Kansainvälisen kaupan voittajat löytyvät BRIC-maista



1. Maailmantalous on kauppavetoinen[1]

Vuonna 1948 vientikaupan arvo oli 59 miljardia dollaria ja vuonna 2008 250-kertaa suurempi, 15.717 miljardia dollaria. Vuoden 1948 vientikauppaa hallitsivat Yhdysvallat (21,7%), Italia (11,3%), Kanada (5,5%) ja Australia + Uusi Seelanti (3,7%). Afrikka, joka pääosin oli jäänyt sivuun suursodasta oli merkittävä viejä (7,3%). Sodan ruhjoma Saksa pääsi 1,4%:n osuuteen. Vientikaupan markkinaosuudet ovat jakautuneet uudelleen vuonna 2008:

1. Pohjois-Amerikan vientiosuus on 12,6%, kun vientiosuus vuonna 1948 oli 28,1%. Suurin viejä on edelleen Yhdysvallat (8,0%) mutta Yhdysvallat on menettänyt globaalin johtoasema Kiinalle ja Saksalle. Muita vahvoja viejiä ovat Kanada (2,8%) ja Meksiko (1,8%).

2. Eurooppa on suurin vientikaupan maanosa. Euroopan vientiosuus oli vuonna 1948 35,1%, kun nyt EU-27-maiden osuus on 41,0%. EU-27-maista Saksa on kaupan jättiläinen ja pitää 9,1%:n osuutta maailman vientikaupasta. Muita suuria EU-27 viejiä ovat Hollanti (3,9%), Ranska (3,8%), Italia (3,3%), Belgia (3,0%), Englanti (2,9%), Espanja (1,7%), Ruotsi (1,1%), Itävalta (1,1%), Norja (1,1%), Puola (1,0%), Tsekki (1,1%), Irlanti (0,8%), Tanska (0,8%), Unkari (0,7%) ja Suomi (0,6%). Vuonna 2008 Suomi on EU-27-maita sijoittunut 96,5 miljardin dollarin viennillä paremmin kuin mitä väestöosuus edellyttäisi. Norja on onnistunut parhaiten 172,5 miljardin dollarin viennillä. Eurooppaa kuuluu myös vahvoja EU-27-alueen ulkopuolisia viejiä: Venäjä (2,9%), Turkki (0,8%) ja Ukraina (0,4%).

3. Aasia osuus maailman vientikaupasta on 27,7%. Aasian suurin viejä on Kiina (8,9%). Muita vahvoja viejiä ovat Japani (4,9%), Etelä-Korea (2,6%), Hong Kong (2,3%), Singapore (2,1%), Saudi-Arabia (2,0%), Arabiemiraatit (1,4%) ja Malesia (1,2%), Taimaa (1,1%) ja Intia (1,1%). Kiina ja Hong Kong edustavat yhdessä Aasian kauppajättiä (11,1%). Intia ei ole päässyt lähellekään Kiinan tasoa, mitä selittää Kiinan vahva asema tavarakaupassa.

4. Eurooppa, Aasia ja Pohjois-Amerikka hallitsevat likimäärin 90%:ia viennistä. WTO:n muista jäsenistä suuri viejä on Australia (1,2%), joka lasketaan omaksi mantereeksi. Afrikan osuus on enää 3,5%:ia, vaikka Afrikan osuus maailman 6,6 miljardin väestöstä on lähes miljardi. Myös Etelä- ja Keski-Amerikka jää 3,8 %:n tasolla.

Maakohtaiset tilastot vuodelta 2008, jolloin finanssikriisi oli vasta aluillaan, kuvaavat Kiinan ja Saksan vahvaa asemaa. Toisaalta vuosi 2008 oli vielä öljyn ja muiden teollisten mineraalien globaalin kysynnän huippuvuosi, joten näiden tuottajilla oli suuria viennin kasvuprosentteja: Venäjä 33%, Saudi Arabia 33%, Arab Emirates 28% ja Norja 27%. Myös massahyödykkeiden (commodities) menestyivät erinomaisesti: Brasilia 23% ja Australia 32%. Kiina, jonka vienti perustuu teollisuustuotteisiin, jäi tässä kasvukilpailussa selvästi jälkeen (17%). Suomi on vientimaista sijalla 37. Pohjoismaista Ruotsi ja Norja ovat viennin vahvimmat maat.

Tuontitilastot vuodelta 2008 osoittavat, että kehittyneet taloudet käyvät yleisesti laajaa vienti- ja tuontikauppaa keskenään. Yhdysvallat on eniten tuontiriippuvainen talous. Yhdysvaltojen tuontiosuus on 13,2%, mikä on täysin eri tasolla kuin vientiosuus, joka on 8,0%. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että Yhdysvaltojen talouden valtava ostovoima ruokkii Aasian ja erityisesti Kiinan kulutustavarateollisuutta. Saksa ja Kiina ovat merkittäviä tuojia, mutta näiden maiden tuonti liittyy suhteessa enemmän teollisuuden sisäiseen kauppaan (intra-industry-trade). Suurimmat vuosittaiset tuonnin kasvuprosentit ovat löydettävissä öljyn ja muiden massahyödykkeiden (commodities) tuottajamaista: Saudi Arabia 33%, Intia 35%, Venäjä 31%, Brasilia 44%, Arab Emirates 25 %.

Suhteessa suurin kauppataseen ylijäämä oli vuonna 2008 Norjassa eli 83.2 miljardia dollaria (vienti 172.5 ja tuonti 89.3 miljardia dollaria). Kun Norjan vienti on vielä korkean lisäarvon vientiä (mm. öljy ja vesisähkö), Norja kerrytti valtavan vaihtotaseen ylijäämän. Muutenkin Norja on onnistunut hyvin taloutensa hoidossa. Norjan valtio kansallisti pankit 90-luvun alussa ja vältti mittavat pankkituet. Norjan valtio on nykyisin käytännössä veroton ja omistaa arviolta prosentin maailman pörssivarallisuudesta. Norjan valtio on panostanut uusille vientialoille, kuten uudet energian tuotantomuodot ja voinee jatkossa odottaa vahvaa vientiosuutta näillä alueille. Norja ei ole EU:n tai sen rahaliiton jäsen, joten sen ei tarvitse tukea heikkoja EU-maita.


2. Kiinan talousihme on vientivetoinen

Kiinan talousihme alkoi 1980-luvulla. Sen jälkeen Kiinan BKT on kasvanut vuosittain yli 10%. Kiinan johtaja Deng Xiaoping[2] muotoili talousopin (sosialistinen markkinatalous), joka sallii ulkomaisten yksityisten investoida kuluttajasektorin toimialoille kahdella edellytyksellä: (1) investointi tähtää vientimarkkinoille ja (2) investoija tekee yhteistyötä kiinalaisten yritysten kanssa. Kiina avasi ulkomaisille investoijille erikoistalousalueita (Special Economic Zones[3]), 14 kaupunkia ja 3 maakuntaan rannikon tuntumassa. Kiina tarjosi investoijille verohelpotuksia tuloveroista ja muutti yrityslainsäädäntönsä vastaamaan kansainvälistä käytäntöä. Vuonna 2001 Kiinasta tuli WTO:n täysjäsen. Kiinan valtio on panostanut jatkuvasti kommunikaatio- ja liikenneverkon[4] kehittämiseen ja perusteollisuuteen[5]. Keskeinen Kiinan menestymitekijä on ollut maan politiikka sallia Hong Kongin and Macaon erityisasema mm. WTO-jäsenenä[6]. Kiinan valtio on säilyttänyt vahvan kontrollin maan pankkitoimialaan, josta valtio omistaa 98%:ia. Valtiollinen pankkitoiminta[7] jakautuu ryhmiin:

1. People's Bank of China (PBC) – valtion kansainväliset liiketoimet
2. Bank of China (BOC) – ulkokiinalaisten liiketoimet
3. China Development Bank (CDB) – kehityspankki ja Kiinan sijoitukset ulkomaille (outward FDI)
4. Agricultural Bank of China (ABC) – maataloussektorin rahoitus
5. China Construction Bank (CCB) – teollisuuspankki
6. Industrial and Commercial Bank of China (ICBC) – rahoittaa valtion yhtiöitä (State Owned Enterprises, SOEs) ja ottaa vastaan talletuksia.

Paradoksina Xiaopingin opille Kiinan tulojakautuma on leveä. Menestys maailmankaupassa on nostanut kiinalaisia liikemiehiä rikkauksiin[8], vaikka Kiinan BNI per capita on keskimäärin alhainen - $6,675[9]. Hong Kong on eräs maailman rikkaimpia - 43,862 dollaria ja sitä on erityisesti Macao - 58,262 dollaria[10]. Köyhät ihmiset asuvat maaseudulla ja rikkaat asuvat rannikolla[11]. Shanghai yksinään vastaa 1/10 Kiinan vientiä ja tuontia sekä rannikkoalueet kokonaisuutena 60%:ia[12]. Vuonna 2007 Shanghai Stock Exchange (SSE) ja Shenzhen Stock Exchange tuottivat markkina-arvoa yli 1.000 miljardia dollaria, mikä nosti Manner-Kiinan kolmannelle sijalle koko Aasian pörssivertailussa. On syytä huomata, että Hong Kong on pitkään ollut Aasian toiseksi tärkein pörssimarkkina Tokion jälkeen. Kiinan valtavan talouskasvun myötä Manner-Kiinan on arvioitu nousevan kolmannelle sijalle Yhdysvaltojen ja Japanin jälkeen vuoteen 2016 mennessä globaalisti arvopaperipörssien vertailussa.

Kiina työvoima on yli merkittävästi 800 miljoonaa henkilöä, josta runsas puolet työskentelee peruselinkeinoissa (maaviljely, kalastus ja metsänhoito). Kiinalla on tästä näkökulmasta valtava potentiaali ja myös haaste nostaa tuottavuutta ja kansainvälistä kilpailukykyä. Länsimaissa peruselinkeinot työllistävät yhteensä muutaman prosentin työvoimasta[13]. Työttömyys on Kiinassa virallisesti 4.3%:ia (2009 arvio)[14], mikä ei kerro koko kuvaa. Noin 200 miljoonaa työtekijää[15] on lähtenyt kaupunkialueille työn hakuun ja heistä 50-100 miljoonaa ”ylijäämätyöntekijää” ajelehtii väliaikaisissa ja huonosti palkatuissa töissä maaseudun ja teollisuuskeskusten välillä. Näin todellinen työttömyys on luokkaa 9%:ia. Maaseudulla on kova paine päästä mukaan vaurauden uusjakoon ja siitä syystä Kiina tarvitsee vuosittain kymmeniä miljoonia uusia työpaikkoja.

Kiina ei selvinnyt ilman vaurioita kriisivuodesta 2008, kun vientikysyntä Kiinan tärkeillä toimialoilla (mm. lelut ja tekstiili- ja vaatetusteollisuus) heikkeni finanssikriisin johdosta. Kiina menetti tuossa vaiheessa noin 20 miljonaa työpaikkaa ja 67,000 tehdasta suljettiin[16]. Kiinan elvytysohjelma on onnistunut muihin talousjätteihin verrattuna hyvin. Vuosien 2008–2009 aikana Kiina lanseerasi 586 miljardin dollarin elvytyspaketin nojautuen maan yli 2.000 miljardin dollarin varantoihin. Tämän "New Deal" kohde on infrastruktuuri-investoinnit (rautatieverkko, tiet ja satamat). Vuonna 2009 Kiinan talous kasvoi 8.7%:ia ja BKT saavutti 4.900 miljardin tason. Kiina on maailman toiseksi suurin talous jättimäisen Yhdysvaltojen talouden jälkeen[17]. Elvytyspaketti nosti väliaikaisesti Kiinan tuonnin arvoa viennin arvoa nopeammin. Vuoden 2010 aikana tilanne kuitenkin enemmän kuin korjaantui. Kiinan vienti kasvoi 38.1%:ia, kun taas tuonti kasvoi vain 22.7%:ia[18].

Kiinan keskeiset kauppakumppanit ovat Yhdysvallat, Japani, Etelä-Korea, Hong Kong, ja Saksa. Aasian sisäinen kauppa on Kiinalle tärkeä, sillä noin 50%:ia Kiinan tuonnista tulee Etelä-Itä-Asiasta, johon suuntautuu 25%:ia Kiinan viennistä. Kiinan ja Yhdysvaltojen kauppasuhde on poliittinen kiista. Vuonna 2006 Kiinan vienti Yhdysvaltoihin nousi 232.5 miljardiin dollariin, eli noin kaksinkeraiseksi vuoteen 1999 verrattuna[19]. Yhdysvallat on syyttää Kiinaa maan valuuttakurssin manipuloinnista. Pitkän kiistelyn jälkeen Kiinan keskuspankki ilmoitti kesäkuussa 2010, että se sallii maan valuutalle (renminbi) aiempaa suuremman vaihteluvälin suhteessa muihin valuuttoihin. Tämänkin jälkeen renminbin revalvoituminen on ollut hyvin vähäistä.

Kiinan ja Yhdysvaltojen kiistely on hyvin paljon retorista, koska Kiinan osuus Yhdysvaltojen valtionvelan rahoituksesta on noin puolet, jolloin maiden välillä on vahva side. Kiinan tarvitsee Yhdysvaltoja, koska maa on sen viennin päämarkkina ja Yhdysvallat tarvitsee Kiinaa, joka rahoittaa maan kroonista budjettialijäämää, joka on lähestynyt 10%:n hälyttävää rajaa. Kiina ja Yhdysvallat ovat WTO:n jäseniä, joten hallitukset eivät voi tehdä kovin paljoa kauppavirtojen ohjaamiseksi. Kiinan suurin kauppakumppani Yhdysvalloissa on Wal-Mart, maailman suurin vähittäiskauppaketju. Wal-Mart ostaa 80%:ia tuotteistaan Kiinasta ja nousee Kiinan viennnin kohdemaista yksinään Englannin tasolle.

Taulukko 4: Kiinan viennin kohdemaat, 2009 (miljardia dollaria) [20]

Sijoitus/ Maa Arvo

1 Yhdysvallat 220.8
2 Hong Kong 166.2
3 Japani 97.9
4 Etelä-Korea 53.7
5 Saksa 49.9
6 Hollanti 36.7
7 Englanti 31.3
8 Singapore 30.1
9 Intia 29.7
10 Australia 20.6


Intia on Aasian toinen jättivaltio mutta sen osuus Kiinan viennistä on melko vaatimaton, mihin osaltaan vaikuttaa maiden välinen poliittis-taloudellinen kilpailusuhde koskien vientiä, energiaa ja kansainvälisiä investointeja[21]. Vuonna 2009, Venäjän bilateraaliseen kauppasopimukseen perustuva vienti Kiinaan laski 32%:ia eli 38.8 miljardiin dollariin. Kiinan vienti Venäjälle laski vieläkin jyrkemmin eli 47%:ia ja päätyi 17.5 miljardiin dollariin[22]. Kiina vie Venäjälle teollisuustuotteita, kuten vaatteita, kenkiä, koneita ja elektroniikkaa. Kiina on aktiivinen investoija (FDI outward) Venäjälle, jossa sillä on 750 investointiprojektia arvoltaan yli miljardi dollaria[23]. Venäjä tarjoaa Kiinalle öljyä ja kaasua sekä näiden kuljetusta Siperian rautateiden kautta. Toinen tärkeä tuote Kiinalle on sähkö, jota Venäjä sekä myy että kuljettaa Kiinaan. Venäjä investoi Siberian ja Tyynen valtameren väliseen öljy- ja kaasuputkeen tavoitteena palvella Kiinan pohjoisia teollisuusalueita. Venäjä kansallinen sähköjätti (Unified Energy System of Russia, UES) rakentaa Siberiaa vesivoimaa Kiinan markkinoita varten. Kiinan ja Venäjän kauppasuhde perustuu selkeään komparatiivisuuteen päinvastoin kuin Kiinan ja Intian kauppasuhde.



3. Uudet teollisuusmaat tulevat laajalla rintamalla mukaan kauppaan

UNCTAD arvioi, että ns. BRIC-maiden talouskasvu oli vuosina 1992-2007 vahvaa: Brasilia 2.7%, Venäjä 2.6%, Intia 6.5%, Kiina 9.5%. Kiina ja Intia erottautuvat tästä ryhmästä edukseen. Maailman talouskasvu oli vastaavana aikana 1.6%:ia ja johtavien teollisuusmaiden sitäkin heikompi: Yhdysvallat 0.4%, EU-27 0.7% ja Japani -1.2%. Kiinan ja Intian talouskasvu säilyi vahvana vuosien 2008-2009 finanssikriisissä: Kiina 8.5%:ia ja Intia 5.4%:ia. BRIC-maiden talouskasvua selittävät mm.[24]: (1) vahva kotimainen kysyntä, (2) “South-South” kauppa ja (3) kasvavat ulkomaiset investoinnit (FDI inflows). Taulukossa 5 kuvataan ulkomaisia investointeja (FDI inflows).


Taulukko 5: Ulkomaiset investoinnit (FDI inflows, miljardia dollaria) 2008[25]

World 14 909

Teollisuusmaat 10 213

BRIC-maat 1 003
Brasilia 288
Venäjä 214
Intia 123
Kiina 378

Itä-Eurooppa[26] 544

Source: Tekijän[27] arvioita ja UNCTAD database.


Maailmankaupan keskeiset artikkelit ovat säilyttäneet asemansa vuosia. Keskustelu ympäristöargumenteista on noussut esiin. Silti maailmankaupan suurin yksittäinen artikkeliryhmä on polttoaineet (taulukko 6[28]). Toimisto- ja telelaitteet ovat toiseksi suurin ryhmä ja kemikaalit kolmanneksi suurin. Liikennevälineet nousevat neljänneksi ja täydentävät näin kuvaa liikenteen keskeisesti roolista maailmankaupan taustavaikuttajana. IEA:n tilastot osoittavat, että liikenne vastaa edelleen 62%:ia öljyn kulutuksesta globaalisti vuoteen 2020 mennessä. Kiina tulee olemaan pääroolissa öljyn kulutuksen kasvussa. Kiinan automarkkinoiden vuosivolyymi jo nyt 13 miljoonaa myytyä autoa, kun Yhdysvaltojen volyymi on 10.4 miljoonaa myytyä autoa. Automarkkinoiden kasvun ennakoidaan olevan Kiinassa 6%:ia vuoteen 2018 mennessä[29]. Ruoka on tietenkin keskeinen kaupan artikkeli, mutta auto- ja liikennepolttoaineet ovat yhdessä ruokaan nähden nelinkertaiset.

Taulukko 6: Maailmankaupan keskeiset artikkelit (miljardia dollaria)

Polttoaineet 2.862
Toimisto- ja telelaitteet 1.561
Kemikaalit 1.279
Automotive products 1.234
Ruoka 1.114
Rauta ja teräs 0.587
Lääkkeet 0.427
Puolijohteeet 0.417
Vaatteet 0.362
Muut metallit 0.360
Malmit ja muut mineraalit 0.308
Kodin tavarat 0.254
Raaka-aineet 0.228


Maailmankaupan keskeiset artikkelit ovat ne, joiden tuotanto on keskittynyt selvästi eniten monikansallisille yrityksille. Suomessa ja myös yleisemmin Pohjoismaissa puhutaan yleisesti high-tech-viennistä, jonka toivotaan tuovan ratkaisun talouteen. Myös EU:n Lissabon-strategia lähtee siitä, että tutkimus- ja kehitystoiminta ja sitä kautta high-tech-vienti ratkaisevat EU-27-maiden kilpailukyvyn. Tähän liittyy kuitenkin se harha, että high-tech-vienti on varsin vaatimatonta verrattuna erityisesti polttoaineet vientiin. Polttoaineiden vienti on yli kaksi kertaa suurempaa yksinään kuin high-tech-vienti yhteensä (Taulukko 7). Tämä näkyy maailmankaupan jakautumana. Öljy- ja kaasumaat ovat vahvoja talouksia ja ne kykenevät investoimaan mittavasti infrastruktuurinsa kehittämiseen.

Yleisesti ei olla selvillä siitä, että Kiina hallitsee myös tätä vientisektoria. Kiinan vienninkasvu on vuosina 1990-2008 ollut valtavaa, kun high-tech on noussut 28.7%:iin Kiinan koko viennistä. Yhdysvallat on selkeästi toiseksi vahvin high-tech-viejä. Saksa on selvästi EU-maiden johtava maa. Asian ylivoimaa kuvaa se, että kaksi seuraavaa maata ovat Japani ja Etelä-Korea. On paradoksaalista, että Yhdysvallat oli vielä 1980-luvulla täysin ylivoimainen high-tech-maana. Sitä Yhdysvallat on edelleen tutkimuksessa Yhdysvaltojen high-tech-yritykset siirtävät tuotantoaan ja sitä kautta myös vientiään Aasiaan, mikä on keskeinen selitys sille, että Kiina ja myös Etelä-Korea ovat onnistuneet ylläpitämään kovaa high-teollisuuden kasvuvauhtia. BRIC-maista Brasilia, Venäjä ja Intia ovat vaatimattomia high-tech-viejinä.

Taulukko 7: High-tech-vienti 2008 (miljardia dollaria)[30]


Kiina 381.3
Yhdysvallat 231.1
Saksa 162.4
Japani 123.7
Etelä-Korea 110.6
Ranska 93.2
Englanti 61.8
Brasilia 10.6
Venäjä 5.1
Intia 6.5

Lähde: Tekijän[31] laskelmat, COMTRADE database.


Tekniset tai osaamisintensiiviset palvelut ovat saaneet yleisesti vähän huomiota high-tech-aloihin nähden. Silti kun tarkastellaan maailmankaupan kehitystä, on mahdollista havaita, että tekniset palvelut ovat nousseet 2.000 miljardin dollarin tasolle vuosien 1990-2008 ja kasvu on tänä aikana ollut huikeat 665%:ia. Yhdysvallat on edelleen vahvin palveluviejä (kasvu 649%). Englanti (kasvu 847%) ja Saksa (kasvu 664%) ovat selvästi EU-maiden johtavia maita. Asian maissa johtavassa asemassa on Intia (kasvu 3 797%), joskin tässäkin Kiina (kasvu 5 152%), Japani (kasvu 443%) ja Etelä-Korea (kasvu 763%) ovat vahvoja. BRIC-maista Brasilia (kasvu 1 808%) ja Venäjä (959%) ovat nekin pitäneet yllä hurjaa kasvuvauhtia. On selvää, että BRIC-maat tulevat lähivuosikymmeninä olevan teknisten tai osaamisintensiivisten palveluiden suuria vientivoittajia. Venäjällä on suuret mahdollisuudet kehittää juuri palveluliiketoimintaa mutta toistaiseksi tämän esteenä on WTO-jäsenyyden viivästyminen.

Taulukko 8: Palveluiden[32] vienti 2008 (miljardia dollaria)[33]

World 1 946.3

Yhdysvallat 292.8
Englanti 208.9
Saksa 142.6
Intia 79.4 3
Japani 88.8
Kiina 67.2
Ranska 66.3
Venäjä 23.7
Etelä-Korea 21.5
Brasilia 17.6

Lähde: Tekijän[34] laskelmat, WTO database.

Millainen on maailmankauppa ja –talous vuonna 2030. Maailmanpankki (The World Bank’s Global Economic Prospects 2007) on ottanut vaikean ennustajan roolin. Maailman yhteenlasketun BKT:n arvioidaan kasvavan 72.000 miljardiin dollariin vuoteen 2030 mennessä. Maailmankaupan kasvu on ennakoitu yli kaksinkertaiseksi, eli kaupan arvon nousisi 27.000 miljardiin dollariin. Kaupan osuus maailman BKT:sta edelleen vahvistuu neljäsosasta kolmasosaan. Maailmankaupan vientimoottoreiksi nousevat entistä selvemmin suuren mittakaavan teollisuusmaat, siis BRIC-maat (Kiina, Intia, Venäjä ja Brasilia), erityisesti teollisuustuotteiden viennissä. Mutta myös köyhimmät maat pääsevät nykyistä laajemmin nauttimaan maailmankaupan hedelmistä, jolloin myös alle dollarilla elävien määrä puolittuu noin 550 miljoonaan, vaikka meitä vuonna 2030 on ennakoitu olevan 8.0 miljardia. Vielä selvempi muutos saattaa liittyä maailmantalouden kysyntään. Globaalin työvoiman ennakoidaan kasvavan 4.1 miljardiin. Tästä uusi globaali keskiluokka, ostovoimaltaan 4,000-17,000 dollaria, on 1.2 miljardia. Nämä ihmiset löytyvät teollistuvista maista kuten Kiina, Intia, Venäjä ja Brasilia.


3. Suomen talouskasvu

1980-luvun kasvukautta seurasi 1990-luvun alun lama, jolloin kysyntä, tarjonta ja omaisuusarvot laskivat[35]. Laman aikana työttömyys nousi 0.6 miljoonaan, noin 40.000 yritystä meni konkurssiin ja suuri määrä kansalaisia jäi velkavankeuteen. Suomi liittyy EU:n vuonna 1995 ja toteutti yritys- ja pääomaverotusuudistuksen ja avasi pörssin ulkomaalaisomistukselle. Vuosina 1991-2000 viennin kasvu oli vahvaa ja sen seurauksena vientipanos nousi 20 %:sta 40 %:iin BKT:stä. Ruotsin ja Suomen taloudet osoittivat 90-luvulla kyvyn toipua nopeasti kriisistä. Molempien maiden BKT-kasvu oli vuosina 1994-2004 maailman kärkeä.[36] Vienninkasvu vähensi työttömyyden liki puoleen, mutta pitkäaikaistyöttömyydestä tuli pysyvä ilmiö, joka näkyy suurina sosiaalimenoina. Suomeen syntyi suhteellinen köyhyys (15 %:ia väestöstä) ja korkea työllistymiskynnys, koska julkisten palveluiden rahoitus edellyttää korkeaa marginaaliveroa jo alhaisissa tuloluokissa. Tämä näkyy aidon yksityisen kysynnän lamana, kun julkinen kulutus (kunnat ja valtion yhteensä) nousee 80 %:iin käytettävissä olevista tuloista ja tulonsiirrot ovat keskeinen keino ylläpitää yksityistä kysyntää.

Työn ja pääoman välinen funktionaalinen tulonjako muuttui 1990-luvulla pääomantulojen eduksi, mitä pääomaverouudistuksen ohella selittää vahva talouskasvu ja yritysrakenteen muutos. Vaikka kasvukehitys heijastui voimakkaasti teollisuuden tuotannon ja tuottavuuden lukuihin, moottori oli sähkötekninen teollisuus vuoden 1993 jälkeen. Maltillisten tuloratkaisujen työllisyysvaikutukset olivat merkittäviä, koska ne hillitsivät alakohtaisten palkkaerojen kasvua ja suosivat tulonjakoa pääomatulojen hyväksi aloilla. Työmarkkinajärjestöt suhtautuivat neutraalisti yritysjärjestelyihin, jotka nostivat tuottavuutta tehottomilla toimialoilla. On ilmeistä, että jos palkkoja olisi nostettu sähköteknisellä toimialalla tuottavuuden kasvun myötä, kasvu ja rakennemuutos olisivat jääneet toteutumatta 1990-luvulla. Talouskasvun myötä työllisyys parani ja palkansaajien reaalinen ostovoima nousi 3-4 %:n vuosivauhtia.[37] Suomessa 2000-luku oli vahvaa viennin kautta. Kauppatase oli parhaimmillaan 12 miljardia euroa positiivinen. Vuoden 2009 aikana vienti supistui 1/3 ja kauppatase kääntyi negatiiviseksi.

Suomessa BKT-volyymi kasvoi Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2008 toiseen neljännekseen saakka, jolloin alkoi alamäki vuoden 2009 aikana. Suomen BKT supistui vuonna 2009 7.5 %:ia. Suomi kärsi vientivetoisena maana maailmankaupan romahduksesta monia muita maita enemmän, kun Venäjän vienti laski. Suomen ongelma on kilpailukyvyn rapautuminen, mikä johtuu osin suomalaisten palkkojen noususta 2003-09. Suomessa tulovero on EU-15-maihin nähden 20 %:ia korkeampi teollisuuden työvoiman tärkeissä tuloluokissa. Korkea euron kurssi ja korkea työn verotus (verokiila) näkyy teollisten työpaikkojen laskuna. Kun sähkötekninen teollisuus jää matalan kasvun sektoriksi ja väestö ikääntyy, talouden trendikasvu hidastuu pysyvästi.[38] Suomen pitkään jatkunut vientivetoinen talouskehitys (viennin BKT-osuus vuonna 2008 47 %:ia) katkesi taantuman myötä. Investointien supistuminen vuoden 2009 aikana noin 10 %:illa muutenkin alhaisesta tasosta on huolestuttava signaali.

Eurostatin mukaan EU-alue kokonaisuutena supistui vähän. BKT-kaavassa suurin laskija oli vienti, joka supistui 1/3 kriisin puhjetessa. Myös tuonti on supistunut, mikä johtuu siitä, että merkittävä osa vientituotteen sisällöstä perustuu ulkomaisiin tuotantopanoksiin. Heikentynyt työllisyys tarkoittaa, etteivät kotitalouksien yhteenlasketut käytettävissä olevat reaalitulot kasva. Suomen julkinen talous on ajautumassa vaikeaan tilanteeseen talouskriisin seurauksena. Valtionvelka oli vuoden 2008 lopussa 54 miljardia euroa. Talouskriisin seurauksena velan määrä lisääntyy parissa vuodessa yhteensä 23 miljardilla eurolla. Vuodesta 2010 on tulossa lisäksi koko kuntakentälle erittäin vaikea.[39] Keskeinen selittäjä viennin heikolle hintakilpailukyvylle oli Ruotsin kruunu, jonka heikkeneminen auttoi Ruotsia viennin kasvussa samalla kun Suomi on kiinni vahvassa eurossa[40]. Tältä osin ei valtiolla ollut puhevaltaa, koska Rahaliiton jäsenyys siirsi rahapolitiikan päätöksenteon EKP:lle. Oliko Suomen rahaliittojäsenyys ilman Ruotsia virhe? Näin saattoi päätellä vielä puoli vuotta sitten[41]. Mitä sitten on pääteltävissä siitä, että Kreikka-kriisi, joka sekin tuli ilman Suomen valtion tilausta, korjasi ainakin hetkeksi viennin hintakilpailukykyä luokka 20 %:ia.

Suomen Pankin[42] ennusteen mukaan Suomen BKT kasvaa hitaammin kuin ennen talouskriisiä, koska Suomen vienti kasvaa markkinoita hitaammin. Yksityisen kulutuksen kasvu pysyy vaimeana, koska ansiot paranevat ja työllisyys kohenee hitaasti. Tehdasteollisuuden osuus pienenee ja heikon tuottavuuskehityksen palvelualojen osuus kasvaa. Talouskasvua hidastaa myös se, että Suomen talouden huoltosuhde heikkenee suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Työllisten määrä pieneni 2,9%:ia eli 73 000 henkeä laman aikana. Työtunneilla mitattu työpanoksen pieneneminen oli suurempi, sillä tehdyt työtunnit vähenivät 5,5%:ia.

Euroalue yllätti myönteisesti kuluvan vuoden toisella neljänneksellä, kun kaikki kysynnän pääerät kohosivat ja vauhdittivat kokonaistuotannon noin prosentin nousuun edellisestä neljänneksestä. Saksan talous kasvoi nopeinta tahtiaan maan yhdistymisen jälkeen. Myös muut suuret euromaat kasvoivat ja kokonaistuotanto supistui ainoastaan Kreikassa. Tammi-heinäkuussa 2010 Suomen tehdasteollisuuden tuotanto lisääntyi Tilastokeskuksen volyymi-indeksin mukaan 7,5%:ia edellisvuodesta. Myös kotimainen kysyntä kääntyi toisella neljänneksellä selvään nousuun. Työllisyyden paraneminen ja kotitalouksien optimismin viriäminen vauhdittivat yksityisen kulutuksen kasvua, joka oli selvimmin nähtävissä auto- ja vähittäiskaupassa. Asuinrakentaminen ponkaisi jyrkkään nousuun. Vientimääriään kasvattavat erityisesti metallien jalostus (40%:ia) ja metsäteollisuus (20%:ia). Myös koneiden ja laitteiden vienti kohoaa, mutta reippaampaan nousuun se pääsee vasta vuonna 2011. Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden viennin elpyminen lykkääntyy vuoteen 2011. Matkapuhelinviennin piristyessä on edellytyksiä sekä sähkö- ja elektroniikkateollisuuden että koko tavaraviennin ennustettua paljonkin nopeammalle nousulle. Suomen ulkomaankaupan rakenneongelma on se, että viisi suuryritystä vastaa 24-32 prosentista Suomen viennistä ja pienet ja kesisuuret vain noin 12 prosentista[43].


[1] WTO 2009
[2]Dèng Xiǎopíng (1904–1997) toimi Kiinan Kansantasavallan todellisena johtajana vuodesta 1976 kuolemaansa saakka. Dengiä pidetään Kiinan toisen sukupolven hallinnon keskeisenä johtajana. Hänen kautensa aikana Kiina kehittyi yhdeksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista. http://fi.wikipedia.org/wiki/Deng_Xiaoping
[3] Jao, Y.C. (Editor) and Leung, Chi-Kueng (Editor) (1987) China's Special Economic Zones: Policies, Problems and Prospects, OUP China.
[4] Kiinassa on 77,834 km rautateitä, 3,583,715 km maanteitä ja 110,000 km purjehduskelpoisia vesiväyliä. CIA - The World Factbook
[5] Kiina on maailman suurin teräksen tuottaja, toiseksi suurin sähkön tuottaja ja kolmanneksi suurin autoteollisuusmaa. CIA - The World Factbook
[6] Wang, Fei-Ling (1998) Institutions and Institutional Change in China: Premodernity and Modernization, New York, Palgrave Macmillan.
[7] Chui, Becky and Lewis, Mervyn K. (2006) Reforming China's State Owned Enterprises and Banks, London, Edward Elgar Publishing, s. 205.
[8]Forbes China Rich List (2007) mukaan Kiinassa on 66 billionääriä, missä suhteessa Kiina on toisena maailmassa heti Yhdysvaltojen jälkeen, jossa näitä on 415. IBISWorld Newsletter March 2008, China – Let the Good Times Roll, IBISWorld.
[9] World Bank (2009)
[10] World Bank (2009)
[11] Fighting Poverty: Findings and Lessons from China’s Success (World Bank). Retrieved August 10, 2006. worldbank.org: http://www.worldbank.org/fandd
[12] China Statistical Yearbook 2007 http://www.stats.gov.cn/tjsj/ndsj/2007/indexeh.htm
[13]Kiinassa työkustannukset ovat noin 40 centtiä per tunti. Zhang, W. & Zhang, T. (2005) Competitiveness of China’s Manufacturing Industry and its Impacts on the Neighbouring Countries, Journal of Chinese Economic and Business Studies, Vol. 3, No. 3, 205–229.
[14]CIA - The World Factbook
[15]CIA - The World Factbook
[16] http://www.chinadaily.com.cn/china/2008-12/06/content_7278414.htm
[17]China 2009 GDP World's Second Largest Economy
news.oneindia.in/.../china-dubbed-world-s-second-largest-economy.html
[18]Asia Pacific Trade, Asia Pacific Exports, Asia Pacific Imports
www.economywatch.com › ... › World Economy

[19]IMF World Economic Outlook Database
[20]Source: PRC General Administration of Customs, China's Customs Statistics
[21]Downturn Heightens China-India Tension on Trade - WSJ.com online.wsj.com/.../NA_WSJ_PUB:SB123749113639187441.html
[22]Russia moves into trade surplus with China
[23] The Voice of Russia
[24]Bartlett, D. (2008) Economic Trends in the BRIC Countries, Finance Director Europe, April 7th.
[25]Changing role of BRIC countries in technology- driven international division of labor Marcin Gryczka pieb.cz/docs/BEH/.../11_V2_BEH_POLAND_Marcin_Gryczka_d.pdf
[26]Changing role of BRIC countries in technology…
[27]Bulgaria, Czech Republic, Estonia, Hungary, Latvia, Lithuania, Poland, Romania, and Slovakia
[28]Changing role of BRIC countries in technology…
[29]China's Automotive Opportunity: Leading the Transition to New .. http://www.glgroup.com/
[30]Changing role of BRIC countries in technology- driven international division of labor by Marcin Gryczka
pieb.cz/docs/BEH/.../11_V2_BEH_POLAND_Marcin_Gryczka_d.pdf
[31]Bulgaria, Czech Republic, Estonia, Hungary, Latvia, Lithuania, Poland, Romania, and Slovakia
[32]Other commercial services group includes communications services, construction, insurance services, financial services, computer and information services, royalties and license fees, personal, cultural, and recreational services, and other business services, mainly professional and technical services (International Trade Statistics 2009, World Trade Organization, pp. 165–166).
[33]Changing role of BRIC countries in technology- driven international division of labor by Marcin Gryczka
pieb.cz/docs/BEH/.../11_V2_BEH_POLAND_Marcin_Gryczka_d.pdf
[34]Bulgaria, Czech Republic, Estonia, Hungary, Latvia, Lithuania, Poland, Romania, and Slovakia
[35]Jaakko Kiander ja Pentti Vartia nostavat kirjassaan Suuri Lama esiin käsitteen velkadeflaatio. Vuosina 1989-93 Suomen pörssi menetti 60 % arvostaan ja asuntojen hinnat putosivat 40 %.
[36]Jaakko Kiander, Suomen ja Ruotsin taloudet kuin identtiset kaksoset http://www.stat.fi/
[37] Kyyrä, Tomi (2002) Funtionaalinen tulonjako Suomessa, VATT, Helsinki
[38]Aktian Taloudellinen katsaus1/201014
https://newsclient.omxgroup.com/.../viewDisclosure.action?
[39]Valtiovarainministeriön talousennuste.15.9.2009
[40]Ulkomaankauppaministeri Väyrynen vaatii 6.03.2010 Kauppalehdessä ”Ruotsin peli saatava loppumaan”.
[41]Olin puhematkalla Ruotsissa silloin, kun Svenskt Näringsliv ajoi Ruotsia kohti rahaliittoa. Kansalaiset mm. Uppsalan kahviloissa osasivat argumentoida varsin viisaasti eurosta – ja päätyivät sitten siihen, että eurolla on etunsa mutta kruunalla niitä on enemmän. Ruotsista tuli näin ”vapaamatkustaja”, mutta Ruotsi ei ainoa EU:ssa.
[42] Talouden näkymät 1/2010
[43]www.kauppalehti.fi/5/i/.../yritysuutiset/?oid=20100814841