansa on moraaliltaan verratonta. Yrittäjyys ja työ ansaitsevat arvostusta.
Henkilötiedot (blogi: http://artolahti.blogspot.com/ kotisivut: www.kd.fi/artolahti)
• Vuoden 2006 presidenttiehdokas, jonka keskeinen anti oli puolen vuoden intensiivinen
keskustelu Helsingin keskustassa ihmisten tosiongelmista. Keskeinen väite tämän pohjalta: Olemme matkalla kohti pahoinvointivaltiota.
• Pienviljelijäperheestä kotoisin, jotka kaikki työt ovat tuttuja. Siksi arvostan kaikkea työtä ja uskon, että kaikkea työtä tarvitaan. Olen runsas 14 vuotta rakentanut ja hoitanut puutarhaa kesäisin. Olen oppinut kunnioittamaan elämää ja luontoa.
• Naimisissa vuodesta 1975. Vaimo Beatrice. Lapset: Kim (DI, diplomiekonomi), Tom (kauppatieteen tohtori), Jenny (DI). Lapsenlapsi: Sara (2 vuotta). Koira: Fanny ja ”ottokirjana” Romy. Olemme perheenä panostaneet paljon lapsiin.
• Nuorisotyötä kirkon piirissä (mm. 5 vuotta pyhäkoulua poikien kanssa)
• Harrastukset: jatkuva kirjoittaminen, shakki, jalkapallo, lenkkeily, hiihtoa ja muu liikunta. Terve sielu terveessä ruumissa pätee.
• Toiminut mm. Helsingin kaupunginvaltuuston varajäsenenä ja teknisen palvelun lautakunnan jäsenenä. Tunnen pitkältä ajalta Helsingin asiat.
• Tekstiilitehtaan työntutkija 1970-74, Kone Oyj talous 1975-76, Teknologiateollisuus ry ekonomisti 1977-1980. Olen oppinut tulemaan toimeen ihmisten kanssa.
• Aalto yliopisto: Väittely 1983, professoriviranhoitoa1983-1989 ja virkanimitys 1990
• Tuotanto: noin 30 väitöskirjatasoista kirjaa ja tieteellistä julkaisua sekä satoja artikkeleita tai kolumneja. Olen kirjoittanut taloudesta tutkimuslaitoksen verran.
• Asiantuntija: Pohjoismainen ministerineuvosto, 300 yritystä (50% ulkomailla), hallitusjäsenyyksiä, työryhmien jäsen eri ministeriöissä mm.: TEM, VM ja MMM.
• Yhdistystoiminta: Kauppatieteellisen yhd. pj. 1991-2001/ kunniapuheenjohtaja 2002- ja Suomen talouskasvatusseura pj. 2010-, Suomen pienyrittäjät ry pj. 2008-2009
• Yrittäjyys käytännössä: Perustanut 20 innovatiivista yritystä. Työnantaja 10 henkilölle. Auttanut (pro bono) satoja vaikeuksissa olevia yrittäjiä ja yrittäjäperheitä.
• Panostanut tutkimustyössä viimeiset vuodet kehitysmaiden ja erityisten Afrikan taloudellisten ongelmien analyysiin ja niitä käsitteleviin konferensseihin. Erityisenä haasteena on järjestää "Aid for Trade" konferenssi Suomessa vuoden 2011 kesällä.
• Toinen keskeinen työsarka on talous- ja yrittäjyyskasvatus. Nuoret tulevat taloustoimikelpoisiksi 15-vuotiaina ja siksi heihin kohdistuu mm. pikalainatarjonta. Suomen talouskasvatusseura ry:n puheenjohtajana olemme käynnistäneet hankkeita OPH:n ja Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa tällä alueella.
KD:n rahankeräyslupa POHADno/2010/1166, päättyy 30.4.2011,
tili: Nordea 106530-225528. Arto Lahti viitenumero: 4013514
Vaaliteemat
Eläkeläisten nöyryyttäminen pitää loppua. Eläkerahat ovat olemassa (liki 200 miljardia euroa); tasokorotukselle ei ole tosiasiallisia esteitä. Leikatusta indeksistä pitää luopua. Eläkeläisten ostovoiman palauttaminen edellyttää yli 300 euroa tasoista korotusta.
Koulut rakentavat hyvinvointia. Suomessa on laadukas opettajakunta. Nuorten älykkyys, moraali ja ahkeruus ovat kunnossa. Silti edut ovat heikoimmat Pohjoismaissa. Moni opiskelija on ilman pysyvää asuntoa ja tarjolla lähinnä pätkätöinä, joiden vuoksi nuori usein menettää vähäisetkin etunsa. Koulutoimen etujen leikkaus on vailla perusteita.
Perheiden hajottamispolitiikasta perheiden eheyttämiseen; omaishoitajat, perheenäidit, jne. ovat syrjityssä asemassa. Kotityö on noin 40 %:ia kaikesta työstä ja sen kautta valtio ja kunnat säästävät valtavia summia, luokkaa 100.000 euroa vuodessa per omaishoitaja. Kotityöstä on mahdollista maksaa korvausta ja sen tulisi tuottaa eläkekertymää.
Monissa yhteiskunnan keskeisissä palveluissa on riskinä vakava työuupumus. Opettajia, poliisia, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, tms. tarvitaan nopeasti lisää. Jos on pakko karsia, pitää karsia yleisestä valtion ja kuntien hallinnosta, jota on koko ajan kasvatettu.
Työttömyydestä täystyöllisyyteen. Suomessa työttömyyskoulutus on loukkaavan heikkoa älykkäille työnhakijoille. Lopputulos on työpaikkakato. Suomalaiset ovat yrittäjäkansaa. Yrittämisen ja työn edellytyksiin tulee panostaa muutenkin kuin vaalipuheissa, sillä työ ei ole loppunut ja täystyöllisyys on vain poliittisen tahdon asia.
Talousrikollisuus on saatava kuriin. Talousrikollisuus on 10 %:ia BKT:stä, 20 miljardia euroa. Talousrikollinen syö veronmaksajan pöydästä kultalusikalla. Talousrikollinen saa valtion maksaman asianajajan edukseen, koska on kätkenyt tulonsa ja omaisuutensa, kun taas uhri saa selvitä omillaan. Miksi sallitaan nimetön osakkeen omistus suomalaisissa pörssiyhtiöissä verokeitaita hyödyntäen? Veronmaksu pitää koskea kaikkia tuloja!
Poliittiset virkanimitykset tulee kieltää. Suomi on maailman paras koulutusyhteiskunta. Jos julkiset virat täytetään poliittisin perustein, tehdään karhunpalvelus demokratialle. EY vain pahentaa tilannetta, koska EY itse itsensä isäntä ja Suomi suuri nettomaksaja.
Naisten, vanhusten ja lasten koti- ja katuturvallisuus on perusarvo. Heikompaan osapuoleen kohdistuva väkivalta tulee saada kuriin. Suomalainen perusarvo on vuosisatoja ollut reiluus. Siksi tarvitaan perheväkivallalle nollatoleranssi. Suomessa on tehtävä rangaistukset vaikuttaviksi. Uhrin aseman parantaminen on keskeinen haaste.
Suomi tulee olla avoin niille, jotka tulevat tänne tekemään työtä, opiskelemaan ja/ tai yrittämään. Sen sijaan kadulla maleksimista ei voi suosia. Suomi on työn yhteiskunta. Yhteiskunnan jäseneksi pääsee vain työntekoa kautta. Suomen tulee panostaa köyhien maiden auttamiseksi mutta se voidaan tehdä parhaiten koulutuksen ja kehitystyön keinoin ja silloin auttajien on mentävä autettavien luo.
KANSANEDUSTAJIEN TEHTÄVÄ ON TOIMIA KANSAN ETUJEN HYVÄKSI
Ehdokkuuteni tarkoitus tulevissa eduskuntavaaleissa on koota kansalaiset laajasti työhön Suomen nostamiseksi kasvuun. Suomessa on loistava nuoriso, yrittäjät ja yritysjohtajat. Suomen kansa on moraaliltaan verratonta. Yrittäjyys ja työ ansaitsevat arvostusta.
Henkilötiedot (blogi: http://artolahti.blogspot.com/ kotisivut: www.kd.fi/artolahti)
• Vuoden 2006 presidenttiehdokas, jonka keskeinen anti oli puolen vuoden intensiivinen
keskustelu Helsingin keskustassa ihmisten tosiongelmista. Keskeinen väite tämän pohjalta: Olemme matkalla kohti pahoinvointivaltiota.
• Pienviljelijäperheestä kotoisin, jotka kaikki työt ovat tuttuja. Siksi arvostan kaikkea työtä ja uskon, että kaikkea työtä tarvitaan. Olen runsas 14 vuotta rakentanut ja hoitanut puutarhaa kesäisin. Olen oppinut kunnioittamaan elämää ja luontoa.
• Naimisissa vuodesta 1975. Vaimo Beatrice. Lapset: Kim (DI, diplomiekonomi), Tom (kauppatieteen tohtori), Jenny (DI). Lapsenlapsi: Sara (2 vuotta). Koira: Fanny ja ”ottokirjana” Romy. Olemme perheenä panostaneet paljon lapsiin.
• Nuorisotyötä kirkon piirissä (mm. 5 vuotta pyhäkoulua poikien kanssa)
• Harrastukset: jatkuva kirjoittaminen, shakki, jalkapallo, lenkkeily, hiihtoa ja muu liikunta. Terve sielu terveessä ruumissa pätee.
• Toiminut mm. Helsingin kaupunginvaltuuston varajäsenenä ja teknisen palvelun lautakunnan jäsenenä. Tunnen pitkältä ajalta Helsingin asiat.
• Tekstiilitehtaan työntutkija 1970-74, Kone Oyj talous 1975-76, Teknologiateollisuus ry ekonomisti 1977-1980. Olen oppinut tulemaan toimeen ihmisten kanssa.
• Aalto yliopisto: Väittely 1983, professoriviranhoitoa1983-1989 ja virkanimitys 1990
• Tuotanto: noin 30 väitöskirjatasoista kirjaa ja tieteellistä julkaisua sekä satoja artikkeleita tai kolumneja. Olen kirjoittanut taloudesta tutkimuslaitoksen verran.
• Asiantuntija: Pohjoismainen ministerineuvosto, 300 yritystä (50% ulkomailla), hallitusjäsenyyksiä, työryhmien jäsen eri ministeriöissä mm.: TEM, VM ja MMM.
• Yhdistystoiminta: Kauppatieteellisen yhd. pj. 1991-2001/ kunniapuheenjohtaja 2002- ja Suomen talouskasvatusseura pj. 2010-, Suomen pienyrittäjät ry pj. 2008-2009
• Yrittäjyys käytännössä: Perustanut 20 innovatiivista yritystä. Työnantaja 10 henkilölle. Auttanut (pro bono) satoja vaikeuksissa olevia yrittäjiä ja yrittäjäperheitä.
• Panostanut tutkimustyössä viimeiset vuodet kehitysmaiden ja erityisten Afrikan taloudellisten ongelmien analyysiin ja niitä käsitteleviin konferensseihin. Erityisenä haasteena on järjestää "Aid for Trade" konferenssi Suomessa vuoden 2011 kesällä.
• Toinen keskeinen työsarka on talous- ja yrittäjyyskasvatus. Nuoret tulevat taloustoimikelpoisiksi 15-vuotiaina ja siksi heihin kohdistuu mm. pikalainatarjonta. Suomen talouskasvatusseura ry:n puheenjohtajana olemme käynnistäneet hankkeita OPH:n ja Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa tällä alueella.
KD:n rahankeräyslupa POHADno/2010/1166, päättyy 30.4.2011,
tili: Nordea 106530-225528. Arto Lahti viitenumero: 4013514
Vaaliteemat
Eläkeläisten nöyryyttäminen pitää loppua. Eläkerahat ovat olemassa (liki 200 miljardia euroa); tasokorotukselle ei ole tosiasiallisia esteitä. Leikatusta indeksistä pitää luopua. Eläkeläisten ostovoiman palauttaminen edellyttää yli 300 euroa tasoista korotusta.
Koulut rakentavat hyvinvointia. Suomessa on laadukas opettajakunta. Nuorten älykkyys, moraali ja ahkeruus ovat kunnossa. Silti edut ovat heikoimmat Pohjoismaissa. Moni opiskelija on ilman pysyvää asuntoa ja tarjolla lähinnä pätkätöinä, joiden vuoksi nuori usein menettää vähäisetkin etunsa. Koulutoimen etujen leikkaus on vailla perusteita.
Perheiden hajottamispolitiikasta perheiden eheyttämiseen; omaishoitajat, perheenäidit, jne. ovat syrjityssä asemassa. Kotityö on noin 40 %:ia kaikesta työstä ja sen kautta valtio ja kunnat säästävät valtavia summia, luokkaa 100.000 euroa vuodessa per omaishoitaja. Kotityöstä on mahdollista maksaa korvausta ja sen tulisi tuottaa eläkekertymää.
Monissa yhteiskunnan keskeisissä palveluissa on riskinä vakava työuupumus. Opettajia, poliisia, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, tms. tarvitaan nopeasti lisää. Jos on pakko karsia, pitää karsia yleisestä valtion ja kuntien hallinnosta, jota on koko ajan kasvatettu.
Työttömyydestä täystyöllisyyteen. Suomessa työttömyyskoulutus on loukkaavan heikkoa älykkäille työnhakijoille. Lopputulos on työpaikkakato. Suomalaiset ovat yrittäjäkansaa. Yrittämisen ja työn edellytyksiin tulee panostaa muutenkin kuin vaalipuheissa, sillä työ ei ole loppunut ja täystyöllisyys on vain poliittisen tahdon asia.
Talousrikollisuus on saatava kuriin. Talousrikollisuus on 10 %:ia BKT:stä, 20 miljardia euroa. Talousrikollinen syö veronmaksajan pöydästä kultalusikalla. Talousrikollinen saa valtion maksaman asianajajan edukseen, koska on kätkenyt tulonsa ja omaisuutensa, kun taas uhri saa selvitä omillaan. Miksi sallitaan nimetön osakkeen omistus suomalaisissa pörssiyhtiöissä verokeitaita hyödyntäen? Veronmaksu pitää koskea kaikkia tuloja!
Poliittiset virkanimitykset tulee kieltää. Suomi on maailman paras koulutusyhteiskunta. Jos julkiset virat täytetään poliittisin perustein, tehdään karhunpalvelus demokratialle. EY vain pahentaa tilannetta, koska EY itse itsensä isäntä ja Suomi suuri nettomaksaja.
Naisten, vanhusten ja lasten koti- ja katuturvallisuus on perusarvo. Heikompaan osapuoleen kohdistuva väkivalta tulee saada kuriin. Suomalainen perusarvo on vuosisatoja ollut reiluus. Siksi tarvitaan perheväkivallalle nollatoleranssi. Suomessa on tehtävä rangaistukset vaikuttaviksi. Uhrin aseman parantaminen on keskeinen haaste.
Suomi tulee olla avoin niille, jotka tulevat tänne tekemään työtä, opiskelemaan ja/ tai yrittämään. Sen sijaan kadulla maleksimista ei voi suosia. Suomi on työn yhteiskunta. Yhteiskunnan jäseneksi pääsee vain työntekoa kautta. Suomen tulee panostaa köyhien maiden auttamiseksi mutta se voidaan tehdä parhaiten koulutuksen ja kehitystyön keinoin ja silloin auttajien on mentävä autettavien luo.
maanantai 8. marraskuuta 2010
Työllistävien yritysten käyttöpääoman saanti on edelleen työllisyyden kasvun este
Työllistävien yritysten käyttöpääoman saanti on edelleen työllisyyden kasvun este
Ajankohtaisesti keskeinen ongelma on työllistävien pk-yritysten käyttöpääoman saatavuus. Tilanne on toistaiseksi selvästi parempi konkurssitilastossa kuin 90-luvulla pahimpaan aikaan. Nyt konkurssihakemuksia on tullut puolessa vuodessa (1-6/2009) noin 1.500 ja niissä on kyse noin 10.000 henkilön työpaikoista. Tietenkin suuri määrä yksinyrittäjiä lopettaa kaikessa hiljaisuudessa töiden loppuessa. Näistä ei ole tietoa, mutta nämä tapaukset näkyvät kyllä sosiaalipuolella.
Suurena haasteena on se, että ensi talvesta tulee hiljainen, eikä ole vahvaa instrumenttia vaikeuksissa olevien ja työllistävien pk-yritysten käyttöpääomaongelmien ratkomiseksi. Pankit ja Finnvera edellyttävät kannattavaa liiketoimintaa rahoituksen perustaksi ja tällä hetkellä ei edes suurilla vahvan markkina-aseman omaavilla yrityksillä (kuten Nokia) ole kassavirtaennustetta kvartaalia pidemmäksi. Miten se olisi pk-yrityksillä?
Finnveran lainat auttavat tietenkin niiden saajia mutta niiden osuus koko työllistävien pk-yritysten joukosta on suhteessa pieni. Finnvera on myöntänyt suhdannelainoja vasta runsas 100 miljoonaa euroa, eivätkä pankit ole halukkaita käyttöpääomarahoitukseen riskin päälle. Valtaosa työllistävistä pk-yrityksistä on konkurssiuhan alaisia ensi talvikauden aikana, koska koko käyttöpääomaongelman ratkaisu elinkykyisilläkin pk-yrityksillä edellyttäisi usean miljardin euron pääomaruisketta.
Erityisen ongelmallisia ovat tietenkin ne tapaukset, joissa kaikki omaisuus yrittäjällä/ yrityksellä on kiinnitetty liiketoiminnalliseen varallisuuteen, jota ei voida realisoida. Sen sijaan ne lähinnä keskisuuret yritykset, joilla on realisoitavissa olevaan tasevarallisuutta, ovat paremmassa asemassa, koska kassaa voi parantaa tasejärjestelyillä. Myös omistajien kertynyt varallisuus auttaa tilannetta, jolloin yrittäjäperhe tai –suku kantaa konkreettisesti yhteiskunnallista vastuuta. Jossakin tapauksissa joustoa löytyy, jos yrittäjä löytää toisen liiketoiminta-alueen hiljentyneen rinnalle. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa, koska lähes kaikilla sektoreilla on ylikapasiteettia. Osin verovaroin tuettu korjausrakentaminen lienee tänä syksynä selvä poikkeus.
Ongelma on perimmältään se, että osaavaa ja uskaltavaa yrittäjä-työnantajaa ei ole mahdollista koulia kuin monien vuosien käytännön toiminnan kautta. Esimerkiksi monimutkaista työhallintoa ja työlainsäädäntöä ei voi edes oppia ymmärtämään kuin pitkän kokemuksen kautta. 90-luvun alussa menetettiin ehdottomia osaajia, siis monet eri tavoin palkitut yrittäjät menivät konkurssiin. Seurasin muutamaa sataa tapausta läheltä, kun kysyivät toistuvasti neuvoa. Aikainen yrityssaneeraushakemus tuntui ja tuntuu olevan se, joka saattaa vielä pelastaa mutta kuinka ollakaan verottaja saattaa yksinään kaataa hakemuksen käräjäoikeudessa, mitä ei voi pitää perusteluna, koska julkisoikeudellisten velkojien asema on muutenkin vahva.
Ongelmana eivät ole lait sinällään vaan asenteet. Verottaja ei ainakaan ole valmis sovitteluun eikä kaikilla paikkakunnilla ymmärrä tilanteen vakavuutta. Tietenkin vouti ensisijaisesti perii verosaatavat mutta verottaja pitäisi ehdottomasti kouluttaa ymmärtämään, mikä on kansantaloudellinen vaikuttavuus erilaisilla toimintamalleilla. Suoraviivainen perintälinja aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa, koska kun nousu taas käynnistyy, talouskasvun rajoituksena saattaa olla krooninen puute osaavista työnantaja-yrittäjistä. Tämän estämiseksi tulisi löytää nopeasti toimia talousammattilaisten saamiseksi elinkelpoisten keskisuurten yritysten avuksi.
Ajankohtaisesti keskeinen ongelma on työllistävien pk-yritysten käyttöpääoman saatavuus. Tilanne on toistaiseksi selvästi parempi konkurssitilastossa kuin 90-luvulla pahimpaan aikaan. Nyt konkurssihakemuksia on tullut puolessa vuodessa (1-6/2009) noin 1.500 ja niissä on kyse noin 10.000 henkilön työpaikoista. Tietenkin suuri määrä yksinyrittäjiä lopettaa kaikessa hiljaisuudessa töiden loppuessa. Näistä ei ole tietoa, mutta nämä tapaukset näkyvät kyllä sosiaalipuolella.
Suurena haasteena on se, että ensi talvesta tulee hiljainen, eikä ole vahvaa instrumenttia vaikeuksissa olevien ja työllistävien pk-yritysten käyttöpääomaongelmien ratkomiseksi. Pankit ja Finnvera edellyttävät kannattavaa liiketoimintaa rahoituksen perustaksi ja tällä hetkellä ei edes suurilla vahvan markkina-aseman omaavilla yrityksillä (kuten Nokia) ole kassavirtaennustetta kvartaalia pidemmäksi. Miten se olisi pk-yrityksillä?
Finnveran lainat auttavat tietenkin niiden saajia mutta niiden osuus koko työllistävien pk-yritysten joukosta on suhteessa pieni. Finnvera on myöntänyt suhdannelainoja vasta runsas 100 miljoonaa euroa, eivätkä pankit ole halukkaita käyttöpääomarahoitukseen riskin päälle. Valtaosa työllistävistä pk-yrityksistä on konkurssiuhan alaisia ensi talvikauden aikana, koska koko käyttöpääomaongelman ratkaisu elinkykyisilläkin pk-yrityksillä edellyttäisi usean miljardin euron pääomaruisketta.
Erityisen ongelmallisia ovat tietenkin ne tapaukset, joissa kaikki omaisuus yrittäjällä/ yrityksellä on kiinnitetty liiketoiminnalliseen varallisuuteen, jota ei voida realisoida. Sen sijaan ne lähinnä keskisuuret yritykset, joilla on realisoitavissa olevaan tasevarallisuutta, ovat paremmassa asemassa, koska kassaa voi parantaa tasejärjestelyillä. Myös omistajien kertynyt varallisuus auttaa tilannetta, jolloin yrittäjäperhe tai –suku kantaa konkreettisesti yhteiskunnallista vastuuta. Jossakin tapauksissa joustoa löytyy, jos yrittäjä löytää toisen liiketoiminta-alueen hiljentyneen rinnalle. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa, koska lähes kaikilla sektoreilla on ylikapasiteettia. Osin verovaroin tuettu korjausrakentaminen lienee tänä syksynä selvä poikkeus.
Ongelma on perimmältään se, että osaavaa ja uskaltavaa yrittäjä-työnantajaa ei ole mahdollista koulia kuin monien vuosien käytännön toiminnan kautta. Esimerkiksi monimutkaista työhallintoa ja työlainsäädäntöä ei voi edes oppia ymmärtämään kuin pitkän kokemuksen kautta. 90-luvun alussa menetettiin ehdottomia osaajia, siis monet eri tavoin palkitut yrittäjät menivät konkurssiin. Seurasin muutamaa sataa tapausta läheltä, kun kysyivät toistuvasti neuvoa. Aikainen yrityssaneeraushakemus tuntui ja tuntuu olevan se, joka saattaa vielä pelastaa mutta kuinka ollakaan verottaja saattaa yksinään kaataa hakemuksen käräjäoikeudessa, mitä ei voi pitää perusteluna, koska julkisoikeudellisten velkojien asema on muutenkin vahva.
Ongelmana eivät ole lait sinällään vaan asenteet. Verottaja ei ainakaan ole valmis sovitteluun eikä kaikilla paikkakunnilla ymmärrä tilanteen vakavuutta. Tietenkin vouti ensisijaisesti perii verosaatavat mutta verottaja pitäisi ehdottomasti kouluttaa ymmärtämään, mikä on kansantaloudellinen vaikuttavuus erilaisilla toimintamalleilla. Suoraviivainen perintälinja aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa, koska kun nousu taas käynnistyy, talouskasvun rajoituksena saattaa olla krooninen puute osaavista työnantaja-yrittäjistä. Tämän estämiseksi tulisi löytää nopeasti toimia talousammattilaisten saamiseksi elinkelpoisten keskisuurten yritysten avuksi.
Sisäpiiritieto ja ministeri Paula Lehtomäen omistus Talvivaara Oyj:ssä
Sisäpiiritieto ja ministeri Paula Lehtomäen omistus Talvivaara Oyj:ssä
Suomessa syvään sisäpiiriin kuuluvat mm. yhtiön hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet, toimitusjohtaja sekä tilintarkastajat. Heitä koskeva julkisuus on toteutettu niin, että sisäpiiriläisten on ilmoitettava omistuksensa ja sen muutokset. Yhtiö on velvollinen pitämään niistä rekisteriä. Pysyvän sisäpiirin ohella säännellään kaikkia niitä henkilöitä, jotka jossakin yksittäisessä tilanteessa ovat saaneet tietoonsa julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää tietoa, jota ei ole julkistettu tai joka ei muuten ole ollut markkinoilta saatavissa.
Talvivaara Oyj:n kannattavuus riippuu keskeisesti ympäristöministeriöstä, sillä kaivostoiminta aiheuttaa aina haittoja lähiympäristölle. Tätä koski kansanedustaja Merja Kyllösen kirjallinen kysymys ympäristöministeri Paula Lehtomäelle. Ministeri Lehtomäki arvioi vastauksessaan 12.8.2010, että kaivoksen "Ongelmia on ollut erityisesti pölyn, hajun ja melun ehkäisyn ja torjunnan kanssa, mutta vähitellen haittojen torjunnassa on menty eteenpäin…”. Antaessaan myönteisen arvion pörssiyhtiöstä Lehtomäki ei kertonut lähipiirinsä (puoliso ja lapset) suuresta osakeomistuksesta yhtiössä, joka toteutui jo alkuvuodesta 2010 edulliseen kurssiin.
Yhdyn tässä hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpään kantaan siitä, että Lehtomäen olisi pitänyt jäävätä itsensä kirjallisen vastauksen antamisesta. Ministerin vastaus vaikutti ratkaisevasti kaivosyhtiön osakekurssiin, koska kaivosyhtiö saattoi jatkaa käynnistysvaiheesta varsinaiseen kaivostoimintaan ilman mittavia panostuksia pöly-, haju- ja meluhaittojen torjuntaa. Koska kaivos sijaitsee lähellä asutusta, olisi ministeri voinut perustellusti edellyttää kaivosyhtiöltä merkittäviä toimia haittojen torjuntaan.
Erikoiseen valoon ministerin vastauksen nostaa tieto, jonka mukaan kaivosyhtiö voi louhia uraania laajuudessa, joka kattaa kotimaisen tarpeen. Uraanin läsnäolo yhtiön päästöissä lähiympäristöön ei ole luonnolle ja asukkaille harmiton asia. Radioaktiivisuus aiheuttaa syöpää ja on mittava terveydellinen haitta. On sinällään johdonmukaista, että Lehtomäki ilmoitti todennäköisesti jääväävänsä itsensä ensi keväänä, jolloin hallitus käsittelee Talvivaaran mahdollisia uraanilupia.
Tämä ei muuta sitä, että ministeri vastauksessaan eduskunnalle antoi vahvan signaalin kaivosyhtiön puolesta ympäristöhaitta-asioissa. Ministeri teki sen tietoisena sidonnaisuuksistaan, joista ei eduskunnalla ollut tietoa. Uraanin asema strategisena malmina on ilmeisesti syynä sille, että elinkeinoministeri Pekkarinen kiirehti julkisuuteen korostamaan valtion halua panostaa kaivostoimintaan omistajana. Spekulaatiot Talvivaara Oyj:n arvon jyrkästä noususta lähiaikoina ovat vahvat, jos ja kun uraanilupa menee läpi yhtiölle edullisilla ehdoilla.
Osakemarkkinat eivät ole valtioneuvoston toimialaa ja siksi ministereiden pitäisi noudattaa erityistä varovaisuutta omissa ja lähipiirin osakeostoissa ja lausunnoissa, joilla vaikutetaan yksittäisen yhtiön kurssiin.
Valtio on suuri osakkeenomistaja ja osakekaupan harjoittaja. Mutta ei ole viisasta kertoa ennakkoon, mitä aikoo ostaa, koska silloin kurssi nousee.
Professori Arto Lahti,
Aalto-yliopisto
Suomen Kristillisdemokraatit r.p. eduskuntavaaliehdokas Helsingissä
Suomessa syvään sisäpiiriin kuuluvat mm. yhtiön hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet, toimitusjohtaja sekä tilintarkastajat. Heitä koskeva julkisuus on toteutettu niin, että sisäpiiriläisten on ilmoitettava omistuksensa ja sen muutokset. Yhtiö on velvollinen pitämään niistä rekisteriä. Pysyvän sisäpiirin ohella säännellään kaikkia niitä henkilöitä, jotka jossakin yksittäisessä tilanteessa ovat saaneet tietoonsa julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää tietoa, jota ei ole julkistettu tai joka ei muuten ole ollut markkinoilta saatavissa.
Talvivaara Oyj:n kannattavuus riippuu keskeisesti ympäristöministeriöstä, sillä kaivostoiminta aiheuttaa aina haittoja lähiympäristölle. Tätä koski kansanedustaja Merja Kyllösen kirjallinen kysymys ympäristöministeri Paula Lehtomäelle. Ministeri Lehtomäki arvioi vastauksessaan 12.8.2010, että kaivoksen "Ongelmia on ollut erityisesti pölyn, hajun ja melun ehkäisyn ja torjunnan kanssa, mutta vähitellen haittojen torjunnassa on menty eteenpäin…”. Antaessaan myönteisen arvion pörssiyhtiöstä Lehtomäki ei kertonut lähipiirinsä (puoliso ja lapset) suuresta osakeomistuksesta yhtiössä, joka toteutui jo alkuvuodesta 2010 edulliseen kurssiin.
Yhdyn tässä hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpään kantaan siitä, että Lehtomäen olisi pitänyt jäävätä itsensä kirjallisen vastauksen antamisesta. Ministerin vastaus vaikutti ratkaisevasti kaivosyhtiön osakekurssiin, koska kaivosyhtiö saattoi jatkaa käynnistysvaiheesta varsinaiseen kaivostoimintaan ilman mittavia panostuksia pöly-, haju- ja meluhaittojen torjuntaa. Koska kaivos sijaitsee lähellä asutusta, olisi ministeri voinut perustellusti edellyttää kaivosyhtiöltä merkittäviä toimia haittojen torjuntaan.
Erikoiseen valoon ministerin vastauksen nostaa tieto, jonka mukaan kaivosyhtiö voi louhia uraania laajuudessa, joka kattaa kotimaisen tarpeen. Uraanin läsnäolo yhtiön päästöissä lähiympäristöön ei ole luonnolle ja asukkaille harmiton asia. Radioaktiivisuus aiheuttaa syöpää ja on mittava terveydellinen haitta. On sinällään johdonmukaista, että Lehtomäki ilmoitti todennäköisesti jääväävänsä itsensä ensi keväänä, jolloin hallitus käsittelee Talvivaaran mahdollisia uraanilupia.
Tämä ei muuta sitä, että ministeri vastauksessaan eduskunnalle antoi vahvan signaalin kaivosyhtiön puolesta ympäristöhaitta-asioissa. Ministeri teki sen tietoisena sidonnaisuuksistaan, joista ei eduskunnalla ollut tietoa. Uraanin asema strategisena malmina on ilmeisesti syynä sille, että elinkeinoministeri Pekkarinen kiirehti julkisuuteen korostamaan valtion halua panostaa kaivostoimintaan omistajana. Spekulaatiot Talvivaara Oyj:n arvon jyrkästä noususta lähiaikoina ovat vahvat, jos ja kun uraanilupa menee läpi yhtiölle edullisilla ehdoilla.
Osakemarkkinat eivät ole valtioneuvoston toimialaa ja siksi ministereiden pitäisi noudattaa erityistä varovaisuutta omissa ja lähipiirin osakeostoissa ja lausunnoissa, joilla vaikutetaan yksittäisen yhtiön kurssiin.
Valtio on suuri osakkeenomistaja ja osakekaupan harjoittaja. Mutta ei ole viisasta kertoa ennakkoon, mitä aikoo ostaa, koska silloin kurssi nousee.
Professori Arto Lahti,
Aalto-yliopisto
Suomen Kristillisdemokraatit r.p. eduskuntavaaliehdokas Helsingissä
torstai 4. marraskuuta 2010
Kansanedustajan tehtävä on toimia kansan etujen hyväksi
Professori Arto Lahti, Aalto-yliopisto, Suomen Kristillisdemokraatit r.p. eduskuntavaaliehdokas Helsingissä (sitoutumaton)
KANSANEDUSTAJIEN TEHTÄVÄ ON TOIMIA KANSAN ETUJEN HYVÄKSI
Ehdokkuuteni tarkoitus tulevissa eduskuntavaaleissa on koota kansalaiset laajasti työhön Suomen nostamiseksi kasvuun. Suomessa on loistava nuoriso, yrittäjät ja yritysjohtajat. Suomen kansa on moraaliltaan verratonta. Yrittäjyys ja työ ansaitsevat arvostusta.
Henkilötiedot (blogi: http://artolahti.blogspot.com/ kotisivut: www.kd.fi/artolahti)
• Vuoden 2006 presidenttiehdokas, jonka keskeinen anti oli puolen vuoden intensiivinen
keskustelu Helsingin keskustassa ihmisten tosiongelmista. Keskeinen väite tämän pohjalta: Olemme matkalla kohti pahoinvointivaltiota.
• Pienviljelijäperheestä kotoisin, jotka kaikki työt ovat tuttuja. Siksi arvostan kaikkea työtä ja uskon, että kaikkea työtä tarvitaan. Olen runsas 14 vuotta rakentanut ja hoitanut puutarhaa kesäisin. Olen oppinut kunnioittamaan elämää ja luontoa.
• Naimisissa vuodesta 1975. Vaimo Beatrice. Lapset: Kim (DI, diplomiekonomi), Tom (kauppatieteen tohtori), Jenny (DI). Lapsenlapsi: Sara (2 vuotta). Koira: Fanny ja ”ottokirjana” Romy. Olemme perheenä panostaneet paljon lapsiin.
• Nuorisotyötä kirkon piirissä (mm. 5 vuotta pyhäkoulua poikien kanssa)
• Harrastukset: jatkuva kirjoittaminen, shakki, jalkapallo, lenkkeily, hiihtoa ja muu liikunta. Terve sielu terveessä ruumissa pätee.
• Toiminut Helsingin kaupunginvaltuuston varajäsenenä ja teknisen palvelun lautakunnan jäsenenä. Tunnen pitkältä ajalta Helsingin asiat.
• Tekstiilitehtaan työntutkija 1970-74, Kone Oyj talous 1975-76, Teknologiateollisuus ry ekonomisti 1977-1980. Olen oppinut tulemaan toimeen ihmisten kanssa.
• Aalto yliopisto: Väittely 1983, professoriviranhoitoa1983-1989 ja virkanimitys 1990 (yrittäjyyden professori).
• Tuotanto: noin 30 väitöskirjatasoista kirjaa ja tieteellistä julkaisua sekä satoja artikkeleita tai kolumneja. Olen kirjoittanut taloudesta tutkimuslaitoksen verran.
• Asiantuntija: Pohjoismainen ministerineuvosto, noin 300 yritystä (50% ulkomailla),hallitusjäsenyyksiä, työryhmien jäsen eri ministeriöissä mm.: TEM, VM ja MMM. Olen oppinut tulemaan toimeen monien maiden kansalaisten kanssa.
• Yhdistystoiminta: Kauppatieteellisen yhd. pj. 1991-2001/ kunniapuheenjohtaja 2002- ja Suomen talouskasvatusseura pj. 2010-, Suomen pienyrittäjät ry pj. 2008-2009
• Yrittäjyys käytännössä: Perustanut 20 innovatiivista yritystä. Työnantaja 10 henkilölle. Auttanut (pro bono) satoja vaikeuksissa olevia yrittäjiä ja yrittäjäperheitä.
• Panostanut tutkimustyössä viimeiset vuodet kehitysmaiden ja erityisten Afrikan taloudellisten ongelmien analyysiin ja niitä käsitteleviin konferensseihin. Erityisenä haasteena on järjestää "Aid for Trade" konferenssi Suomessa vuoden 2011 kesällä.
• Toinen keskeinen työsarka on talous- ja yrittäjyyskasvatus. Nuoret tulevat taloustoimikelpoisiksi 15-vuotiaina ja siksi heihin kohdistuu mm. pikalainatarjonta. Suomen talouskasvatusseura ry:n puheenjohtajana olemme käynnistäneet hankkeita OPH:n ja Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa tällä alueella.
Vaaliteemat
Eläkeläisten nöyryyttäminen pitää loppua. Eläkerahat ovat olemassa (liki 200 miljardia euroa); tasokorotukselle ei ole tosiasiallisia esteitä. Leikatusta indeksistä pitää luopua. Eläkeläisten ostovoiman palauttaminen edellyttää yli 300 euroa tasoista korotusta.
Koulut rakentavat hyvinvointia. Suomessa on laadukas opettajakunta. Nuorten älykkyys, moraali ja ahkeruus ovat kunnossa. Silti edut ovat heikoimmat Pohjoismaissa. Moni opiskelija on ilman pysyvää asuntoa ja tarjolla lähinnä pätkätöinä, joiden vuoksi nuori usein menettää vähäisetkin etunsa. Koulutoimen etujen leikkaus on vailla perusteita.
Perheiden hajottamispolitiikasta perheiden eheyttämiseen; omaishoitajat, perheenäidit, jne. ovat syrjityssä asemassa. Kotityö on noin 40 %:ia kaikesta työstä ja sen kautta valtio ja kunnat säästävät valtavia summia, luokkaa 100.000 euroa vuodessa per omaishoitaja. Kotityöstä on mahdollista maksaa korvausta ja sen tulisi tuottaa eläkekertymää.
Monissa yhteiskunnan keskeisissä palveluissa on riskinä vakava työuupumus. Opettajia, poliisia, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, tms. tarvitaan nopeasti lisää. Jos on pakko karsia, pitää karsia yleisestä valtion ja kuntien hallinnosta, jota on koko ajan kasvatettu.
Työttömyydestä täystyöllisyyteen. Suomessa työttömyyskoulutus on loukkaavan heikkoa älykkäille työnhakijoille. Lopputulos on työpaikkakato. Suomalaiset ovat yrittäjäkansaa. Yrittämisen ja työn edellytyksiin tulee panostaa muutenkin kuin vaalipuheissa, sillä työ ei ole loppunut ja täystyöllisyys on vain poliittisen tahdon asia.
Talousrikollisuus on saatava kuriin. Talousrikollisuus on 10 %:ia BKT:stä, 20 miljardia euroa. Talousrikollinen syö veronmaksajan pöydästä kultalusikalla. Talousrikollinen saa valtion maksaman asianajajan edukseen, koska on kätkenyt tulonsa ja omaisuutensa, kun taas uhri saa selvitä omillaan. Miksi sallitaan nimetön osakkeen omistus suomalaisissa pörssiyhtiöissä verokeitaita hyödyntäen? Veronmaksu pitää koskea kaikkia tuloja!
Poliittiset virkanimitykset tulee kieltää. Suomi on maailman paras koulutusyhteiskunta. Jos julkiset virat täytetään poliittisin perustein, tehdään karhunpalvelus demokratialle. EY vain pahentaa tilannetta, koska EY itse itsensä isäntä ja Suomi suuri nettomaksaja.
Naisten, vanhusten ja lasten koti- ja katuturvallisuus on perusarvo. Heikompaan osapuoleen kohdistuva väkivalta tulee saada kuriin. Suomalainen perusarvo on vuosisatoja ollut reiluus. Siksi tarvitaan perheväkivallalle nollatoleranssi. Suomessa on tehtävä rangaistukset vaikuttaviksi. Uhrin aseman parantaminen on keskeinen haaste.
Suomi tulee olla avoin niille, jotka tulevat tänne tekemään työtä, opiskelemaan ja/ tai yrittämään. Sen sijaan kadulla maleksimista ei voi suosia. Suomi on työn yhteiskunta. Yhteiskunnan jäseneksi pääsee vain työntekoa kautta. Suomen tulee panostaa köyhien maiden auttamiseksi mutta se voidaan tehdä parhaiten koulutuksen ja kehitystyön keinoin ja silloin auttajien on mentävä autettavien luo.
KANSANEDUSTAJIEN TEHTÄVÄ ON TOIMIA KANSAN ETUJEN HYVÄKSI
Ehdokkuuteni tarkoitus tulevissa eduskuntavaaleissa on koota kansalaiset laajasti työhön Suomen nostamiseksi kasvuun. Suomessa on loistava nuoriso, yrittäjät ja yritysjohtajat. Suomen kansa on moraaliltaan verratonta. Yrittäjyys ja työ ansaitsevat arvostusta.
Henkilötiedot (blogi: http://artolahti.blogspot.com/ kotisivut: www.kd.fi/artolahti)
• Vuoden 2006 presidenttiehdokas, jonka keskeinen anti oli puolen vuoden intensiivinen
keskustelu Helsingin keskustassa ihmisten tosiongelmista. Keskeinen väite tämän pohjalta: Olemme matkalla kohti pahoinvointivaltiota.
• Pienviljelijäperheestä kotoisin, jotka kaikki työt ovat tuttuja. Siksi arvostan kaikkea työtä ja uskon, että kaikkea työtä tarvitaan. Olen runsas 14 vuotta rakentanut ja hoitanut puutarhaa kesäisin. Olen oppinut kunnioittamaan elämää ja luontoa.
• Naimisissa vuodesta 1975. Vaimo Beatrice. Lapset: Kim (DI, diplomiekonomi), Tom (kauppatieteen tohtori), Jenny (DI). Lapsenlapsi: Sara (2 vuotta). Koira: Fanny ja ”ottokirjana” Romy. Olemme perheenä panostaneet paljon lapsiin.
• Nuorisotyötä kirkon piirissä (mm. 5 vuotta pyhäkoulua poikien kanssa)
• Harrastukset: jatkuva kirjoittaminen, shakki, jalkapallo, lenkkeily, hiihtoa ja muu liikunta. Terve sielu terveessä ruumissa pätee.
• Toiminut Helsingin kaupunginvaltuuston varajäsenenä ja teknisen palvelun lautakunnan jäsenenä. Tunnen pitkältä ajalta Helsingin asiat.
• Tekstiilitehtaan työntutkija 1970-74, Kone Oyj talous 1975-76, Teknologiateollisuus ry ekonomisti 1977-1980. Olen oppinut tulemaan toimeen ihmisten kanssa.
• Aalto yliopisto: Väittely 1983, professoriviranhoitoa1983-1989 ja virkanimitys 1990 (yrittäjyyden professori).
• Tuotanto: noin 30 väitöskirjatasoista kirjaa ja tieteellistä julkaisua sekä satoja artikkeleita tai kolumneja. Olen kirjoittanut taloudesta tutkimuslaitoksen verran.
• Asiantuntija: Pohjoismainen ministerineuvosto, noin 300 yritystä (50% ulkomailla),hallitusjäsenyyksiä, työryhmien jäsen eri ministeriöissä mm.: TEM, VM ja MMM. Olen oppinut tulemaan toimeen monien maiden kansalaisten kanssa.
• Yhdistystoiminta: Kauppatieteellisen yhd. pj. 1991-2001/ kunniapuheenjohtaja 2002- ja Suomen talouskasvatusseura pj. 2010-, Suomen pienyrittäjät ry pj. 2008-2009
• Yrittäjyys käytännössä: Perustanut 20 innovatiivista yritystä. Työnantaja 10 henkilölle. Auttanut (pro bono) satoja vaikeuksissa olevia yrittäjiä ja yrittäjäperheitä.
• Panostanut tutkimustyössä viimeiset vuodet kehitysmaiden ja erityisten Afrikan taloudellisten ongelmien analyysiin ja niitä käsitteleviin konferensseihin. Erityisenä haasteena on järjestää "Aid for Trade" konferenssi Suomessa vuoden 2011 kesällä.
• Toinen keskeinen työsarka on talous- ja yrittäjyyskasvatus. Nuoret tulevat taloustoimikelpoisiksi 15-vuotiaina ja siksi heihin kohdistuu mm. pikalainatarjonta. Suomen talouskasvatusseura ry:n puheenjohtajana olemme käynnistäneet hankkeita OPH:n ja Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa tällä alueella.
Vaaliteemat
Eläkeläisten nöyryyttäminen pitää loppua. Eläkerahat ovat olemassa (liki 200 miljardia euroa); tasokorotukselle ei ole tosiasiallisia esteitä. Leikatusta indeksistä pitää luopua. Eläkeläisten ostovoiman palauttaminen edellyttää yli 300 euroa tasoista korotusta.
Koulut rakentavat hyvinvointia. Suomessa on laadukas opettajakunta. Nuorten älykkyys, moraali ja ahkeruus ovat kunnossa. Silti edut ovat heikoimmat Pohjoismaissa. Moni opiskelija on ilman pysyvää asuntoa ja tarjolla lähinnä pätkätöinä, joiden vuoksi nuori usein menettää vähäisetkin etunsa. Koulutoimen etujen leikkaus on vailla perusteita.
Perheiden hajottamispolitiikasta perheiden eheyttämiseen; omaishoitajat, perheenäidit, jne. ovat syrjityssä asemassa. Kotityö on noin 40 %:ia kaikesta työstä ja sen kautta valtio ja kunnat säästävät valtavia summia, luokkaa 100.000 euroa vuodessa per omaishoitaja. Kotityöstä on mahdollista maksaa korvausta ja sen tulisi tuottaa eläkekertymää.
Monissa yhteiskunnan keskeisissä palveluissa on riskinä vakava työuupumus. Opettajia, poliisia, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, tms. tarvitaan nopeasti lisää. Jos on pakko karsia, pitää karsia yleisestä valtion ja kuntien hallinnosta, jota on koko ajan kasvatettu.
Työttömyydestä täystyöllisyyteen. Suomessa työttömyyskoulutus on loukkaavan heikkoa älykkäille työnhakijoille. Lopputulos on työpaikkakato. Suomalaiset ovat yrittäjäkansaa. Yrittämisen ja työn edellytyksiin tulee panostaa muutenkin kuin vaalipuheissa, sillä työ ei ole loppunut ja täystyöllisyys on vain poliittisen tahdon asia.
Talousrikollisuus on saatava kuriin. Talousrikollisuus on 10 %:ia BKT:stä, 20 miljardia euroa. Talousrikollinen syö veronmaksajan pöydästä kultalusikalla. Talousrikollinen saa valtion maksaman asianajajan edukseen, koska on kätkenyt tulonsa ja omaisuutensa, kun taas uhri saa selvitä omillaan. Miksi sallitaan nimetön osakkeen omistus suomalaisissa pörssiyhtiöissä verokeitaita hyödyntäen? Veronmaksu pitää koskea kaikkia tuloja!
Poliittiset virkanimitykset tulee kieltää. Suomi on maailman paras koulutusyhteiskunta. Jos julkiset virat täytetään poliittisin perustein, tehdään karhunpalvelus demokratialle. EY vain pahentaa tilannetta, koska EY itse itsensä isäntä ja Suomi suuri nettomaksaja.
Naisten, vanhusten ja lasten koti- ja katuturvallisuus on perusarvo. Heikompaan osapuoleen kohdistuva väkivalta tulee saada kuriin. Suomalainen perusarvo on vuosisatoja ollut reiluus. Siksi tarvitaan perheväkivallalle nollatoleranssi. Suomessa on tehtävä rangaistukset vaikuttaviksi. Uhrin aseman parantaminen on keskeinen haaste.
Suomi tulee olla avoin niille, jotka tulevat tänne tekemään työtä, opiskelemaan ja/ tai yrittämään. Sen sijaan kadulla maleksimista ei voi suosia. Suomi on työn yhteiskunta. Yhteiskunnan jäseneksi pääsee vain työntekoa kautta. Suomen tulee panostaa köyhien maiden auttamiseksi mutta se voidaan tehdä parhaiten koulutuksen ja kehitystyön keinoin ja silloin auttajien on mentävä autettavien luo.
perjantai 29. lokakuuta 2010
Valheella on lyhyet jäljet – kansalaiset ansaitsivat viimein kuulla totuuden!
1. Urheilu on monelle kansalaiselle tärkeä.
Olen sekä penkkiurheilija että aktiivinen harrastaja. Nuorena harrastin vähän kaikkea. Taisin olla samassa piirin mestaruuskilpailussa pronssilla sekä keihäänheitossa että 1000-metrillä. Armeijan jälkeen ajattelin hetken, että alkaisin harrastaa keskimatkojen juoksua vähän enemmän. Olin työntutkijana vaatetustehtaalla. Kun kävin jonkun kansallisen tason pikajuoksijan työhuoneessa, tulin toisiin ajatuksiin. Hänellä oli työhuoneessa suuri määrä purkkeja. Kun kysyin, mitä nämä ovat, hän ei suoraan vastannut. Hän sanoi, että näitä on pakko käyttää, jos aikoo pärjätä. Ajattelin, että tuo ei ole minua varten.
Dopingilla on pitkä ja synkkä historia. Pahin esimerkki on Itä-Saksa, jossa kaikki keinot urheilijoiden suorituskyvyn parantamiseksi terveydestä piittaamatta olivat käytössä. Suomen huippu-urheilun osuutta voi vain arvailla. Huipun takana olevat kansalliset ja piirikunnalliset “tähdet” käyttivät näitä aineita – olen sen itse nähnyt.
2. Hiihtourheilu
Vuonna 1998 Naganon olympialaisten alla STT julkaisi uutisen, jonka mukaan hiihtäjä Jari Räsänen olisi käyttänyt kasvuhormonia. Käräjäoikeus tuomitsi STT:n toimittajan ja päätoimittajan julkisesta herjauksesta ehdolliseen vankeuteen sekä 2,5 miljoonan markan korvauksiin. Hovioikeus lievensi hieman tuomioita. STT:n päätoimittaja erosi ja STT myönsi dopingjuttunsa virheelliseksi. Kaikki oli hyvin?
Sitten tulivat talven 2001 Lahden MM-kisat. Ensin kärysi Jari Isometsä ja seuraavaksi suuri osa huipuista: Janne Immonen, Harri Kirvesniemi, Milla Jauho, Mika Myllylä ja Virpi Kuitunen. Suomi menetti viestimitalinsa: miesten kultaisen ja naisten hopeisen. Sitten tehtiin selvityksiä ja poliisitutkinta Hiihtoliiton toiminnasta. Syytetyksi joutui potkut saanut päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö, joka sai vuonna 2004 Helsingin käräjäoikeudelta tuomion doping-salakuljetuksesta ja valehtelusta STT-jutussa.Sitten Kaisa Varis kärysi epo-hormonin käytöstä, maastohiihdossa vuonna 2003 ja ampumahiihdossa vuonna 2008. Varis sai elinikäisen kilpailukiellon.
Vuonna 2008 Kari-Pekka Kyrö esitti väitteen, että maastohiihdossa käytettiin laajasti dopingia 1990-luvulla. Keskusrikospoliisi avasi STT-jutun pian uudelleen Kyrön väitteiden vuoksi. Nyt syytettynä ovat kilpahiihtäjä Jari Räsänen sekä maastohiihdon valmennus- ja johtotehtävissä toimineet Antti Leppävuori, Pekka Vähäsöyrinki ja Jari Piirainen.Petosjuttua puidaan seuraavaksi Helsingin käräjäoikeudessa.
3. Suomen hiihto on joutunut onnettomaan valoon
Suomen hiihtourheilu on saanut syntipukin maineen. Syynä on tapahtumaketju, jota ei koskaan olisi saanut sattua verovaroin tuetussa toiminnassa. Lahden hiihdon MM-kisat jokainen muistaa ikuisesti. Kansallinen häpeä on edelleen syvä. Mutta siitä eteenpäin tapahtumien kulku on ollut puhdasta farssia. Nyt punnitaan sitä, mikä on oikea rangaistus niille, jotka järjestivät toimittajille ilmeisesti perusteettomat tuomiot. Hiihtoliiton doping-historiaa ei kukaan koskaan eikä missään enää pysty selvittämään, koska doping ei ole rangaista teko muuta kuin urheilun itse sääntelyn valossa. Sen sijaan häpeä ja epäily tulevat säilymään yli sukupolvien.
STT:n dopingjutussa tuomitut entinen päätoimittaja Kari Väisänen ja toimittaja Johanna Aatsalo-Sallinen ovat joutuneet odottamaan asiansa selviämistä 11 vuotta välillä kovassa paineessa.
Eniten tästä on kärsinyt ja kärsii tämän päivän hiihtourheilu, siis ne, joita ei edes ole epäily vilpillisten keinojen käytöstä.
1. Urheilu on monelle kansalaiselle tärkeä.
Olen sekä penkkiurheilija että aktiivinen harrastaja. Nuorena harrastin vähän kaikkea. Taisin olla samassa piirin mestaruuskilpailussa pronssilla sekä keihäänheitossa että 1000-metrillä. Armeijan jälkeen ajattelin hetken, että alkaisin harrastaa keskimatkojen juoksua vähän enemmän. Olin työntutkijana vaatetustehtaalla. Kun kävin jonkun kansallisen tason pikajuoksijan työhuoneessa, tulin toisiin ajatuksiin. Hänellä oli työhuoneessa suuri määrä purkkeja. Kun kysyin, mitä nämä ovat, hän ei suoraan vastannut. Hän sanoi, että näitä on pakko käyttää, jos aikoo pärjätä. Ajattelin, että tuo ei ole minua varten.
Dopingilla on pitkä ja synkkä historia. Pahin esimerkki on Itä-Saksa, jossa kaikki keinot urheilijoiden suorituskyvyn parantamiseksi terveydestä piittaamatta olivat käytössä. Suomen huippu-urheilun osuutta voi vain arvailla. Huipun takana olevat kansalliset ja piirikunnalliset “tähdet” käyttivät näitä aineita – olen sen itse nähnyt.
2. Hiihtourheilu
Vuonna 1998 Naganon olympialaisten alla STT julkaisi uutisen, jonka mukaan hiihtäjä Jari Räsänen olisi käyttänyt kasvuhormonia. Käräjäoikeus tuomitsi STT:n toimittajan ja päätoimittajan julkisesta herjauksesta ehdolliseen vankeuteen sekä 2,5 miljoonan markan korvauksiin. Hovioikeus lievensi hieman tuomioita. STT:n päätoimittaja erosi ja STT myönsi dopingjuttunsa virheelliseksi. Kaikki oli hyvin?
Sitten tulivat talven 2001 Lahden MM-kisat. Ensin kärysi Jari Isometsä ja seuraavaksi suuri osa huipuista: Janne Immonen, Harri Kirvesniemi, Milla Jauho, Mika Myllylä ja Virpi Kuitunen. Suomi menetti viestimitalinsa: miesten kultaisen ja naisten hopeisen. Sitten tehtiin selvityksiä ja poliisitutkinta Hiihtoliiton toiminnasta. Syytetyksi joutui potkut saanut päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö, joka sai vuonna 2004 Helsingin käräjäoikeudelta tuomion doping-salakuljetuksesta ja valehtelusta STT-jutussa.Sitten Kaisa Varis kärysi epo-hormonin käytöstä, maastohiihdossa vuonna 2003 ja ampumahiihdossa vuonna 2008. Varis sai elinikäisen kilpailukiellon.
Vuonna 2008 Kari-Pekka Kyrö esitti väitteen, että maastohiihdossa käytettiin laajasti dopingia 1990-luvulla. Keskusrikospoliisi avasi STT-jutun pian uudelleen Kyrön väitteiden vuoksi. Nyt syytettynä ovat kilpahiihtäjä Jari Räsänen sekä maastohiihdon valmennus- ja johtotehtävissä toimineet Antti Leppävuori, Pekka Vähäsöyrinki ja Jari Piirainen.Petosjuttua puidaan seuraavaksi Helsingin käräjäoikeudessa.
3. Suomen hiihto on joutunut onnettomaan valoon
Suomen hiihtourheilu on saanut syntipukin maineen. Syynä on tapahtumaketju, jota ei koskaan olisi saanut sattua verovaroin tuetussa toiminnassa. Lahden hiihdon MM-kisat jokainen muistaa ikuisesti. Kansallinen häpeä on edelleen syvä. Mutta siitä eteenpäin tapahtumien kulku on ollut puhdasta farssia. Nyt punnitaan sitä, mikä on oikea rangaistus niille, jotka järjestivät toimittajille ilmeisesti perusteettomat tuomiot. Hiihtoliiton doping-historiaa ei kukaan koskaan eikä missään enää pysty selvittämään, koska doping ei ole rangaista teko muuta kuin urheilun itse sääntelyn valossa. Sen sijaan häpeä ja epäily tulevat säilymään yli sukupolvien.
STT:n dopingjutussa tuomitut entinen päätoimittaja Kari Väisänen ja toimittaja Johanna Aatsalo-Sallinen ovat joutuneet odottamaan asiansa selviämistä 11 vuotta välillä kovassa paineessa.
Eniten tästä on kärsinyt ja kärsii tämän päivän hiihtourheilu, siis ne, joita ei edes ole epäily vilpillisten keinojen käytöstä.
maanantai 18. lokakuuta 2010
10-kohdan pk-yritysten kasvuohjelma - haasteeksi seuraavalle hallitukselle ja tueksi suomalaisen yrittäjyyden ja työn arvostuksen nousulle!
Professori Arto Lahti
1. Yrittäjyys elää murroksessa – siis huomio innovaatioihin
1980-luvun puolivälissä pääomamarkkinat vapautettiin sääntelystä. Muutos oli tarpeellinen mutta prosessi hallitsematon. Olisi pitänyt muistaa, että instituutiot kehittyvät viiveellä ja aloittaa lainsäädännön saattamisesta globalisoituvan talouden tasolle. 90-luvun alussa kriisissä menetettiin 1/5 yrityskannasta ja paljon kokeneita yrittäjiä, vaikka muutos tuotti yrityssektorilla uskomattoman menestystarinan – Nokia.
Mitä tästä pitäisi oppia? Nyt kun on menossa kansainvälinen kriisi, on kaikkialla havahduttu siihen, että rahoitusalan uudistuksia tarvitaan. Silti tähän on herätty kovin myöhään. Kuten Milton Friedman ja Anna Swartz havaitsivat analyysissä Yhdysvaltojen taloudesta pitkällä aikavälillä, talouden ylikuumeneminen siis rahan määrän voimakas kasvu päättyi toistuvasti kriisiin. Tässä kriisissä häviäjiä ovat pääsääntöisesti yrittäjät, palkansaajat, tallettajat ja piensijoittajat ja voittajia spekuloijat. Nyt pitäisi luoda vahva innovaatio-ohjelma Ruotsin mallin mukaisesti.
2. Yrittäjyys kasvaa yrittämisestä – siis painopiste hallinnosta nuoriin
Suomessa on raskas hallinto. Kansanedustaja Eero Lehden arvio on 20.000 hallinnoijaa työ- ja elinkeinosektorilla. Suomessa uskotaan vahvasti, että viisaus yrittämisestä on hallinnolla, eli valtion virkamiehet ja konsultit tietävät paremmin kuin yrittäjä, miten yritystä pitäisi hoitaa. Suuria ikäluokkia pyöritetään ”mentaalihoidoksi” jäävässä työttömien koulutusruletissa. Tätä kohteena olevat koulutetut ja älykkäät ihmiset pitävät perustellusti loukkauksena. Työvoiman jakaminen työllisiin ja työttömiin on aikansa elänyt. Täystyöllisyys on mahdollinen kuten ”Työn tulevaisuus” skenaariotyössä asian tiivistin noin sadan asiantuntijan työn pohjalta. Käytännössä tämän mallin on testannut Paltamon kunta.
Vuosittain noin puolet oppilaitoksista valmistuvasta nuorisosta jää ilman koulutusta vastaavaa työpaikkaa. Miksi ei panosteta nuorten ihmisten harjoittelupaikkoihin? Työ ei ole Suomesta minkään loppunut. Nuoret voisivat hyvin nopeasti tarjota pk-yritykselle uusia kehitysimpulsseja. Jotakin kertoo se, että suuri osa maailmaa mullistavista tuotteista on teini-ikäisten nuorten ideoimia. Nuorten kannustaminen yrittäjyyteen omaehtoisesti ja ylipäätänsä vastuun antaminen nuorille on talouden tasapainottamisen perusta.
3. Pk-yritykset tarvitsevat neuvontaa ja tietoa omilla ehdoillaan – nuoret ovat parhaita uudistusten toteuttajia
Yrittäjä saa parhaat neuvot toiselta yrittäjältä ja asiantuntijoilta, joista tärkeitä ovat kirjanpitäjä, tilintarkastaja ja lakimies. Nämä yrittäjä aina valitsee ja myös maksaa itse. Ruotsissa julkiset konsulttipalvelut on yhtiöitetty (ALMI) mutta Suomessa on edelleen julkisesti rahoitettu konsulttijärjestelmä, jossa viranomainen vastaa tosiasiallisesta konsultin valinnasta. Koska asiakassuhde yrittäjille välittyy julkisen viraston kautta, yrittäjän on vaikea moittia konsultin laatua ja samalla hakea rahoitusta viranomaiselta, jonka toimeksiannosta konsultti toimii. Asiantuntijoiden panosta tarvitaan pk-yritysten hallitustyössä, jolloin syntyy myös selkeä juridinen vastuu neuvojen laadusta.
Suomessa on laadukas yrittäjyyden korkeakoulu- ja yliopistojärjestelmä. Yhdysvaltojen malli nostaa yliopistot yrittäjyyden kasvun ytimeen. Yliopistojen läheisyydessä olevat hautomot ovat keskeinen instrumentti yrittäjyyden kasvussa. University of California arvioi nettisivullaan luoneensa 2 miljoonaa työpaikkaa Kaliforniaan. Nyt kun Suomeen on luotu huippuyliopisto yrittäjyys-innovaatio-tehtävään, olisi syytä kohdentaa resurssit laajasti korkeakoulu- ja yliopistojärjestelmään Yhdysvaltojen mallin mukaisesti. Kansallinen innovaatiojärjestelmä ei voi enää 2010-luvulla toimia erillään korkeakouluista ja yliopistoista, koska tieto on yrittäjyyden tärkein voimavara.
4. Liiketoimintaosaamisen vaje ratkeaa panostamalla nuoriin – nuoret ovat kansainvälisiä, kielitaitoisia ja sosiaalisia
Suomessa on laaja julkisesti rahoitettu yrityspalveluklusteri mutta silti pk-yrityksissä on osaamisvaje. Tätä näkökulmaa korostavat toistuvasti monet kokeneet yrittäjät. Kansainväliset vertailututkimuksen osoittavat kiistatta, että Suomen yrittäjäsektorin kansainvälisyys, mitä voidaan pitää selkeänä osaamisen mittana, on selvästi heikompi muihin Pohjoismaihin verrattuna. Miten tämä osaamisvaje on mahdollinen, kun Suomessa on jatkuvasti lisätty rahoitusta julkisiin yrityspalveluihin? Kenties kysymys on siitä, että julkisten yrityspalveluiden ja -hankkeiden määrä ei luo laatua. Eräs selkeästi raadollinen lähtökohta on se, että yrittäjäsektori toimii niukalla rahoituspohjalla – varsinkin talouslaman aikana – joten julkisrahoitteisiin hankkeisiin osallistuminen on vaikeaa, koska monet erilaiset hankkeet edellyttävät yrityksistä rahoitusosuutta.
Suomen kansainvälinen yrityssektori on kaikilla mittareilla mitaten erinomainen. Ongelma on vain se, että noin 90 %:ia viennistä ja näin lähes puolet BKT:stä on riippuvainen noin 30 vientiyrityksestä, kun muissa Pohjoismailla on laaja ja monipuolinen vientisektori. Kun katsotaan suomalaista pk-sektoria, on rehellisesti myönnettävä, että siitä ei ole muodostunut kansainvälistä voittajaa kuten monissa muissa EU-maissa. Syynä on pitkälti se, että pk-yritykset ovat menettäneet yhteytensä nuoriin opiskelijoihin, vaikka nuori akateeminen on tehokkain muutosagentti. 80-luvulla järjestin nuorelle harjoittelupaikan yhdellä puhelinsoitolla. Tarvitaan radikaali rajojen avartaminen korkeakoulujen ja hallinnon välillä, sillä meillä on eräs maailman paras koulunuoriso. Nuoret ovat kansainvälisiä ja voivat tuoda kansainvälisyyden pk-yrityksiin.
5. Annetaan korkeakouluille ja yliopistoille rahaa ja vastuuta – pk-yritysten neuvonta voisi olla koulujärjestelmän vastuulla
Voisimme oppia Tanskan verkosto-ohjelmista, joilla vuosina 1970-1990 luotiin Jyllantiin maaseudun keskelle 50.000 teollista työpaikkaa vaikeille pk-teollisille aloille? Tietenkin niiden totuus on se, että ohjelmat eivät kautta linja ole olleet menetys, minkä havaitsin kenttätutkimuksissani. Hyvän ohjelman tulee olla avoin, jotta se sallii voittajien nousun eikä pönkitä epäonnistujia. Talouspolitiikassaan epäonnistuneiden maiden tukeminen on EU:n ja sen rahaliiton keskeinen ongelma, kun kasvuun ja innovaatioiden tarvittavat rahat menevät ns. syömävelkojen maksuun. Miksi Suomeen ei ole luotu vahvaa tiedepohjaista yrittäjyysohjelmaa? Ehdotimme sitä Antti Paasion kanssa 90-luvun vaihteessa. Oma roolini oli hallituksen maaseutuohjelmat ja monet kansalaisaloitteet. Esimerkiksi Puu-Suomi-ohjelma syntyi yrittäjien rakentamana Tanskan verkostomallin mukaisesti. Ohjelmaa veti kansanedustaja Kyösti Karjula.
Yrittäjien rakentamat ohjelmat jäävät vaille julkisten toimijoiden tukea, koska hallinto toimii ”ylhäältä alas” logiikalla. Silti kansalaisaloitteena rakentuvat ohjelmat tuottavat usein hyvin paljon aloitteita ja innovaatiota ja vähäisillä kustannuksilla. Nyt on korkea aika luoda yrittäjyyden ”suuri tarina”. Jos korkeakouluille ja yliopistoille allokoitaisiin merkittävä osa yrittäjyysmäärärahoista, olisimme työvoimapulan eikä suurtyöttömyyden äärellä. On paradoksi, että Aalto-yliopiston opiskelijat työllistyvät hyvin kansainvälisiin yrityksiin, joissa heillä on vahva arvostus – mutta ei pk-yrityksiin, joissa olisi suuri tarve panostaa kansainvälisyysosaamiseen. Tässä on tietenkin perimmältään kysymys poliittisesta tahdosta mutta onko sitä varaa siirtää kovin pitkälle, koska ensi hallituskaudella on riskinä koko hyvinvointivaltion romahdus.
6. Yrittäjien oikeusvarmuutta tulisi parantaa - samalla tulisi muokata hallinnon asenteita yrittäjäystävälliseksi nykyisen likvidointilinjan sijasta.
Yrittäjät eivät mitenkään voi hallita luokkaa 100.000 pykälää, jotka ovat velvoittavia EU-Suomessa. Niitä pitää vähentää radikaalisti, kuten Timo Summa EU-kaudellaan ehdotti. Yrittäjät kohtaavat käräjäoikeudessa aina taitavat liikejuristit ja KHT:t vastapuolen asioiden ajajina. Nämä palvelut puuttuvat TEMin tarjonnasta vaikka tarve on suuri (KTM Julkaisuja 5/2004). Johanna Karkian raportti konkurssi- ja saneerausmenettelyn uudistamistarpeista oli aikanaan loistava. Se pitäisi viedä käytäntöön. Pienen työantajan velvoitteet ja vastuut ovat ylivoimaiset yrittäjien kannettavaksi ja ne tulisi punnita uudelleen, koska muuten pimeä talous valtaa lisää alaa. Nykyisin talousrikollisuus on valtion tilintarkastajien arvion mukaan jo 10 %:ia BKT:stä, siis liki 20 miljardia euroa, eli kestämättömän suuri. Nykyisin talousrikollisuus on ylivoimainen kilpailija rehellisille yrittäjille mm. rakennussektorilla ja ravintola-alalla.
Toinen alue, joka perustellusti tulee esiin, on pk-yritysten heikko asema kilpailussa julkisista hankinnoista. Osaltaan tätä selittää julkisen toimijan usko siitä, että suuret yritykset ja organisaatiot ovat luotettavampia ja ne ylläpitävät jatkuvuutta. Toinen seikka on kuitenkin se, että kansallisesti on edelleen mahdollista tehdä valtion ja yritysten välisiä "hiljaisia" sopimuksia, jotka vähentävät tosiasiallista yrittäjien mahdollisuutta kilpailla julkishankinnoista. Valtio on myös Suomessa säätänyt lakeja ja asetuksia, jotka suosivat elinkeinoissa osaa elinkeinonharjoittajista. Lisäksi on syytä korostaa, että kunnalliset liikelaitokset saattavat olla ongelmallisia kilpailussa kuntien hankinnoista, koska tilaajalla ja tarjouksen tekijällä on sama omistaja.
7. Verotuksessa tarvitaan tervettä järkeä – ei enää likvidointilinjaa
Miksi ei poisteta alle 1.000 euron kuukausitulojen verotusta, koska kukaan ei tule alle 1000 euron tuloilla tule toimeen? Samalla poistuisi valtava byrokratia ja matalan tuottavuuden alojen yritykset saisivat palkkajouston. Nykyinen malli suosii pimeän työvoiman käyttöä, mikä lienee edelleen paha ongelma rakennusalalla tai ravintoloissa. Yrittäjän riskiä (mm. henkilökohtaiset takuut yrityksen lainoille) ei edelleenkään oteta huomioon yrityksen pääomana, joten yrittäjä maksaa ylisuurta tuloveroa pääomaveroon nähden. Harvainyhtiö on käsitteenä hylättävä. Pienyritykset kantavat suurimman vastuun työllisyydestä ja niiden kassan verottaminen tyhjästi palvelee huonosti työllisyyttä. Eräs vaihtoehto olisi yhtiöveron porrastus niin, että sillä suositaan työllistäviä pienyrityksiä.
Verottajan ja vakuutusyhtiön asema julkisoikeudellisina toimijoina on aivan liian hallitseva muihin velkojiin nähden. Tämä mahdollistaa hyvienkin yritysten likvidoinnin verottajan ja vakuutusyhtiön saatavien turvaamiseksi. Tästä yrittäjä Henri Katajan kuolemaan johtanut prosessi on sellainen, jota ei pitäisi toistaa, mikäli halutaan todella yrittäjyyteen kannusteita. Katajan yritys joutui omaisten kertoman mukaan konkurssiin väärin perustein; lain mukainen osuus velkojista kannatti saneerausta. Silti julkisoikeudellisten velkojien vaatimus konkurssissa tuli ratkaisuksi käräjä- ja hovioikeudessa. Käymieni keskustelujen pohjalta arvioin, että yrittäjä Henri Katajan omaisuus yrityksissään oli käypien arvojen mukaan liki 100 miljoonaa euroa, josta velat olivat 1/4. Korkeasta moraalistaan tunnettu yrittäjä menetti 3/4 omaisuudestaan realisoinnin kautta, vaikka häntä ei edes epäilty rikoksesta. Millä perustella on siis tuomittu 75 miljoonan euron omaisuuden menetys? Rankoistakin talousrikoksista tuomitut saavat tähän nähden lieviä tuomioita ja harvoin maksavat yhteiskunnalle tai muille osapuolille mitään korvauksia - mutta saavat yleensä edukseen valtion maksaman asianajajan, kun yrittäjää vastaan käydään oikeutta konkurssitilanteessa hänen omilla varoillaan.
8. Talous- ja yrittäjyyskasvatukseen kannattaisi panostaa kunnolla – nuoret voivat uudistaa yrittäjyyden
Miksi ei tehdä laskelmaa pk-yritysten kansantaloudellisista vaikutuksista? Saatettaisiin havaita, että yrittäjäsektori luo suuren määrin työpaikkoja erittäin vähäisillä panoksilla. Yrittäjäsektorin panos-tuotos-suhde on siis Suomi Oy:lle edullinen. Oppilaitokset ovat avainasemassa yrittäjyyden kasvussa. Olisi mahdollista luoda koko koulujärjestelmän kattava talous- ja yrittäjyyskasvatus ohjelma, jolla nuoriso valmennetaan yrittäjiksi. Tässä ei tarvita kalliita ja monimutkaisia hallintorakenteita vaan ainoastaan kannustava liiketoimintasuunnitelmakilpailu. Tähän voisi tuoda palkinnoksi yrittäjyyden harjoittelustipendijärjestelmän, joka voisi olla halpa ja tehokas tapa saada vuodeksi mm. harjoittelijoiksi pk-yrityksiin. Ylipäätänsä nuorten harjoittelu on avain menestykseen.
Suomen talouskasvatusseura ry (olen puheenjohtaja) on osaltaan valmis ottamaan vastuulleen nuorten liiketoimintasuunnitelmakilpailun organisoimisen yhteistyössä Opetushallituksen, kuntien ja muiden asiasta kiinnostuneiden tahojen kanssa. Ensi vaiheen painopisteenä voisi olla lukiot. Perustelu on ilmi selvä. Kun meillä rakennetaan mittavilla panostuksille yrittäjyyden ja innovaatioiden huippuyliopisto (Aalto), olisi järkevää rakentaa lukioihin opetus ja harjoittelu, joilla nuoret valmennetaan yrittäjyyteen ja innovaatioihin jo teini-ikäisinä, jolloin jokaiselle meistä on aikanaan ollut suuria ideoita mielessään. Toinen ja laajempi kasvatustehtävä on peruskouluissa, joissa painopisteenä on nuorten parempi elämänhallinta yrittäjyyden ja talouden keinoilla raadollisessa pikaluottojen ja vastaavien maailmassa.
9. Kansainvälistä rahoitus ja partnershipiä tarvitaan - ja erittäin kipeästi kansallista yksituumaisuutta yrittäjyyden rahoituspohjan vahvistamisesta
Suomalaisen talouden valtava dynamiikka 1870-luvun nälkävuosien jälkeen on perustunut ulkomaiseen osaamiseen ja pääomaan. Miksi ei saada vauhtia suoriin ulkomaisiin investointeihin, vaikka tarjontaa olisi? Rahastomallin rinnalle tarvitaan yksityiset ulkomaiset sijoittajat ja pk-yrityksiin erikoistuneet rahoittajat, joiden houkutteluun tulisi panostaa (mm. veroedut) vientikeskuksissa Kiinan mallin mukaisesti – klusteritutkimus kansainvälisellä tasolla voisi tehdä tunnetuksi uusia ja unohdettuja klustereita ja alueita.
Mihin on unohtunut mahdollisuus luoda Suomen pankin ns. kakkoslista kasvuyritysten ”puulatuille” joukkovelkakirjalainoille – koron noustessa olisi uudelleen tärkeä rahoituslähde. Suuret pääomasijoitusyhtiöt ovat saaneet osakseen runsain mitoin julkisia panostuksia mutta sijoitukset kasvuyrityksiin ovat vähäiset. Nyt pitäisi kannustaa businessenkeleiden ja työtekijöiden sijoituksia Englannin mallin mukaan. Nämä asiat olivat esillä vuoden 2006 hallitusohjelmassa mutta niiden käytännön vaikutus on jäänyt vähäiseksi.
10. Innovatiiviset ohjelmat ovat uuden elinkeinopolitiikan ydinsisältöä – myös maaseutu voidaan uudistaa yrittäjyyden avulla.
Puu, elintarvike, vesi, jne. kullanarvoisia raaka-aineita – niihin tulisi panostaa vakavasti, koska niukkuus laadukkaista hyödykkeistä on ilmeinen globaalisti. Meillä on naapurina Venäjä, jonka valtavat luonnonresurssit – ei yksistään teolliset mineraalit ja energiavarat – ovat mittaamattomat arvokkaat maailmassa, jossa ilmastomuutos siirtää tuotannon panopistettä kohti pohjoista ja etelää. Suomen tulisi panostaa Venäjän luonnonvarojen hyödyntämiseen ja samalla parantaa omaa luonnonvaratalouttaan. Kaivostoiminta ja matkailu ovat jo nyt esimerkkejä menetystarinoista mutta niitä tarvitaan lisää.
Maailmantalouden kantava voima on ideatalous, siis ns. uusi kasvuteoria. Internetin kehitys on lähivuosina nopeaa – semanttinen eli sisältöweb perustuu kansainvälisiin standardeihin ja helpottaa tiedon siirtoa yrittäjäsektorille. Suomella on vielä aikaa panostaa sisältöwebiin ja tehdä siitä kansainvälinen kilpailuetu, siis osaamisliiketoiminta yli rajojen. Tämä voisi olla kärkihanke – panostukset olisivat kohtuulliset valtavaan hyötyyn nähden. Toinen merkittävä alue ja todellinen high-tech voisi olla vaikkapa nanoteknologia. Nyt tarvittaisiin merkittäviä panostuksia, koska radikaaleja innovaatioita tarvitaan. Kansainvälisen kaupan vahvin kasvualue on tekniset tai teolliset palvelut eikä niinkään materiaalinen tuotanto. Pk-teollisuuden haasteena on suunnata nopeasti oma toimintansa globaaliksi ja panostaa muutosprosessiin kohti teollisia palveluita.
Professori Arto Lahti
1. Yrittäjyys elää murroksessa – siis huomio innovaatioihin
1980-luvun puolivälissä pääomamarkkinat vapautettiin sääntelystä. Muutos oli tarpeellinen mutta prosessi hallitsematon. Olisi pitänyt muistaa, että instituutiot kehittyvät viiveellä ja aloittaa lainsäädännön saattamisesta globalisoituvan talouden tasolle. 90-luvun alussa kriisissä menetettiin 1/5 yrityskannasta ja paljon kokeneita yrittäjiä, vaikka muutos tuotti yrityssektorilla uskomattoman menestystarinan – Nokia.
Mitä tästä pitäisi oppia? Nyt kun on menossa kansainvälinen kriisi, on kaikkialla havahduttu siihen, että rahoitusalan uudistuksia tarvitaan. Silti tähän on herätty kovin myöhään. Kuten Milton Friedman ja Anna Swartz havaitsivat analyysissä Yhdysvaltojen taloudesta pitkällä aikavälillä, talouden ylikuumeneminen siis rahan määrän voimakas kasvu päättyi toistuvasti kriisiin. Tässä kriisissä häviäjiä ovat pääsääntöisesti yrittäjät, palkansaajat, tallettajat ja piensijoittajat ja voittajia spekuloijat. Nyt pitäisi luoda vahva innovaatio-ohjelma Ruotsin mallin mukaisesti.
2. Yrittäjyys kasvaa yrittämisestä – siis painopiste hallinnosta nuoriin
Suomessa on raskas hallinto. Kansanedustaja Eero Lehden arvio on 20.000 hallinnoijaa työ- ja elinkeinosektorilla. Suomessa uskotaan vahvasti, että viisaus yrittämisestä on hallinnolla, eli valtion virkamiehet ja konsultit tietävät paremmin kuin yrittäjä, miten yritystä pitäisi hoitaa. Suuria ikäluokkia pyöritetään ”mentaalihoidoksi” jäävässä työttömien koulutusruletissa. Tätä kohteena olevat koulutetut ja älykkäät ihmiset pitävät perustellusti loukkauksena. Työvoiman jakaminen työllisiin ja työttömiin on aikansa elänyt. Täystyöllisyys on mahdollinen kuten ”Työn tulevaisuus” skenaariotyössä asian tiivistin noin sadan asiantuntijan työn pohjalta. Käytännössä tämän mallin on testannut Paltamon kunta.
Vuosittain noin puolet oppilaitoksista valmistuvasta nuorisosta jää ilman koulutusta vastaavaa työpaikkaa. Miksi ei panosteta nuorten ihmisten harjoittelupaikkoihin? Työ ei ole Suomesta minkään loppunut. Nuoret voisivat hyvin nopeasti tarjota pk-yritykselle uusia kehitysimpulsseja. Jotakin kertoo se, että suuri osa maailmaa mullistavista tuotteista on teini-ikäisten nuorten ideoimia. Nuorten kannustaminen yrittäjyyteen omaehtoisesti ja ylipäätänsä vastuun antaminen nuorille on talouden tasapainottamisen perusta.
3. Pk-yritykset tarvitsevat neuvontaa ja tietoa omilla ehdoillaan – nuoret ovat parhaita uudistusten toteuttajia
Yrittäjä saa parhaat neuvot toiselta yrittäjältä ja asiantuntijoilta, joista tärkeitä ovat kirjanpitäjä, tilintarkastaja ja lakimies. Nämä yrittäjä aina valitsee ja myös maksaa itse. Ruotsissa julkiset konsulttipalvelut on yhtiöitetty (ALMI) mutta Suomessa on edelleen julkisesti rahoitettu konsulttijärjestelmä, jossa viranomainen vastaa tosiasiallisesta konsultin valinnasta. Koska asiakassuhde yrittäjille välittyy julkisen viraston kautta, yrittäjän on vaikea moittia konsultin laatua ja samalla hakea rahoitusta viranomaiselta, jonka toimeksiannosta konsultti toimii. Asiantuntijoiden panosta tarvitaan pk-yritysten hallitustyössä, jolloin syntyy myös selkeä juridinen vastuu neuvojen laadusta.
Suomessa on laadukas yrittäjyyden korkeakoulu- ja yliopistojärjestelmä. Yhdysvaltojen malli nostaa yliopistot yrittäjyyden kasvun ytimeen. Yliopistojen läheisyydessä olevat hautomot ovat keskeinen instrumentti yrittäjyyden kasvussa. University of California arvioi nettisivullaan luoneensa 2 miljoonaa työpaikkaa Kaliforniaan. Nyt kun Suomeen on luotu huippuyliopisto yrittäjyys-innovaatio-tehtävään, olisi syytä kohdentaa resurssit laajasti korkeakoulu- ja yliopistojärjestelmään Yhdysvaltojen mallin mukaisesti. Kansallinen innovaatiojärjestelmä ei voi enää 2010-luvulla toimia erillään korkeakouluista ja yliopistoista, koska tieto on yrittäjyyden tärkein voimavara.
4. Liiketoimintaosaamisen vaje ratkeaa panostamalla nuoriin – nuoret ovat kansainvälisiä, kielitaitoisia ja sosiaalisia
Suomessa on laaja julkisesti rahoitettu yrityspalveluklusteri mutta silti pk-yrityksissä on osaamisvaje. Tätä näkökulmaa korostavat toistuvasti monet kokeneet yrittäjät. Kansainväliset vertailututkimuksen osoittavat kiistatta, että Suomen yrittäjäsektorin kansainvälisyys, mitä voidaan pitää selkeänä osaamisen mittana, on selvästi heikompi muihin Pohjoismaihin verrattuna. Miten tämä osaamisvaje on mahdollinen, kun Suomessa on jatkuvasti lisätty rahoitusta julkisiin yrityspalveluihin? Kenties kysymys on siitä, että julkisten yrityspalveluiden ja -hankkeiden määrä ei luo laatua. Eräs selkeästi raadollinen lähtökohta on se, että yrittäjäsektori toimii niukalla rahoituspohjalla – varsinkin talouslaman aikana – joten julkisrahoitteisiin hankkeisiin osallistuminen on vaikeaa, koska monet erilaiset hankkeet edellyttävät yrityksistä rahoitusosuutta.
Suomen kansainvälinen yrityssektori on kaikilla mittareilla mitaten erinomainen. Ongelma on vain se, että noin 90 %:ia viennistä ja näin lähes puolet BKT:stä on riippuvainen noin 30 vientiyrityksestä, kun muissa Pohjoismailla on laaja ja monipuolinen vientisektori. Kun katsotaan suomalaista pk-sektoria, on rehellisesti myönnettävä, että siitä ei ole muodostunut kansainvälistä voittajaa kuten monissa muissa EU-maissa. Syynä on pitkälti se, että pk-yritykset ovat menettäneet yhteytensä nuoriin opiskelijoihin, vaikka nuori akateeminen on tehokkain muutosagentti. 80-luvulla järjestin nuorelle harjoittelupaikan yhdellä puhelinsoitolla. Tarvitaan radikaali rajojen avartaminen korkeakoulujen ja hallinnon välillä, sillä meillä on eräs maailman paras koulunuoriso. Nuoret ovat kansainvälisiä ja voivat tuoda kansainvälisyyden pk-yrityksiin.
5. Annetaan korkeakouluille ja yliopistoille rahaa ja vastuuta – pk-yritysten neuvonta voisi olla koulujärjestelmän vastuulla
Voisimme oppia Tanskan verkosto-ohjelmista, joilla vuosina 1970-1990 luotiin Jyllantiin maaseudun keskelle 50.000 teollista työpaikkaa vaikeille pk-teollisille aloille? Tietenkin niiden totuus on se, että ohjelmat eivät kautta linja ole olleet menetys, minkä havaitsin kenttätutkimuksissani. Hyvän ohjelman tulee olla avoin, jotta se sallii voittajien nousun eikä pönkitä epäonnistujia. Talouspolitiikassaan epäonnistuneiden maiden tukeminen on EU:n ja sen rahaliiton keskeinen ongelma, kun kasvuun ja innovaatioiden tarvittavat rahat menevät ns. syömävelkojen maksuun. Miksi Suomeen ei ole luotu vahvaa tiedepohjaista yrittäjyysohjelmaa? Ehdotimme sitä Antti Paasion kanssa 90-luvun vaihteessa. Oma roolini oli hallituksen maaseutuohjelmat ja monet kansalaisaloitteet. Esimerkiksi Puu-Suomi-ohjelma syntyi yrittäjien rakentamana Tanskan verkostomallin mukaisesti. Ohjelmaa veti kansanedustaja Kyösti Karjula.
Yrittäjien rakentamat ohjelmat jäävät vaille julkisten toimijoiden tukea, koska hallinto toimii ”ylhäältä alas” logiikalla. Silti kansalaisaloitteena rakentuvat ohjelmat tuottavat usein hyvin paljon aloitteita ja innovaatiota ja vähäisillä kustannuksilla. Nyt on korkea aika luoda yrittäjyyden ”suuri tarina”. Jos korkeakouluille ja yliopistoille allokoitaisiin merkittävä osa yrittäjyysmäärärahoista, olisimme työvoimapulan eikä suurtyöttömyyden äärellä. On paradoksi, että Aalto-yliopiston opiskelijat työllistyvät hyvin kansainvälisiin yrityksiin, joissa heillä on vahva arvostus – mutta ei pk-yrityksiin, joissa olisi suuri tarve panostaa kansainvälisyysosaamiseen. Tässä on tietenkin perimmältään kysymys poliittisesta tahdosta mutta onko sitä varaa siirtää kovin pitkälle, koska ensi hallituskaudella on riskinä koko hyvinvointivaltion romahdus.
6. Yrittäjien oikeusvarmuutta tulisi parantaa - samalla tulisi muokata hallinnon asenteita yrittäjäystävälliseksi nykyisen likvidointilinjan sijasta.
Yrittäjät eivät mitenkään voi hallita luokkaa 100.000 pykälää, jotka ovat velvoittavia EU-Suomessa. Niitä pitää vähentää radikaalisti, kuten Timo Summa EU-kaudellaan ehdotti. Yrittäjät kohtaavat käräjäoikeudessa aina taitavat liikejuristit ja KHT:t vastapuolen asioiden ajajina. Nämä palvelut puuttuvat TEMin tarjonnasta vaikka tarve on suuri (KTM Julkaisuja 5/2004). Johanna Karkian raportti konkurssi- ja saneerausmenettelyn uudistamistarpeista oli aikanaan loistava. Se pitäisi viedä käytäntöön. Pienen työantajan velvoitteet ja vastuut ovat ylivoimaiset yrittäjien kannettavaksi ja ne tulisi punnita uudelleen, koska muuten pimeä talous valtaa lisää alaa. Nykyisin talousrikollisuus on valtion tilintarkastajien arvion mukaan jo 10 %:ia BKT:stä, siis liki 20 miljardia euroa, eli kestämättömän suuri. Nykyisin talousrikollisuus on ylivoimainen kilpailija rehellisille yrittäjille mm. rakennussektorilla ja ravintola-alalla.
Toinen alue, joka perustellusti tulee esiin, on pk-yritysten heikko asema kilpailussa julkisista hankinnoista. Osaltaan tätä selittää julkisen toimijan usko siitä, että suuret yritykset ja organisaatiot ovat luotettavampia ja ne ylläpitävät jatkuvuutta. Toinen seikka on kuitenkin se, että kansallisesti on edelleen mahdollista tehdä valtion ja yritysten välisiä "hiljaisia" sopimuksia, jotka vähentävät tosiasiallista yrittäjien mahdollisuutta kilpailla julkishankinnoista. Valtio on myös Suomessa säätänyt lakeja ja asetuksia, jotka suosivat elinkeinoissa osaa elinkeinonharjoittajista. Lisäksi on syytä korostaa, että kunnalliset liikelaitokset saattavat olla ongelmallisia kilpailussa kuntien hankinnoista, koska tilaajalla ja tarjouksen tekijällä on sama omistaja.
7. Verotuksessa tarvitaan tervettä järkeä – ei enää likvidointilinjaa
Miksi ei poisteta alle 1.000 euron kuukausitulojen verotusta, koska kukaan ei tule alle 1000 euron tuloilla tule toimeen? Samalla poistuisi valtava byrokratia ja matalan tuottavuuden alojen yritykset saisivat palkkajouston. Nykyinen malli suosii pimeän työvoiman käyttöä, mikä lienee edelleen paha ongelma rakennusalalla tai ravintoloissa. Yrittäjän riskiä (mm. henkilökohtaiset takuut yrityksen lainoille) ei edelleenkään oteta huomioon yrityksen pääomana, joten yrittäjä maksaa ylisuurta tuloveroa pääomaveroon nähden. Harvainyhtiö on käsitteenä hylättävä. Pienyritykset kantavat suurimman vastuun työllisyydestä ja niiden kassan verottaminen tyhjästi palvelee huonosti työllisyyttä. Eräs vaihtoehto olisi yhtiöveron porrastus niin, että sillä suositaan työllistäviä pienyrityksiä.
Verottajan ja vakuutusyhtiön asema julkisoikeudellisina toimijoina on aivan liian hallitseva muihin velkojiin nähden. Tämä mahdollistaa hyvienkin yritysten likvidoinnin verottajan ja vakuutusyhtiön saatavien turvaamiseksi. Tästä yrittäjä Henri Katajan kuolemaan johtanut prosessi on sellainen, jota ei pitäisi toistaa, mikäli halutaan todella yrittäjyyteen kannusteita. Katajan yritys joutui omaisten kertoman mukaan konkurssiin väärin perustein; lain mukainen osuus velkojista kannatti saneerausta. Silti julkisoikeudellisten velkojien vaatimus konkurssissa tuli ratkaisuksi käräjä- ja hovioikeudessa. Käymieni keskustelujen pohjalta arvioin, että yrittäjä Henri Katajan omaisuus yrityksissään oli käypien arvojen mukaan liki 100 miljoonaa euroa, josta velat olivat 1/4. Korkeasta moraalistaan tunnettu yrittäjä menetti 3/4 omaisuudestaan realisoinnin kautta, vaikka häntä ei edes epäilty rikoksesta. Millä perustella on siis tuomittu 75 miljoonan euron omaisuuden menetys? Rankoistakin talousrikoksista tuomitut saavat tähän nähden lieviä tuomioita ja harvoin maksavat yhteiskunnalle tai muille osapuolille mitään korvauksia - mutta saavat yleensä edukseen valtion maksaman asianajajan, kun yrittäjää vastaan käydään oikeutta konkurssitilanteessa hänen omilla varoillaan.
8. Talous- ja yrittäjyyskasvatukseen kannattaisi panostaa kunnolla – nuoret voivat uudistaa yrittäjyyden
Miksi ei tehdä laskelmaa pk-yritysten kansantaloudellisista vaikutuksista? Saatettaisiin havaita, että yrittäjäsektori luo suuren määrin työpaikkoja erittäin vähäisillä panoksilla. Yrittäjäsektorin panos-tuotos-suhde on siis Suomi Oy:lle edullinen. Oppilaitokset ovat avainasemassa yrittäjyyden kasvussa. Olisi mahdollista luoda koko koulujärjestelmän kattava talous- ja yrittäjyyskasvatus ohjelma, jolla nuoriso valmennetaan yrittäjiksi. Tässä ei tarvita kalliita ja monimutkaisia hallintorakenteita vaan ainoastaan kannustava liiketoimintasuunnitelmakilpailu. Tähän voisi tuoda palkinnoksi yrittäjyyden harjoittelustipendijärjestelmän, joka voisi olla halpa ja tehokas tapa saada vuodeksi mm. harjoittelijoiksi pk-yrityksiin. Ylipäätänsä nuorten harjoittelu on avain menestykseen.
Suomen talouskasvatusseura ry (olen puheenjohtaja) on osaltaan valmis ottamaan vastuulleen nuorten liiketoimintasuunnitelmakilpailun organisoimisen yhteistyössä Opetushallituksen, kuntien ja muiden asiasta kiinnostuneiden tahojen kanssa. Ensi vaiheen painopisteenä voisi olla lukiot. Perustelu on ilmi selvä. Kun meillä rakennetaan mittavilla panostuksille yrittäjyyden ja innovaatioiden huippuyliopisto (Aalto), olisi järkevää rakentaa lukioihin opetus ja harjoittelu, joilla nuoret valmennetaan yrittäjyyteen ja innovaatioihin jo teini-ikäisinä, jolloin jokaiselle meistä on aikanaan ollut suuria ideoita mielessään. Toinen ja laajempi kasvatustehtävä on peruskouluissa, joissa painopisteenä on nuorten parempi elämänhallinta yrittäjyyden ja talouden keinoilla raadollisessa pikaluottojen ja vastaavien maailmassa.
9. Kansainvälistä rahoitus ja partnershipiä tarvitaan - ja erittäin kipeästi kansallista yksituumaisuutta yrittäjyyden rahoituspohjan vahvistamisesta
Suomalaisen talouden valtava dynamiikka 1870-luvun nälkävuosien jälkeen on perustunut ulkomaiseen osaamiseen ja pääomaan. Miksi ei saada vauhtia suoriin ulkomaisiin investointeihin, vaikka tarjontaa olisi? Rahastomallin rinnalle tarvitaan yksityiset ulkomaiset sijoittajat ja pk-yrityksiin erikoistuneet rahoittajat, joiden houkutteluun tulisi panostaa (mm. veroedut) vientikeskuksissa Kiinan mallin mukaisesti – klusteritutkimus kansainvälisellä tasolla voisi tehdä tunnetuksi uusia ja unohdettuja klustereita ja alueita.
Mihin on unohtunut mahdollisuus luoda Suomen pankin ns. kakkoslista kasvuyritysten ”puulatuille” joukkovelkakirjalainoille – koron noustessa olisi uudelleen tärkeä rahoituslähde. Suuret pääomasijoitusyhtiöt ovat saaneet osakseen runsain mitoin julkisia panostuksia mutta sijoitukset kasvuyrityksiin ovat vähäiset. Nyt pitäisi kannustaa businessenkeleiden ja työtekijöiden sijoituksia Englannin mallin mukaan. Nämä asiat olivat esillä vuoden 2006 hallitusohjelmassa mutta niiden käytännön vaikutus on jäänyt vähäiseksi.
10. Innovatiiviset ohjelmat ovat uuden elinkeinopolitiikan ydinsisältöä – myös maaseutu voidaan uudistaa yrittäjyyden avulla.
Puu, elintarvike, vesi, jne. kullanarvoisia raaka-aineita – niihin tulisi panostaa vakavasti, koska niukkuus laadukkaista hyödykkeistä on ilmeinen globaalisti. Meillä on naapurina Venäjä, jonka valtavat luonnonresurssit – ei yksistään teolliset mineraalit ja energiavarat – ovat mittaamattomat arvokkaat maailmassa, jossa ilmastomuutos siirtää tuotannon panopistettä kohti pohjoista ja etelää. Suomen tulisi panostaa Venäjän luonnonvarojen hyödyntämiseen ja samalla parantaa omaa luonnonvaratalouttaan. Kaivostoiminta ja matkailu ovat jo nyt esimerkkejä menetystarinoista mutta niitä tarvitaan lisää.
Maailmantalouden kantava voima on ideatalous, siis ns. uusi kasvuteoria. Internetin kehitys on lähivuosina nopeaa – semanttinen eli sisältöweb perustuu kansainvälisiin standardeihin ja helpottaa tiedon siirtoa yrittäjäsektorille. Suomella on vielä aikaa panostaa sisältöwebiin ja tehdä siitä kansainvälinen kilpailuetu, siis osaamisliiketoiminta yli rajojen. Tämä voisi olla kärkihanke – panostukset olisivat kohtuulliset valtavaan hyötyyn nähden. Toinen merkittävä alue ja todellinen high-tech voisi olla vaikkapa nanoteknologia. Nyt tarvittaisiin merkittäviä panostuksia, koska radikaaleja innovaatioita tarvitaan. Kansainvälisen kaupan vahvin kasvualue on tekniset tai teolliset palvelut eikä niinkään materiaalinen tuotanto. Pk-teollisuuden haasteena on suunnata nopeasti oma toimintansa globaaliksi ja panostaa muutosprosessiin kohti teollisia palveluita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
