Sähkömarkkinoilla tarvitaan poliittinen prosessi

Sähkömarkkinoilla tarvitaan poliittinen prosessi

Pohjoismaisessa sähköpörssissä, Nord Poolissa käydään kauppaa tuntitason sähkötoimituksilla spot-markkinoilla ja johdannaisilla. Nord Pool vahvistetaan sähkön hinta tunnettain siten, että pörssin jäsenet jättävät osto- tai myyntitarjouksen eri hintatasoille. Markkinahinta vastaa kalleimman kyseeseen tulevan tuotantomuodon muuttuvia keskimääräiskustannuksia.

Nord Poolista on tehty selvityksiä, mm. Matti Purasjoki, Sähkön tukku- ja vähittäismarkkinoiden toimivuus, TEM, 2006. Selvitysten mukaan suurten tuottajien on spot-markkinoilla helppo vaikuttaa hintoihin. Sähkömarkkinat eivät ole yhteismarkkinat, vaan pääosin kansalliset. Suomen aluehinta muodostuu lähinnä suomalaisten toimijoiden osto- ja myyntitarjouksista.

Professori Björn Karlssonin mukaan energiayhtiöt rajoittivat yhdessä sähkön tuotantokapasiteettia Ruotsin markkinoilla vuonna 2000 ja saivat aikaan sähkön hinnan kohoamisen (Hufvudstadsbladet ”Kraftbolag bluffade upp priserna”, 2.6.2006 ja Ruotsin radion uutisointi). Karlssonin mukaan energiayhtiöt eivät ajaneet ydinvoimaloita täysillä vaan rajoittivat tuotantoa lataamalla niitä vähemmän tai hyödyntämällä korjausseisokkeja ja näin saivat muut tuotantomuodot kannattaviksi. Avuksi hinnankorotuksiin ovat tulleet mm. päästöoikeuksien kauppa.

Hinnankorotukset (56,5%, 2000-9) ovat tulonsiirtoja kuluttajilta tuottajille. Koska sähköä ei voi varastoida, suurilla sähköntuottajilla olla ajoittain määräävä asema johtuen siirtokapasiteetin puutteesta. Purasjoen mukaan on vaikea näyttää toteen Rooman sopimuksen (Art. 81) tapaus, jossa sähköntuottajat toimivat kollusiivisesti, siis harjoittavat tietoista keskinäistä yhteistoimintaa. Sähkön tuotannossa on merkittävät suurtuotannon edut, eikä pienimuotoinen, paikallinen tuotanto (lähinnä tuuli-, bio- tai aurinkoenergia) ole kilpailukykyinen ilman tuotantotukia tai synergiavaikutuksia.

Sähkön vähittäiskaupan ongelmana ovat tukkumarkkinat, joilla toimivat suuret tuottajat. Tukkuhintaa sovelletaan lähes kaikkeen vapaasti myytävään sähköön, vaikka vain osa sähköstä myydään pörssin välityksellä. Monella alalla vähittäiskauppa toimii tukkuun nähden itsenäisesti. Huoltoasemilla on esimerkiksi taipumus käydä paikallisesti voimakas hintakilpailu. Nord Poolin ongelmien alkusyy on hinnoittelujärjestelmä, joka sallii ylimmän marginaalihinnan käytön kaikkeen sähköön niiden tuotantokustannuksista riippumatta. Miten tähän on päädytty, on vaikea ymmärtää. Taloustieteen sääntö on: Markkinoiden hintataso määräytyy alimman tarjoushinnan mukaan.

Purajoki on oikeassa. Ratkaisu voi olla vain poliittinen päätöksenteko. Ainoa merkittävä tuotantoinvestointi Pohjoismaissa on Olkiluodon 1600 MWh:n reaktori. Samalla päästökaupan johdosta suljetaan osa hiili- ja turvelauhdevoimasta. Pohjoismaisilla markkinoilla on siis krooninen vajaus sekä siirto- että tuotantokapasiteetista. Tuottajien voiton maksimointi toimii entistä paremmin, sähkön hintapiikit yleistyvät ja hinaavat tukkuhintaa ylös. Purasjoki nostaa erityisesti esiin vesivoiman. Vesivoimalla tuotetun sähkön määrä voi vuosittain vaihdella 150 TWh:sta 250 TWh:iin riippuen vesitilanteesta. Purasjoen sinällään kyyninen johtopäätös on se, että pohjoismaisen kilpailulainsäädännön avulla markkinavoimaa ei voida pienentää. Markkinavoiman pienentämiseen on Purajoen mukaan ryhdyttävä poliittisen päätöksenteon kautta:

1. Fortum sai energia-alan järjestelyissä haltuunsa pääosan Suomen tuotanto- ja säätökelpoisesta vesivoimasta. Tämä estää markkinoiden hintajärjestelmän toimivuuden ja siksi pitäisi Purasjoen mukaan perustaa valtion vesivoimayhtiö.

2. Sähköntuotannon lisäkapasiteettia hankitaan perustamalla uusi valtionyhtiö, joka toimisi Mankala-periaatteella, siis käytännössä omakustannusperiaatteella, ja johon otettaisiin osakkaiksi suuria sähkönkäyttäjiä, mm. kuntia, mutta ei Fortumia.

3. Fortumin omistus Teollisuuden Voima Oy:ssä on myytävä riippumattomille kotimaisille toimijoille.

Sähkömarkkinoilla tarvitaan Purasjoen ehdottama poliittinen prosessi, koska muuten sähkön hinta nousee kestämättömälle tasolle. EU:n laajuinen sähkömarkkina on kaunis ajatus mutta ei realiteetti. Sähkövoima on halpa tuotantomuoto, koska luonto hoitaa prosessin. Tuottajilla ole intressiä investoida vesivoimatuotantoon, vaikka nykytekniikka mahdollistaisi kolmanneksen tehon lisäyksen pienillä investoinneilla. Valtion vesivoimayhtiö voisi ratkoa ongelmat sähkön kuluttajien eduksi.

Asumisen kustannukset ovat Suomessa jyrkässä nousussa mm. siksi, että kiinteistöverosta on kaikessa hiljaisuudessa tehty hätävara kuntien kassan paikkaamiseksi, mikä ei suinkaan ollut verolain tavoite, kun se säädettiin. Seuraava eduskunta on temppelin harjalla. On saatava jarruja asumisen kustannusten nousulle, koska omakotiasuminen on monelle suomalaiselle paras ja halutuin asumismuoto.