Sähkömarkkinoilla kilpailun pitäisi purra hintoihin - miksi näin ei käy?


1. Markkinat ovat järjestäytyneen kilpailun areena


Markkinoita koskevia viisauksia on esitetty kautta aikojen. Kokoelma roomalaisten parhaita oivalluksia on aina ajankohtainen. Roomalaiset oivalsivat mm., miten vaikea on luottaa kauppakumppaniin ja miten häilyväistä on hyvä onni markkinoilla. Roomalaiset myös oivalsivat, että kauppamerenkulku, siis purjehtiminen on välttämätöntä, vaikka siihen liittyy haaksirikon ja merirosvouksen riski (navigare necesse est vivere non est necesse). Rooman valtakunnan pyrkimys rauhoittaa Välimeri valtakunnan elintärkeille kauppapurjehduksille on osoitus kaupan merkityksestä.

Markkinoihin liittyy siis jotakin nerokasta ja on vaikea kuvitella nykyistä hyvinvointia ilman markkinoita. Markkinoiden liikkeelle paneva voima on kilpailu, joka ulottuu kaikkialle. Jotta kilpailu voisi tapahtua hallitusti, markkinoilla tulee olla pelisäännöt. Niitä on nykypäivänä monenlaisia. Valtiot ja valtioiden järjestöt kuten WTO ja EU säätävät lakeja, asetuksia, direktiivejä, standardeja, jne. Tuottajat, kauppiaat ja kuluttajat luovat ala- ja aluekohtaisia pelisääntöjään järjestöjensä kautta. Viranomaisvalvonta voi ulottua vain osaan markkinoista, joten markkinoiden pelisääntöjen noudattaminen on paljon luottamuksen varassa.

Globaalit muutokset heijastuvat paikallisille markkinoilla mutta viime kädessä ”globaali on lokaalia”. Eurooppa on erilainen kuin Amerikka, Aasia tai Afrikka. Jokainen maa tai alue luo oman kulttuurinsa. Nykypäivän globaalit markkinat laajentavat merkittävästi jokaisen miestä mahdollisuuksia kuluttaa ja tuotavat tätä kautta eri maiden tuottajille uusia tuotantomahdollisuuksia. Kulutus ja tuotanto säätelevät ihmisten arkipäivää, työtä ja yritysten keskinäistä kilpailua. Näin syntyy kansalaisten ja yritysten talous ja kansakuntien kansantalous.
Markkinoiden merkitys myös maailmankansalaisten henkiselle on ratkaiseva taloudellisen ohelle. Vaikka markkinat eivät tule toimeen ilman pelisääntöjä, kaupan ja kilpailun vapaus tulee olla pääsääntö. Sinuhe egyptiläinen lausuu asian ajattomasti[1]:

”Sillä viisas katsoo eteensä, ei taakseen, koska kaikenlaisia järjettömiä määräyksiä ja lakeja tulee jatkuvasti häiritsemään kauppiaan luvallista ammattia”.

Markkinat ovat länsimaisen yhteiskunnan tärkein instituutio. Markkinoita ei ole keksitty; ne ovat syntyneet tarpeesta. Markkinoiden sijaan on yritetty rakentaa suunnitteluun perustuvia vaihdantajärjestelmiä mutta ne ovat epäonnistuneet. Mikä tekee markkinoista korvaamattomia, on niiden kyky yhdistää tarjonta ja kysyntä ilman vaihdantakustannuksia. Euroopan yhteisön perustamissopimus (Rooman sopimus) velvoittaa jäsenmaitaan takaamaan toimivan kilpailun siis tavaroiden, palveluiden, pääomien ja työvoiman vapaan liikkuuvuden.

Brittiläisen klassisen taloustieteen perustaja on 1700-luvun lopulla vaikuttanut Adam Smith. Hänen suurin oivalluksensa oli kysynnän ja tarjonnan laki, joka on markkinoiden perusta. Kun elinkeinoharjoittajat ovat markkinoilla esillä tuotteittensa hintojen kautta, syntyy tarjonta, jossa elinkeinoharjoittajan menestyminen riippuu hänen kyvystään tarjota ostajalle markkinakelpoinen tuote muita edullisemmin. Jos kauppa ei käy, elinkeinoharjoittajan ei auta muuta kuin parantaa tarjontaansa. Näin syntyy kilpailu. Ostajat synnyttävät tuotteelle kysynnän. Tarjonnan ja kysynnän kohtaaminen kauppatapahtumisen sarjana toimii ikään kuin 'näkymättömänä käsivarsi' (invisible hand), joka väsymättä päivästä toiseen saattaa yhteen ostajat ja elinkeinoharjat.

Kysynnän ja tarjonnan laki ja vapaa elinkeinoharjoittaminen mahdollistavat sen, että taitava elinkeinoharjoittaja laajentaa markkinoitaan ja kehittää toimintaansa mm. hyödyntämällä keksintöjä, jolloin hänellä on mahdollisuus maksaa työntekijöilleen sellainen minimipalkka, jossa tulee toimeen. Brittiläinen klassinen taloustiede osoitti vakuuttavasti, että vapaa ulkomaankauppa johtaa koko kansakunnan vaurastumiseen, eikä kansan köyhyyteen ja privilegioista nauttivan eliitin rikastumiseen, kuten merkantilismi.


2. Kilpailu on kuluttajien paras liittolainen

Kilpailu ei toimii kuluttajan eduksi. Kuluttajien taskuilla on saisi käydä yhtä suruttomasti kuin 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa, kun teollisuuskapitalistit keksivät yhdistää voimansa - syntyi teollisuusalakohtaisia ”trusteja, jotka yhdessä sopivat kokonaisten toimialojen hinnoista. Tästä syystä syntyi vuoden 1893 Scherman Act, joka kieltää trustien käytön kilpailun rajoittamiseksi.
Mikä on tänään sähkön pienkuluttajan asema? Saavatko osakotiasujat tai pienyrittäjät sähkön hintaa alas kilpailun kautta?

Sähkön hinta on noussut, vaikka vesivarastot ovat olleet täynnä ja silloinkin lauha talvi leikkaa kulutusta. Nyt kun lama on leikannut merkittävästi kuluttajahintojen pitäisi olipoliteorian mukaan romahtaa viimeistään tuottajien hintasodan johdosta. Kuluttajahinnat määrää selvästi jokin kysynnän ja tarjonnan lain ulkopuolinen tekijä. Jos lukee Matti Purasjoen raporttia, havaitsee, että hän on kilpailun esteistä ja tarvittavista toimista. Toimeksiantajana toiminut ministeri ei juuri ole kommentoinut sitä, miksi Purasjoen ehdottamat toimet eivät ole vakavan punninnan kohteena.

Yhdysvalloissa ja Saksassa on pitkä perinne toimivasta kilpailusta. Näissä maissa kilpailun säätely on nostettu puoluepoliitikan yläpuolelle. Vaikka Suomen kilpailulainsäädäntö on uudistettu EU:n kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti, sähkömarkkinoita tämä ei tunnu koskevan. Mikään yllätys se ei ole, kun huomioi, että valtio toimii sähkömarkkinoilla sekä yrittäjänä että regulaattorina. Tästä kärsivät aina pienkuluttajat, joista monet mieltävät sähkön hinnoittelun pelisäännöt samanhenkisinä kuin verotuksen. Sähkön tuotantoyhtiöt saavat valtavia ylivoittoja, koska taloudellinen toiminta edellyttää lämmittelyjä tiloja eikä tavallinen ihminen voi kohtuuttomasti palella kotonaan säästääkseen sähköä.

Sähkön hinta on keskeisin selitys sille, että Suomeen ei ole kohdistunut merkittävästi uusia teollisia investointeja (FDI = Foreign Direct Investment). Meillä olisivat kaikki muut kilpailutekijät kohtuudella kunnossa. On runsaasti koulutettua työvoimaa. Palkat eivät ole suurin ongelma, koska tuottavuus on Suomessa korkea verrattuna vaikkapa uusiin teollisuusmaihin. Suomi on etäällä suurista markkinoista ja tästä syystä logistiikkakustannukset ovat Suomessa kyllä korkeammat kuin EU-15-maissa keskimäärin. Siksi sähkön hinnan tulisi olla kohtuullinen. Siihen on kaikki edellytykset, koska sähkön tuotantokustannukset ovat edelleen likimäärin samalla tasolla kuin 90-luvulla, jolloin sähkön kuluttajahinta oli nykyistä monta kertaa alempi.





Professori Arto Lahti

[1] HKKK:n oikeustieteen laitoksen esite on lainannut tämän tunnuslauseekseen.