Julkaistu Kuntalehti 1/2010 sivu 43
Suomessa lait ovat muodostaneet oikeusjärjestyksen perustan jo Ruotsin vallan ajoista. Suomen kansa on arvostanut oikeuslaitosta. Historiallisena ajankuvana on presidentti Urho Kekkosen Lakimies-lehdelle 3.9.1970 antama 70-vuotishaastattelu, josta hän haastaa viranomaiset tulkitsemaan lait kansan kielelle. Filosofi Georg Henrik von Wright korostaa ’Ihminen kulttuurin murroksessa’ kirjassa arvovalintoja. Hän varoittaa asettamasta sellaisia oikeusnormeja, joita kansalainen ei voi ymmärtää. Tässä onkin edetty, sillä Suomella on hyvin rakennettu Perustuslaki, vaikka ns. lautaskriista on silti saatu aikaan, kenties poliittisista lähtökohdista.
Suomessa elinkeinojen vapaus toteutui Suomessa vuonna 1879. Sen myötä käynnistyi runsas sata vuotta kestänyt Suomen talousihme. Seuraava merkittävä harppaus oli vuosi 1995, jolloin astui voimaan EY:n perussopimus (Rooman sopimus), joka velvoittaa jäsenmaita takaamaan tavaroiden, palveluiden, työnvoiman ja pääoman vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla. Tästä on seurannut joukko lakiuudistuksia, joista keskeisin on kilpailunrajoituslain uudistus vuodelta 2004 tavoitteena turvata terve ja toimiva kilpailu. Kilpailun mieltäminen talouden tehokkuuden perusedellytyksenä on uutta Suomessa, sillä sodan jälkeen toimittiin hintasääntelyn maailmassa ja laki taloudellisen kilpailun edistämisestä tuli voimaan vasta vuonna 1964.
Kilpailunrajoituslaki vastaa Harvardin laajennetun kilpailun mallia, jonka Michael Porter kuvaa vuoden 1980 kirjassa ’Competitive Strategy’. Malli on uudistunut. Olen arvioinut Taiwanin empiriasta tehdyn matemaattis-tilastollisen mallin erästä tiedelehteä varten. Kilpailunrajoituslaki on vahvalla pohjalla teoreettisesti, kuten maamme kilpailuviranomaiset. Laki sallii saman alan yritysten keskinäisen yhteistyön, kun yhteistyön tavoite on tuottaa tiedettä ja teknologiaa, joilla on aina merkittävän suuria taloudellisia ulkoisvaikutuksia. Sen sijaan laki kieltää jyrkästi sellaiset yritysten väliset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joiden tarkoitus on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy.
Laki ei yksinään riitä. Jotta kilpailusta todella tulisi taloutta tehokkuuteen piiskaava voima, tarvitaan kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja sektoreilla sitoutumista lain noudattamiseen. Kuntien rooli ei ole vähäinen, koska monilla toimialoilla kunnat ovat yhteensä ja erikseen merkittäviä ostajia. Eräs ajankohtainen toimiala on asfaltointi. KHO:n (29.9.2009) ratkaisun mukaan Suomessa oli vuosina 1994-2002 valtakunnallinen asfalttikartelli, johon osallistuivat kaikki alan suurimmat toimijat. KHO:n mukaan kartelli oli jatkuva, valtakunnallinen ja kaikki urakkatyypit käsittävä. KHO määräsi yhtiöt maksamaan seuraamusmaksuja 82,55 miljoonaa euroa.
Jorma Ylönen (Kunta-lehti 14/2009, 6-7) kannustaa kuntia yhteistyöhön vahingonkorvausten hakemisessa. Artikkelin mukaan Kouvolan kaupunki on tehnyt ratkaisua hakea korvauksia kenties yhteistyössä naapureiden kanssa. Jos Kouvola arvioi vaatimuksekseen vajaa miljoona euroa, tästä voisi päätyä 50 miljoonan tasoon koko maassa. Ottaen huomioon jo markkinaoikeudelle esitetyt vaatimukset ja perinteisten suurkaupunkien suhteessa suuret asfaltoinnit, kuntien yhteenlaskettu vaatimussumma voisi olla sata miljoonaa. Tämä on vasta murto-osa langettavan tuomion saaneiden yhtiöiden yhteenlasketuista voitoista vuosina 1994-2002. Mikäli pidetään lähtökohtana sitä, että kilpailunrajoituslain rikkomuksella ei saisi tehdä ylisuuria voittoja, kaikkien laajennetun kilpailukuvan mukaisten intressitahojen pitäisi yhteensä hakea useita satoja miljoonia.
Olennaista asiassa on se, että asfalttikartelli on kaikessa suhteessa jyrkästi tuomittava. Jos sitä koskevia vaatimuksia ei täysimääräisesti viedä oikeusteitse loppuun saakka, saattaa syntyä yrityssektorille kuva, että kilpailunrajoituslain tietoinen rikkominen on kannattavampi liiketoimi kuin lain noudattaminen. Siksi kuntien ei pitäisi katsoa asiaa yksistään siltä kannalta, mikä on oikeudenkäyntikustannusten aiheuttama välitön riski, vaan minkä signaalin kunnat toimillaan antavat markkinoille. Jos kuntien palvelun tarjoajat eri aloilla ja eri rooleissa vakuuttuvat siitä, että tarkka lakien noudattaminen on paras liiketoimi, siitä hyötyvät pitkällä aikavälillä kunnat ja kuntalaiset, koska kilpailu tällöin piiskaa tarjoajia tehokkuuteen.
Kilpailulliset näkökohdat painottuvat myös OECD:n Suomea koskevassa maatutkimuksessa vuodelta 2003. OECD kehottaa Suomea jatkamaan markkinoiden avaamista ja vahvaa kilpailupolitiikkaa mm. varaamalla riittävät resurssit Kilpailuvirastolle. OECD suosittaa Suomea tehostamaan julkista sektoria, edistämään kilpailua kotimarkkina-aloilla, korottamaan kartellirangaistuksia sekä poistamaan työmarkkinoiden jäykkyyksiä. Merkittävä haaste kilpailupolitiikalle on OECD:n mukaan kuntasektorin palvelutuotanto, jonka tuottavuutta tulee nostaa palvelujen laatua vaarantamatta.
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Mistä saadaan nuorille työtä ja tulevaisuutta?
Nykypäivä 22.1.2010, sivu 21
Nuorten työttömyys on Suomen pahin talousongelma samalla. Syynä on se, että Suomessa työllistymisen kynnys koulutusta vastaaviin töihin on jo hyvinä aikoina ollut korkea ja laman myötä vain noussut. Tilanne on erikoinen, koska suomalainen koulunuoriso on älyllisesti, moraalisesti ja taidoiltaan maailman huippua ja koulujärjestämme on rankattu joltain osin kansainväliseksi erinomaiseksi. Tilanne on synkkyydessään samankaltainen kuin metsäkonserneissa. Alan tehtaiden alasajo ei johdu siitä, että tehtaat olisivat tehottomia, vaan ulkoisista olosuhteista.
Suomi tuli 80-luvulla kuuluisaksi taloudestaan. Vaikka nimitys ”Pohjolan Japani” oli liioiteltu, Suomi saavutti täystyöllisyyden ja yrittäjyys eli vahvaa kautta. Vuoden 1988 yrittäjäkonferenssi Finlandia-talolla (ISBC’88) on menestys ja minutkin kutsuttiin tuoreena alan professorina moneen maahan kertomaan suomalaisen yrittäjyyden menestystarinaa kenttätutkimusten lomassa.
Globalisaatio on ollut menestys, joskin mutkien jälkeen. Suomalaisista lähtökohdista on kuitenkin syntynyt joukko huippuyrityksiä, jotka nousun tullen voivat olla voittajia. Ongelmana on kansallinen kilpailukyky, koska huippuyrityksemme lisäävät työpaikkoja ja alihankintoja siellä, missä markkinat kasvavat, kuten Kiina, Intia, Venäjä tai Brasilia. Silti tätä on markkinatalous ja tätä on turha moittia, koska Suomi nautti samoista komparatiivisista kilpailueduista vuosikymmeniä.
Suomi tarvitsee uuden talousstrategian, koska nykyinen ei toimi. Enää ei voida rakentaa ”yhtä suurta tarinaa”, mitä teollistuminen merkitsi sodan jälkeen. Tarvitaan monta pientä tarinaa mallilla alhaalta-ylös. Tarvitaan uusi kasvuteoria! (lähde: Paul Romer, 1989, Increasing Returns and New Developments in the Theory of Growth, University of Chicago, Chicago.
Romer uskoo ideoiden voimaan. Luennoin viime syksynä kurssin ”Managing innovations”, jossa 1/3 opiskelijoista oli ulkomaisia. Uskallan väittää, että nuorten osaaminen kansainvälisen talouden asioissa on huikea. Siksi nuorille tulee antaa kannusteet luoda osaltaan Suomen uutta
talousmallia. Tarvitaan siis huippuyliopistoja, jotka avaavat nuorille väylän Suomen kansainvälisiin huipputehtäviin ja maailmalta Suomeen.
On tehtävä myös arvovalintoja. Suuria ikäluokkia pyöritetään lähinnä mentaalihoidoksi jäävässä työttömien koulutusruletissa, vaikka nuorille tarjottu harjoittelupaikka tuottaisi nopeasti tuloksia sekä työnantajalle että nuorelle itselleen ja sitä kautta yhteiskunnalle? Miksi ei voida luoda uutta mallia, jossa kunnat, valtio, yritykset, jne. tarjoavat ”harjoittelustipendejä” nuorille vastavalmistuneille mottona: ”kaikille nuorille kehittävää työtä”?
Nykyinen yrittäjyysmalli on vaativa. Yrittäjät eivät voi hallita luokkaa 100.000 pykälää, jotka heitä velvoittavat. Pykäliä on osin karsittu, lisätty ja kiristetty mutta yrittäjyyden kohdistuu Suomessa kova riski ja ankarat velvoitteet. Olisiko siis löydettävissä kevyitä tapoja aloittaa yrittäjyyttä?
”Sosiaalinen yritys”, joka voi olla osuuskunta tai yhdistys, on saanut jalansijaa mm. Englannissa sosiaalipalveluissa ja ympäristönhoidossa. Koulutetut naiset ja erityisesti maahanmuuttajat ovat löytäneet tätä kautta mahdollisuuksia. Suomessa tarvitaan sosiaalisen yrittäjyyden ohjelma, koska eläköityvät ikäluokat tarvitsevat kasvavassa määrin palveluita?
Internetin kehitys on lähivuosina nopeaa. Semanttinen ja interaktiivinen (Web 2.0) Internet perustuu kansainvälisiin standardeihin ja helpottaa tiedon siirtoa mm. yrittäjäsektorille. Nyt on mahdollista luoda Romerin innoittava globaali aivokapasiteetti netin yli. Suomessa on valitettu sitä, että tietotekniikan kansainvälinen kilpailuetu on menetetty. Nyt se olisi luotavissa uudelleen sisältöjen kautta ja globaalisti.
Olen Talouskasvatusseura ry:n puheenjohtaja. Yhdistys pyrkii osaltaan luomaan ”pienen tarinan”. Talouden ymmärrys sen globaalimuodossa on olennainen osa nuorten taitosalkkua; 15-vuotias on taloustoimikelpoinen. Globaali talous on muutettava uhasta mahdollisuudeksi.
Nuorten työttömyys on Suomen pahin talousongelma samalla. Syynä on se, että Suomessa työllistymisen kynnys koulutusta vastaaviin töihin on jo hyvinä aikoina ollut korkea ja laman myötä vain noussut. Tilanne on erikoinen, koska suomalainen koulunuoriso on älyllisesti, moraalisesti ja taidoiltaan maailman huippua ja koulujärjestämme on rankattu joltain osin kansainväliseksi erinomaiseksi. Tilanne on synkkyydessään samankaltainen kuin metsäkonserneissa. Alan tehtaiden alasajo ei johdu siitä, että tehtaat olisivat tehottomia, vaan ulkoisista olosuhteista.
Suomi tuli 80-luvulla kuuluisaksi taloudestaan. Vaikka nimitys ”Pohjolan Japani” oli liioiteltu, Suomi saavutti täystyöllisyyden ja yrittäjyys eli vahvaa kautta. Vuoden 1988 yrittäjäkonferenssi Finlandia-talolla (ISBC’88) on menestys ja minutkin kutsuttiin tuoreena alan professorina moneen maahan kertomaan suomalaisen yrittäjyyden menestystarinaa kenttätutkimusten lomassa.
Globalisaatio on ollut menestys, joskin mutkien jälkeen. Suomalaisista lähtökohdista on kuitenkin syntynyt joukko huippuyrityksiä, jotka nousun tullen voivat olla voittajia. Ongelmana on kansallinen kilpailukyky, koska huippuyrityksemme lisäävät työpaikkoja ja alihankintoja siellä, missä markkinat kasvavat, kuten Kiina, Intia, Venäjä tai Brasilia. Silti tätä on markkinatalous ja tätä on turha moittia, koska Suomi nautti samoista komparatiivisista kilpailueduista vuosikymmeniä.
Suomi tarvitsee uuden talousstrategian, koska nykyinen ei toimi. Enää ei voida rakentaa ”yhtä suurta tarinaa”, mitä teollistuminen merkitsi sodan jälkeen. Tarvitaan monta pientä tarinaa mallilla alhaalta-ylös. Tarvitaan uusi kasvuteoria! (lähde: Paul Romer, 1989, Increasing Returns and New Developments in the Theory of Growth, University of Chicago, Chicago.
Romer uskoo ideoiden voimaan. Luennoin viime syksynä kurssin ”Managing innovations”, jossa 1/3 opiskelijoista oli ulkomaisia. Uskallan väittää, että nuorten osaaminen kansainvälisen talouden asioissa on huikea. Siksi nuorille tulee antaa kannusteet luoda osaltaan Suomen uutta
talousmallia. Tarvitaan siis huippuyliopistoja, jotka avaavat nuorille väylän Suomen kansainvälisiin huipputehtäviin ja maailmalta Suomeen.
On tehtävä myös arvovalintoja. Suuria ikäluokkia pyöritetään lähinnä mentaalihoidoksi jäävässä työttömien koulutusruletissa, vaikka nuorille tarjottu harjoittelupaikka tuottaisi nopeasti tuloksia sekä työnantajalle että nuorelle itselleen ja sitä kautta yhteiskunnalle? Miksi ei voida luoda uutta mallia, jossa kunnat, valtio, yritykset, jne. tarjoavat ”harjoittelustipendejä” nuorille vastavalmistuneille mottona: ”kaikille nuorille kehittävää työtä”?
Nykyinen yrittäjyysmalli on vaativa. Yrittäjät eivät voi hallita luokkaa 100.000 pykälää, jotka heitä velvoittavat. Pykäliä on osin karsittu, lisätty ja kiristetty mutta yrittäjyyden kohdistuu Suomessa kova riski ja ankarat velvoitteet. Olisiko siis löydettävissä kevyitä tapoja aloittaa yrittäjyyttä?
”Sosiaalinen yritys”, joka voi olla osuuskunta tai yhdistys, on saanut jalansijaa mm. Englannissa sosiaalipalveluissa ja ympäristönhoidossa. Koulutetut naiset ja erityisesti maahanmuuttajat ovat löytäneet tätä kautta mahdollisuuksia. Suomessa tarvitaan sosiaalisen yrittäjyyden ohjelma, koska eläköityvät ikäluokat tarvitsevat kasvavassa määrin palveluita?
Internetin kehitys on lähivuosina nopeaa. Semanttinen ja interaktiivinen (Web 2.0) Internet perustuu kansainvälisiin standardeihin ja helpottaa tiedon siirtoa mm. yrittäjäsektorille. Nyt on mahdollista luoda Romerin innoittava globaali aivokapasiteetti netin yli. Suomessa on valitettu sitä, että tietotekniikan kansainvälinen kilpailuetu on menetetty. Nyt se olisi luotavissa uudelleen sisältöjen kautta ja globaalisti.
Olen Talouskasvatusseura ry:n puheenjohtaja. Yhdistys pyrkii osaltaan luomaan ”pienen tarinan”. Talouden ymmärrys sen globaalimuodossa on olennainen osa nuorten taitosalkkua; 15-vuotias on taloustoimikelpoinen. Globaali talous on muutettava uhasta mahdollisuudeksi.
maanantai 18. tammikuuta 2010
Talouskasvatus jatkuu
Jatkoa edelliselle blokille
Pidimme palavarin OPH:ssa, jossa päätettiin OPH:n ja Talouskasvatusseuran (TKS) yhteistyöstä kuluvan vuoden aikana. TKS on onnistunut avaamaan uuden foorumin koulujen tukemiseen talousongelmissa.
Haaste on kuitenkin melkoinen, koska nuorten ongelmat ovat usein monisyisiä. Velkaaminen ja maksuhäriöt ovat on vain jäävuoren huippu nuorten ongelmista kasvaa aikuisuuteen. TKS on käynnistynyt muutaman henkilön aloitteesta mutta nyt tarvitaan monia erilaisia tahoja mukaan. Nuorten tukeminen on kansantaloudellisesti tärkeää. Meillä ei ole varaa nuorten syrjäytymiseen, kun suuret ikäluokat eläköityvät ja talous on maailmanlaajuisesti lamassa.
arto
Pidimme palavarin OPH:ssa, jossa päätettiin OPH:n ja Talouskasvatusseuran (TKS) yhteistyöstä kuluvan vuoden aikana. TKS on onnistunut avaamaan uuden foorumin koulujen tukemiseen talousongelmissa.
Haaste on kuitenkin melkoinen, koska nuorten ongelmat ovat usein monisyisiä. Velkaaminen ja maksuhäriöt ovat on vain jäävuoren huippu nuorten ongelmista kasvaa aikuisuuteen. TKS on käynnistynyt muutaman henkilön aloitteesta mutta nyt tarvitaan monia erilaisia tahoja mukaan. Nuorten tukeminen on kansantaloudellisesti tärkeää. Meillä ei ole varaa nuorten syrjäytymiseen, kun suuret ikäluokat eläköityvät ja talous on maailmanlaajuisesti lamassa.
arto
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Nuorten taloustaito on tärkeä kansalaistaito
Huomenna 18.1.2010 klo 10.30 tapaan Suomen talouskasvatuseuran puheenjohtajana Opetushallituksen johtoa muiden TKS:n hallituksen jäsenten kanssa. Isäntänä on johtaja Jorma Kauppinen. TKS ehdottaa OPH:lle kansallisia toimia talouskasvatuksen edistämiseksi peruskouluissa. Keskeinen kohderyhmä on teini-ikäiset koululaiset, jotka lähestyvät 15 vuoden ikää.
Tämä ikävaihe on monessa muussakin suhteessa tärkeä aikuiseksi kasvamisen vaikealla tiellä. Talousasioissa suuri muutos on se, että nuoret tulevat taloustoimikelpoiseksi 15 iässä, mihin liittyy täysimääräinen vastuu omista velvoitteistaan. On syytä korostaa, että nuoret saavat äänioikeuden vasta 18 vuoden iässä.
Katsotaan mihin päädymme ja kerrotaan lisää.
Tämä ikävaihe on monessa muussakin suhteessa tärkeä aikuiseksi kasvamisen vaikealla tiellä. Talousasioissa suuri muutos on se, että nuoret tulevat taloustoimikelpoiseksi 15 iässä, mihin liittyy täysimääräinen vastuu omista velvoitteistaan. On syytä korostaa, että nuoret saavat äänioikeuden vasta 18 vuoden iässä.
Katsotaan mihin päädymme ja kerrotaan lisää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
