INSTITUUTIOLLA ON RATKAISEVA ROOLI KILPAILUSSA INNOVAATIOILLA

1. Yhdysvaltojen etu: nerokas oikeusjärjestelmä

Yhdysvallat oli edistyksellinen maa jo vuosisata sitten. Esimerkkinä voidaan ottaa radiotekniikka, joka syntyi Marconin keksinnön myötä Englannissa vuonna 1896. Yhdysvallat kuitenkin tuotti uusia patentteja niin tehokkaasti, että ristikkäiset patenttioikeudet johtivat Yhdysvalloissa pahaan umpikujaan. Ratkaisuna syntyi RCA (Radio Corporation of America), jonka omistajaksi tuli 2.000 olennaisen (essential) patentin omistajaa. RCA-tapaus on edelleen esimerkki markkinaehtoisesta yhdistyy innovaatio- ja kilpailupolitiikasta[1]. Toimiva oikeusjärjestelmä, joka on ominaista Yhdysvalloille, tarjoaa innovaatioille parhaan tuen[2]. Tämä oli johtopäätös myös Suomessa TEK ry:n johdolla vuosina 2002-2006 toteutetussa tutkimuksessa [3].

Yhdysvaltojen etuna on First-to-invent–järjestelmä eli ensiksi keksineellä on etuoikeus. Pääosassa Pariisin konvention sopimusmaista on käytössä First-to-file–järjestelmä eli ensiksi hakeneella on etuoikeus. Yhdysvalloissa on käytössä armonaika, grace period, jonka mukaan keksijän on mahdollista ensin julkaista keksintö ja sen jälkeen määräajan sisällä hakea patenttia, jolloin maan keksijät kaksi aikaoptiota (patenttihakemus tutkimustulosten julkaisemisen jälkeen + välitön patenttihakemus)[4]. EU:ssa tutkimustulosten julkaiseminen ennen patenttihakemuksen jättämistä, mm. seminaarissa tai internetissä, muodostaa esteen patentoitavuudelle. EU:ssa armonaika voisi palvella tutkijoiden lisäksi pk-yrityksiä, kun taas suuryritykset katsovat sen lisäävän oikeudellista epävarmuutta ja aiheuttavan lisäkustannuksia[5].
Patenttijärjestelmän paradigmakysymys on keksinnöllisyysvaatimus, jossa suhteessa patenttiviranomaisten ja oikeusviranomaisten kanta voi perustua absoluuttiseen tai relatiiviseen näkökulmaan. Yhdysvallat nojaa relativiiseen näkökulmaan erityisesti laajennettujen patenttioikeuksien[6] alueella, kun taas Euroopan patenttisopimus[7] ja Suomen patenttilaki perustuvat absoluuttisen uutuuden periaatteeseen. Yhdysvalloissa UPSTO ottaa huomioon hakijan kaupallisen menestyksen näyttöarvona, kun taas Euroopassa EPO hyväksyy viittaukset kaupalliseen menestykseen vain, jos menestys on johtunut keksinnöstä, jolle patenttia haetaan, eikä hakijasta[8].

Yhdysvalloissa on pitkä perinne tiukasta kilpailulainsäädännöstä. Maan vaatimus rajoittaa tuoteväärennösten kauppaa johti TRIPS (Trade Related Industrial Property Rights) sopimukseen. Sopimus on tärkeä kansainvälisen oikeuden saavutus ja määrittelee minimitason immateriaalioikeuksille[9]. TRIPS (tuli Suomessa voimaan vuonna 1996[10]) kytkee immateriaalioikeudet osaksi kansainvälistä kauppajärjestelmää, jolloin kauppapakotteiden käyttö oikeudellisina sanktioina on mahdollista[11].TRIPS (39 artikla) velvoittaa allekirjoittajamaita antamaan suojaa luonnollisen tai juridisen henkilön sisäiselle informaatiolle (undisclosed information)[12]. Salassapitosopimus (NDA) pitäisi myös TEK-tutkimuksen tulosten mukaan laatia aina, kun yhteistyösuhteet ovat johtamassa keksintöön.

Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmä on nerokas[13]. Ei liene yllättävää, että Japani ja muut Aasian maat, jotka toisen maailmansodan jälkeen ovat omaksuneet Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmän pääpiirteet, ovat menestyneet hyvin globaalissa patenttikilpailussa. Euroopan käsiteoikeudellinen järjestelmä on globaalitalouden haasteisiin nähden liian jäykkä, mitä kuvaa yhteisöpatenttia koskeva kiista. Yhteisöpatentti olisi tärkeä Euroopalle, joka on kulttuurien mosaiikki, kun taas Yhdysvallat on yhden valtakulttuurin suurvalta. Yhteisöpatentti tulisi toteutuessaan voimaan yhtenäisenä EU-maissa, siis ylikansallisena oikeussuojana[14]. Yhteisöpatenttituomioistuin (Community Patent Court) sentään syntyy Luxemburgiin ensi vuonna.

Oikeusjärjestelmän tehokkuus Yhdysvalloissa ja Japanissa on jo johtanut patenttitiheikköihin (patent thickets), jotka alkavat jo muodostaa eteitä erityisesti tutkijoiden ja yrittäjien itsenäiselle patentoinnille. Patenttien hyväksymisprosessi on pahimmillaan niin pitkä, että patentteja (submarine patents) tulee voimaan jo sovellettavan tekniikan alueella. Tahallinen loukkaus ja korotetut sanktiot ovat paha yhdistelmä erityisesti tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentteihin koskien, eikä sanktioita ole helppoa välttää edes vilpittömän mielen periaatteen mukaisesti. Liian laajat tai huonosti määrittellyt suoja-alueet nostavat patenttikustannuksia, vaikuttavat negatiivisesti lisensointiin ja johtavat epänormaaleihin patenttistrategioihin.

Patenttioikeus on tarkoitettu keskinnön suojaksi. Yhteiskunnallinen hyöty on tekniikan uudistuminen/ leviäminen. Patenttioikeuden vastapainona hakija joutuu antamaan tarkan kuvauksen keskinnöstä, joka tulee voimaan patentin hyväksymisen yhteydessa. Patentin omistaja joutuu suoja-ajan jälkeen tuomaan keskinnön julkiseksi. Patenttien liiallinen käyttö kilpailustrategisina instrumentteina on käytännössä johtanut siihen, että suuryritykset hallitsevat tärkempiä patentteja, joita maailman noin kuuden miljoonan patentin joukosta on vain muutamia tuhansia. Tästä saattaa seurata se, että kaikkein parhaat keksinnöt eivät edes pääse markkinoille, koska ne muodostavat uhan suuryritysten kilpailuasemalle ja aiheuttavat kustannuksia (sunk costs). Nämä puutteet on kuitenkin Yhdysvalloissa ja Japanissa tunnistettu.


2. Onko Aalto-yliopisto tehokas vastaus patenttikisaan?

Brittilehti Times Higher Education on julkaissut tuoreen listan maailman yliopistoista. Helsingin yliopisto sija on 108, Teknillisen korkeakoulun 210, Turun yliopiston 264, Kuopion yliopiston 328 ja Oulun yliopiston 331. Pohjoismaista vain Islanti on Suomea huonompi. Ruotsilla ja Tanskalla on kaksi yliopistoa sadan joukossa. Norjan paras yliopisto on sijalla 101. Suomi siis tarvitsee huippuyliopistoja, koska globaalitaloudessa yritykset ja myös kansalaiset tarvitsevat erikoisosaamista. Aalto-innovaatioyliopiston tavoite on saavuttaa maailman kärki vuoteen 2020, mikä edellyttää kansainvälisesti hankkittua/ täydentävää tiedeosaamista ja tutkimusvaroja. Kuten edellä on osoitettu (Taulukko 2) huippuyliopistot[15] kuten University of California ovat vahvoja alueellisia ja kansainvälisiä innovaattoreita mm. mitattuna Nobelistien määrällä tai kansainvälisen yritysjohdon kiinnostuksella.

Yhdysvaltojen ylivoima ei rajoitu tiedekeksintöihin. Boston on maailman yritysjohdon kouluttaja. Boston vanhin yliopisto Harvard perustettiin 370 vuotta. Sen osana on yksityinen Harvard Business School (HBS), jonka budjetti on 3 miljardia dollaria[16]. Pääosa tuloista on lahjoituksia Harvard-alumnilta. Henkilökuntaa on 1.100, joista 200 kuuluu tiedelaitoksiin. MBA-opiskelijoita on 1.800 ja tohtoriopiskelijoita 100. HBS kommunikoi globaalisti yritysjohdolle. Julkaisut heijastavat keskusteluja kampuksella ja bestsellereitä tulee jatkuvasti. HBS:ssä professorit opettavat peruskurssit ja keskustelu on aktiivista. Opetuksen arvostus, joka on HBS:n kulmakivi, on Suomessa romahtanut. Ongelma olisi ratkaistavissa ulkomaisilla opettajilla mutta kannusteloukkuna on Suomen korkea tulovero. Suomi-fanit ovat yksittäistapauksia, eivätkä välttämättä edusta niitä tutkijoita, joita Suomi tarvitsisi. Suomi kilpailee yleissivistävällä koulutuksella (PISA) hyvin mutta yliopistot ovat heikosti sijoittuneet kansainvälisessä vertailussa.

Helsingin kauppakorkeakoulun (HSE) paradoksina voinee pitää sitä, että yksityinen kauppakorkeakoulu oli omien kokemusteni mukaan (tulin HSE:n vuonna 1980 Teknologiateollisuus ry:stä) huippukorkeakoulu[17]. Kun HSE muuttui valtion tilivirastoksi, sen myötä katosi vahva yrityksen taloustieteen suuntautuneisuus (Applied Economics) ja Harvardin ongelmalähtöisyys. Tähänkin tarvitaan kansainvälisiä tutkijoita ja opettajia ja ennen muuta kansainvälistä työkulttuuria. HSE:n heikkous liiallinen käsitteellisen tutkimuksen painotus. Jotta Aalto voisi vastata käytännön ongelmiin myös patentoinnissa, tarvitaan tutkijoita, jotka ymmärtävät yritysyhteistyön käytännön tasolla ja osaavat tutkimuksensa kohteena olevat toimialat.

Kuten edellä kuvattiin, Yhdysvaltojen ylipistot ovat menestyneet kovassa PCT-patenttikisassa. EU-15-maiden (Suomi mukaan lukien) yliopistot ovat kokonaisuutena heikossa asemassa kansainvälisessä tieteen tulosten myynnissä. Viisi aluetta (biologia, geologia, kemia, fysiikka ja lääketiede) vastaavat noin 95 %:ia julkaisuista. Näissä tulisi EU-15-maiden menestyä, jos aiotaan rakentaa EU:sta maailman kilpailukykyisin talousalue, mikä on ollut EU:n keskeinen tavoite. Työtä on paljon, koska Yhdysvallat hallitsee referoiduista julkaisuista liki kaksi kolmasosaa[18]. Jossain määrin Yhdysvallat on menettänyt asemiaan mutta lähinnä East Asia-4 maille (Kiina, Etelä-Korea, Singapore ja Taiwan). Aalto-yliopistolla on todella kova haaste nousta lähelle kärkeä vuoteen 2020 mennessä, mikä on asettu tavoitteeksi[19]. Aalto-yliopiston tulisi tuottaa nopeasti suuri määrä patentteja, arvokkaita tiedejulkaisuja, kasvuyrityksiä ja korkean lisäarvon työpaikkoja. Vaikeuksia on, koska WIPOn patenttitilastojen mukaan Suomen asema on Nokian varassa kansainvälisessä patentoinnissa[20]. Tarvitaan vahva kaupallistaja ja tälle yrittäjämäiset kannusteet.

Yliopistokeksintölaki antaa yliopistoille vastuun tieteellisten innovaatioiden kaupallistamisesta. Yliopistoilla ei kuitenkaan ole osaamista ja ressursseja kansainväliseen teknologiamyyntiin. Lain myötä tuli vaikeaksi aiemmin joustavasti toiminut ”teekkariyrittäjyysmalli”; tutkintoaan tekevä teekkari saattoi projektissa sopia itselleen toissijaisen oikeuden keksintöihin toimeksiantajayrityksen jälkeen. Nyt kun vaunuissa on ”kolmas pyörä”, ”teekkariyrittäjyys” on vaikeaa. Tekes toimii mutta uusien yritysten kasvurahoitus toimii huonosti. Monet globaalisti kilpailukykyiset innovaatiot myydään kasvuvaiheessa ulkomaille. Pääomasijoitusrahastot suuntaavat rahoituksensa liiaksi vakiintuneisiin yrityksiin. Pääomansijoittajamarkkinat (business angels) ovat kehittymättömät Yhdysvaltoihin verrattuna[21], vaikka yksittäiset sijoittavat voivat olla dynaamisia ja ammattitaitoisia.

Aalto-yliopistossa opetus- ja tutkimusresurssit ovat alle EU:n ja Yhdysvaltojen tason, kuten professori Martti Tiuri on osoittanut. Ero ei ole vain määrällinen vaan myös insitutionaalinen/ laadullinen. Immateriaalioikeuksien hallinnointijärjestelmä on keskeinen taustaselittäjä Yhdysvaltojen yliopistojen kyvylle yhdistää huippututkimus ja teknologiayrittäjyys[22]. Yliopistot hyötyvät järjestelmästä, jossa tutkimusta rahoitetaan seuraavilla ehdoilla:

· Yliopistot patentoivat keksinnöt ja lisensoitavat niiden oikeudet yrityksille.

· Yliopistojen jakavat keksinnöstä saadut tulot keksijän/ keksijöiden kanssa ja

· Yliopistot myöntävät liittovaltiolle maailmanlaajuisen non-exlusive lisenssin, jota käytetään, jos Yliopistot eivät onnistu kaupallistajina.


3. Kansallinen innovaatiojärjestelmä on auttamatta tehoton

Kansallinen innovaatiojärjestelmä, josta on annettu positiivisia kannanottoja, on tehoton. Syynä on pitkälti hallinnon valtavan suureksi paisunut osuus innovaatiojärjestelmässä erityisesti suhteutettuna Suomen pieneen kokoon. Eero Lehden johdolla tuotettu raportti “Yrittäjyyden positiivinen kierre” on erinomainen yhteenveto selkeässä muodossa. Ainoa ongelma lienee se, että monet samat asiat olisi voinut kirjata 90-luvulla. Yrittäjyyden edistäminen ei ole muuttunut teoiksi. Yrityskanta on edelleen vaarallisen paljon painottunut pienyrityksiin, jotka ovat vahvasti kotimarkkinasidonnaisia ja suuryrityksiin, jotka vastaavat noin 90 %:sti viennistä. Olemme tosiasiallisesti palanneet viennin osalta tilanteeseen, joka vallitsi 70-luvulla, kun aloitin uraani teollisuudessa ja sen järjestöissä.

Yhdysvallat perusti sodan aikana OSRD[23]:n, jonka pohjalle syntyi National Science Foundation’s (NSF). NSF työllistää 1700 henkilöä. Sen vuosibudjetti on $6 miljardia (2008). www.nsf.gov Miten NSF saattaa toimia noin kymmenen kertaa pienemmällä henkilökunnalla kuin Suomen elinkeinohallinto ja samalla budjetilla? NSF kykenee silti palvelemaan tiede- ja teknologiasektoria perustutkimusta (20% että lukuisia sovellusalueita (80%), joissa monissa on suuria itsenäisiä yksiköitä[24]. Selitys on alhaalta-ylös-sopimusmalli. NSF saa vuosittain noin 40,000 ehdotusta, joista se rahoittaa noin 10,000. NSF avustaa suoraan kesäkoulujen (graduate schools) matematiikka-, tiede- ja teknologia-ohjelmia[25] ja ottaa vastuun presidentti Obaman erityisohjelmasta (The Recovery Act) suuruudeltaan $3 miljardia[26].

Jos Tekesin tapaan organisoitu NSF riittää Yhdysvalloille federaatiotasolla, miksi se ei riitä Suomessa? Suomi on taloutena noin sata kertaa pienempi kuin Yhdysvallat. Eero Lehden raportin mukaan meillä on ministeriöiden ja kuntien ohjauksessa noin 20.000 yrittäjyyden edistäjää. Tämä määrä riittäisi palvelemaan koko Eurooppaa (vertaa komission henkilömäärä). Suomessa yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat jääneet sivuun yrittäjien valmennuksessa, mikä on juuri keskeistä Yhdysvaltojen mallissa. Valtio asettaa TE-keskuksilleen tulostavoitteen myydä yrittäjille auktorisoitujen konsulttien palveluita, jotka ovat erityislailla saatettu valtion pysyvän budjettirahoituksen piiriin. Yrittäjyyden pahin este on byrokratia, siis ylhäältä-alas-ohjausmalli, mikä toteutuu yrittäjyden edistämisessä. Miksi yrittäjäpalveluita ei rakenneta palvelusetelin varaan, kuten Lehti suosittelee?

Ruotsi on jopa yksityistänyt yrittäjyyden edistämisen valtion ja kuntien omistamaksi yhtiöksi (Almi företagsparner Ab). Tanska on virtaviivaistanut sekä valtion että kuntien hallinnon. Kummassakin maassa on jo nyt taloustieteen huippuyliopistoja, joille on annettu vahva rooli yrittäjyyden edistämisessä[27]. Suomen heikkoutena on sisäinen inertia. Sektorihallinto on pitkään toiminut oman logiikkansa mukaan irtaalla käytännön tarpeista. Tästä seuraa se, että resurssit kohdennetaan hallinnollisilla tai alueellisilla periaatteilla eikä yrittäjyyden todellisten tarpeiden mukaan. Jokainen sektorihallinto perustaa keskuksia ja yksiköitä. Tätä tekee myös eduskunta ja tietenkin kunnat. Näin on päästy siihen, mitä Eero Lehden rapotti kuvaa eli jättimäiseen julkiseen hallintoon.

Suomessa olisi hyvä syy purkaa osa tehottomasta hallinnosta ja panostaa vapautuva rahoitus tutkimukseen ja kehittämiseen. Olisi toivottavaa, että Aalto yliopisto käynnistäisi uuden ja kansainvälisesti suuntautuvan yliopistolähtöisten tiedeinnovaatioiden aallon. Suomeen tarvitaan muitakin huippuylipistoja. Sitä on jo (Times Higher Education) Helsingin yliopisto, vaikka parannettavaa riittää. Muita listalla mainittuja pääkaupunkiseudun ulkopuolella ovat Turun yliopisto, Kuopion yliopisto ja Oulun yliopisto. Nämä ovat vain esimerkkejä, mutta toisaalta ei ihan huonoja valintoja huippuylipistopaikkakunniksi. Tärkeää olisi saada aikaa avoin kilvoittelu, jossa huipulle pääsee vain pitkäjännitteisellä työllä eikä julistautumalla tai hallinnollisilla päätöksillä. Markkinamekanismilla on tietty viisaus, koska globaalisti on pärjättävä nimenomaan kivenkovilla patentti-, brändi-, formaatti- tai designmarkkinoilla. Huippuyliopistot ovat tässä parhaita katalyyttejä mutta eivät itseisarvoja. Vain kilpailukyvyllä on merkitystä.


[1] Grindley, Peter C., Teece, David J. (1997), “Managing Intellectual Capital: Licensing and Cross-Licensing in Semicondusctors and Electronics”. California Management Review. Jan 1, 1997, pp. 8-41.
[2] Yhdysvaltojen oikeusministeriö toteutti vuonna 2002 delfoi-selvityksen, jonka mukaan oikeussuojajärjestelmän toimivuus on tiedeperusteisen teollisuuden (,mm. bio- ja lääketeollisuus) kehitystoimintojen sijoittumista ohjaava tekijä.Mansala, Marja-Leena (2004a): Maailmanlaajuinen harmonisointi?, IPRInfo 2/2004.
[3]Lahti, Kim, Hirvikallio, Matti, Kähkönen, Pekka, Lahti, Arto ja Sipilä, Kari (2006) Teknologiayritysten globaali kasvustrategia ja immateriaalioikeudet), TEK ry/ Keuruun laatupaino Oy, Keuruu.
[4] Tietenkin vastaavan edun saavat muut armonajan soveltajat kuten Japani.
[5] Komission vuuden 2002 arviointikertomus.
[6]Yhdysvalloissa on 80-luvulta lähtien myönnetty paljon patentteja tietokoneohjelmille ja liiketoimintamalleille (Business methods). Keskeinen laajennettujen patenttioikeuksien tyyppi on geenipatentit, jotka ne ovat lisääntyneet nopeasti erityisesti Yhdysvalloissa.
[7] EPC:n 55(1) artikla
[8] USPTO, relatiivisuuden kannattajana käyttää yksityiskohtaisempaa keksinnöllisyyden arviomenettelyä kuin EPO. Yhdysvaltain menettelyyn kuuluvat seuraavat kriteerit:
(1) Olemassa olevan tekniikan tason sisältö ja laajuus, (2) Olemassa olevan tekniikan tason sisältö ja tarkasteltavien patenttivaatimusten eroavuudet, (3) Alan tavanomaisen ammattitaidon taso keksinnön tekohetkellä (first-to-invent –periaate) ja (4) Olennaista eroa tukevat objektiiviset todisteet (Rahnasto 1996 sivu 35).
[9] Oesch & Pihlajamaa 2003, sivu 37
[10] SopS 5/1995. Patenttilakiin on lisätty TRIPS-sopimuksen velvoitteista johtuvat säännökset (1695/1995).
[11] TRIPS-sopimuksen 27 artikla, jonka mukaan miltä tekniikan alalta tahansa olevaa tuotetta tai menetelmää koskevan keksinnön tulee olla patentoitavissa edellyttäen, että se on uusi ja keksinnöllinen ja että sitä voidaan käyttää teollisesti hyväksi.
[12] Yhdysvaltojen käytännön mukaan liikesalaisuus on (Grönroos, Mauri (1999): WTO-TRIPS ART 39: Liikesalaisuuden suoja ja uusi kasvu teoria, Tampereen yliopisto, yrityksen taloustieteen ja yksinoikeuden laitos, Tampere 1999, sivu 13): kaava (formula), malli (pattern), esine (device) tai informaation yhdistelmä (complilation of information), jota käytetään liiketoiminnassa ja joka antaa yritykselle mahdollisuuden saada kilpailuetua verrattuna kilpailijoihin, jotka eivät sitä tunne tai käytä sitä.
[13] Romano, Roberta (1993): The Genius of American Corporate Law, The AEI Press, Washington, D.C.
[14] Oesch & Pihlajamaa 2003, sivu 200
[15]Professori Seppo Hölttä, Akateemisesta ytimestä pidettävä huolta, ACATIIMI, 5/2008.
[16] Suomen yliopistojen/ ammattikorkeakoulujen julkinen budjettirahoitus on noin 1,7 miljardia euroa, eli noin puolet HBS:n resursseista yksinään.
[17]Professorit Jaakko Honko, Veikko Leivo tai Jouko Paakkanen olivat huippuosaajia tieteessä ja käytännössä.
[18]The AIP Bulletin of Science Policy News, R&D: Essential Foundation for U.S. Competitiveness In a Global Economy by Richard Jones Number 12, January 25, 2008 www.aip.org/fyi/2008/012.html
[19]Emeritusprofessori Markku Sääksjärvi ottaa kantaa kolumnillaan ”Huippuylipisto huijaa teollisuutta” (Talouselämä 40/2007). Professori Raimo Kantola (Teknillinen Korkeakoulu) kirjoittaa HS:ssa 9.10.2006 otsikolla ”Yliopistoistako maisteri- ja tohtorikouluja?”
[20]Kuten TEK-tutkimus osoitti, edes pioneerikeksintö ei itseisarvoisesti kannata kansainvälisessä kilpailussa.
[21] Lahti, Tom (2009) Angel Investing in Finland, An Analysis on Agency Theory and the Incomplete Contracting Theory, Publications of the Hanken School of Economics, Nr. 191.
[22] Yhdysvaltojen Bayh-Dole Act vuodelta 1980 antaa yrityksille oikeuden saada omistukseensa liittovaltion varoin syntyneiden yliopistokeksintöjen hyödyntämiseen oikeuttavia immateriaalioikeuksia, lähinnä lisenssejä. Stevenson-Wydler Act on myös vuodelta 1980 ja koskettaa liittovaltion tutkimuslaitoksia. Lakien pohjalta yliopisto ja tutkimuslaitos voivat toimia teknologisen revoluution katalyytteinä
[23] The Office of Scientific Research and Development
[24] Examples are the National Aeronautics and Space Administration (NASA) and the National Institutes of Health (NIH)
[25] George T. Mazuzan, The National Science Foundation: A Brief History, NSF Publication nsf8816.www.nsf.gov/pubs/stis1994/nsf8816/nsf8816.txt
[26] Statement by Arden L. Bement, Jr., Director, National Science Foundation, on the American Recovery & Reinvestment Act of 2009 February 24, 2009 www.nsf.gov/
[27] Ruotsisxa on perustettu The Stockholm School of Entrepreneurship (SSES) partnereina the Royal Institute of Technology (KTH), the Stockholm School of Economics (SSE), Stockholm University, the University College of Arts, Crafts and Design (Konstfack).