sunnuntai 2. toukokuuta 2010

BKT ja kansantulo – vain tehokkuus ratkaisee – ei suuruuden illuusio

BKT ja kansantulo – vain tehokkuus ratkaisee – ei suuruuden illuusio


BKT on kansantalouden tärkein kokonaistuotannon mittari. BKT:n lähtökohtana on materiaaliseen tuotantoon ja kulutukseen perustuva kansantalouden tilinpito. BKT ei ota kantaa talousyksiköiden toiminnan tehokkuuteen vaan mittaa tuotantoa riippumatta siitä, onko tuotanto hyödyllistä tai haitallista. Stiglitzin komission mukaan BKT ei kata monia tärkeitä laadullisia asioita. BKT:n keskeinen ongelma on, että palkaton kotityötä ei tilastoida, vaikka sen osuus saattaa olla luokkaa 40 %:ia[1] BTK:stä. Julkisen sektorin maksamat palkat sisältyvät kansantalouden tilinpitoon, vaikka palveluiden tuotanto olisi tehotonta ja julkisen sektorin osuus palvelutuottajana olisi ylimoitettu. Tästä mittaustavasta seuraa se, että palkaton kotityö on mm. Suomessa erittäin huonosti arvostettua verrattuna mihin tahansa ulkopuoliseen palkkatyöhön. Toinen keskeinen heikkous on luonnon ilmaishyödykkeiden (ilma, vesi, maa) puuttuminen BKT:stä, jolloin luontoa saastuva tuonto ja kulutus lisää BKT:tä. Lisäksi omaisuuden arvon menetykset jäävät BKT:stä pois, mistä syystä valtiot ovat yleisesti suosineet vastuutonta taloudenhoitoa, mistä Kreikka ja Islanti ovat varoittavia esimerkkejä.

Julkisin varoin tuotetut ja siis subventoituidut palvelut ovat omalta osaltaan kotitalouksille tuloa. Stiglitzin komissio tarkastelee erikseen terveyspalveluja (sisältävät sosiaalipalvelut) ja koulutusta. Näiden käyttö on hyvin erilaista mm. riippuen kansalaisen iästä ja sosio-ekonomisesta asemasta. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion tarjoamat laajat subventoidut palvelut tuotetaan verotuloilla, joden pääasialliset maksajat eivät koskaan käytä maksamiaan palveluita. Näin subventoiduilla palveluilla on tasovaikutusten lisäksi merkittäviä jakaumavaikutuksia[2]. Palvelujen hyvinvointivaikutusten (mm. hoito, oppi tai apu) hyöty ei sekään näy suoraan BKT:ssä, jossa mittaus kohdistuu suoritteisiin ja panoksiin. Stiglitzin komissio korostaa epäsuorina tuloina ilmeneviä siis välillisiä hyvinvointivaikutuksia kotitalouksissa[3]. Näistä terveys on kaikkein perustavanlaatuisin kansalaisen saama hyvinvointivaikutus tai kyvykkyys (capabilities), koska ilman elämää ei muilla hyvinvoinnin komponenteilla ole arvoa. Tähän hyvinvointivaltion idea perustuu. Tästä näkökulmasta on varsin erikoista se tilanne, että suuri osa vanhuksista joutuu viimeisinä vuosina intensiiviseen laitoshoitoon, joka maksaa valtavasti mutta ei missään tapauksessa tuota vanhukselle hyvinvointivaikutusta.

BKT mittaa maassa tuotettujen hyödykkeiden arvoa markkinahintaan (gross domestic product). Maahan tuodut ja tuotannossa käytetyt materiaalit, raaka-aineet, energia jne. eivät sisälly BKT:n, mutta niiden jalostamiseen tarvittavat tuotantopanokset sisältyvät. Kokonaistarjonta tarkoittaa hyödykemäärää (tavarat ja palvelut), joka tarjotaan ostettavaksi tiettynä ajankohtana ja tiettyyn hintaan. Sen osatekijät ovat kotimainen tuotanto tuonti. Julkinen tuotanto lasketaan tuotantokustannusten mukaan. BKT on kotimaisin tuotantopanoksin tuotettu osa kokonaistarjontaa:

BKT = YKSITYINEN KULUTUS + JULKINEN KULUTUS + INVESTOINNIT + VIENTI - TUONTI

Suomessa on käytössä arvonlisämenetelmä. Siinä kansantalouden tuotantoyksiköiden aikaansaamat (brutto)arvonlisät lasketaan yhteen, jolloin saadaan BKT. Kun markkinahintaisesta bruttoarvonlisäyksestä vähennetään tuoteverot (mm. arvonlisävero), saadaan perushintainen BKT, joka vastaa yritysten jalostusarvo-käsitettä. Kun tästä vähennetään pääoman kulumisesta johtuvat poistot, saadaan kansantulo, joka jakautuu tuloihin ja veroihin. Palkkatuloihin lasketaan rahapalkka ja luontaisedut. Omaisuustuloja ovat vuokra-, korko- ja osinkotulot. Yrittäjätuloa ovat voitot ja ylijäämät. Nimellisarvoisesta BKT:n aikasarjasta saadaan reaaliarvoinen aikasarja BKT:n hintaindeksi avulla, kun nimellisarvoiset arvot jaetaan hintaindeksillä. Reaaliarvoisen BKT:n indeksiä kutsutaan BKT:n volyymi-indeksiksi, joka kertoo BKT:n määrällisen muutoksen ja joka on paljon julkisesti esiintynyt talouskasvu. Talouskasvu on puhtaasti materiaalinen ja määrällinen suure.

BKT:n volyymi-indeksin käyttöarvoa vähentää kansantalouden tilinpidon puutteiden ohella tietoverkkojen kasvava merkitys. Kun tieto kulkee internetissä, sillä on vaikutuksia talousyksiköiden tuotantoon mutta tästä tietosisällöstä jää mitattavia jälkiä vain sen tuottamiseen käytettyjen panosten kautta – ja vain, jos maksetaan palkkoja ja muita vastikkeita. Globalisaation eräs tunnusmerkki on aineettoman vaihdannan kasvu. Aineettoman viennin arvon määrittely on vaikeaa. Sen merkitys on länsimaille suuri, mitä osoittaa se, että Yhdysvallat uhkaa langettaa yritykselle (erityisesti ulkomaisille) verosanktioita, jos yritys maan viranomaisten tulkinnan mukaan vie maassa tuotettuja ja siis maan BKT:n luotetavia teollisuus- ja tekijänoikeuksia vastikkeetta ulkomaille. Teolliset palvelut ovat merkittävä osa Suomen BKT:tä. Vuonna 2006 tilastomenetelmiä uudistettiin tarkoituksena ottaa mukaan BKT:n yrityskonsernien (erityisesti Nokian) ulkomaisille yksiköilleen tuottamien palvelujen arvo. Tämän seurauksena palveluviennin osuus vuosien 2001−2005 keskimäärästä kasvoi 12 %:sta 18.5 %:iin. Tilastokorjaus nosti BKT:n arvoa 1,8 %:ia vanhoihin tilastoihin verrattuna vuosina 2001–2005[4]. Tämä synnytti Suomessa illuusion talouskasvusta, koska kohonneen BK:n avulla saatiin menotalouteen lisää pelivaraa, kun valtion velka kohonneen BKT:n myötä näytti kohtuulliselta samoin kuin verotus. Suomen kansantulo kasvoi 4 %:ia vuonna 2005 ja 5.5 %:ia vuonna 2006. Kaksi ryhmää hyötyi selvimmin vuoden 2006 kansantulon kasvusta:

1. Palkkasumma kasvoi vuonna 2005 4,5 %:ia ja vuonna 2006 4 %:ia.
2. Omaisuustulot lähinnä pörssiyhtiöistä kasvoivat vuonna 2006 13 %:ia.
3. Yrittäjätulot laskivat vuonna 2005 ja kasvoivat vuonna 2006 vain prosentin ja niiden osuus oli vain 7 %:ia kansantulosta, kun omaisuustulot ovat 18.6 %:ia ja palkat/ palkkiot 47.4 %:ia.

Laskentajärjestelmän muutos on aineetonta hyvää, eikä sen tuottamia parempia lukua voi muuttaa aineellisiksi resursseiksi muuta kuin yritysten voittojen ja yritysjohdon bonusten kautta, mikäli yrityksen pääkonttori on Suomessa ja mikäli yritys päättää tulouttaa aineettoman arvonlisän. Reaalitalouden arjessa eläville yrittäjille tämä arvonlisä ei tuonut mitään lisää, koska valtion ja kuntien todelliset menot kasvoivat ja sitä kautta myös toteutunut kokonaisverotus. Samalla Suomen kansantalouden tehottomuus laski, koska tehokkain sektori siis yrittäjäsektori menetti asemiaan erityisesti palkansaajiin ja pörssiosakkeiden omistajiin nähden.
Tässä mielessä voi sanoa, että Yhdysvaltojen kova verolinja on maan aineellisten resurssien kasvulle parempi, koska aineettoman omaisuuden siirtoa verotettiin välittömästi, jos transaktio oli alihintainen.

Toisaalta Yhdysvaltojen taloudenpito yleisesti on ollut pari vuosikymmentä astuutonta, kun hallitus on sallinut valtion velan kasvun hälyttävälle liki 100 %:in tasolle BKT:stä. BKT:n heikkoutta talouden terveystilan mittauksessa kuvaa se, että Yhdysvallat olisi saanut budjettitaloutensa tasapainoon mm. nostamalla kansainvälisesti alhaista polttoaineiden verotusta. Koska BKT ei mittaa luonnonhaittoja eikä suoraan myöskään valtion velkaantumista, Yhdysvallat saattoi jatkaa koko 2000-luvun sekä saastuttavaa liikennepolitiikkaa että valtion velanottoa ilman BKT:n laskua. Parhaillaan on kuitenkin esimerkkejä paljon pahemmasta, sillä Islannissa tai Kreikassa valtion velka ylittää BKT:n moninkertaisesti. Tätä sinällään voi pitää esimerkkinä siitä, mihin BKT:n kasvuodotukset saattoivat Euroopan maita johtaa, kun Euroopan unionin jäsenyyden kuviteltiin sallivan holtittoman julkisen menotalouden. Kyseessä on suuruuden illuusio, mitä EU:n kannattajat mielellään korostavat.


[1]Tiainen, Pekka (2007) Työvoima 2025
[2]Lindqvist, Markku (2009) Julkiset hyvinvointipalvelut osana kotitalouksien materiaalista hyvinvointia. Teoksessa: Ahlqvist, Kirsti & Ylitalo, Marko (toim.): Kotitalouksien kulutus 1985–2006. Helsinki: Tilastokeskus.
[3]Stiglitz & al. 2009, 156–164.
[4]Suomen pankin EURO & TALOUS (3,2006)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti