Missä ovat perinteiset suomalaiset arvot - väkivallan ihannoinnista humanismiin ja yhteisvastuuseen?

Suomessa tulee poliisin kirjoihin vuosittain suuri määrä naisiin kohdistuvia väkivallantekoja. Raiskauksia on luokkaa 50.000. Perheväkivalta on tätä laajempaa. Väkivalta on raaistunut ja saanut uusia muotoja. Pahoinpitely kohdistuu tuntemattomiin, mikä on osoitus tekijänsä mielen harhoista ja rangaistusseuraamusten tehottomuudesta. Kulttuuriimme kuuluu reiluus. Naisen, lapsen tai vanhuksen pahoinpitely on sille vierasta. Miehet ovat maamme historiassa ottaneet mittaa toisistaan, taistelleet vieraan vallan sotilaita vastaan ja tietenkin koetelleet voimaan maan rakentamisessa korvesta nykyiseen kukoistukseen.

Lapsen joutuminen väkivallan kohteeksi on pahinta, koska väkivalta hajottaa lapsen mielen. On vaikea ymmärtää, miksi mieleltään sairaat päästetään lyhyen vankeustuomion kautta vapaaksi, vaikka on tiedossa, että he usein uusivat rikoksensa. Kannatan lakien muuttamista niin, ettei taparikollista saa päästää vapaaksi ilman hoitoa ja valvontaa. Toisaalta oikeusjärjestelmä on myös käytännön tasolla irrottautunut peruslain tarkoitusperistä. Käytännön oikeudellisessa tilanteessa rikoksentekijän oikeudet on tarkkaan punninnassa ja hänellä on usein käytettävissä valtion lukuun huippuluokan avustajia. Sen sijaan uhrien asema jää usein heikoksi, koska uhrit joutuvat pääsääntöiset selviämään omillaan.

Lapsen oikeudet ovat yhteiskunnan laadun mitta, koska lapset ovat muista riippuvaisia. Olen tavannut paljon nuoria ja lähes aina vaikeudet elämässä liittyvät ydinperheen hajoamiseen. Näiden nuorten silmistä näkee, että he hakevat kotiaan. Korvikkeeksi kodille tulevat usein huumeet ja väkivalta. Kun nuori on sisältään heikko, hän kätkee sen kovaan ulkokuoreen. Kaduilla näkee tällä hetkellä sellaista nuorten käyttäytymistä, josta näkee selvästi, miten suurissa vaikeuksissa nuori on oman mielensä liikkeiden halllinnassa.

Meillä aliarvioidaan ydinperheen merkitystä. Laitos ei korvaa kotia. Nuorten kertomukset paljastavat, että laitoskoti on aina kova kasvuympäristö, vaikka henkilökunta tekisi parhaansa. Siksi tulisi kehittää ja tukea kotihoitoa ja myös omaishoitoa eri muodoissaan. Omaishoitajien saamat palkkiot on mitoitettu tasolle, jolla ei ole mitään tekemistä tehtävän vaativuuden kanssa. Yhteiskunnan säästöt ovat mittavat kaikilla tasoilla omaishoidosta tai yhtä lailla hyvin toimivasta perhehoidosta. Miksi siihen haluta panostaa? Syynä tuskin ovi olla muu kuin perusteettoman negatiiviset asenteet ydinperheitä kohtaan.

Miksi perinteisiä arvoja väheksytään? Kukin voi valita arvonsa, mutta ilman arvoja nuori on haavoittuva. Minulle kristilliset arvot ovat elämän perusta. Korostaisin esikuvani Mikko Juvan mukaisesti myös humanismia, jossa siinäkin on selvä moraalikoodi suhtautua kaikkiin luotuihin myötätunnolla. Humanismi on se joka kantaa uskontoja ja yhteiskuntia. Tämän rinnalle on nykyisin nostettu kestävä kehitys eli vastuun kantaminen laajasti koko meitä ympäröivästä luonnosta. Elämän kunnioitus pitää ulottaa kaikkialle. Tässä mielessä on turhauttavaa avata nykyajan massaviihteen suurtuottaja eli televisio, jossa hyvin laajasti on tarjolla väkivaltaa ihannoivia ohjelmia. Tietenkin yhteiskunnassa mm. poliisi ja armeija joutuvat käyttämään väkivaltaa suojellaaksen kansalaisiaan mutta tämän ohella tv tuottaa paljon järjettömän väkivallan ihannointia.

Äiti on usein väkivallan kohde. Silti jokainen meistä voi kiittää paljosta äitiään siitä, mitä on nyt. Äitien asema on monessa mielessä nurinkurinen. Heillä on päävastuu lasten kasvatuksesta, mutta heille myös usein kasaantuu kovat ja alipalkat hoitoalan tai muiden palvelualojen työtehtävät. Kotiäidit tekevät kymmenien miljardien eurojen arvosta kansantuloa, joka ei kirjaudu mihinkään ja josta ei saa muuta kuin hyvän mielen. Vanhempien edellytyksiä hoitaa lapsia kotona tulisi siis tukea. Tämä malli on myös lapsen etu, poikkeuksena väkivaltaiset kodit, ja aina yhteiskunnan etu.

Meidän tulisi osoittaa vastuuta myös maailman kotien ja äitien auttamiseksi. Eri maissa lapsen elämälle on huono ennuste vanhempien työttömyys, kodittomuus, sairaus tai huumekäyttö. Kovassa maailmassamme näistä lähtökohdista yhä useampi lapsi päätyy lapsiprostituutioon tai katulapseksi, jopa naapurissamme Venäjällä. Lapsityövoiman käyttö on arkipäivää. On hyvin vähän herätetty keskustelua siitä, miten suuri osa jokapäiväisesti kuluttamistamme tuontitavaroista on tuotettu lapsityövoimalla tai jopa orjatyövoimalla.

Politiikan ohella paljon valtaa on myös meillä kuluttajilla, koska me voimme vaatia tietoa tuotteen tuotanto-olosuhteista. Muutenkin yhteiskunnan saattamiseksi uudelleen raitelleen tarvitaan alhaalta-ylös lähtevää demokratiaa. Lait ovat moneen ongelmaan liian jäykkä ja tehoton tapa ongelman ratkaisemiseksi. Kansalaisyhteiskunta ja monenlaiset työmuodot on paljon tehokkaampi tapa ratkaista ongelmia. Tästä esimerkkinä on sosiaalinen yrittäjyys, joka on parantanut sosiaalipalveluiden laatua ja tehokkuutta monissa maissa.