perjantai 10. syyskuuta 2010

Mistä saadaan nuorille työtä ja tulevaisuutta?

Mistä saadaan nuorille työtä ja tulevaisuutta?

Professori Arto Lahti, Aalto-yliopisto


Nuorten työttömyys on Suomen pahin talousongelma samalla. Syynä on se, että Suomessa työllistymisen kynnys koulutusta vastaaviin töihin on jo hyvinä aikoina ollut korkea ja laman myötä vain noussut. Tilanne on erikoinen, koska suomalainen koulunuoriso on älyllisesti, moraalisesti ja taidoiltaan maailman huippua ja koulujärjestämme on rankattu joltain osin kansainväliseksi erinomaiseksi. Tilanne on synkkyydessään samankaltainen kuin metsäkonserneissa. Alan tehtaiden alasajo ei johdu siitä, että tehtaat olisivat tehottomia, vaan ulkoisista olosuhteista.

Suomi tuli 80-luvulla kuuluisaksi taloudestaan. Vaikka nimitys ”Pohjolan Japani” oli liioiteltu, Suomi saavutti täystyöllisuuden ja yrittäjyys eli vahvaa kautta. Vuoden 1988 yrittäjäkonferenssi Finlandia-talolla (ISBC’88) on menestys ja minutkin kutsuttiin tuoreena alan professorina moneen maahan kertomaan suomalaisen yrittäjyyden menestystarinaa kenttätutkimusten lomassa.

Globalisaatio on ollut menestys, joskin mutkien jälkeen. Suomalaisista lähtökohdista on kuitenkin syntynyt joukko huippuyrityksiä, jotka nousun tullen voivat olla voittajia. Ongelmana on kansallinen kilpailukyky, koska huippuyrityksemme lisäävät työpaikkoja ja alihankintoja siellä, missä markkinat kasvavat, kuten Kiina, Intia, Venäjä tai Brasialia. Silti tätä on markkinatalous ja tätä on turha moittia, koska Suomi nautti samoista komparatiivisista kilpailueduista vuosikymmeniä.

Suomi tarvitsee uuden talousstrategian, koska nykyinen ei toimi. Enää ei voida rakentaa ”yhtä suurta tarinaa”, mitä teollistuminen merkitsi sodan jälkeen. Tarvitaan monta pientä tarinaa, alhaalta-ylöspäin. Tarvitaan uutta kasvuteoriaa. (lähde: Paul Romer, 1989, Increasing Returns and New Developments in the Theory of Growth, University of Chicago, Chicago.

Romer uskoo ideoiden voimaan. Luennoin viime syksynä kurssin ”Managing innovations”, jossa 1/3 opiskelijoista oli ulkomaisia. Uskallan väittää, että nuorten osaaminen kansainvälisen talouden asioissa on huikea. Siksi nuorille tulee antaa kannusteet luoda osaltaan Suomen uutta
talousmallia. Tarvitaan siis huippuyliopistoja, jotka avaavat nuorille väylän Suomen kansainvälisiin huipputehtäviin ja maailmalta Suomeen.

On tehtävä myös arvovalintoja. Suuria ikäluokkia pyöritetään lähinnä mentaalihoidoksi jäävässä työttömien koulutusruletissa, vaikka nuorille tarjottu harjoittelupaikka tuottaisi nopeasti tuloksia sekä työnantajalle että nuorelle itselleen ja sitä kautta yhteiskunnalle? Miksi ei voida luoda uutta mallia, jossa kunnat, valtio, yritykset, jne. tarjoavat ”harjoittelustipedejä” nuorille vastavalmistuneille mottona: ”kaikille nuorille kehittävää työtä”?

Nykyinen yrittäjyysmalli on vaativa. Yrittäjät eivät voi hallita luokkaa 100.000 pykälää, jotka heitä velvoittavat. Pykäliä on osin karsittu, lisätty ja kiristetty mutta yrittäjyyden kohdistuu Suomessa kova riski ja ankarat velvoitteet. Olisiko siis löydettävissä kevyitä tapoja aloittaa yrittäjyyttä?

”Sosiaalinen yritys”, joka voi olla osuuskunta tai yhdistys, on saanut jalansijaa mm. Englannissa sosiaalipalveluissa ja ympäristönhoidossa. Koulutetut naiset ja erityisesti maahanmuuttajat ovat löytäneet tätä kautta mahdollisuuksia. Suomessa tarvitaan sosiaalisen yrittäjyyden ohjelma, koska eläköityvät ikäluokat tarvitsevat kasvavassa määrin palveluita?

Internetin kehitys on lähivuosina nopeaa. Semanttinen ja interaktiivinen (Web 2.0) internet perustuu kansainvälisiin standardeihin ja helpottaa tiedon siirtoa mm. yrittäjäsektorille. Nyt on mahdollista luoda Romerin innoittava globaali aivokapasiteetti netin yli. Suomessa on valitettu sitä, että tietotekniikan kansainvälinen kilpailuetu on menetetty. Nyt se olisi luotavissa uudelleen sisältöjen kautta ja globaalisti.

Olen Talouskasvatusseura ry:n puheenjohtaja. Yhdistys pyrkii osaltaan luomaan ”pienen tarinan”. Talouden ymmärrys sen globaalimuodossa on olennainen osa nuorten taitosalkkua; 15 vuotias on taloustoimikelpoinen. Rajaton maailma on vain muutettava uhasta mahdollisuudesksi.

Talouskasvatusseura ry järjestää seminaarin, jossa käsitellään talouskasvatuksen roolia kouluopetuksessa. Seminaariin voi osallistua ja se on maksuton.

TALOUS- JA YRITTÄJYYSKASVATUSSEMINAARI
Perusopetuksen 7.–10. luokkien opettajille ja rehtoreille sekä muille sidosryhmille

Aika torstai 21.10.2010, kello 10.00 – 15.30
Paikka Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, Arkadiankatu 28, 3. kerros, luokkatila 4, Halti ja Pyhä

Suomen Talouskasvatusseura ry, Opetushallitus ja Helsingin opetusvirasto järjestävät ajankohtaisen työseminaarin talous- ja yrittäjyyskasvatuksesta kiinnostuneille opettajille ja rehtoreille sekä muille sidosryhmille. Seminaarissa keskustellaan talous- ja yrittäjyyskasvatuksen käsitteistä, sekä haetaan työkaluja kasvattajille lasten ja nuorten taloustaitojen vahvistamiseksi koulun arjessa.
Tilaisuudessa tarjotaan lounas ja iltapäiväkahvi.
Ilmoittautuminen 13.10.2010 mennessä: https://digiumenterprise.com/answer/?sid=458549&chk=W74JK93C

OHJELMA

10.00 Seminaarin avaus/Outi Salo, linjanjohtaja, Helsingin kaupungin opetusvirasto
10.10 Talouskasvatuksella nuorille työtä ja tulevaisuutta/ Arto Lahti, prof., Aalto-yliopisto
10.30 Talous- ja yrittäjyyskasvatus koulujen opetussuunnitelmissa/ Kristina Kaihari-Salminen, opetusneuvos, Opetushallitus
10.50 Yrittäjämäinen oppiminen yrittäjyyskasvatuksessa/ Paula Kyrö, prof., Aalto-yliopisto
11.10 Nuorten taloudenhallinta hukassa/ Anna-Riitta Lehtinen, tutkija,
Kuluttajatutkimuskeskus
11.40 Lounas
12.30 Työryhmissä työskentely puheenjohtajien johdolla
RYHMÄ 1 Talouslukutaito kansalaistaitona globaalissa toimintaympäristössä, vetäjä Arto Lahti
RYHMÄ 2 Talous- ja yrittäjyyskasvatus koulun arjessa ml. oppimateriaalit ja oppimisympäristöt, vetäjät Paula Kyrö ja Katrina Harjuhahto-Madetoja
14.00 Iltapäiväkahvi
14.20 Työryhmien tulosten esittely
15.20 Päätössanat / Katrina Harjuhahto-Madetoja, toimitusjohtaja, Suomen Ekonomiliitto SEFE

1 kommentti:

  1. Tuosta yrittäjyydestä voisitte kirjoittaa enemmänkin, ja sosiaalisista yrityksistä.

    Suomessa yrittäjyysmalli on kauhea, vaativa ja riskipitoinen. Yrittäjä ei kaipaa riskejä, eikä niitä halua ottaa, vaikka yleinen käsitys taitaa olla toinen. Vertaan sitä vaikka hengenpelastusoperaatioon; jokainen riski on turha.
    Päättäjät mieluusti haluavat työtätekevää väestöä yrittäjiksi, sehän on edullisempaa pitkällä juoksulla kun ns. sosiaalinen turvaverkko putoaa pois. Usein he eivät edes tiedä mitä yrittäjyys merkitsee.
    Näillä väännöillä miten Suomessa yrittäjiksi ihmisiä ohjataan on mielestäni laillisuuden rajamailla ja tulisi tietenkin muuttaa, helpottaa ja heitä, jotka jostain syystä sinne suolle lähtee, tulisi palkita runsain mitoin.

    VastaaPoista