Talouskasvu: Kansainvälisen talouden dynamiikan perusta


1900-luvun eräs vaikutusvaltaisimmista taloustieteilijöistä oli Joseph Schumpeter (1883-1950), joka toimi uransa aikana mm. Itävallan valtiovarainministerinä (1919-1920). Päätyönsä professorina hän teki Harvardissa (1932–1950).[1] Schumpeterin mukaan taloustieteellisellä analyysillä on yksi yleinen teoria (general equilibrium theory), jonka oppi-isä on Leon Walras[2]. Schumpeter tärkein anti taloustieteelle on teoria, joka yhdistää innovaatiot, suhdannevaihtelun ja talouskehityksen. Schumpeter tukee venäläisen taloustieteilijän Nikolai Kondratijev (1892- 1938) [3] ajatuksta pitkän aikavälin (50-60 vuoden) taloussykleistä, joista käytetään nimeä Kondratijevn aallot. Ensimmäinen aalto (1790-1849) oli yleisen tulkinnan mukaan brittiläisen kansanyhteisön, vapaakaupan ja teollisen tuotannon kasvuvaihe. Toinen aalto (1850-1896) nosti Yhdysvallat massateollisen kehityksen edelläkävijäksi. Schumpeterin tulkinnan mukaan Yhdysvaltojen rooli maailman talousmoottorina toteutui varsinaisesti kolmannen Kondratievin aallon (1896-1929) aikana, mikä yleisen arvion mukaan jatkui sotaan saakka. Neljäs aalto alkoi sodan jälkeen ja viides 1980-luvulla digitaalisen vallankumouksen myötä. Kuudes lienee nanoteknologia tai sitten jokin muu?

Taulukko 1. Kondratijevin aallot

Aalto Vuosikymmen Avaininnovaatio
1. Kondratijev 1780–1840 Tehdasteollinen vallankumous Brittiläisen kansainyhteisön johdolla
2. Kondratijev 1840–1890 Höyryvoiman käyttöönotto teollisena voimanlähteenä ja rautatiet
3. Kondratijev 1890–1940 Sähkö, teräs, jne. luovat perustan suurteollisuudelle
4. Kondratijev 1940–1980 Massatuotanto kehittyy ja öljyn käyttö laajenee
5. Kondratijev 1980–2010 Digitaalinen informaatioteknologia ja mikroelektroniikka
6. Kondratijev 2010– Nanoengineering and nanomanufacturing


Schumpeterin ajattelussa walrasilainen tasapainoteoria ei ole riittävä talouskehityksen keskeisten piirteiden selittämiseen. Schumpeter ajatteli, että yrittäjä tarvitsee tuotannon rahoittamiseksi pitkälle kehittyneen kapitalistisen rahoitusjärjestelmän, johon kuuluu paljon erityyppisiä luottoa myöntäviä instituutioita[4]. Harvardin professorina Schumpeter toi englanninkieliseen keskusteluun jo 1930-luvulta lähtien vuosisadan alussa kehittämänsä dynaamisen talousteorian ajatukset. Näitä hän kehitti eteenpäin pari vuosikymmentä. Dynaamisen kilpailuprosessin kuvaus, innovoi tai kuole, on edelleen yhtä pätevä kuin toisen teollisen vallankumouksen aikaan[5]. Schumpeter kuvaa kapitalistisen talouden kehittymistä repivänä ja yllättävänä luovan tuhon prosessina. Schumpeter esittää jatkuvan syklisen muutoksen, jonka perussyy on luova tuho siis innovaatiot ja yrittäjyys. Schumpeterin[6] talouden kehitys- tai suhdanneteoria käsittää kolme vaihetta:

(1) Suuret keksinnöt kuten rautatiet tai puolijohteet synnyttävät venäläisen taloustieteilijän mukaan nimetyt Kondratijevin aallot kierroltaan 40-50 vuotta,

(2) Innovaatioista johtuvat suhdanteet, Juglar-aallot, ovat kestoltaan 8-9 vuotta ja

(3) Lyhytkautiset vaihtelut, kuten varastovaihteluiden aiheuttamat Kitchin-aallot 41-44 kuukautta.

Markkinatalouden kehitykseen kuuluu olennaisesti jatkuvat (jopa repivät) muutokset, joiden ansioista järjestelmä on ylivoimainen uudistumis-kykynsä vuoksi muihin taloudellisiin järjestelmiin verrattuna. Schumpeter näkökulma on talouden pitkän aikavälin vaihtelut, jotka ovat yhteydessä merkittäviin teknologisiin murrosvaiheisiin siis suuriin keksintöihin, innovaatioryppäisiin[7]. Taloustieteen piirissä on myös koulukunta, joka käsittelee teknisten innovaatioiden talousdynamiikkaa, talouskasvua, teknologisten paradigmojen muutoksia ja uusien teknisten läpimurtojen vaikutusta taloudellisteknisen infrastruktuurin muutoksiin[8]. Schumpeter rinnastaa yrittäjyyden ja innovaatiot saman ilmiön kahdeksi eri näkökulmaksi. Schumpeteriläinen yrittäjyys tuottaa teknis-taloudellisia innovaatioita yhdistelminä tunnetuista tuotannontekijöitä, joista Schumpeter ottaa esimerkkeinä uudet tuotteet, uudet tuotantomenetelmät, uudet raaka-ainelähteet, uudet markkinat ja uudet organisaatiomallit. Shumpeterin rinnastaminen Marxiin on perusteltua, koska kumpikin puhuu revoluutiosta. Schumpeter ei uskonut Marxin luokkateoriaan, vaan yrittäjyyteen talouden uudistajana. Schumpeterin ennakoi sodan aikana[9] trustiutuneen kapitalismin (Trustified capitalism) nousun täydentäjäksi kilpailulliselle kapitalismille (Competitive capitalism) samalla, kun suuryritykset nousevat innovaattoreiksi pienyritysten rinnalle.

Simon Kuznets (1901-1985) toimi useissa Yhdysvaltojen yliopistoissa professorina (1960-1971, Harvard University). Suuren talouslaman kokemuksista oli perustettu kehitysohjelma, jonka tavoitteena oli luoda välineitä kokonaistalouden hahmottamiseen ja analysointiin. Tätä kehitysryhmää johti ukrainalaissyntyinen taloustieteilijä Simon Kuznets. Kuznets sai taloustieteen Nobelin vuonna 1971. Simon Kuznets johtama työryhmä loi perustan talouskasvun ekonometriselle tutkimukselle[10]. "Kuznets Cycle" on yleisesti hyväksytty 10-15 vuoden aikajaksoksi, jolloin tietty maa käy läpi innovaatiosyklin[11]. Kuznetsin eräs keskeinen teoreettinen havaintonsa koski aikajaksoa 1870-luku-1940-luku[12]. Kuznets tutki myös kehitysmaiden talouskasvua ja havaitsi näiden käyvän läpi samantapaisia vaiheita (linear stages) kuin nykyiset teollisuusmaat. Toisaalta jokaisen maan talouskasvulla on hintansa, koska kasvu vaatii maan investointien suuntaamista teollisiin investointeihin, mistä myös Suomi sodan jälkeen on esimerkkinä. Näin kansantulo per henkilö suhteessa kehittyneisiin maihin alenee kasvun alkuvaiheessa mutta lähtee kasvuun, kun koulutus ja tietopanokset tarjoavat nuorille mahdollisuuden hyödyntää kykyjään kehittyvässä taloudessa. Suomessa pitkät aikasarjat luotiin Kuznetsin kehotuksesta ja loppuraportti julkaistiin vuonna 1988, englanniksi vuonna 1989. Nykyisin Suomen historialliset kansantalouden tilinpidon luvut ovat osa virallista tilastoa. Tilastokeskus ylläpitää sarjoja ja niitä on nähtävissä mm. internetissä.

Nobelisti Robert M. Solow toi esiin teknologisen kehityksen merkityksen tuotannontekijänä pääoman, työn ja luonnonvarojen rinnalle[13]. Solowin mallissa teknologinen kehitys on residuaali, joka vaikuttaa työn ja pääoman välisiin suhteisiin tuotantofunktiossa[14]. Teknologisen kehityksen oletetaan hyödyntävän kaikkia maita, jolloin kansainvälinen vaihdanta johtaa siihen, että eri maiden kasvunopeudet ja työntekijöiden tuloerot tasapainottuvat kuten klassinen kansainvälisen kaupan teoria olettaa. Tämä on toteutunut OECD-maiden välillä (mm. EU, Yhdysvallat tai Japani)[15]. Uusi kasvuteoria korostaa teknologisen kehityksen, tiedon ja osaamisen merkitystä. Eräs keskeinen kirjoittaja on Paul Romer[16], joka kytkee schumpeteriläisen näkemyksen kasvun mekanismeihin eksponentiaalisesti kasvavien rajatuottojen mallillaan. Uusi kasvuteoria ei pyri selittämään yksittäisen taloudellista kasvua vaan korostaa sitä, että panostukset tuotekehitykseen, koulutukseen, teknologiaan ja markkinoiden avoimuuteen parantavat tietyn maan kilpailukykyä kansainvälisessä vaihdannassa ja nopeuttavat talouskasvua[17]. Uusi kasvuteoria olettaa, että tiedon kumuloituminen taloudessa, johon liittyy verkostointia[18] tuottaa suuremman taloudellisen tehokkuusvaikutuksen kuin neoklassisen mallin pääoman ja työn allokaatio.

Tieto immateriaalisena omaisuutena tai pääomana on siinä mielessä erilainen, että se tuottaa ulkoisvaikutuksia (externalities) ihmillisen vuorovaikutuksen kautta niillekin, jotka eivät osallistua teknologioiden tai osaamisen kehittämisen kustannuksiin. WTO-sopimus ja sen liitesopimukset ovat luoneet globaalisesti puitteet tiedon tehokkaalle vaihdannalle. TRIPS-sopimus vahvisti teollis- ja tekijäoikeuksien suojaan ja lisäksi näin yrityskohtaisia kannusteita pitää yrityksen sopimuksilla suojattu ydintieto (business secret) laajana, jolloin maailmantalouden kollektiivinen innovaatioprosessi heikkee[19]. Schumpterin ennusteen mukaisesti globaalitalouden kasvun moottorina toimii tämän päivän tilanteessa noin 60 000 monikansallista yritystä, joilla on noin 500 000 tytäryhtiötä eri puolilla maailmaa (Unctad). Nämä yritykset ovat täysin keskeisessä asemassa tietovirtojen avoimuuden varmistamisessa Romerin kasvuteorian valossa. Vastaavasti kasvuyrityksen menestys Romerin mallin mukaisesti perustuu siihen, että yritys kasvaa nopeasti yli kannattavuuden minimirajan (minimum efficient scale). Innovaatiot laajentavat markkinoita. Mikäli innovaatiokilpailu koko ajan laajentaa markkinoita, kasvuyritys ei ajaudu alenevien rajatuottojen alueelle, koska kasvu ruokkii rajatuottojen kasvua. [20] Eräs tunnettu malli talouden kasvutekijöistä, on Porterin (1990) kuvaama klusterimalli. Porterin tulkinta kirjassaan Competitive Advantage of Nations on se, että kansallinen kilpailukyky riippuu keskeisesti innovaatioista ja että innovaatioiden synnyttämiseksi tarvitaan erityinen yhdistelmä tuotannontekijöitä tai kilpailutekijöitä , jotka muodostavat timantin. Kilpailukykytekijät keskittyvät alueellisesti, jolloin muodostuu kasvukeskuksia, klustereita[21].

Timanttimalli täydentää Schumpeterin kehitys- ja suhdanneteoriaa globaalitalouden olosuhteissa. Innovaatioiden synnyttämä talouskasvu vaihtelee ajallisesti mutta myös alueiden välillä. Suuret metropolit, kuten New York, Lontoo tai Tokio, ovat aluelähtöisen kasvuteorian voittajia. Suomi on väestömäärältään noin neljännes siitä, mitä suurkaupungit ovat ympäristöineen. Suomessa klusterit ovat globaaleja eli ulottuvat yli valtiorajojen kaikissa olennaisissa vaihdanta- ja verkostosuhteissaan[22], poikkeuksena kenties työmarkkinat. Hypoteesi, vientituotteella on aina kotimaa, on pätevä ja kiinnostava, joskaan ei täysin uusi Pohjoismaille. Klusterinäkökulma, external economies of scale –argumentti oli tunnettu jo 1900-luvun vaihteessa brittiläisen taloustieteilijän Alfred Marshallin esittämänä[23]. Kenichi Ohmae[24] nostaa klusterien punninnassa esiin David Ricardo’n komparatiivisen edun. Ohmaen mukaan kansainvälisen kaupan käynnissä pitävä voima on erot alueiden tuotantorakenteissa. Kansainvälinen kauppa on moni­mutkaistunut, joten kauppaa käydään sekä lopputuotteilla (interindustry trade) että toimialojen si­sällä (intraindustry trade). Ohmae[25]’n mukaan Ci­ty-alueet (Tokio, Osaka, Fukuoka, Sapporo ja Nago­ya) vastaavat 85 prosent­tisesti Japanin varallisuudesta ja ulkomaankaupasta mut­ta edus­tavat vain pientä osaa Japanin pinta-alasta. Ohmae korostaa alueiden analysoinnissa laajaa viitekehikkoa ja anta­a suu­ren paino­arvon Eu­roopan yh­teisön sosiaalis-ekologiselle stabili­teetil­le. Ohmae viittaa Euroopan ainutlaatuisen aluerakenteeseen, joka on syntynyt pitkän historiallisen kehityksen tuloksena. Alueraken­teita ei voi ymmärtää ulkopäin. Ohmae’n hypoteesi on selkeä: alueellisesti tiiviit klusterirakenteet, aluevaltiot, tulevat olemaan globaalitalouden voittajia.

Toisen maailmansodan jälkeen tunnetuin kasvukeskus Silicon Valley on saanut käyttövoimansa teknologisista innovaatioista, joista keskeisin on Internet. Internetin alkuperäinen tarkoitus on luoda tietoväylä, jonka avulla teknologiseen revoluution tähtäävä innovaatioprosessi voidaan alueellisesti hajauttaa. Tämä oli keskeinen syy sille, että Yhdysvaltojen yliopistojärjestelmän ajoi Internetin kehittämistä sotilaallisten sovellusten, protokollien, pohjalta. Internetin sosiaaliset vaikutukset ovat kuitenkin yllättäneet futurologit, mikä on ominaista kaikille merkittäville teknologisille keksinnöille. Esimerkiksi auton rooli kaupunkirakenteen mullistajana on ollut varmasti huomattavasti suurempi ja joka tapauksessa erilainen kuin kukaan 1800-luvun lopulla saattoi aavistaa. Internet mahdollistaa yritystoiminnan laajan ulkoistamisen, mikä sinällään on ollut ennakoitavissa. Mutta se, että Internetiin liittyy hajauttavien voimien lisäksi myös voimakkaita alueellisesti keskittäviä voimia[26], on ollut yllättävää ja pitkälti myös selitys alueellisille keskittymisilmiöille siis klusteroinnille. Internet ei tietenkään voi elollisen olion tapaan tuntea tai koskettaa, eikä näin ollen korvata henkilökohtaisia sosiaalisia yhteyksiä. Kansainvälisen kaupan keskeiset transaktiot perustuvat ja ovat aina perustuneet henkilökohtaisiin verkostoihin. Internet helpottaa ratkaisevasti yli alueiden tapahtuvia transaktioita. Samalla se myös antaa käyttäjilleen, kuten tutkijoille tai yrittäjille, aikaa panostaa läheisyyteen[27]. Tätä kautta internet tosiasiallisesti edistää innovaatioiden keskittymistä urbaaneihin ”gettoihin”; Tästä elävänä esimerkkinä Silicon Valley, joka on syntynyt Stanfordin tutkimuslaboratorioiden sekä sotilashallinnon laboratorioiden yhdistelmänä[28]. Keskeinen teoreettinen johtopäätös on se, että alueellinen läheisyys tuottaa tietopääomalle kasvavan rajatuoton, increasing returns to knowledge[29].

Usein käytetty esimerkki on Stanford University, joka on edesauttanut alueklusterin, Silicon Valley, syntymistä, joskin liittovaltion Federal Defense -ohjelmat[30] ovat olleet tukena. Liittovaltio on muuttanut Yhdysvaltain tiukkoja antitrustilakeja niin, että ne sallivat myös saman toimialan yritysten tutkimusyhteistyön. Yhdysvaltain Bayh-Dole Act vuodelta 1980 antaa yrityksille oikeuden saada omistukseensa liittovaltion varoin syntyneiden yliopistokeksintöjen hyödyntämiseen oikeuttavia immateriaalioikeuksia, lähinnä lisenssejä. Stevenson-Wydler Act, myös vuodelta 1980, koskettaa liittovaltion tutkimuslaitoksia[31]. Lakien pohjalta yliopisto ja tutkimuslaitos voivat toimia teknologisen revoluution katalyytteinä. Yliopistot hyötyvät järjestelmästä, koska niille on tarjolla runsas liittovaltion tutkimusrahoitus sekä tutkimusten tuottamat lisensiointitulot. Klusterointivaikutusten varmistamiseksi teknologiatutkimusta rahoitetaan seuraavilla ehdoilla:

· Yliopistot patentoivat keksinnöt ja lisensoitavat niiden oikeudet yrityksille.

· Yliopistojen jakavat keksinnöstä saadut tulot keksijän/ keksijöiden kanssa ja

· Yliopistot myöntävät liittovaltiolle maailmanlaajuisen non-exclusive lisenssin, jota käytetään, jos Yliopistot eivät onnistu kaupallistajina.

Yhdysvalloissa on 1980-luvulta lähtien rakennettu yliopistolähtöistä klusterointimallia, jonka eräs keskeinen elementti on laajennetut patenttioikeudet. Koska laajennetut patenttioikeudet ovat jo luonteensa mukaisesti monimutkaisia, patenttioikeudet saattavat johtaa siihen, että oikeuksien haltijat haastavat menetelmiä soveltavia yrityksiä oikeuteen näiden tuotanto- ja palveluprosessien organisoinnin pohjalta, eikä tuote-teknologia-kysymysten pohjalta, kuten aikaisemmin. Jos teknologisen keksinnöllisyyden lisäksi sidotaan pitkäaikaisilla ja laajoilla patenttioikeuksilla liiketoimintaosaaminen siis yritysjohdon ratkaisut liiketoiminnan organisoimiksi, vaikutukset globaalitalouden rakenteisiin saattavat olla merkittävät, koska innovaatiokilpailun avoimuus, Schumpeterin tuho, menetetään. Yhdysvaltojen patenttilainsäädäntö on joustava. Yliopistot ja tutkimuslaitokset voivat käyttää hyväkseen armonaikaa (grace period) tutkimustulosten julkistamiselle[32]. Koska Yhdysvaltojen First-to-invent–järjestelmän mukaan keksinnön uutuutta arvioidaan keksimispäivän perusteella, armonaika mahdollistaa patenttihakemuksen jättämisen vuosienkin viiveellä ilman riskiä oikeudenmenetyksestä. EU-maiden First-to-file–järjestelmä pakottaa sen sijaan yliopistot ja tutkimuslaitokset tekemään patenttihakemuksia oikeudenmenetyksen riskillä, mikä voi johtaa heikkotasoisiin hakemuksiin. Bioteknologian alueella keksinnön jättämisen ajoitus on täysin ratkaiseva[33], koska armonaika mahdollistaa reaalioptiotyyppiset joustot innovaatioprosessin toteutuksessa[34].

EU:n vastaveto Yhdysvaltojen innovaatiojärjestelmälle oli Lissabonin strategia, jonka tavoite oli luoda EU:sta maailman kilpailukykyisin tietotalous vuoteen 2010 mennessä. EU-maat uskovat, että talous, hyvinvointi ja ympäristökysymykset käyvät käsi kädessä, eikä taloutta enää aseteta muiden edelle. EU:n johtava maa (t&k-panos per BKT liki 4 %:ia) on Ruotsi, joka lanseerasi PIE-ohjelman (Product Innovation Engineering, jota johtaa Kungliga Tekniska högskola[35]. Ohjelmakausi on 10 vuotta (2007–2016) ja vuosibudjetti 50 miljoonaa kruunua. PIE-ohjelman tavoite on suunnata yhdistää koulutus innovaatioihin. Keskeisiä osa-alueita ovat ITC, terästeollisuus/ metallurgia, puu- ja metsäteollisuus, lento- ja avaruusteollisuus, lääke- ja biotekniikka. Erityisesti ICT ja ajoneuvoteollisuus halutaan nostaa maailman johtaviksi. Ruotsin avainalat vastaavat yli 80 %:sesti Ruotsin elinkeinoelämän tutkimus- ja kehityspanostuksista, tuovat vientituloja 550 miljardia kruunua sekä tarjoavat noin 0,6 miljoonaa työpaikkaa. Ohjelman toivotaan johtavan globaalituotteiden vahvaa patentointisuojaan. Ruotsin kasvustrategian elementtejä ovat innovaatiopolitiikan lisäksi mm. julkistalouden säästöt, matala inflaatio, tasa-arvoinen palkkaus, työllisyys sekä yrittäjyyden veropoliittiset kannusteet. Ruotsin hallituksen keskeisiä instrumentteja ohjelman toteuttamiseksi ovat:

1. ALMI Företagspartner AB on valtion omistama kehitysyhtiö[36], jonka tehtävä on yritysten neuvonta, kilpailukyvyn kehittäminen ja ideoiden kaupallistaminen. ALMI tarjoaa sekä liiketoiminnan kehittämispalveluita ja rahoitusta. Kasvuohjelman osana on lisärahoitus ALMI Förtagspartner AB:lle, jotta tämä voisi lisätä pienyritysten kasvupääomarahoitusta.

2. Innovationsbron AB kehittää tutkimukseen perustuvia keksintöjä ja ylipäätänsä yrityksiä, joilla on paljon kaupallista potentiaalia[37]. Keskeistä toimintamuotoja ovat ovat yrityshautomot, yritysten siemenrahoitus sekä neuvontapalvelut innovaatioille.

3. Industriella utvecklingscentra edistää pk-yritysten tuotekehittelystä, uusien yritysten syntyä ja alueiden elinkeinoelämän kehittämistä. IUC on yritysten kehityskeskusten verkosto, joka koostuu 20 autonomisesta yhtiöstä. IUC-yhtiöt omistavat erikokoiset yritykset ja esimerkiksi pankit, kunnat ja ammattiyhdistykset.

4. Industrifonden on rahasto, joka tukee Ruotsin kasvua investoimalla innovatiivisiin kasvuyrityksiin omistajapääoman tai lainan muodossa. Industrifondenin tarkoituksena on olla yrityksissä aktiivinen ja pitkäaikainen omistajataho. Industrifonden sijoittaa yrityksiin suoraan ja alueellisten riskipääomayhtiöiden kautta. Industrifonden on valtion vuonna 1979 perustama säätiö, joka rahoittaa toimintansa itse.

Ruotsin yliopistoissa panostetaan tutkimustulosten kaupallistamiseen, mikä tutkijoille on vaikea teema. Yhdysvalloissa kaupallistaminen on itsestään selvyys. Ruotsalaiset tutkijat saavat artikkeleitaan tieteellisissä julkaisuissa hyvin julki, mutta tämä ei tarkoita innovaatioita. Tarvitaan politiikkaa, joka priorisoisi innovaatioita ja kasvua. Yrityshautomot, riskirahoitusmahdollisuudet ja joustava yliopistorakenne ovat keinoja, joilla tutkijoita rohkaistaan kaupallistamaan tuloksensa. Ruotsissa innovaatiopolitiikka ja tutkimuspolitiikka kulkevat usein eri jalkaa; tutkimus keskittyy liikaa perustutkimukseen, koska Ruotsissa tutkimusta ja innovaatioita pidetään erillisinä asioina.[38] kun taas mm. Englannin tutkimuspolitiikka on innovaatio-orientoitunutta. Ruotsi panostaa 4 %:ia BKT:stä tutkimukseen ja kehitykseen ja tästä suuryritysten osuus on yli 3 %:ia. Keskimääräisesti Ruotsin t&k-panostus on korkea; OECD-maiden t&k- panostus on keskimäärin 4 %:ia BKT:stä. Ruotsin hallitus panostaa klusteri- ja innovaatio-ohjelmiin, joiden vastuuorganisaatioita ovat Vinnova, Nutek ja ISA (Invest in Sweden Agency), joka pyrkii saamaan ulkomaisia investointeja Ruotsiin. Riskipääoman saatavuuden parantamiseen tähtää ”Bättre finansiering för kommersialisering av innovationer” ehdotus vuodelta 2004.

Lissabonin strategiaan kuuluu lukuisia ihmisten hyvinvointiin ja talouden suorituskykyyn liittyviä tavoitteita. Keskeinen tavoite on nostaa EU:n jäsenvaltioiden t&k-menot 3 %:iin BKT:stä. Talouden kehittäminen edellyttää työllisyysasteen kohottamista 70 %:iin (naisten 60 %:iin ja 55­64-vuotiaiden 50 %:iin), kun tällä hetkellä EU:n työllisyysaste on noin 63 %:ia. Haaste on melkoinen. 55-64-vuotiaiden vähäinen osallistuminen työelämään selittyy sillä, että tällä ikäluokalla on heikot tieto- ja viestintäteknologian valmiudet, eikä matalan tuottavuuden työpaikkoja ole EU-maissa tarjolla järkevällä palkkatasolla. Erityisesti palvelun ja kaupan sektorilla on työvoimapula. Nuoret ja itsensä työllistäjät (self-empolyed) ovat syy sille, että EU:ssa on vuodesta 1999 lähtien syntynyt 6 miljoonaa työpaikkaa. Palvelualojen naisten työllisyysaste on parantunut. EU:n BKT per capita on vain noin 2/3 Yhdysvaltain vastaavasta eikä tilanne ole muuttunut 30 vuoden aikana.

Työn tuottavuus korostuu. Yhdysvaltalaiset yritykset ovat eurooppalaisia edellä palvelualojen tuottavuudessa, mitä selittää parempi tietotekniikan käyttö ja palvelujen tehokas yksityistäminen. Euroopassa työn tuottavuus on korkea teollisuudessa. Sen sijaan vain 29 %:ia Euroopan pk-yrityksistä ilmoittaa päätavoitteeksi kasvun ja Yhdysvalloista poiketen yritykset kasvavat vain hitaasti.[39] Keskeisenä esteenä Euroopassa on henkilöstön palkkaukseen liittyvät monimutkaiset säännökset[40], josta syytä yritykset pitävät parempana tyytyä maltilliseen kasvuun ja riskinottoon. Euroopan tulevaisuusselvitys[41] ennakoi, että Euroopan osuus maailman tuotannosta pienenee, vaikka maailmantalous kasvaa. Neuvosto on vahvistanut pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan[42] ja komissio yrittäjyyden vihreän kirjan[43]. Yrittäjyyden edistämiseksi komissio keskittyy viiteen politiikka-alueeseen[44]: Yrittäjyysasenteet, kannusteet yrittäjyyteen, kasvu/ kilpailukyky, rahoitus ja hallinnon selkeyttäminen. EU ja jäsenvaltiot ovat pyrkineet helpottamaan erityisesti uusien yritysten hallintoa[45]. Komissio pyrkii kuulemaan yrittäjiä, jotta nämä voivat ennen uutta lainsäädäntöä esittää näkemyksensä säännösten vaikutuksesta toimintaansa. Pk-yritysten tarpeet voidaan ottaa politiikan muotoilussa huomioon vain, jos niiden edustajat ovat aktiivisesti mukana säädösten valmistelussa[46].





[1] fi.wikipedia.org/wiki/Joseph_Schumpeter
[2]www.economyprofessor.com/.../leonwalras.php
[3]Nikolai Dmitriyevich Kondratiev (1892- 1938) kannatti vahvasti talousuudistuksia (New Economic Policy, NEP) Stalinin kaudella Neuvostoliitossa ja joutui ansioistaan teloitetuksi.
en.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Kondratiev
[4] Lintunen Liisa, antaa hyvän yleiskuvauksen schumpterismistä epistomologisesta näkökulmasta. Lintunen, Liisa (2000): Who Is the Winner Entrepreneur? An Epistomological Study of the Schumpeterian Entrepreneur (dissertation), Helsinki School of Economics, series A-180, Helsinki.
[5] ”…schumpteriläinen innovaatioteoria on maailman taloudellisen kehityksen ydinselitys” (Paakkanen, Jouko (1979): Kapitalismin juuret, WSOY, Porvoo, sivu 50)
[6] Schumpeter täsmensi vuoden 1912 nuoruuden kirjassaan Theorie der Wirtschafslichen Entwicklung teoriansa ja uudisti sen Harvard-vuosinaan kirjassaan Business Cycles vuonna 1937. Schumpeter, Joseph (1937): The Business Cycles, McGraw-Hill, New York.
[7] Japanilainen ekonomisti Ma­sonori Moritani kuvaa kirjas­saan Japanese Technology japanilai­sen teollisuuden kykyä toteut­taa pie­niä muutoksia tuotteiden asia­kasfunktioissa. Yhdes­sä pie­net tek­nologiamuutokset aikaan­saavat innovaatiokimpun, jol­loin kyl­läs­tynytkin toimiala voi­daan val­loittaa teknologiatyönnön avu­lla. Moritani, Masonori (1982) Japanese Technology. Getting the Best for the Least, Simul Pr Inc.
[8] Susanne Suhonen käsittelee asiaa vuoden 2002 väitöskirjassaan Industry Evolution and Shakeout Mechanisms. Suhonen, Susanne (2002): Industry Evolution and Shakeout Mechanisms. The Case of the Internet Service Provider Industry (dissertation), Helsinki School of Economics.
[9] Schumpeter kirjoitti moniselitteisen kirjan Capitalism, Socialism, and Democracy. Schumpeter, Joseph (1942) Capitalism, Socialism and Democracy, McGraw-Hill, New York.
[10]Simon Kuznets, Lillian Epstein and Elizabeth Jenks (1941) National Income and Its Composition, 1919-1938, Volume II, National Bureau of Economic Research, Cambridge MA.
[11]Lundberg, E. (1971) Simon Kuznets' contribution to economies, Scandinavian Journal of Economics 73:444–61.
[12]Simon Kuznets loi perustan Milton Friedmanin myöhemmälle pysyväistulohypoteesille (Permanent Income Hypothesis) ja sen sen ja muunnelmille kuten elinkaarihypoteesi (Life cycle hypothesis) tai suhteellisten tulojen hypoteesi (Relative Income Hypothesis). As a result, his initial work was on the empirical analysis of business cycles (1930)—a 15-20 year cycle he identified was later attached to his name, the "Kuznets Cycle". Kuznets laski Yhdysvaltojen NBER:n (National Bureau of Economic Research) palveluksessa kansantulon aikasarjan vuodesta 1869 lähtien.
[13] Solow, Robert (2000): Growth Theory. An Exposition, Oxford University Press, Etats-Unis.
[14] Solow antoi Schumpeterin innovaatiokäsitteelle tulkinnan ei kuitenkaan tuonut innovaatioita Schumpeterin tapaan analyysin ytimeen vaan säilytti dynaamiset ilmiöt residuaalissa.
[15]OECD-maissa teknologian vaikutus hyvinvoinnille eli ns. Solowin residuaali on huomattavan suuri historiallisessa tarkastelussa. Seppo Honkapohja, 'Makroteorian mullistukset viimeisen 60 vuoden kuluessa', Taloustieteellisen seuran 60-vuotisjuhlaseminaari, 17.10.1996.
[16] Romer, Paul (1989) Increasing Returns and New Developments in the Theory of Growth, University of Chicago, Chicago.
[17] Romer, 1989, sivut 33-34.
[18]Williamson käyttää verkostoilmiöitä nimeä 'Hyprid'. Williamson, Oliver E. (1991): Strategizing, Economizing, and Economic Organization, Strategic Management Journal, Vol. 12, 75-94.
[19] Lahti, Kim, Hirvikallio, Matti, Kähkönen, Pekka, Lahti, Arto ja Sipilä, Kari (2006) Teknologiayritysten globaali kasvustrategia ja immateriaalioikeudet), Keuruun laatupaino Oy, Keuruu.
[20] Lahti, Arto (2000) Creative Entrepreneurship and New Economy: the Challenge of the Nordic IT Cluster, Publications of Helsinki School of Economics,W:248, Helsinki.
Lahti, Arto (2002) Moderni taloustiede ja innovatiiviset kasvuyritykset: schumpeterismi on edelleen ajankohtainen, Keuruun laatupaino Oy, Keuruu.
Lahti, Kim, Hirvikallio, Matti, Kähkönen, Pekka, Lahti, Arto ja Sipilä, Kari (2006) Teknologiayritysten globaali kasvustrategia ja immateriaalioikeudet, Keuruun laatupaino Oy, Keuruu.

[21]Hernesniemi, Hannu, Lammi, Markku ja Ylä-Anttila, Pekka (1995): Kansallinen kilpailukyky ja teollinen tulevaisuus, Taloustieto Oy, Helsinki., sivu 31.
[22] Risto Penttinen on kritiikissään (Penttinen 1994) korostanut, että useimmat kanadalaiset yritykset hyödyntävät kaksoistimanttia (double diamond fraimework) eli yhdistettyä Kanadan ja USA:n timanttia. Nämä yritykset eivät toimi pelkästään kanadalaisessa timantissa vaan pohjoisamerikkalaisessa timantissa, mutta myös Pohjois-Amerikan timantti on joillekin yrityksille vain välivaihe kehityksessä kohti globaalin timantin hyödyntämistä. Penttinen, Risto (1994): Summary of the Critique on Porter’s Diamond Model. Porter’s Diamond Model Modified to Suit the Finnish Paper and Board Machine Industry, ETLA DP 462, Helsinki.
[23] Reinikaisen (2000, sivu 115) vasta-argumentti porterilaiselle kritiikille kansainvälisen kaupan teoriaa kohtaan. Reinikainen, Veikko (2001): Kansainvälinen talous: teoria, puitejärjestelmät ja muutospaineet, Taloustieto Oy, Helsinki.
[24] Ohmae, Kenichi (1996): The Evolving Global Economy, A Harvard Business Review Book, Cambridge.
[25]Ohmae, Kenichi (1995): The End of Nation State, A Harvard Business Review Book, Cambridge.
[26] Storper, Michael and Walker, Richard (1989): The Capitalist Imperative: Territory, Technology and Industrial Growth. Oxford: Basil Blackwell.
[27] Porter korostaa käsitettä proximity. Porter, Michael (1990): Competitive Advantages of Nations, Macmillan, Free Press, New York.
[28] Saxenian, Annalee (1994): Regional Advantage: Culture and Competition in Silicon Valley and Route 128, Cambridge: Harvard University Press.
[29] Hirschman, Albert (1958): The Strategy of Economic Development, New Haven, Yale University Press.
[30] Vuonna 1987 14 Yhdysvaltojen puolijohdeyritystä (mm.: HP, IBM, Intel, Lucent ja Motorola) toteuttivat yhteistä ohjelmaa, jonka julkinen panostus oli 80 miljonaa dollaria per vuosi, vuosina 1987-1996. Kokonaisuudessaan vastaaviin ohjelmiin liittyy yli 500 projektia ja yli 3 miljardia dollaria julkisia panoksia. (Haour, Georges (2004) Resolving the Innovation Paradox, Creative Print & Design, Wales).
[31] Lakien mukaisesti tutkijat tekevät keksintöilmoitukset teknologiansiirtotoimistolle, joka hoitaa keksintöjen suojauksen ja kumppanihaun sekä käy lisenssineuvottelut ja hallinnoi lisenssituloja. Teknologian siirtoa avustavat erikoistuneet lakiasiaintoimistot, teknologiabrokerit ja konsulttiyritykset.
[32]Mowery, David, Nelson, Richard, Sampat, Bhaven and Ziedonis, Arvids (2001): The Growth of Patenting and Licensing by the U.S. Universities: An Assessment of the Bayh-Dole Act of 1980, Research Policy, pp. 99-119, sivut 99-119
[33] Keskeinen käsite on grace period, jota sovelletaan eri muodoissa lähes 40 maan patenttioikeudessa, mukaan lukien merkittäviä teollisuusmaita kuten Yhdysvallat, Japani ja Kanada (Siukonen, Heli (2002): Grace period osaksi Euroopan patenttioikeutta?, IPRInfo 4/2002).
[34] Armonaika antaa mahdollisuuden solmia ehdollisia sopimuksia koskien mm. pääomasijoituksia. Sopimukset toteutuvat vain, jos patentointi suojaus toteutuu. Patentointi antaa juridisesti pätevän perustan puolustaa tieteellisiä keksintöjä. Bio- ja lääkepatentointi vaatii kalliita kenttäkokeita, joten pääomansijoitus antaa yritykselle aikaa panostaa tieteelliseen innovaatioprosessiin; patentit ovat pääomasijoittajalle exit-tilanteessa tasesubstanssia ja usein olennainen osa sijoitussopimusta.
[35] Muita korkeakouluja ovat Lunds Tekniska Högskola, Högskolan i Jönköping, Designhögskolan vid Umeå Universitet ja Centrum för Teknik i Vården.
[36]Valtio omistaa ALMIn, joka on emoyhtiö 21 tytäryhtiölle. Tytäryhtiöt toimivat ympäri maata. Tytäryhtiöt ALMI omistaa 51 %:sti. Tytäryhtiöiden hallitukset koostuvat poliitikoista, alueellisen elinkeinotoiminnan edustajista sekä yritystoimintaan liittyvistä organisaatioista.
[37]Innovationsbronin rahoittajia ovat valtio, Teknikbrostiftelserna, VINNOVA ja Industrifonden.
[38]Peter Schilling (2005) Research as a source of strategic opportunity? Re-thinking research policy developments in the late 20th century.
[39]The role of policy and institutions for productivity and firm dynamics: Evidence from micro and industry data, working paper No 329, Stefano Scarpetta et. al., ECO/WKP (2002), 15, 23.4.2002.
[40]Neuvoston päätös jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2003/578/EY, 22.7.2003
[41]Kilpailukykyä käsittelevä komission valmisteluasiakirja European Competitiveness Report 2003, SEC (2003) 1299, 12.11.2003
[42]Eurooppa-neuvosto Feira 19.–20.6.2000.
[43]Vihreä kirja Yrittäjyys Euroopassa, Euroopan komissio, KOM (2003) 27 lopullinen, 21.1.2003.
[44]Neuvoston päätös 2000/819/EY
[45]Benchmarking the administration of business start-ups, Euroopan komissio, tammikuu 2002.
[46]Komission PAXIS-verkko ja Eurocities ovat innovoineet Euroopan yrittäjäpäivän (European Day of the Entrepreneur) www.entrepreneurday.org.
[47] Peter Druckerin mukaan yrittäjästrategiat perustuvat 90 prosenttisesti luovaan jäljittelyyn, kirja Innovation and Entrepreneurship. Drucker, Peter F (1985): Innovation and Entrepreneurship. Practice and Principles, Heinemann, London.