10-kohdan pk-yritysten kasvuohjelma

Professori Arto Lahti



1. Yrittäjyys elää murroksessa

1980-luvun puolivälissä pääomamarkkinat vapautettiin sääntelystä. Muutos oli tarpeellinen mutta prosessi hallitsematon. Olisi pitänyt muistaa, että instituutiot kehittyvät viiveellä ja aloittaa lainsäädännön saattamisesta globalisoituvan talouden tasolle. 90-luvun alussa kriisissä menetettiin 1/5 yrityskannasta ja turhan paljon kokeneita yrittäjiä, vaikka muutos tuotti yrityssektorilla uskomattoman menestystarinan – Nokia.

Mitä tästä pitäisi oppia? Nyt kun on menossa kansainvälinen kriisi, on kaikkialla havahduttu siihen, että rahoitusalan uudistuksia tarvitaan. Silti tähän on herätty kovin myöhään. Kuten Milton Friedman ja Anna Swartz havaitsivat analyysissä Yhdysvaltojen taloudesta pitkällä aikavälillä, talouden ylikuumeneminen siis rahan määrän voimakas kasvu päättyi toistuvasti kriisiin. Tässä kriisissä häviäjiä ovat pääsääntöisesti yrittäjät, palkansaajat, tallettajat ja piensijoittajat ja voittajia spekuloijat.


2. Yrittäjyys kasvaa yrittämisestä

Suomessa on raskas hallinto. Kansanedustaja Eero Lehden arvio on 20.000 hallinnoijaa työ- ja elinkeinosektorilla. Suomessa uskotaan vahvasti, että viisaus yrittämisestä on hallinnolla, eli valtion virkamiehet ja konsultit tietävät paremmin kuin yrittäjä, miten yritystä pitäisi hoitaa. Suuria ikäluokkia pyöritetään ”mentaalihoidoksi” jäävässä työttömien koulutusruletissa. Tätä kohteena olevat koulutetut ja älykkäät ihmiset pitävät perustellusti loukkauksena.

Samalla vuosittain suuri osa oppilaitoksista valmistuvasta nuorisosta jää ilman koulutusta vastaavaa työpaikkaa. Miksi ei panosteta nuorten ihmisten harjoittelupaikkoihin? Nuoret voisivat hyvin nopeasti tarjota pk-yritykselle uusia kehitysimpulsseja. Jotakin kertoo se, että suuri osa maailmaa mullistavista tuotteista on teini-ikäisten nuorten ideoimia. Nuorten kannustaminen yrittäjyyteen omaehtoisesti ja ylipäätänsä vastuun antaminen nuorille on talouden tasapainottamisen perusta.

3. Pk-yritykset tarvitsevat neuvontaa ja tietoa omilla ehdoillaan

Yrittäjä saa parhaat neuvot toiselta yrittäjältä ja asiantuntijoilta, joista tärkeitä ovat kirjanpitäjä, tilintarkastaja ja lakimies. Nämä yrittäjä aina valitsee ja myös maksaa itse. Ruotsissa julkiset konsulttipalvelut on yhtiöitetty (ALMI) mutta Suomessa on edelleen julkisesti rahoitettu konsulttijärjestelmä, jossa viranomainen vastaa tosiasiallisesta konsultin valinnasta. Koska asiakassuhde yrittäjille välittyy julkisen viraston kautta, yrittäjän on vaikea moittia konsultin laatua ja samalla hakea rahoitusta viranomaiselta, jonka toimeksiannosta ko. konsultti toimii.

Suomessa on laadukas yrittäjyyden korkeakoulu- ja yliopistojärjestelmä. Yhdysvaltojen malli nostaa yliopistot yrittäjyyden kasvun ytimeen. Yliopistojen läheisyydessä olevat hautomot ovat keskeinen instrumentti yrittäjyyden kasvussa. Esimerkiksi University of California arvioi nettisivullaan luoneensa 2 miljoonaa työpaikkaa Kaliforniaan. Nyt kun on luotu huippuyliopisto yrittäjyys-innovaatio-tehtävään, olisi syytä kohdentaa julkiset resurssit laajassa mittakaavassa Yhdysvaltojen mallin mukaisesti korkeakoulu- ja yliopistojärjestelmään.


4. Liiketoimintaosaamisen vaje ratkeaa panostamalla nuoriin

Suomessa on laaja julkisesti rahoitettu yrityspalveluklusteri mutta silti pk-yrityksissä on osaamisvaje. Tätä näkökulmaa korostavat toistuvasti monet kokeneet yrittäjät. Kansainväliset vertailututkimuksen osoittavat kiistatta, että Suomen yrittäjäsektorin kansainvälisyys, mitä voidaan pitää selkeänä osaamisen mittana, on selvästi heikompi muihin Pohjoismaihin verrattuna. Miten tämä osaamisvaje on mahdollinen, kun Suomessa on jatkuvasti lisätty rahoitusta julkisiin yrityspalveluihin? Kenties kysymys on siitä, että määrä ei luo laatua.

Suomen kansainvälinen yrityssektori on kaikilla mittareilla mitaten erinomainen. Ongelma on vain se, että 90 %:ia viennistä ja näin lähes puolet BKT:stä on riippuvainen noin 30 vientiyrityksestä, kun muissa Pohjoismailla on laaja ja monipuolinen vientisektori. Kun katsotaan suomalaista pk-sektoria, on myönnettävä, että siitä ei ole muodostunut kansainvälistä voittajaa. Pk-yritykset ovat menettäneet yhteytensä nuoriin opiskelijoihin, vaikka nuori akateeminen on tehokkain muutosagentti. 80-luvulla järjestin nuorelle harjoittelupaikan yhdellä puhelinsoitolla. Tarvitaan radikaali rajojen avartaminen korkeakoulujen ja hallinnon välillä. Nuoret ovat kansainvälisiä ja voivat tuoda kansainvälisyyden pk-yrityksiin.
5. Annetaan korkeakouluille ja yliopistoille rahaa ja vastuuta

Voisimme oppia Tanskan verkosto-ohjelmista, joilla vuosina 1970-1990 luotiin Jyllantiin maaseudun keskelle 50.000 teollista työpaikkaa vaikeille pk-teollisille aloille? Tietenkin niiden totuus on se, että ohjelmat eivät kautta linja ole olleet menetys, minkä havaitsin kenttätutkimuksissani. Hyvän ohjelman tulee olla riittävän avoin, jotta se sallii voittajien nousun eikä pönkitä epäonnistujia, mikä on mm. EU:n ja sen rahaliiton logiikka.
Miksi Suomeen ei ole luotu vahvaa yrittäjyysohjelmaa? Ehdotimme sitä Antti Paasion kanssa 90-luvun vaihteessa. Oma roolini oli hallituksen maaseutuohjelmat ja monet kansalaisaloitteet. Esimerkiksi Puu-Suomi-ohjelma syntyi yrittäjien rakentamana Tanskan verkostomallin mukaisesti. Ohjelmaa veti kansanedustaja Kyösti Karjula.

Yrittäjien rakentamat ohjelmat jäävät vaille julkisten toimijoiden tukea, koska hallinto toimii ”ylhäältä alas” logiikalla. Silti kansalaisaloitteena rakentuvat ohjelmat tuottavat usein hyvin paljon aloitteita ja innovaatiota ja vähäisillä kustannuksilla. Nyt on korkea aika luoda yrittäjyyden ”suuri tarina”. Jos korkeakouluille ja yliopistoille allokoitaisiin merkittävä osa yrittäjyysmäärärahoista, olisimme työvoimapulan eikä suurtyöttömyyden äärellä. Tässä on tietenkin perimmältään kysymys poliittisesta tahdosta mutta onko sitä varaa siirtää kovin pitkälle, koska ensi hallituskaudella on riskinä koko hyvinvointivaltion romahdus.


6. Yrittäjien oikeusvarmuutta tulisi ratkaisevasti parantaa

Yrittäjät eivät mitenkään voi hallita luokkaa 100.000 pykälää, jotka ovat velvoittavia EU-Suomessa. Niitä pitää vähentää radikaalisti, kuten Timo Summa EU-kaudellaan ehdotti. Yrittäjät kohtaavat käräjäoikeudessa aina taitavat liikejuristit ja KHT:t vastapuolen asioiden ajajina. Nämä palvelut puuttuvat TEMin tarjonnasta vaikka tarve on suuri (KTM Julkaisuja 5/2004). Johanna Karkian raportti konkurssi- ja saneerausmenettelyn uudistamistarpeista oli aikanaan loistava. Se pitäisi viedä käytäntöön. Pienen työantajan velvoitteet ja vastuut ovat ylivoimaiset yrittäjien kannettavaksi ja ne tulisi punnita uudelleen, koska muuten pimeä talous valtaa lisää alaa. Nykyisin se on valtion tilintarkastajien arvion mukaan jo 10 %:ia BKT:stä, siis liki 20 miljardia euroa, eli kestämättömän suuri.

Toinen alue, joka perustellusti tulee esiin, on pk-yritysten heikko asema kilpailussa julkisista hankinnoista. Osaltaan tätä selittää julkisen toimijan usko siitä, että suuret yritykset ja organisaatiot ovat luotettavampia ja ne ylläpitävät jatkuvuutta. Toinen seikka on kuitenkin se, että kansallisesti on edelleen mahdollista tehdä valtion ja yritysten välisiä "hiljaisia" sopimuksia, jotka vähentävät tosiasiallista yrittäjien mahdollisuutta kilpailla julkishankinnoista. Valtio on myös Suomessa säätänyt lakeja ja asetuksia, jotka suosivat elinkeinoissa osaa elinkeinonharjoittajista.



7. Verotuksessa tarvitaan tervettä järkeä

Miksi ei poisteta alle 1.000 euron kuukausitulojen verotusta, koska kukaan ei tule alle 1000 euron tuloilla tule toimeen. Samalla poistuisi valtava byrokratia ja matalan tuottavuuden alojen yritykset saisivat palkkajouston. Nykyinen malli suosii pimeän työvoiman käyttöä, mikä lienee edelleen paha ongelma rakennusalalla tai ravintoloissa. Yrittäjän riskiä (mm. henkilökohtaiset takuut yrityksen lainoille) ei edelleenkään oteta huomioon yrityksen pääomana, joten yrittäjä maksaa ylisuurta tuloveroa pääomaveroon nähden. Harvainyhtiö on käsitteenä hylättävä.

Verottajan ja vakuutusyhtiön asema julkisoikeudellisina toimijoina on aivan liian hallitseva muihin velkojiin nähden. Tämä mahdollistaa hyvienkin yritysten likvidoinnin verottajan ja vakuutusyhtiön saatavien turvaamiseksi. Tästä yrittäjä Henri Katajan kuolemaan johtanut prosessi on sellainen, jota ei pitäisi toistaa, mikäli halutaan todella yrittäjyyteen kannusteita. Katajan yritys joutui omaisten kertoman mukaan konkurssiin väärin perustein; lain mukainen osuus velkojista kannatti saneerausta. Silti julkisoikeudellisten velkojien vaatimus konkurssissa tuli ratkaisuksi käräjä- ja hovioikeudessa.



8. Talous- ja yrittäjyyskasvatukseen kannattaisi panostaa kunnolla

Miksi ei tehdä kunnon laskelmaa yrittäjyyden kansantaloudellisista vaikutuksista? Silloin saatettaisiin havaita, että yrittäjäsektori luo suuren määrin työpaikkoja erittäin vähäisillä tuotantopanoksilla. Oppilaitokset ovat avainasemassa. Olisi mahdollista luoda koko koulujärjestelmän kattava talous- ja yrittäjyyskasvatus ohjelma, jolla nuoriso valmennetaan
yrittäjiksi. Tässä ei tarvita kalliita ja monimutkaisia hallintorakenteita vaan ainoastaan kannustava liiketoimintasuunnitelmakilpailu. Tähän voisi tuoda palkinnoksi yrittäjyyden harjoittelustipendijärjestelmän, joka voisi olla halpa ja tehokas tapa saada vuodeksi mm. harjoittelijoiksi pk-yrityksiin. Ylipäätänsä nuorten harjoittelu on avain menestykseen.

Suomen talouskasvatusseura ry voisi ottaa vastuulleen nuorten liiketoimintasuunnitelmakilpailun organisoimisen yhteistyössä Opetushallituksen ja kuntien kanssa. Ensi vaiheen painopisteenä voisi olla lukiot. Perustelu on ilmi selvä. Kun meillä rakennetaan mittavilla panostuksille yrittäjyyden ja innovaatioiden huippuyliopisto (Aalto), olisi järkevää rakentaa lukioihin opetus ja harjoittelu, joilla nuoret valmennetaan yrittäjyyteen ja innovaatioihin jo teini-ikäisinä, jolloin jokaiselle meistä on aikanaan ollut suuria ideoita mielessään.



9. Kansainvälistä rahoitus ja partnershipiä tarvitaan

Suomalaisen talouden valtava dynamiikka 1870-luvun nälkävuosien jälkeen on perustunut ulkomaiseen osaamiseen ja pääomaan. Miksi ei saada vauhtia suoriin ulkomaisiin investointeihin, vaikka tarjontaa olisi? Rahastomallin rinnalle tarvitaan yksityiset ulkomaiset sijoittajat, joiden houkutteluun tulisi panostaa (mm. veroedut) maakuntien tasolla – klusteritutkimus kansainvälisellä tasolla voisi tehdä tunnetuksi uusia ja unohdettuja klustereita ja alueita.

Mihin on unohtunut mahdollisuus luoda Suomen pankin ns. kakkoslista kasvuyritysten ”puulatuille” joukkovelkakirjalainoille – koron noustessa olisi uudelleen tärkeä rahoituslähde. Suuret pääomasijoitusyhtiöt ovat saaneet osakseen runsain mitoin julkisia panostuksia mutta sijoitukset kasvuyrityksiin ovat vähäiset. Nyt pitäisi kannustaa businessenkeleiden ja työtekijöiden sijoituksia Englannin mallin mukaan.


10. Innovatiiviset ohjelmat ovat elinkeinopolitiikan ydinsisältöä

Maaseutuohjelmat ovat liian passiivisia – pendelöinti ei ole ainoa vaihtoehto – maaseutu voidaan uudistaa. Puu, elintarvike ja vesi kullanarvoisia raaka-aineita – niihin tulisi panostaa vakavasti, koska niukkuus laadukkaista hyödykkeistä on ilmeinen globaalisti. Meillä on naapurina Venäjä, jonka valtavat luonnonresurssit – ei yksistään teolliset mineraalit ja energiavarat – ovat mittaamattomat arvokkaat maailmassa, jossa ilmastomuutos siirtää tuotannon panopistettä kohti pohjoista ja etelää. Suomen tulisi panostaa Venäjän luonnonvarojen hyödyntämiseen ja samalla parantaa omaa luonnonvaratalouttaan. Kaivostoiminta ja matkailu ovat jo nyt esimerkkejä menetystarinoista mutta niitä tarvitaan lisää.

Maailmantalouden kantava voima on ideatalous, siis ns. uusi kasvuteoria. Internetin kehitys on lähivuosina nopeaa – semanttinen eli sisältöweb perustuu kansainvälisiin standardeihin ja helpottaa tiedon siirtoa yrittäjäsektorille. Suomella on vielä aikaa panostaa sisältöwebiin ja tehdä siitä kansainvälinen kilpailuetu, siis osaamisliiketoiminta yli rajojen. Tämä voisi olla kärkihanke – panostukset olisivat kohtuulliset valtavaan hyötyyn nähden. Toinen merkittävä alue ja todellinen high-tech voisi olla vaikkapa nanoteknologia tai jokin muu. Nyt tarvittaisiin merkittäviä panostuksia, koska radikaaleja innovaatioita tarvitaan. Kansainvälisen kaupan vahvin kasvualue on tekniset tai teolliset palvelut eikä niinkään materiaalinen tuotanto. Pk-teollisuuden haasteena on suunnata nopeasti oma toimintansa globaaliksi ja panostaa muutosprosessiin kohti teollisia palveluita.