Vuonna 1967 Yhdistyneet Kansakunnat perusti maailman henkisen omaisuuden järjestön, WIPO (World Intellectual Property Organization). WIPO on poikkeuksellinen YK:n organisaatio siinä, että se tulee toimeen oman toimintansa tuloilla. WIPO:n keskeinen tuote on kansainvälinen patenttiyhteistyösopimus, PCT, (Patent Cooperation Treaty), joka tuli kansainvälisesti voimaan vuonna 1978. Suomi liittyi PCT-sopimukseen vuonna 1980[1]. Suomen patenttilakia muutettiin yhteensopivaksi kansainväliseen patenttiyhteistyösopimuksen vuonna 2004[2]. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) on aktiivinen WIPOn kumppani ja panostanut paljon mm. sähköisiin palvelujärjestelmiin. Merkittävä kansainvälinen saavutus oli WIPO:n hallintoneuvoston päätös 24.9.2003 valtuuttaa PRH kansainväliseksi tutkivaksi viranomaiseksi, joten PCT-hakemuksen kansainvälinen tutkimus voidaan tehdä Suomessa. PCT-hakemuksen voi jättää 126 sopimusvaltioon yhtenä kansainvälisenä hakemuksena[3]. PCT-järjestelmä tarjoaa rationaalisen väylän kansainväliseen patentointiin, kun hakija siirtyy kansainvälisen vaiheen jälkeen kansalliseen vaiheeseen kaikissa tai joissakin hakemuksessa nimetyissä valtioissa, jolloin hakemus käsitellään nimetyissä maissa kansallisena hakemuksena. Kansainvälistä yhteistyötä on kehitetty patenttihakemusten ja patenttien muodollisten vaatimusten yhdenmukaistamiseksi. Patenttilakisopimus, PLT (Patent Law Treaty) hyväksyttiin vuonna 2000 ja se tuli kansainvälisesti voimaan vuonna 2005[4]. PLT määrittelee tietyt periaatteet ja säännöt, jotka koskevat Pariisin yleissopimuksen ja PLT:n mukaan sopimusvaltiossa haettuja tai voimaansaatettuja patentteja.
WTO on kuitenkin laajentanut merkittävästi toimivaltaansa myös teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan, jota säätelevä WTO TRIPS-sopimus (Trade Related Industrial Property Rights) syntyi WTO-sopimuksen osana Yhdysvaltojen aloitteesta tavoitteena rajoittaa tuoteväärennösten kansainvälistä kauppaa[5]. Yleisluonteisuudestaan huolimatta TRIPS-sopimus on merkittävä kansainvälisen oikeuden saavutus, koska se määrittelee minimitason teollis- ja tekijänoikeuksille WTO-sopimuksen allekirjoittajamaissa[6]. TRIPS-sopimus heikentää WIPO:n asemaa monien keskeisten osa-alueiden siirryttyä WTO:n alaisuuteen[7]. TRIPS-sopimus tuli Suomessa voimaan vuonna 1996[8]. Sopimus ei aina ole johtanut kaikissa maissa tehokkaaseen lainsäädäntöön, mikä on osa kansainvälistä poliittista peliä. WTO-jäsennyydestään huolimatta jopa suuret teollisuusmaat katsovat alueellaan läpi sormien oikeuksien loukkauksia, jos niistä on etu maan omille yrityksille. Lienee selvää, että teollis- ja tekijänoikeuksien vahvistaminen on kaikkien teollisuusmaiden yhteinen intressi pitkällä tähtäyksellä[9]. Kansainvälisten teollis- ja tekijänoikeudellisten sopimusten hallinnointi ja ajan tasalla pitäminen kuuluu edelleen WIPO:lle. WIPO on siis hallinnollinen organisaatio, eikä voi sanktioida sopimusten allekirjoittajamaita, vaikka nämä eivät noudata sopimuksia tai tekevät niihin omavaltaisia poikkeuksia[10]. WTOn TRIPS-sopimus, kytkee teollis- ja tekijänoikeudet osaksi kansainvälistä kauppajärjestelmää, jolloin kauppapakotteiden käyttö oikeudellisina sanktioina tulee mahdolliseksi[11]. Kauppapakotteiden kohteena on WTO-sopimuksessa jäsenmaa, joten WTOn toimintaan liittyy merkittävä valta.
Globalisaatio on luonut tilanteen, jossa teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvät taloudelliset arvot ja panostukset ovat nousseet suuriksi. Teollis- ja tekijänoikeuksien suojasta on muodostunut tärkeä kauppapolitiikan ja kansainväliseen talouden kysymys.[12] Nämä oikeudet eivät enää nykyään ole yksittäisen keksijän tai luovan taitelijan suoja, vaikka tämäkin oikeus on voimassa. Teollisoikeuksien suojasta on käytännössä tullut suurten monikansallisten yritysten ja huippuluokan tutkimuslaitosten käyttämä kilpailuvaltti, sillä voidaan väittää, että kaupallisesti hyödynnetyistä patenteista ainakin 80 %:ia on monikansallisten yritysten omistuksessa. Näille yrityksille patentoinnin ja viime kädessä patenttisalkun hyötynä on tällöin neuvotteluvoiman hankkiminen patenttisopimuksia tai jopa ns. patenttisotia varten[13]. Silti yritysten sopimusvapauteen puuttuminen ei ole perusteltua, koska sen haitat ovat yleensä suuremmat kuin hyödyt. Joka tapauksessa yritysten minikoko, jolla tehokkaasti voidaan hallita kansainväliset operaatiot ja sopimussalkun, on kasvanut[14] ja pienten yritysten operaatiovapaus (freedom-to-operate) markkinoilla on pieni[15]. Teollisoikeuksista keskeisessä asemassa ovat laajennetut patenttioikeudet, joita myönnetään mm. liiketoimintametodeille (business methods) ja biotekniikalle ja joiden keskeinen kansainvälisoikeudellinen peruste on TRIPS-sopimus ja vallitseva käytäntö Yhdysvalloista. Kehitysmaat ovat vastustaneet erityisesti biotekniikkapatentteja, joissa kysymys erään tulkinnan mukaan on ”elämän patentoinnista”. Monet kehitysmaat ovat hakemassa uusia mahdollisuuksia parantaa maataloutensa tuottavuutta ja ne vastustavat GMO-tuotteiden käyttöönottoa, koska niiden taustalla olevien patenttien omistus keskittyy yrityksille kuten Monsanto[16]. Tällöin saattaa syntyä tilanne, että jonkin maan tai maanosan luonnon tuottamat ominaisuudet voidaan patentoida, jolloin patentoija voi kieltää ko. maanosaa ja sen maita hyödyntämästä ko. tuoteominaisuuksia. Tätä kehitystä vastustaa erityisesti Intian johtama maaryhmä ja sen puolesta WTOssa toimivat suuryritykset ja kehittyneet maat.
Teknologian siirtoa koskevat sopimustilanteet ovat monimutkaistuneet. Tie keksinnöstä tuotteeksi sisältää vaihtelevia teknisiä, kaupallisia ja oikeudellisia prosesseja[17]. Suojattujen keksintöjen markkinointiin ja teolliseen hyödyntämiseen osallistuu yhä lukuisampia eri asemassa olevia etutahoja ja osapuolia[18] Globaalisti tehokkaan patentoinnin edellytys on standardointi. Standardi on avoin, kun taas patenttioikeus on yksinoikeus. Standardi edistää innovaatiotoimintaa ja alentaa alalle tulon esteitä (entry barriers) mutta rajoittaa tutkimus- ja tuotekehitysinvestointeja standardin ulkopuoliseen teknologiaan. EU on delegoinut standardien hyväksymisen alakohtaisille järjestöille, jotka toimivat konsensus-periaatteella[19] [20]. Koska standardin muuttaminen on kallista, järjestöt pyrkivät saamaan ennakkoon yrityksistä sitoumukset kaikkien keskeisten patenttien osalta, josta syystä järjestöjen kuten ETSI (European Telecommunications Standards Institute) politiikka on asiallisesti pakkolisensiointia ja järjestöt vaativat jäsentensä sitoutuvan mm. kohtuullisiin korvauksiin oikeuksien luovutuksessa[21]. Virallisesti hyväksyttyjen standardien lisäksi on de facto standardeja, kun jollakin yrityksellä on johtajuus markkinoilla[22]. Merkittävä standardi on GSM, jonka kehittely aloitettiin vuonna 1982[23]. Kilpailustrategisesti monikansalliset yritykset ovat siirtyneet keskinäiseen ristiinlisensiointiin, mitä edistää osaltaan julkisyhteisöjen ylläpitämä ja de jure standardointi, kuten ETSI:n ylläpitämä GSM-standardi.
Tekijänoikeus on tekijälleen irtainta omaisuutta[24]. Oikeus syntyy kun teos on luotu, eikä oikeuksien syntyminen edellytä rekisteröintiä. Bernin yleissopimuksen alkuperäisiä tekijänoikeuksia ovat kirjalliset ja taiteelliset teokset. Näihin on myöhemmin lisätty mm. musiikkiteokset ja tietokoneohjelmat. Yhdysvallat korostaa tekijänoikeuden taloudellista arvoa, mitä edustaa mm. Hollywood. Eurooppa korostaa taiteellista ja moraalista arvoa. WTO:n perustamissopimuksen liitesopimus TRIPS-sopimus vahvistaa Bernin yleissopimuksen noudattamisen WTO:n jäsenvaltioissa. Kansainvälinen copyright-merkki, joka on kaikkien vapaasti käytettävissä, osoittaa ulkopuoliselle, että tekijän mielestä kysymys on suojatusta teoksesta, mutta ei takaa suojaa. Yhdysvalloille ominainen copyright-ajattelu tekee tekijänoikeudesta kauppatavaraa (commodity) ja korostaa taiteilijan media-arvoa. Tähtien palkkiot voivat mm. elokuva- tai populaarimusiikkituotannossa olla jopa puolet elokuvan kustannuksista. Suomessa tekijänoikeuslain muutos (5.10.2005)[25] tuli tuli kokonaisuudessaan voimaan 1.1.2007[26] ja laajentaa tekijänoikeuden koskemaan mm. liiketoimintamalleja[27]. Nykypäivän digitaalitaloudessa tekijänoikeudet koskettavat laajasti yhteiskuntaa[28]. Teknologian kehitys ja digitalisaatio ovat laajentaneet sekä tekijänoikeudellisesti suojattujen teosten käyttöä. Tekijänoikeudesta ja sen lähioikeuksista on muodostunut osa teollisoikeuksia, ja ne ovat taloudelliselta merkitykseltään jo verrattavissa esimerkiksi patenttiin[29]. Keskeiset tekijänoikeusalat ovat kasvaneet nopeammin kuin talous keskimäärin. Tekijänoikeuksien ja muiden lähioikeuksien osuus koko EU:n BKT:sta arvioitiin 1990-luvulla olevan 3-5 %, eikä ole mitään syytä olettaa, että tämä lukema olisi alentunut. Suomea koskeva selvitys vuodelta 1997 päättyi 4,13 %:iin[30]. Tekijänoikeus elää ja toimii hyvin sekä yksilön että yritysten innovaatioiden suojana[31].
Teollis- ja tekijänoikeuksien osalta pohjoismainen yhteistyö on historiallisesti ollut keskeinen. Pohjoismainen ministerineuvosto asetti 29.9.2003 työryhmän[32] pohtimaan pohjoismaisen yhteistyön tiivistämistä PCT-asioissa. Ministerineuvosto käsitteli 3.9.2004 pidetyssä kokouksessa työryhmän laatimaa raporttia. Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti päättivät jatkaa yhteispohjoismaisen patentti-instituutin, Nordic Patent Institute, NPI valmistelua, kun taas Suomen edustajat ilmoittivat jättäytyvänsä yhteispohjoismaisen instituutin valmistelun ulkopuolelle.[33] Koska Pohjoismaat ovat kuitenkin yhdessä saavuttaneet merkittäviä tuloksia taloudellista toimintaa ohjaavan lainsäädännön harmonisoinnissa, Suomen jääminen pohjoismaisen yhteistyön ulkopuolelle ei tunnu kovin viisaalta. Euroopan patenttisopimus, EPC (European Patent Convention), tehtiin Münchenissä 5 päivänä lokakuuta 1973 ja se tuli kansainvälisesti voimaan lokakuuta 1977. Sopimuksella perustettiin Münchenissä sijaitseva Euroopan patenttijärjestö (European Patent Organization), jonka toiminta alkoi vuonna 1978. Euroopan yhteisön jäsenvaltiot ovat mukana Euroopan patenttijärjestössä ja sen käytännön toimielimessä Euroopan patenttivirasto, EPO (European Patent Office). Vuonna 1996 Suomi liittyi Euroopan patenttisopimukseen[34], joka on muodollisesti EU:sta riippumaton itsenäinen kansainvälinen sopimus ja jonka sopimusvaltioita on yhteensä 30[35]. Järjestelmä perustuu jäsenenä olevien valtioiden kansalliseen lainsäädäntöön. Sopimusten perusteella Eurooppa-patenttihakemukset ja Eurooppa-patentit voidaan ulottaa koskemaan jäsen- ja yhteistyövaltioita, jolloin näillä hakemuksilla ja patenteilla on kyseisissä valtioissa sama suoja kuin EPO:n myöntämillä patenteilla varsinaisissa sopimusvaltioissa[36]. Eurooppa-patentilla (EPC) on sama oikeusvaikutus kuin sopimusvaltion kansallisen patenttiviranomaisen myöntämällä patentilla[37].
EU:ssä kilpailunäkemyksen määrittelee toimivan kilpailun käsite. Sen mukaan olennaista kilpailun toimivuudelle on se, käyvätkö markkinoilla toimivat yritykset tosiasiallisesti kilpailua dynaamisesti siis sarjana tapahtumia, joissa yritysten toimet ja vastatoimet seuraavat toisiaan ja jonka seurauksena tarjolla olevat tuotteet uudistuvat ja yritysten kustannustehokkuus kasvaa[38]. EU:n omaksuma pääkäsite on lainattu Yhdysvalloista, jossa se on ollut vallitsevaa käytäntöä jo yli vuosisadan. Euroopan institutionaalista jäykkyyttä kuvaavat ne vaikeudet, joita yhteisöpatenttia koskevassa prosessissa on ollut[39], vaikka Luxemburgin yhteisöpatenttituomioistuin (Community Patent Court) onkin edennyt[40]. Yhteisöpatenttijärjestelmä on tärkeä Euroopalle, joka on kulttuurien mosaiikki, kun taas Yhdysvallat on yhden valtakulttuurin suurvalta. Yhteisöpatenttijärjestelmä tulisi toteutuessaan voimaan yhtenäisenä EU-maissa, jolloin kyseessä olisi ylikansallinen oikeussuoja[41]. Poliittiset paineet ovat suuret, koska Yhdysvallat on patenttihakemusten tärkein kohdemaa, mikä kehitys vahvistuu, jos EU-maat eivät pääse sopimukseen yhteisöpatentista. Prosessi- ja täytäntöönpanojärjestelmien toimivuus (viranomaiset ja tuomioistuimet) näyttelee merkittävää roolia siinä, miten tehokkaasti yritykset kykenevät hyödyntämään keksintöjään, mikä vaikuttaa sijaintipäätöksiin monella alalla Yhdysvaltojen eduksi ja erityisesti bio- ja lääketekniikassa. Yhdysvaltain oikeusjärjestelmä on kansainvälisesti punniten nerokas[42]; maan ainutlaatuisesta historiasta nouseva pragmatismi tuottaa jatkuvasti aloitteita ja vaatimuksia talousjärjestelmän uudistamiseksi.
[1] SopS 58/1980; Patenttiyhteistyösopimus.
[2] Patenttiyhteistyösopimuksen 22 artiklan 1 kappaleen muutos hyväksyttiin ja saatettiin voimaan Suomessa (990/2004) (Hallituksen esitys 92/2005).
[3] Hallituksen esitys 92/2005 vp, sivu 5
[4] Hallituksen esitys 92/2005 vp, sivu 5
[5]Haarmann, Pirkko-Liisa ja Mansala, Marja-Leena (2002): Immateriaalioikeuden lakikirja 2. painos, Talentum Media Oy, Helsinki 2002, sivu 15
[6]Oesch, Rainer ja Pihlajamaa, Heli (2003): Patenttioikeus. Keksintöjen suoja, Talentum, sivu 37.
[7]Mylly, Tuomas (1995): Patenttioikeuden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden välinen ristiriita eurooppaoikeudessa, Julkisoikeuden sarja B:2, Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja, Turun yliopiston offsetpaino 1995, sivu 17
[8] SopS 5/1995. Patenttilakiin on lisätty TRIPS-sopimuksen velvoitteista johtuvat säännökset (1695/1995).
[9]Kauppapolitiikka 1 / 2010 www.scribd.com/doc/26868384/Kauppapolitiikka-1-2010
[10]Grönroos, Mauri (1999): WTO-TRIPS ART 39: Liikesalaisuuden suoja ja uusi kasvu teoria, Tampereen yliopisto, yrityksen taloustieteen ja yksinoikeuden laitos, Tampere 1999, sivu 52
[11] Drahos, Peter and Braithwaite, John (2003): Information Feudalism. Who Owns the Knowledge Economy?, New Press.
[12]Suomen Akatemia (2000): Immateriaalioikeuden tutkimuksen tila ja kehittämistarpeet Suomessa, Suomen Akatemian julkaisuja 8/00.
[13] Toisaalta on aiheellista korostaa, että ristiinlisensiointia voidaan myös puolustaa juuri sillä, että se purkaa ristikkäisten patenttien “deadlockin” (Shapiro 2001, sivu 18). Silti kilpailuviranomaiset saattaa arvioida horisontaalisuhteessa olevien yritysten ristiinlisensiointia pelkästään kilpailurajoituksena (Shapiro 2001, sivu 6). Yhdysvaltojen kauppavirasto (FTC) on myös ottanut kannan, että se sallii toisiaan täydentävien patenttien ja essentiaalipatenttien ristiinlisensioinnin mutta ei horisontaalisten (Shapiro, Carl (2001): Navigating the Patent Thicket: Cross Licenses, Patent Pools, and Standard-Setting, in Innovation Policy and the Economy, Volume 1, pp. 1-31 eds. Jaffe, Adam, Lerner Joshua & Stern, Scott http://faculty.haas.berkeley.edu/shapiro/thicket.pdf, sivu 20).
[14] Patenttioikeudenkäynnit maksavat normaalistikin Yhdysvalloissa usein yli miljoona dollaria, mikä on erityinen ongelma pk-yrityksille. Kustannukset johtuvat suurelta osin oikeudenkäynnin edellyttämän aineiston kääntämisestä. (Norrgård, Marcus (2004): International IP Infringements and Alternative Dispute Resolution, IPR-instituutin seminaari, 25.-26.10.2004 Hanasaari)
[15] Teknologiayritysten operaatiovapaus (freedom-to-operate) on toisiinsa limittyneiden IPR-oikeuksien vuoksi erityisen kriittinen puolijohdeteollisuudessa, jossa myös elinkaaret ovat lyhyet (Grindley, Peter C., Teece, David J. (1997), “Managing Intellectual Capital: Licensing and Cross-Licensing in Semicondusctors and Electronics”. California Management Review. Jan 1, 1997, pp. 8-41). Ilmeisesti tämä pätee yleisemmin ICT-klusterin alueella.
[16] Bioteknologia.info : haastattelussa Eija Pehu ja Miia Toikka
www.bioteknologia.info/etusivu/.../haastattelu/
[17]Ks. esim. Parr, Russel L. & Sullivan, Patrick, H. (1996) Technology Licensing. Corporate Strategies for Maximizing Value, John Wiley, New York.
[18]Perinteisistä kahdenvälisistä sopimustilanteista on etäännytty, kun teknologian siirrosta sovitaan strategisissa liittosuhteissa (strategic alliances), muissa yhteistoimintasuhteissa (joint ventures), ja standardointia edistävissä patenttipooleissa (patent pools). Lisäksi on ns. patenttitaloja, jotka ostavat, välittävät ja myyvät keksintöoikeuksia eivätkä osallistu varsinaiseen innovaatiotoimintaan, kuten keksinnön jalostukseen. Teknologisen kilpailuedun voi tuoda paitsi ns. essentiaalipatentti myös jokin lisensiointimuoto, kuten johtavien ohjelmistojen tarjoaminen niputettuna. Rainer Oesch, Teknologinen kilpailuetu ja yrityksen aineettomat oikeudet, Virkaanastujaisluento Helsingin yliopistossa 22.11.2006.
[19] Eräänlaista standardien-standardia edustaa ISO:n (International Organization for Standardization) järjestelmä, jota alakohtaiset järjestöt suosivat yksinoikeuskiistojen välttämiseksi. Järjestöillä on osallistumisoikeus ylikansallisten kattojärjestöjen työhön. ISO:n työhön osallistuu Suomen osalta Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:llä.
[20]Mylly Tuomas (2002) Mikä on olennaista kilpailuoikeuden opissa olennaisista toimintaedellytyksistä. Kirjassa Helander, Petri, Lavapuro, Juha ja Mylly, Tuomas (2002) Yritys eurooppalaisessa oikeusyhteisössä, Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 378.
[21] Honkasalo, Harri (2002: Standardien ja patentoinnin riippuvuudesta, IPRinfo 1/2002.
[22] Eimerkiksi Microsoftin Windows-käyttöjärjestelmään on integroitu pääosa relevanteista ohjelmisto-standardeista henkilökohtaisen tietojenkäsittelyn toimialalla ja josta on muodostunut de facto standardi osin teknologian suhteellisen hyvyyden mutta ensisijaisesti taitavan markkinoinnin ja IPR-strategian avulla. Poliittista kannoista huolimatta myös EU-toimielimet ovat hyväksyneet Microsoftin de facto standardien määrittelijäksi. Windows-teknologia on omaksuttu laajasti markkinoilla ja vaihtaminen toiseen standardiin on kallista standardiin sitoutuneille käyttäjille (Mylly 2002).
[23] Vuonna 1988 GSM-projektin vastuun otti ETSI. 1990-luvun alussa syntyi kiista Yhdysvaltojen yritysten sekä Motorolan ja Euroopan GSM-yhteisön välille, koska Motorola ei suostunut luovuttamaan lisenssejä essentiaalipatentteihinsa syrjimättömillä ehdoilla, vaan tarjosi rajoitettua ristiinlisensiointia. GSM-standardi menestyi hyvin, joten myös Motorola näki varsin pian yhteistyön edut patenttiriitoja suurempana. GSM-standardin piirissä on tällä hetkellä 140 merkittävää essentiaalipatenttia, jotka jakaantuvat 23 yritykselle (Mororola 27, Nokia 19, Alcatel 14, Philips 13 ja Telia 10) (Bekkers, Rudi, Duysters, Geert and Verspagen, Bart (2002) “Intellectual Property rights, strategic technology agreements and market structure: The Case of GSM”, Research Policy, September 2002, vol. 31, pp.1141-1161. Collected from http://www.sciencedirect.com).
[24] KHO: 2004:55
[25] Suomen tekijänoikeuslainsäädännön kehittämistä ja uudistamista valmistelee vuonna 2001 asetettu tekijänoikeustoimikunta. Tekijänoikeustoimikunta on valmistellut hallituksen esityksen pohjaksi ehdotuksen lainmuutoksiksi ottaen huomioon 22.5.2001 annettu tietoyhteiskuntadirektiivi (Komiteamietintö 2002:5). Mietintöön sisältyivät ehdotukset tietoyhteiskuntadirektiivistä aiheutuvista välttämättömistä muutoksista Suomen tekijänoikeuslakiin. Hallituksen esitys 177/2002 vp.
[26]Kristiina Harenko, Valtteri Niiranen, Pekka Tarkela (2006) Tekijänoikeus. Kommentaari ja käsikirja. WSOY pro Helsinki.
[27] Lakiehdotuksen mukaan teknisen suojakeinon kiertäminen kielletään kuten teknisen suojakeinon kiertämiseen tarkoitettujen välineiden valmistus ja levittäminen (uusi 5a luku).
[28] Hallituksen esityksen (HE 177/ 2002) mukaan Tekijänoikeuslain 2 §:n tekijällä on yksinoikeus valmistaa teoksesta kappaleita ja saattaa teos yleisön saataviin:
1. välittämällä teos yleisölle, kattaa myös ns. on demand –tilanteen
2. esittämällä teos julkisesti,
3. levittämällä teoksen kappaleita tai
4. näyttämällä teosta julkisesti.
Uusi tekijänoikeuslaki hyväksyttiin kansalaisten kritiikistä huolimatta. Lain lisäksi hyväksyttiin suuren valiokunnan lausuma, jossa toivotaan, että kuluttajille annetaan mahdollisuus ottaa omaan käyttöön joitakin kopioita laillisesti hankituista cd-levyistä. Uutta lakia on moitittu muun muassa ristiriitaiseksi ja vaikeaselkoiseksi. Lisäksi sen väitetään ajavan kustantajien etua. Erityisesti kuluttajia on harmittanut lain kohta, joka tekee kopiosuojauksen purkamisesta rikollista toimintaa. Kuluttajat eivät saisi lain mukaan ottaa kopioita edes omaan käyttöön laillisesti hankkimistaan tallenteista. (MBNet 2005)
[29]Cornish, William R. (2003) Intellectual Property: Patents, Copyright, Trade Marks and Allied Rights. London, sivut. 373-374.
[30]Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2003:22
www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/.../opm_141_tr22.pdf?...
[31]Ks. esim. Parr, Russel L. – Sullivan, Patrick, H. (1996) Technology Licensing. Corporate Strategies for Maximizing Value, John Wiley, New York.
[32] Työryhmän raportti on saatavissa Tanskan patenttiviranomaisten internet sivuilta (The Danish Patent and Trademark Office 2004).
[33] Mansala, Marja-Leena (2004): A Joint Nordic PCT Authority, IPRInfo 4/2004.
[34] SopS 8/1996
[35] Euroopan patenttisopimukseen voi liittyä tallettamalla liittymiskirjan tallettaja-valtiona toimivan Saksan liittotasavallan hallituksen huostaan. Sopimukseen ovat liittyneet kaikki Euroopan unionin vanhat jäsenvaltiot (30.4.2004) sekä Sveitsi, Kypros, Liechtenstein, Monaco, Turkki, Slovakia, Bulgaria, Viro, Tsekin tasavalta, Romania, Slovenia, Unkari, Puola, Islanti ja Liettua. Albania, Kroatia, (Latvia), Makedonia sekä Serbia ja Montenegro eivät ole liittyneet Euroopan patenttisopimukseen, mutta nämä valtiot ovat tehneet EPO:n kanssa yhteistyösopimuksen (Co-operation and Extension Agreement). (Hallituksen esitys 92/2005 vp, sivu 6).
[36] Sopimukseen liittyminen ei rajoita PRH:n oikeutta myöntää kansallisia patentteja. Koska Suomi on ollut patenttiyhteistyösopimuksen sopimusvaltio vuodesta 1980. Euroopan patenttisopimukseen liittymisellä oli myös se vaikutus, että kansainväliset patenttihakemukset voidaan Patentti- ja rekisterihallituksen lisäksi tehdä Euroopan patenttivirastoon. Lisäksi Suomi on voitu nimetä Eurooppa-patentin kohdemaaksi kansainvälisessä patenttihakemuksessa Euroopan patenttisopimukseen liittymisestä lähtien. (Hallituksen esitys 92/2005 vp, sivu 6).
[37] Oesch & Pihlajamaa 2003, sivu 200
[38] Toimivan kilpailun käsite tarjoaa yhteisen perustan, joka on käyttökelpoinen riippumatta, arvioidaanko yrityksen toimia kilpailunrajoituslain tai vilpillistä kilpailua tai sopimatonta menettelyä sääntelevän lain näkökulmasta; kilpailunrajoituslain mukaan painottuu tehokkuus- ja elinkeinopoliittisiin näkökohtiin ja laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa eettis-moraaliseen näkökulmaan (Castren, Martti (1997): EU-Suomen markkinaoikeus, Kauppakaari Oy, Jyväskylä 19977, sivut 134-137, ja siinä mainitut lähteet)
[39] Muiden todellisten esteiden lisäksi riita-asiaksi on noussut käytännön ongelmat patentti-vaatimusten kääntämisvaiheessa. EU-maat eivät esimerkiksi ole löytäneet sovitteluratkaisua siitä, kuka päättää käännösten oikeudellisesta sitovuudesta, kuinka virheellisten käännösten mahdolliset oikeudelliset ongelmat hoidetaan ja miten määritellään käännösten jättämisen määräaika. Euroopan Unionin Yhteisöpatentista tiedottava verkkosivu ilmoittaa yhteisö-patenttihankkeen olevan vastatuulessa (Euroopan Unioni (2005): Yhteisöpatentti, saatavissa sähköisessä muodossa osoitteessa
[40] Tuomioistuimella on yksinomainen tuomiovalta loukkaus- ja mitätöintikanteissa ja tuomioistuintyö on keskitetty Luxemburgiin suullisia käsittelyjä lukuunottamatta. Siirtymäaikana jokainen jäsenvaltio voi nimetä rajallisen määrän nykyisiä kansallisia tuomioistuimia käsittelemään yhteisöpatenttiriitoja. (Patentti- ja rekisterihallitus (2003c): Yhteisöpatentti / Kilpailukykyneuvoston tulokset, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Elinkeino-osasto / Yritysoikeusryhmä, Minna Tukiainen, 4.3.2003, saatavissa sähköisessä muodossa
[41] Oesch & Pihlajamaa 2003, sivu 200
[42] Romano, Roberta (1993) The Genius of American Corporate Law, The AEI Press, Washington, D.C.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti