OLISI AIKA PANOSTAA YLIOPISTO-OPISKELIJOIHIN - HEIDÄN VARASSAAN ON SUOMEN SELVIÄMINEN

Opiskelijoiden edut ovat Suomessa heikoimmat verrattuna kaikkiin muihin Pohjoismaihin. Suomessa opintoraha ei riitä elämiseen - ei ainakaan lapsiperheillä. Minun kolme lastani joutuivat maksamaan kaikki opintorahat.

Poliitikot suhtautuvat opiskelijoiden vähiin etuuksiin kielteisesti. Syyksi epäilen 30 vuoden kokemuksella yliopiston opettajana sitä, että poliitikot ovat keskimäärin menestyneet huonosti opinnoissa - ja siksi heillä on negatiivinen asenne yliopistoja kohtaan. Tästä riippumatta he ovat saaneet valtiolta ja kunnilta huippuvirkoja.

Nykytilanne asettaa opiskelijaperheet täysin mahdottomaan tilanteeseen. Ensin pitäisi hankkia lähes nollatuloilla asunto perheelle Helsingistä, jossa asuntopula on nostanut hinnat pilviin. Sitten pitäisi onnistua paitsi omien velkojen maksussa myös koko ajan kasvavan yhteisen velkakuorman maksussa.

Olin keväällä MIT-konferenssissa Islannissa. Siellä nuoret aivan yleisesti puhuvat siitä, että heillä ei ole mitään kykyä selviytyä siitä tilanteesta, mihin maa on ajettu pankkien epäonnistuneen maailmanvalloituksen johdosta. Tämän sanoi myös selvästi myös maan presidentti.

Minun mielestäni nyt tarvittaisiin erityisiä panostuksia yliopisto-opiskelijoihin. On totta kai kysymys opiskelijoiden nopeasta siirtymisestä työelämään mutta juuri sen mahdollistamiseksi opintoajan etuuksia tulisi korottaa vastaamaan todellisia elinkustannuksia.

Toiseksi tarvittaisiin Suomen mittavien eläkevarojen uudelleenkohdentamista. Eläkevarat on luotu suomalaisella työllä ja siksi ne pitäisi investoida aikaisen kasvuvaiheen yrityksiin, joiden varassa on työllisyyden kohentuminen.

Nykyisin investoinnit aikaisen kasvuvaiheen yrityksiin ovat satoja miljoonia, kun elävaroja on sijoitettu heikkohin euromaihin luokkaa 12 miljardia. Totuus on se, että maailmassa menestyvät ne maat, joissa investoidaan kotimaahan - esimerkkinä juuri Kiina. Suomessa kansallisvarallisuus sirotellaan maailmalle riskikohteisiin.

Voimme ottaa esimerkkinä "norjalaisen", josta 90-luvun alussa puhuttiin alentavia vitsejä. Silloin Norja oli köyhä "sillimaa". Nyt Norja on maailman talouskilpailun ylivoimainen voittaja. Norjassa on panostettu kasvuyrityksiin ja nuoriin.

Norjalaiset poliitikot eivät suostuneet 90-luvun vaihteessa maksamaan; Suomessa eduskunta sääti "pankkituen ilman ehtoja" ja tämän talouspäätöksen seurauksena meillä on ollut siitä lähtien noin 300.000 ihmistä syrjäyneenä työmarkkinoilta pysyvästi "normaalin" kausityöttömyyden lisäksi. Valtionvelka nousi 90-luvulla jyrkästi ja nyt sitä vain kasvatetaan.

Suomessa tulevan sukupolven yliopistonuorten maksettavana on jättimäiset velat. Kun lasketaan valtion, kuntien ja kansalaisten velat yhteen, sitä on vuonna 2015 liki 300miljardia euroa. Norjan valtio on käytännössä velaton ja omistaa noin prosentin maailman pörssivarallisuudesta. Norjan vienti on äärimmäisen kannattavaa ja volyymiltään noin kaksinkertainen per capita Suomeen nähden.

Olisi poliitikkojen ollut syytä ottaa talousopinnot toissaan minun ja muiden kursseilla.

Parissa vuosikymmenessä maan talous on saatettu liki romahduspisteeseen tavallisen kansan kannalta. Sen sijaan noin prosentti kansalaisista on rikastunut politiikkojen myötävaikutuksella.