Työllistävien yritysten käyttöpääoman saanti on edelleen työllisyyden kasvun este

Työllistävien yritysten käyttöpääoman saanti on edelleen työllisyyden kasvun este


Ajankohtaisesti keskeinen ongelma on työllistävien pk-yritysten käyttöpääoman saatavuus. Tilanne on toistaiseksi selvästi parempi konkurssitilastossa kuin 90-luvulla pahimpaan aikaan. Nyt konkurssihakemuksia on tullut puolessa vuodessa (1-6/2009) noin 1.500 ja niissä on kyse noin 10.000 henkilön työpaikoista. Tietenkin suuri määrä yksinyrittäjiä lopettaa kaikessa hiljaisuudessa töiden loppuessa. Näistä ei ole tietoa, mutta nämä tapaukset näkyvät kyllä sosiaalipuolella.

Suurena haasteena on se, että ensi talvesta tulee hiljainen, eikä ole vahvaa instrumenttia vaikeuksissa olevien ja työllistävien pk-yritysten käyttöpääomaongelmien ratkomiseksi. Pankit ja Finnvera edellyttävät kannattavaa liiketoimintaa rahoituksen perustaksi ja tällä hetkellä ei edes suurilla vahvan markkina-aseman omaavilla yrityksillä (kuten Nokia) ole kassavirtaennustetta kvartaalia pidemmäksi. Miten se olisi pk-yrityksillä?

Finnveran lainat auttavat tietenkin niiden saajia mutta niiden osuus koko työllistävien pk-yritysten joukosta on suhteessa pieni. Finnvera on myöntänyt suhdannelainoja vasta runsas 100 miljoonaa euroa, eivätkä pankit ole halukkaita käyttöpääomarahoitukseen riskin päälle. Valtaosa työllistävistä pk-yrityksistä on konkurssiuhan alaisia ensi talvikauden aikana, koska koko käyttöpääomaongelman ratkaisu elinkykyisilläkin pk-yrityksillä edellyttäisi usean miljardin euron pääomaruisketta.

Erityisen ongelmallisia ovat tietenkin ne tapaukset, joissa kaikki omaisuus yrittäjällä/ yrityksellä on kiinnitetty liiketoiminnalliseen varallisuuteen, jota ei voida realisoida. Sen sijaan ne lähinnä keskisuuret yritykset, joilla on realisoitavissa olevaan tasevarallisuutta, ovat paremmassa asemassa, koska kassaa voi parantaa tasejärjestelyillä. Myös omistajien kertynyt varallisuus auttaa tilannetta, jolloin yrittäjäperhe tai –suku kantaa konkreettisesti yhteiskunnallista vastuuta. Jossakin tapauksissa joustoa löytyy, jos yrittäjä löytää toisen liiketoiminta-alueen hiljentyneen rinnalle. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa, koska lähes kaikilla sektoreilla on ylikapasiteettia. Osin verovaroin tuettu korjausrakentaminen lienee tänä syksynä selvä poikkeus.

Ongelma on perimmältään se, että osaavaa ja uskaltavaa yrittäjä-työnantajaa ei ole mahdollista koulia kuin monien vuosien käytännön toiminnan kautta. Esimerkiksi monimutkaista työhallintoa ja työlainsäädäntöä ei voi edes oppia ymmärtämään kuin pitkän kokemuksen kautta. 90-luvun alussa menetettiin ehdottomia osaajia, siis monet eri tavoin palkitut yrittäjät menivät konkurssiin. Seurasin muutamaa sataa tapausta läheltä, kun kysyivät toistuvasti neuvoa. Aikainen yrityssaneeraushakemus tuntui ja tuntuu olevan se, joka saattaa vielä pelastaa mutta kuinka ollakaan verottaja saattaa yksinään kaataa hakemuksen käräjäoikeudessa, mitä ei voi pitää perusteluna, koska julkisoikeudellisten velkojien asema on muutenkin vahva.

Ongelmana eivät ole lait sinällään vaan asenteet. Verottaja ei ainakaan ole valmis sovitteluun eikä kaikilla paikkakunnilla ymmärrä tilanteen vakavuutta. Tietenkin vouti ensisijaisesti perii verosaatavat mutta verottaja pitäisi ehdottomasti kouluttaa ymmärtämään, mikä on kansantaloudellinen vaikuttavuus erilaisilla toimintamalleilla. Suoraviivainen perintälinja aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa, koska kun nousu taas käynnistyy, talouskasvun rajoituksena saattaa olla krooninen puute osaavista työnantaja-yrittäjistä. Tämän estämiseksi tulisi löytää nopeasti toimia talousammattilaisten saamiseksi elinkelpoisten keskisuurten yritysten avuksi.