MITEN EUROOPPA PELASTETAAN?

MITEN EUROOPPA PELASTETAAN? Tässä ennakkotunnelmia uudesta kirjasta (Saksa Euroopan talousmoottori), joka tulee ulos syksyllä. Teema on osin sama mutta tarkempi kuin jo nyt julkaistussa kirjasarjassa Elisan kauppapaikassa ja jatkoa kirjalle. https://kirja.elisa.fi/ekirja/tietoa-ja-kokemusta-talouteen-miten-suomi-oy-selviaa-globalisaationshokista Saksa on mielenkiintoinen maa. Maalla on vahva demokratiaperinne aina varhaiselta keskiajalta lähtien, jolloin länsigootit siirtyivät Saksaan nykyille alueilleen. Rooman sisäisen heikkouden tila (sotilasanarkian aika n. 238–274) houkutteli useat germaaniheimot Rooman rajojen sisäpuolelle. Rooma oli kulttuurisesti, taloudellisesti ja poliittisesti hajautumassa samaan tapaan kuin Neuvostoliitto 1980-luvulla. Vuonna 395 Rooman valtakunta jakautui Itä- ja Länsi-Roomaan. Hunnien tunkeutuminen Eurooppaan 300-luvulta lähtien ajoi germaaniheimot liikkeelle kohti nykyisiä asuinalueita, jolloin germaaniheimot valloittivat Rooman valtakunnan läntiset ydinalueet ja Saksan nykyiset alueet. Länsi-Rooma muutti germaanijohtoiseksi valtioksi. Vain Itä-Rooma (Bysantti) jatkoi roomalaisperinnettä vuoteen 1453. Germaanit ovat indoeurooppalaisia, kuten kreikkalaiset ja roomalaiset. Hallintomalli on kuitenkin erilainen, koska germaanit nojasivat valtionsa heimo- ja sukuyhteisöihin eikä tästä syystä ollut tarvetta keskittää väestöä muutamaan suureen kaupunkiin kuten kreikkalaiset ja roomalaiset tekivät. Germaaniheimojen ydinalueeksi muodostuivat suuret jokilaaksot ja erityisesti Rein. Germaanien valtio-oppi oli edistyksellinen, sillä heimojen kuninkaat valittiin vaaleilla heimojen päämiesten toimesta. Rooman valtakunta on kuitenkin jättänyt eurooppalaiseen ajatteluun pysyvät muistirakenteet, mikä näyttäytyy ajoittain pyrkimyksenä muodostaa Euroopan yhtenäisvaltio. Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta toteutti tämän vision vuosina 800-1806, siis tuhannen vuoden ajan. ”Pyhä” keisarikunta oli valtiona hajanainen, koska hajoittavia voimia oli monia. Keisariasema oli jo sinällään haastava, mitä osoittaa Rooman historia. Roomassa keisarilla oli keskimäärin 2-3 vuotta aikaa hallita. ”Pyhä” keisarikunta nojasi Rooman valtakunnan perinteeseen ja sen kilpailijana oli luonnollisesti Bysantti, jonka keisarit aika ajoin onnistuivat yhdistämään valtakuntaansa Länsi-Rooman alueita. Paavi osallistui valtakunnan siviilihallintoon (Reichskirche), mikä vähensi keisarin valtaa. Keisarikunta hajosi jo Kaarle Suuren pojanpoikien valtakamppailussa kolmeen osaan vuonna 843 ja tätä kautta valtakunnan ydinvaltiot (Saksa ja Ranska) kävivät yli vuosituhannen taistelua asemastaan Rooman perillisinä. Tämä asetelma mutkistui, kun Saksan keisarisuvuksi vakiintui Hohenzollernit ja sen kanssa kilpailevan saksalaisen valtion, Itävalta-Unkarin, keisarisuvuksi Habsburgit. 1800-luvun alussa Ranskan keisariksi kruunattiin hetkellisesti Napoleon I, joka keisarius sekin nojasi paaviin kuten hänen pojanpoikansa, Napoleon II. Kaksi maailmansotaa toi täydellisen hävityksen Eurooppaan ja siinäkin kummitteli Euroopan suurvaltapyrkimys. Nyt sitten meillä on EU, siis Euroopan unioni tai yhteisö (EY) ja suurvalta-ajattelu on entistä vahvempi. Miten Eurooppa pelastetaan? Siihen ei suinkaan riitä poliittinen ratkaisu Euroopan suurvallasta siis federaatiosta. Sitä tuskin voidaan edes välttää, koska Euroopan valtiot kietoutuvat toisiinsa entistä tiiviimmin taloudellisesti. Aainoa vaihtoehto on paluu saksalais-roomalaisen valtakunnan aikaan. Saksa-Ranska-allianssi on jo vahva, joten kelloa on käännetty Kaarle Suuren pojanpoikien hajoitustyötä edeltävään aikaan. Hohenzollernit ja Habsburgit eivät enää kilpaile hajottavina ”haamuina”keskenään, koska Itävalta-Unkarin ydinalueet ovat vahvasti integroitu Saksa-Ranska-allianssiin. Paavi ei ole enää Euroopan siviilihallinnon osapuoli, vaikka uskonnolla on suuri yhdistävä vaikutus Euroopalle, vaikka Ranska katollisena maana onkin kaukana niistä arvoista, joista Saksa edustaa. Uusia keisariaseman tavoittelijoita ei enää ole näköpiirissä. Valta on keskittymässä taloudellisesti ja kulttuurillisesti vahvoille alueille, eli tältä osin on palattu germaanien nerokkaasen valtio-oppiin. Nyt vain vallan lähteenä on taloudellinen menestys, kun valta aiemmin nojasi sotilaalliseen voimaan. Saksan voimana ovat vahvat alueet, joiden kulttuuri ja identiteetti ovat yli tuhat vuotta vanhoja. Saksan taloudelliset ydinalueet ja muut Euroopan vahvat alueet tuottavat taloudellisen ylijäämän, joita sitten heikot alueet käyttävät. Tasapaino voi syntyä vain, jos vahvat alueet kasvavat yhteensä vahvemmiksi kuin heikot alueet. Tämä taas edellyttää Euroopan infrastruktuurin radikaalia uudistamista eli panotuksia mm. suurnopeusjunien kehittämiseen ja tietenkin kasvavia tieto- ja tutkimuspanoksia.