Kansantalouden tilinpitojärjestelmä - Mittaammeko oikeita ja tärkeitä asioita?


Keynesin teoreettinen perintö on kansantalouden tilinpitojärjestelmä, joka mittaa taloudellista toimintaa (tuotanto, kulutus ja varallisuus). Sodan jälkeen YK otti päävastuun kansantalouden tilinpidosta. Richard Stone (1913-1991), englantilainen talousnobelisti, johti käsikirjan SNA[1]53 ja SNA68 kehittämistä[2]. Näiden perustana oli keynesiläisen taloustieteen malli kansantalouden vakaudesta ja kasvusta. SNA68 oli sinällään toimiva tilinpitojärjestelmä. Ongelma oli eri maiden kansainvälistyminen ja maailman valuuttamarkkinoita säädelleen Bretton Woods –sopimuksen kaatuminen 1970-luvulla[3]. Kaoottinen talouden toimintaympäristö ei vastannut juuri valmiiksi saatua käsikirjaa (SNA68) ja perustaa (Keynes). YK käynnisti uudistyön, johon osallistuivat mm. OECD ja IMF sekä taloustieteilijöitä ja tilastoasiantuntijoita. Näin syntynyt SNA93 ohjaa eri maissa tilinpidon kehittämistä ja tilastointia. Järjestelmä pitää sisällään kansantalouden tilaa ja kehitystä kuvaavan laskennan. Nobelisti Paul Samuelson, jota laajalti on pidetty eräänä 1900-luvun johtavista taloustieteilijöistä, piti kansantalouden tilinpitoa suurena saavutuksena[4].
Kansantalouden tilinpitoa on välttämätön osa minkä tahansa valtion talousohjausta[5]. On tärkeää, että valtioiden ja myös kuntien taloudenpitoa mitataan ja kirjataan yhteisen käytännön mukaisesti?

Ranskan presidentti Nicholas Sarkozy aloite helmikuussa 2008 käynnisti 25-henkisen komission työn, joka on nimetty puheenjohtajansa nobelisti Joseph Stiglitzin mukaan Stiglitzin komissioksi. Työhön osallistui myös nobelisti Amartya Sén ja joukko eri alojen asiantuntijoita. Komission raportin[6] (15.9.2009) suositukset koskevat kansantalouden tilinpidon kehittämistä. Komitean mukaan hyvinvointi (well-being) on laaja käsite, jolla on monia erilaisia komponentteja[7]. Raportti korostaa kotitalouden näkökulmaa ja ehdottaa Keynes-kritiikkiä (mm. Lucas, Friedman) mukaillen, että aineellista hyvinvointia tulee mitata tulojen ja kulutuksen eikä vain tuotannon kautta, mitä edustaa vallitseva BKT-käsite. Tuloja ja kulutusta ja varallisuutta sekä niiden jakautumista on syytä tarkastella yhdessä, jolloin syntyy käsitys kotitalouden todellisesta taloustilanteesta. Tässä näkyy taloussosiologien näkemys, jonka mukaan elämänlaatu riippuu ihmisten elämänolosuhteista ja kyvykkyyksistä (capabilities). Elämänlaatumittareiden tulisi mitata eriarvoisuutta ja ottaa huomioon eri elämänlaatualueet indeksien (objektiiviset ja subjektiiviset) valinnassa. Stiglitzin komitea korostaa tarvetta kerätä kuluttajilta tietoa koetusta elämänlaadusta, mm. mielihyväkokemuksista (hedonic experience). Kestävä kehitys ansaitsee oman seurantansa, mm. erityisen indikaattorin, joka kuvaa sitä, miten lähellä ympäristövahingot (kuten ilmastonmuutos) ovat.[8]

Kodit ja kotitaloudet ovat historiallisesti olleet talouden selkärankana. Kotona tehtävä työ ja tehtäväkohtaiset palkkiot ovat olleet perustana monelle yhteiskunnan perustehtävälle. 1900-luku on ollut talouden kollektivisointia, jonka kautta kotien tehtäviä on siirtynyt valtiolle ja kunnille sellaisillakin alueilla, joissa koti on tehokkaampi talousyksikkö. Esimerkkinä on vanhusten kotihoito, johon on uudelleen herätty pitkän laitostamisjakson jälkeen[9]. Vastaavasti esimerkiksi terveyspalveluissa julkisen terveydenhoidon palvelut ovat täysimääräisesti BTK:tä kuten kansalaisten maksamien yksityisten terveyspalveluiden osuus, eli kahteen kertaan maksetut palvelut näkyvät BKT:nä. Kotien tehtävät voivat olla laajat osana ns. kolmannen sektorin tehtävien kasvua[10]. Sosiaalisen yritysten (social enterprise) määrä Englannissa on 55.000, osuus työvoimansa 5 %:ia ja yhteinen liikevaihto liki 30 miljardia puntaa[11]. Tätä kautta on integroitu yhteiskuntaa erityisesti maahanmuuttajatasoisia keski-ikäisiä kotiäitejä, joiden työllistyminen työmarkkinoilla on vaikeaa. Kotihoito parantaa hoidon laatua ja lisäksi suurin osa kansalaisista haluaa vanhana asua omassa kodissa[12]. Näiden laadullisten kansantulotekijöiden ohella kotihoito on laitoshoitoon nähden yhteiskunnalle monin kerroin halvempaa. Miksi ei koroteta kotihoidon tukia? Onko kotihoidon yleistyminen riippuvainen kotihoitajan ansiotason kohtuullistamisesta vastaamaan minitasoa alipalkatulla hoitoalalla?

Kotitalouksien aktivoiminen kansantalouden perusyksiköiksi on ainoa keino, jolla voidaan ratkoa maailman talousongelma. John Naish kirja “Enough: Breaking free from the world of more” kehottaa hyppäämään pois kulutuksen ja työpaineen oravanpyörästä. Naish tuo esiin minimialismin ajatuksen. On mahdollista tulla toimeen vähemmällä ja elää onnellisemmin, minkä myös ravintotiede on vahvistanut. Maailman kahtiajako on järkyttävä, koska absoluuttisessa köyhyydessä siis alle dollarilla per päivää elää YK:n arvion mukaan 1/4 maailman väestöstä ja Naishin mukaan yli 50 %:ia maailman ihmisistä joutuu tulemaan toimeen alle kahdella dollarilla päivässä. Vastakohtana ovat Naishin kuvaamat länsimaiden ihmiset, joilla oireena on liika kulutus, työholismi, masennus ja paino-ongelmat. Kotitaloudet ovat jääneet kuluttajina passiiviseen asemaan globaalissa tuotanto- ja jakelujärjestelmässä päinvastoin kuten Alvin Toffler[13] oletti. Suomessa valtiontalouden vuoden 2008 tilinpäätös kertoo, että EU:n laskentakaavan mukainen köyhyys[14] koskettaa vuonna 2007 13.6 %:ia väestöstä ja trendi on kasvava. YK on kantanut päävastuun kansantalouden tilinpitojärjestelmän periaatteiden yhdenmukaistamisesta maailmanlaajuisesti. Nyt YK:lla on valtava haaste rakentaa järjestelmä, joka myös ohjaa maailman kehitysongelmien ratkomiseen. Stiglitzin komissio antaa ohjeistuksen – mutta riittääkö tähän poliittista tahtoa?

BKT on kansantalouden tärkein kokonaistuotannon mittari. BKT:tä on pidetty suhteellisen hyvänä taloudellisen kehitystason indikaattorina, vaikka sitä on kritisoitu. BKT:n hyviä puolia ovat sen kansainvälisesti hyväksytty määritelmä ja sen hyvä kattavuus. Silti nykymuotoisessa avoimessa tietotaloudessa BKT kertoo vain vähän kansalaisten todellisesta hyvinvoinnista ja hyvästä elämästä[15], jota Platon aikanaan peräänkuulutti. Stiglitzin komission työ osoitti, että vain pieni osa BKT:stä kuvaa todellista hyvinvointia. Stiglitzin komission raporttia odotettiin eväällä 2009, mutta maailmanlaajuinen talouskriisi siirsi julkistuksen syyskuulle 2009 saakka. Komission suosittelemat mittaustapojen uudistukset olisivat olleet erittäin olennaisia talouskriisien hoidossa, koska Stiglitzin komissio paaluttaa yhteiskuntien edistyksen ja hyvinvoinnin mittaamisen tämän päivän maailmaan[16]. Eräs syy siihen, että kriisi yllätti, on se, että markkinat ja hallitukset eivät kohdista huomiota oikeisiin indikaattoreihin[17]. Kestävä kehitys (sustainable development) ei ole vain ekologista vaan myös taloudellista ja sosiaalista. Taloudellinen kestävyys liittyy mm. siihen, miten paljon velkaantumista kansantaloudet, yritystaloudet ja kotitaloudet sietävät. Mitä mieltä olet siitä, että jokaisen kansalaisen maksettavaksi koituu Suomessa kohta luokkaa 20.000 euroa velkoja ja tämän päälle euro-vastuut, vaikka kansalainen ei välttämättä ole saanut velanotolla mitään etua?

BKT:n mittausperusta on materiaalisen tuotannon ja kulutuksen tilinpito. BKT ei ota kantaa talousyksiköiden toiminnan tehokkuuteen vaan mittaa tuotantoa riippumatta siitä, onko tuotanto hyödyllistä tai haitallista. Stiglitzin komission mukaan BKT ei kata monia tärkeitä laadullisia asioita. BKT:n keskeinen ongelma on, että palkatonta kotityötä ei tilastoida, vaikka sen osuus voi olla 40 %:ia[18] BTK:stä. Julkisen sektorin maksamat palkat sisältyvät kansantalouden tilinpitoon, vaikka palveluiden tuotanto olisi tehotonta ja julkisen sektorin osuus palvelutuottajana olisi ylimitoitettu. Tästä mittaustavasta seuraa se, että palkaton kotityö on mm. Suomessa huonosti arvostettua verrattuna mihin tahansa ulkopuoliseen palkkatyöhön. Keskeinen heikkous on luonnon ilmaishyödykkeiden (ilma, vesi, maa) puuttuminen BKT:stä, jolloin luontoa saastuva tuotanto ja kulutus lisäävät BKT:tä. Lisäksi omaisuuden arvon menetykset jäävät BKT:stä pois, mistä syystä valtiot ovat yleisesti harjoittaneet vastuutonta taloudenhoitoa, mistä Kreikka on varoittava esimerkki.

Julkisin varoin tuotetut, subventoidut palvelut ovat kotitalouksien tuloa. Stiglitzin komissio tarkastelee erikseen terveyspalveluja (sisältävät sosiaalipalvelut) ja koulutusta. Näiden käyttö on hyvin erilaista mm. riippuen kansalaisen iästä ja sosio-ekonomisesta asemasta. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion tarjoamat laajat subventoidut palvelut tuotetaan verotuloilla, joiden suurimmat maksajat eivät koskaan käytä maksamiaan palveluita, koska turvautuvat pääsääntöisesti yksityisiin palveluihin. Näin subventoiduilla palveluilla on tasovaikutusten lisäksi merkittäviä tulojen jakaumavaikutuksia[19]. Palvelujen hyvinvointivaikutusten (mm. hoito, oppi tai apu) hyöty ei näy suoraan BKT:ssä, jossa mittaus kohdistuu suoritteisiin ja panoksiin. Stiglitzin komissio korostaa epäsuorina tuloina ilmeneviä siis välillisiä hyvinvointivaikutuksia kotitalouksissa[20]. Terveys on hyvinvoinnin perusta; ilman terveyttä ei muilla tekijöillä ole suurta arvoa. Onko tästä näkökulmasta on varsin erikoista se tilanne, että suuri osa vanhuksista joutuu viimeisinä vuosina intensiiviseen laitoshoitoon, joka maksaa valtavasti mutta ei missään tapauksessa tuota vanhukselle hyvinvointivaikutusta?

BKT mittaa maassa tuotettujen hyödykkeiden arvoa markkinahintaan (gross domestic product). Maahan tuodut ja tuotannossa käytetyt materiaalit, raaka-aineet, energia jne. eivät sisälly BKT:n, mutta niiden jalostamiseen tarvittavat tuotantopanokset sisältyvät. Kokonaistarjonta tarkoittaa hyödykemäärää (tavarat ja palvelut), joka tarjotaan ostettavaksi tiettynä ajankohtana ja tiettyyn hintaan. Sen osatekijät ovat kotimainen tuotanto tuonti. Julkinen tuotanto lasketaan tuotantokustannusten mukaan. BKT on kotimaisin tuotantopanoksin tuotettu osa kokonaistarjontaa. Koska kokonaistarjonta ja kokonaiskysyntä ovat aina yhtä suuria, voidaan BKT ilmaista myös kysynnän kautta:

BKT = YKSITYINEN KULUTUS + JULKINEN KULUTUS + INVESTOINNIT + VIENTI - TUONTI


KANSANTULO = BKT (markkinahintainen) – TUOTEVEROT (mm. arvonlisävero) – POISTOT (pääoman kulumisesta)


Ostovoima tarkoittaa sitä, mitä tietyllä rahamäärällä saadaan hyödykkeitä (tavaroita ja palveluja) eri olosuhteissa. Ostovoima on erilainen eri maissa, koska samalla rahamäärällä saadaan eri määrä hyödykkeitä. Elinkustannukset vaihtelevat maiden välillä, joten maiden välisessä vertailussa käytetään tavallisesti ostovoimakorjattua BKT:tä, jossa kunkin maan hintataso on otettu huomioon ostovoimapariteetin avulla. Tauluko 2 kuvaa eri maiden vuoden 2008 kansantuloa per capita (Gross National Income per capita at purchasing power parity, PPP) dollareina (international dollars).


Taulukko 1: 50 maata kansantulon pohjalta vuonna 2008, dollareina


1. Luxemburg 64.320
26. Etelä-Korea 28,120
2.Norja 58.500
27. Israel 27,450
3. Kuvait 52.610
28. Slovekia 26,910
4. Macao 52.260
29. Islanti 25,220
5. Brunei 50.200
30. Uusi seelanti 25,090
6. Singapore 47.940
31. Kypros 24,040
7. Yhdysvallat 46.70
32. Trinirad 22,490
8. Sveitsi 46.640
33. Saudi Arabia 22,910
9. Hong Kong 43,960
34. Malta 22,460
10. Hollanti 41.670
35. Tsekin tasavalta 22,790
11. Ruotsi 38.180
36. Oman 20,650
12. Itävalta 37.680
37. Portugal 22,790
13. Irlanti 37.350
38. Päiväntasaajana Ginea 21,700
14. Tanska 37.280
39. Slovakia 21,300
15. Kanada 36.220
40. Antigua 20,570
16. Englanti 36.130
41. Seychelles 19,770
17. Saksa 35.940
42. Viro 19,280
18. Suomi 35.660
43. Kroatia 18,420
19. Japani 35.220
44. Liettua 18,210
20. Belgia 34.760
45. Unkari 17,790
21. Ranska 34,400
46. Puola 17,310
22. Australia 34.040
47. Latvia 16,740
23. Espanja 31.1300
48. Libya 15,630
24. Italia 30.250
49. Venäjä 15,630
25. Kreikka 28.470
50. Saint Kitss 15,170


Yhdysvaltoja on edellä kansantulossa per asukas kuusi maata: 1. Luxemburg 64.320; 2.Norja 58.500; 3. Kuwait 52.610; 4. Macao 52.260; 5. Brunei 50.200; 6. Singapore 47.940. Onko näillä mailla jotakin erityistä verrattuna Yhdysvaltoihin, siis luonnonvaroja tai arvokasta liiketoimintaa?


Suomessa on käytössä oleva arvonlisämenetelmä laskee kansantalouden tuotantoyksiköiden aikaansaamat (brutto)arvonlisät lasketaan yhteen. Kun markkinahintaisesta bruttoarvonlisäyksestä vähennetään tuoteverot (mm. arvonlisävero), saadaan perushintainen BKT, joka vastaa yritysten tuotantotilastoinnin jalostusarvo-käsitettä. Kun tästä vähennetään pääoman kulumisesta johtuvat poistot, saadaan kansantulo, joka jakautuu tuloihin ja veroihin. Palkkatuloihin lasketaan rahapalkka ja luontaisedut. Omaisuustuloja ovat vuokra-, korko- ja osinkotulot. Yrittäjätuloa ovat voitot ja ylijäämät. Nimellisarvoisesta BKT:n aikasarjasta saadaan reaaliarvoinen aikasarja BKT:n hintaindeksi avulla, kun nimellisarvoiset arvot jaetaan hintaindeksillä. Reaaliarvoisen BKT:n indeksiä kutsutaan BKT:n volyymi-indeksiksi, joka kertoo BKT:n määrällisen muutoksen ja joka siis on paljon julkisesti esiintynyt talouskasvu. Talouskasvu on puhtaasti materiaalinen ja määrällinen suure.

BKT:n volyymi-indeksin käyttöarvoa vähentää kansantalouden tilinpidon puutteiden ohella tietokuntakehitys. Kun tieto kulkee Internetissä, sillä on vaikutuksia talousyksiköiden tuotantoon mutta tästä tietosisällöstä jää mitattavia jälkiä vain sen tuottamiseen käytettyjen panosten kautta – ja vain, jos maksetaan palkkoja ja muita vastikkeita. Globalisaation eräs tunnusmerkki on aineettoman vaihdannan kasvu. Aineettoman viennin merkitys on länsimaille suuri, vaikka aineettomien tekijöiden mittaus on vaikeaa[21]. Palvelut ovat kasvava osa Suomen vientiä. Vuonna 2006 tilastomenetelmiä uudistettiin tarkoituksena ottaa mukaan BKT-eränä yrityskonsernien (erityisesti Nokian) ulkomaisille yksiköilleen Suomessa tuottamien palvelujen arvo, joka on tullut esiin vasta globalisaation myötä. Tämän takautuvasti toteutetun tilastomuutoksen seurauksena palveluviennin osuus vuosien 2001−2005 viennistä kasvoi 12 %:sta 18.5 %:iin. Tilastokorjaus nosti BKT:n arvoa 1,8 %:ia vanhoihin tilastoihin verrattuna vuosina 2001–2005[22].

Tämä tilastomuutos synnytti Suomessa illuusion talouskasvusta, koska kohonneen BKT:n avulla saatiin julkiseen menotalouteen lisää pelivaraa, kun valtion velka tätä kautta näytti kohtuulliselta samoin kuin veroaste. Suomen kansantulo kasvoi 4 %:ia vuonna 2005 ja 5.5 %:ia vuonna 2006. Kaksi ryhmää hyötyi selvimmin vuoden 2006 kansantulon kasvusta:

1. Palkkasumma kasvoi vuonna 2005 4,5 %:ia ja vuonna 2006 4 %:ia.

2. Omaisuustulot lähinnä pörssiyhtiöistä kasvoivat vuonna 2006 13 %:ia.

3. Yrittäjätulot laskivat vuonna 2005 ja kasvoivat vuonna 2006 vain prosentin ja niiden osuus oli vain 7 %:ia kansantulosta, kun omaisuustulot ovat liki 20 %:ia ja palkat/ palkkiot liki 50 %:ia.

Onko yrittäjyyden panos mitattavissa ja millä perusteella?


2000-luvun paradoksi on se, että julkista kulutusta on kasvatettu tilastomuutoksella ja näi aikaansaatu BKT-kasvu. Tällä tavalla Suomen kansantalouden tehottomuus kasvoi radikaalisti, koska tehokkain sektori siis yrittäjäsektori menetti osuuttaan. Tilastokorjauksen luoma illuusio näkyi myös monissa sinällään ammattitaitoisesti laadituissa ennusteissa. Näissä oletettiin, että tilastollisesti luotu BKT-kasvu jatkuisi koko 2000-luvun lähes 6 %:in vuosikasvun tasolla[23]. Avoimet markkinat eivät palkitse tehottomuudesta – vaan rankaisevat. Tämä näkyi Suomessa lähes 10 %:n BKT:n tason laskuna vuodesta 2008 eteenpäin eikä muutosta parempaan ole havaittavissa. ”Aineetonta ei voi syödä eikä ainakaan ennakkoon” kirjoitin vuonna 2006 Nykypäivä-lehdessä. Toivottavasti Suomen suuryritysten ulkomainen toiminta tarjoaa 2010-luvulla vastinetta Suomen ulkomaisille nettoinvestoinneille, joka on ollut julkisen kulutuksen ohella kasvava BKT-erä[24].

Parhaillaan on esimerkkejä pahoista talousongelmista, sillä Islannissa tai Kreikassa valtion velka ylittää BKT:n moninkertaisesti. Voitko tätä pitää esimerkkinä siitä, mihin BKT:n kasvuodotukset saattoivat Euroopan maita johtaa, kun Euroopan unionin jäsenyyden kuviteltiin sallivan julkisen menotalouden kasvun. Onko kyseessä on suuruuden illuusio, mitä EU:n kannattajat mielellään kritiikittä toistavat? Yhdysvaltojen taloudenpito on ollut pari vuosikymmentä vastuutonta, kun hallitus on sallinut valtion velan kasvun hälyttävälle 100 %:in tasolle BKT:stä. Yhdysvallat olisi saanut budjettitaloutensa tasapainoon yksinkertaisesti nostamalla alhaista liikennepolttoaineiden verotusta. Miksi Yhdysvallat saattoi jatkaa koko 2000-luvun sekä saastuttavaa liikennepolitiikkaa että valtion velanottoa ilman BKT:n laskua.



[1]System of National Accounts
[2]http://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Sto Richard Stone
[3]Uusi kansainvälinen rahajärjestelmä päätettiin kansainvälisessä konferenssissa Bretton Woodsissa, New Hampshiressä, vuona 1944. Bretton Woods -järjestelmä toimi inflatorisena uusintana 1920-luvun kultavaluuttakannasta. Uusi järjestelmä oli pohjimmiltaan 1920-luvun kultavaluuttakanta, mutta dollari syrjäytti Britannian punnan avainvaluutana.
[4]Samuelson, Paul A. and Nordhaus, William D. (2001) Economics, 17th ed.., New York: McGraw-Hill Higher Education.
[5]Nobel-palkinto on myönnetty useille kansantalouden tilinpidon kehittymiseen vaikuttaneille tiedemiehille, kuten Ragnar Frisch (1969), Paul Samuelson (1970) Simon Kuznets (1971), Vassily Leontieff (1973), James E. Meade (1977) ja Richard Stone (1984).
[6]Stiglitz, Joseph, Sen, Amartya & Fitoussi, Jean-Paul: Report by the Commission on the Measurement of Economic Performance and Social Progress. www.stiglitz-sen-fitoussi.fr
[7]Raportti tunnistaa 8 hyvinvoinnin komponenttia: Aineellinen elintaso (tulot, kulutus ja vauraus), Terveys, Koulutus, Henkilökohtainen toiminta, mukaan lukien työ, Äänen saaminen kuuluville politiikassa ja hallinnointi, Sosiaaliset yhteydet ja suhteet, Ympäristö (sen nykyinen ja tuleva tila) ja Turvattomuus sekä taloudellisena että fyysisenä kokemuksena. Stiglitz & al. 2009, 14–15 .
[8]Simpura, Jussi (2009) Stiglitzin komissio paaluttaa yhteiskuntien edistyksen ja hyvinvoinnin mittaamisen tämän päivän maailmaan www.stakes.fi/yp/2009/5/simpura.pdf
[9]Vuonna 2004 muutettiin sosiaalihuoltolakia (710/1982) ja kansanterveyslakia (66/1972) siten, että ne mahdollistavat kotipalvelun ja kotisairaanhoidon joustavan järjestämisen.
[10]Rifkin, Jerome (1995) The End of Work, the Decline of the Global Labour Force and the Dawn of the Post-Market Era, G.P. Putman's Sons, New York.
[11]UK Government’s Annual Small Business Survey 2005.
[12]Tepponen, M. (2009) Kotihoidon integrointi ja laatu. Kuopion yliopiston julkaisuja Väitöskirja.
http://epublications.uef.fi/pub/urn_isnb_978_951_27_1301_1/urn_isbn_978-
951_27_1301_1.pdf, sivu 167.
[13]Toffler, Alvin (1970) Future Chock, Bodley Head, London, 1970.
Toffler, Alvin (1980) Third Wave, Bantam, New York.
[14]Suomen virallinen määritelmä köyhyydelle on: ”Köyhyysrajan alittaneisiin kotitalouksiin kuuluvat henkilöt (käytettävissä olevat tulot alle 60 % kaikkien talouksien mediaanitulosta, OECD:n modifioitu kulutusyksikkö).” Lähde: http://www.vm.fi/vm/fi/04_julk…_NETTI.pdf
[15]Ollikainen, Marketta (2000). Sosiaalinen pääoma on tärkeä voimavara: Ei yksin bruttokansantuotteesta. Dialogi 5, s. 24-25.
[16]Simpura, Jussi (2009) Stiglitzin komissio paaluttaa yhteiskuntien edistyksen ja hyvinvoinnin mittaamisen tämän päivän maailmaan www.stakes.fi/yp/2009/5/simpura.pdf
[17]Stiglitz & al. 2009, 8.
[18]Tiainen, Pekka (2007) Työvoima 2025, sivu 136.
[19]Lindqvist, Markku (2009) Julkiset hyvinvointipalvelut osana kotitalouksien materiaalista hyvinvointia. Teoksessa: Ahlqvist, Kirsti & Ylitalo, Marko (toim.): Kotitalouksien kulutus 1985–2006. Helsinki: Tilastokeskus.
[20]Stiglitz & al. 2009, 156–164.
[21] Tätä kuvaa se, että Yhdysvallat uhkaa langettaa yrityksille (erityisesti ulkomaisille) verosanktioita, 3jos yritys maan viranomaisten tulkinnan mukaan vie maassa tuotettuja ja siis maan BKT:n luettavia teollisuus- ja tekijänoikeuksia vastikkeetta tai alihintaan ulkomaille.
[22]Suomen pankin EURO & TALOUS (3,2006)
[23]Tiainen, Pekka (2007) Työvoima 2025, sivu 8.
[24]Tiainen, Pekka (2007) Työvoima 2025, sivu 35/ Kuvio 2.30. Suorat sijoitukset Suomesta ulkoimaille ovat 2000-luvulla saavuttaneet noin 40 %:in tason suhteessa BKT:n, kun suorat sijoitukset Suomeen ovat suhteessa vain noin 20 %:ia.