KD on tehnyt urotyön yrittäjyyden saralla!

Yrittäjyyden perustan rakentaminen vaatii työtä kansanedustajilta!
Suomen kristillisdemokraatit (KD) on tehnyt urotyön yrittäjyyden saralla!



Tähän saakka puolueet ovat puhuneet yrittäjyydestä ikään kuin se olisi irrotettavissa muusta politiikasta. KD:n yrittäjyysohjelma rakentaa realistisen kuvan yrittäjyydestä. KD:n puoluesihteeri Peter Östman on päävastuussa ohjelmasta ja kokemus yrittäjyydestä näkyy. Ohjelma on haaste ja mahdollisuus muille puolueille, koska puheista huolimatta suurten puolueiden sanelemat hallitusohjelmat ovat aina kääntyneet suuryritysten eduksi, kuten ydinvoimapäätös tai sähkömonopolin edistäminen, jotka myös Vihreät ovat hallituspuolueena hyväksyneet oman ohjelmansa vastaisesti hallituksen toimet. Hallitus on tehnyt suurempia ja pienempiä virhearvioita toimissaan yrittäjyyden edistämiseksi.

Vihreiden ministeri Tarja Cronberg muutti omalla kaudellaan kauppojen aukioloaikoja, mikä johti tuhansien pienliikkeiden sulkemiseen, vaikka tarkoitus oli auttaa pienliikkeitä kilpailussa suuria vastaan. Samalla syntyi pienkaupoille vaikea ongelma. Pienliikkeellä ei ole varaa pitää suurta henkilökuntaa, joten on päädytty siihen, että pienmyymälöissä nuoret naiset ovat yksin yö- ja ilta-aikaan ja tämän seurauksena ovat jatkuvien ryöstöjen ja raiskausten kohteena. Eräässä äärimmäisen törkeässä tapauksessa maahanmuuttaja päätettiin panna mielentilatutkimukseen tapauksessa, jossa syyttäjä vaatii 8-10 vuoden tuomiota. Suomalainen nuori nainen on tärkeä yhteiskunnan tukipilari. He ovat tulevia äitejä mutta heidät alistetaan yksinäisenä yötyön tekijänä suoranaisille hirviöille, joita tänne tuodaan hotellitasoiseen majoitukseen ns. kiintiöpakolaisina. Olisi kyllä syytä laittaa ne päättäjät mielentilatutkimukseen, jotka tällaisia ratkaisuja tekevät.

Suuri poliittinen virhearvio yrittäjyyden saralla oli 90-luvun alun pankkikriisin hoito, jota seurasin läheltä mm. Okon johtokunnan asiantuntijana. Kun kriisipaketista päätettiin vuonna 1993, keskeinen perustelu oli auttaa pankkien kautta pankkien laina-asiakkaita, joiden lainasumma oli saattanut kaksinkertaistua markan devalvaation myötä. Tosiasiassa noin 50.000 yrittäjää ajettiin konkurssiin seurauksena pankkitukipaketista, jossa ”pankkipuolueet” takasivat pankkien talouden vastikkeetta: ”Pankkituki ilman ehtoja”. Kun pankkituesta päätettiin, puhuttiin odotusarvona muutaman miljardin markan tuen tarpeesta. Tukitarve oli satoja miljardeja, kun laskee mukaan piilotuet. Sanoin asian halki vuoden 2005 presidenttiehdokkaana: ”Pankkituki ilman ehtoja oli Suomen historian tyhmin talouspäätös” ja nyt julkaistu kirjallisuus on vain vahvistanut tätä kuvaa. Suomi menetti vähintään puolet kansallisvarallisuudestaan pankkikriisin huonon hoidon johdosta ja pysyvästi tuhansia parhaita työnantajia ja sitä kautta puoli miljoonaa työpaikkaa.

OTT Liisa Halme kritisoi väitöskirjassaan pankkien vaikutusmahdollisuuksia, koska Suomessa maksettu pankkituki korkoineen nousi yli 10 %:iin BKT:stä, kun Ruotsissa pankkitukeen sitoutui noin 5 Norjassa noin 2 %:ia BKT:stä. Halmeen seikkaperäisen analyysin mukaan pankit sortuivat holtittomaan riskinottoon tarjoamalla valuuttaluottoja yrityksille vakuuksista piittaamatta. Otetut riskit kostautuivat luottotappioina ja pankit olivat menossa konkurssiin. Halmeen mukaan kriisin ratkaisussa pankit vaikuttivat siihen, että pankit pelastettiin veronmaksajien rahoilla, mutta pankkien asiakkaat joutuivat veronmaksajien ohella maksumiehiksi, jolloin seurauksena oli konkursseja, ylivelkaisia, avioeroja, itsemurhia ja pitkäaikaistyöttömyyttä ja mittava valtionvelka. Lisähuomion ansaitsee se, että suuri osa pankkien johtokunnan jäsenistä rikastui ”yli yön”, kun valtion tukeen turvautunut pankki myi lähipiirilleen omaisuutta alihintaan, jolloin luontiin pohja vallitsevalle luokkayhteiskunnalle.

Tässä kohtaa nousee punnintaan 1.12.1993 voimaan tullut alioikeusuudistus, jolla haastemenettely velkomisasioissa yksinkertaistettiin niin, että kansliahenkilökunta ryhtyi tekemään velkomustuomioita "summaarisina" päätöksinä. On esitetty väitteitä, että alioikeusuudistuksen jälkeen kansliahenkilökunta joutui liian vähäisellä koulutuksella pankkikriisistä periytyvien velkomusten ruuhkan purkajaksi, jolloin ei ollut edes kokemus- ja tietopohjaisia edellytyksiä selviytyä tehtävästä. Kirkkohallitus käynnisti tuohon aikaan "Katakombista Elämään" –projektin, johon osallistui kirkon omien henkilöiden ohella asiantuntijoita ja pankkikriisin uhreja. Omana mielikuvana 300 tapauksen pohjalta sanoisin, että aika usein velallisen oikeusmurhaa saattoi perustellusti epäillä. Alioikeusuudistus johti yrittäjien oikeusaseman heikkenemiseen niin, ettei velallisella ollut tosiasiallista mahdollisuutta vastustaa tuomiota.

Minulle merkitsee paljon se, että Kirkkohallitus oli Suomessa se organisaatio, joka 1990-luvun pankkikriisissä ”uskalsi” ajaa yrittäjien oikeusturvaa. Muut yhteiskunnan vaikuttujat vaikenivat mukaan lukien suuret puolueet. Kovin suuria vastaväitteitä ei edes aiheuttanut se, että tuohon aikaan säädettiin kriisilait, jotka tarkoittivat pankkivelallisten oikeusaseman täydellistä romuttamista. Tämä on erikoista, koska oikeusministeriö olisi ollut se taho, jonka olisi pitänyt korjata tilanne. Tuhannet omaisuutensa menettäneet yrittäjät kirjelmöivät ja soittivat oikeusviranomaisille, kansanedustajille ja vaikuttajille – pääosin turhaan. Meneillään oli länsimaiden pahin yrittäjyyskatastrofi, jonka seurauksena
kokeneet ja rehelliset työnantajat ajettiin konkurssiin. Perustuslain takaama kansalaisen omaisuuden suoja ei koskaan muulloin ole ollut niin heikoilla. Tästä huolimatta julkinen valta jatkoi uusien yritysten perustamisen kannustamista kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Suomen peruslaissa on eräs keskeinen heikkous. Kansalaisten perusoikeudet ovat hyvin määritelty mutta niiden toimeenpanemiseksi ei ole pakottavia keinoja. Siksi olisi meillä tarve säätää laki perustuslakituomioistuimesta, mitä vuoden 2005 presidenttiehdokkaana korostin. Toimin satojen yrittäjien auttajan (pro bono) ja siltä ajalta myös muistan, kuinka ministeritkin käyttivät yrittäjistä loukkaavia puheenvuoroja, joissa konkurssiin ajetut yrittäjät tuomittiin roistoiksi tuntematta ollenkaan taustoja. Tuon ajan perua on myös oikeudellinen ajattelu, jotka kylvettiin kriisilakien nimikkeellä. Siinä yrittäjän peruslaillinen omaisuuden suoja oli täysin sivuseikka. Yrittäjien velkoja oli valtion ja pankkien yhteistyönä siirretty ”roskina” valtion omaisuudenhoitorahastoihin. Siinä ei paljon pankkilaki painanut, kun siirrot toteutettiin ilman asiakkaan kirjallista hyväksyntää, vaikka laki sitä edellyttää. Siirron kohteena oli rahasto, vaikka pankkilaki nimenomaan edellyttää, että siirto kohdistuu toiseen pankkiin.

Suomalainen yritystoiminta rakentuu mikro- ja pk-yrityksille. Pk-yritykset ovat tärkeitä työllistäjiä ja siksi niiden edellytysten turvaaminen on tärkeää. Yritysrekisterin mukaan yritysten noin 1,4 miljoonasta (kokopäiväisestä) työpaikasta pk-yrityksissä on noin 60 %:ia. Pk-yritysten menestyminen ratkaisee Suomen taloudellisen tulevaisuuden. KD:n yrittäjyysohjelma tarjoaa parannuksia pk-yrityksille, jotka ovat avainasemassa julkisen palvelutarjonnan tehostamisessa. Yrittäjäsektori voi hoitaa monet julkiset palvelutehtävät tehokkaasti, koska pk-yritykset keskittyvät asiakaspalveluun hallinnon sijasta. Myös julkisissa palveluyksiköissä suorittava työ on keskimäärin erinomaista. Sen sijaan hallinto on monesti raskas ja kallis ylläpitäjille.

KD:n yrittäjyysohjelma sai yli puoluerajojen tukea seminaarissa ”Pirkanmaa murroksessa - haasteita ja mahdollisuuksia”, joka pidettiin 24.10.2010 Tampereen pääkirjastossa. Esimerkkejä positiivisista kommenttipuheenvuoroista olivat: EK:n aluepäällikkö Päivi Myllykangas alustus ”Pirkanmaan elinkeinoelämän haasteet ja mahdollisuudet” ja kommentit: yrittäjä Eero Koskinen (kd), Jari Haapaniemi (kok) ja talouspäällikkö Mikko Aaltonen (vas). Oma teemani oli: ”Yrittäjyydestä kasvua ja menestystä”. Maakunnan näkökulmaa valotti vuorineuvos Kari Neilimo ”Maakunnan selviytymisstrategian kulmakivet”. Taitavana ja innostavana puheenjohtaja toimi yrittäjä Marco Roth.

KD julistaa ensimmäisenä puolueena rehellisesti: ”Yrittäjä sitä työtä luo”. On aika erikoista, kun katsoo vuosikymmenien ajalta poliittista keskustelua yrittäjyydestä. Siinä on jäänyt sivuun yrittäjän ja hänen perheenjäsentensä työttömyys- ja sosiaaliturva. KD:n johdonmukainen vaatimus on: ”Yrittäjän sosiaaliturvaa on parannettava”. Olisi hyvä verrata, miten Keskustapuolue on onnistunut saamaan uskomattomat edut parhaille kannattajilleen (suuret metsänomistajat ja maanviljelijät), jotka itsekin ihmettelevät, onko näissä eduissa järkeä ja ovatko ne edes tarpeen. 1990-luvun pankkikriisi johti Stakesin arvion mukaan liki 15.000 kansalaisen ennenaikaiseen kuolemaan. Tappiot olivat samaa luokkaa kuin talvisodassa. Parhaat työnantajat joutuvat tilanteeseen, joissa he menettävät kaikki (rahat, terveys, itsekunnioitus, jne.). Ei ollut katokorvauksia ja muita vastaavia kuten metsäomistajille ja viljelijöille on aina tarjolla.

Yrittäjyyden haasteena on monimutkainen lainsäädäntö, jossa yrittäjiin kohdistuu ainakin 100.000 eri säännöstä. Näistä pääosa jo nyt tulee EU:sta. Yksikään asiantuntija ei enää voi ymmärtää näin valtavaa määrää säädöksiä. Silti yrittäjä, joka aamulta ilmaan raataa saadakseen ansaittua rahaa itselleen ja mahdolliseen palkanmaksuun, on oikeudellisessa tilanteessa velvollinen vastaamaan kaikesta, koska muuten yrittäjää voidaan syyttää rikoksesta. Erityisen laaja kansallinen säännöstö koskee työmarkkinoita. Siihen kuuluu kymmeniä tuhansia säännöksiä, eikä näitäkään kukaan asiantuntija kattavasti hallitse. Silti yrittäjän, jolla harvoin on oikeustieteen tutkinto, tulee ne hallita. KD puuttuu oikeutetusti työmarkkinoiden jäykkyyteen. Työmarkkinoiden jäykkyys heikentää työn tuottavuutta. Paikallisella sopimisella voitaisiin mahdollistaa yrityskohtaisesti parhaat ratkaisut. Työnantajan ja työntekijöiden kesken voitaisiin sopia työehtosopimuksista poikkeavista järjestelyistä.

KD:n vaatimus on: ”Kilpailukykyinen yritysverotus on Suomelle elinehto” on sekin suoraviivaisen selkeä nyt kun on paineita taas kerran kaataa politiikan virheet yrittäjien maksettavaksi. Maailman muut maat kilpailevat keskenään yritysverotuksessa. Suomen tulee huolehtia, että yritysten toimintaympäristö pysyy kilpailukykyisenä. Hallituksen yritystulon verolinjaukset ovat omalaatuisia. Vihreät hyökkää verotyöryhmän tapaan listaamattomien yritysten omistajien osinkotulojen verovapauden kimppuun populistisin keinoin. Kokoomus puoltaa yritysten tuloverotuksen keventämistä talouskasvun perustaksi. Keskusta on kaikkea vastaan ja joskus kaiken puolesta aina riippuen mistä päin poliittisesti tuulee. Yritystulon verotuksen ristiriidoista kokonaisuutena hallitus ei saa ulos järkevää linjaa, mikä jo nyt on selkeästi yrittäjien kasvuhalujen esteenä, vaikka taloudessa muuten olisi vetoa. On hiukkasen huvittavaa, että nykyinen pääministeri moittii julkisesti suurimman oppositiopuolueen johtajaa siitä, että hän hyökkää yrittäjiä vastaan, kun ehdottaa progressiivista osinkoverotusta. Kumpikaan ei ilmeisesti ole tietoinen siitä, että noin 99 prosentilla yrittäjistä osinkoverotus on jo progressiivinen. Perussuomalaisten nousu ei tilannetta selkeyttäisi, koska puolueen puheenvuoroista ei oikein löydy ymmärrettäviä lauseita vaikka paljon tuttuja sanoja.

Yrittäjä voi joutua konkurssiin ilman omaa syytään. Silti velallisaloitteisessa konkurssissa yrittäjä käytännössä menettää kokonaan omaisuutensa ja kaikki järjestelyt tehdään sen jälkeen yrittäjän tappioksi. Muissa maissa on lähtökohtana se, että realisoinnin sijasta haetaan aina ensisijaisesti edellytyksiä yrityksen toiminnan jatkamiselle. Henry Kataja on esimerkki yrittäjästä, josta kaikkialta kuuli vain hyvää. Silti hän menetti koko yrityksensä omaisuuden konkurssissa, joka verottajan/ vakuutusyhtiön vaatimuksesta päätettiin vastoin lakia. Katajan yrityksen omaisuuden arvoksi arvioisin noin 100 miljoonaa ja velat olivat luokkaa 25 miljoonaa. Pesänhoitaja teki näin lähipiireineen 75 miljoonan voiton laillisesti. Kataja itse kuoli tässä ”pesänryöstössä”. Kun talousrikollinen kavaltaa 75 miljoonaa, hänet tuomitaan vuosien kuluttua maksamaan tästä vaikkapa 1/10. Kun hänet armahdetaan, hänellä saattaa olla vaikka 70 miljoonaa omaisuutta ja täysin puhtaat paperit. Katajan tapaiset yrittäjät ovat tuomitut ikuiseen häpeään ja ne joiden omaisuus ei riitä ”pesänryöstön” kuluihin saattava jäädä ikuiseen velkavankeuteen, josta ei voida armahtaa, koska yrittäjää ei ole edes syytetty mistään rikoksesta.

Pienyritysten ongelma on usein negatiivinen oma pääoma. Negatiivisuus pienentää yrityksen korkojen vähennyskelpoisuutta ja voi nostaa merkittävästi yrityksen efektiivistä verorasitusta. Negatiivisuudesta on käytännössä vaikea päästä eroon, koska esim. pääoman korjaamiseen otetun lainan korot eivät ole vähennyskelpoisia. Myös verot määrätään henkilöyhtiön osakkaan eikä yhtymän maksettavaksi, jolloin jopa verojen maksuun siirretyt yksityisotot, jotka kirjataan oman pääoman vähennykseksi, syventävät negatiivisuutta. Myös varaukset vähennetään omasta pääomasta, vaikka ne eivät ole velkaa. Negatiivisuuden laskentatapa vain taseeseen merkityistä varoista ei ota myöskään huomioon, että tosiasiassa yrittäjän koko henkilökohtainen varallisuus on yleensä sidottu yritykseen. Siksi oman pääoman määrää laskettaessa yrityksen varoihin tulee lisätä myös yrittäjän antamat reaalivakuudet, jotka ovat sitoutuneet yritystoimintaan.

Oikeusvarmuus on eräs yrittämisen perusedellytys. Tuomioistuinten nopea, ennakoitava ja perusteltu ratkaisutoiminta on merkittävää institutionaalisesti, mutta yrittäjätoiminnan tasolla marginaalinen ja jälkikäteinen. Keskeinen kysymys on aktiivinen oikeudellisten ongelmien ennakointi. Erilaisten liiketoimien onnistunut hoito edellyttää taitavaa sopimusasioiden hoitoa. Suomalainen osaaminen ja neuvontapalvelut ovat perinteisesti olleet heikkoja sopimustaitojen alueella. Oikeusturva-asiain neuvottelukunnan mukaan oikeusturvan parantaminen ennakoivasti tähtää siihen, että kansalaisella on riittävästi tietoa oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja mahdollisuuksia sen myötä toteuttaa omaa oikeusturvaansa. Ennakoivan oikeusturvan kehittämisen ja yritysten oikeudellisen turvallisuuden edistämisen näkökulmasta ne kuitenkin jättävät toivomisen varaa. Niissä mainittujen seikkojen lisäksi tarvitaan pureutumista asioiden ytimeen: keinoihin ehkäistä oikeudellisia ongelmia ja niiden syitä.

Talousrikollinen syö yrittäjäperheiden pöydässä. Harmaa talous saattaa olla 10 %:ia BKT:stä. Jos harmaa talous saataisiin kuriin, olisi mahdollista saada valtiontalous tasapainoon ilman veronkorotuksia, jotka kaatuvat aina suurelta osin yrittäjien maksettavaksi. Suomen tulisi Saksan tapaa ottaa tiukka ote veronkiertoon salaisten pankkitilien ja verokeitaiden kautta. Saksa teki tässä mielessä selvän valinnan. Salaisten pankkitilien kautta on mahdollista toimia monella alueella, kun siitä on tehty niin helppoa ja riskitöntä. Suomessa on meneillään ihmiskauppa rakennustyömailla. Toimintamalli muistuttaa järjestäytyneen rikollisuuden mallia. Mistä muusta voi olla kysymys, kun työn varsinainen tekijä saattaa saada vaikkapa 30 euron tuntipalkasta vain 5 euroa - jos saa ja lisäksi työntekijä maksaa verot itse - mihin sitten hukkuu 25 euroa. Se menee välikäsille. Tätä ihmiskauppaa ei saada muuten kuriin kuin asettamalle pääurakoitsijalle selvä vaihtoehtoinen maksuvelvoite maksamatta jääneistä palkoista ja veroista. Tällä tavalla poljetaan suomalaista palkkatasoa, koska kukaan ei voi tehdä töitä 5 eurolla tunti.


Yrittäjäprofessori Arto Lahti