Monetarismi on hyvä renki mutta huono isäntä

Monetarismi on hyvä renki mutta huono isäntä


Globaalin finanssikriisin mittakaava menee yli kaiken ymmärryksen. Nyt puhutaan suuruusluokasta, joka on 2000 miljardia euroa, eikä tässä ole kuin välittömät tukitoimet maailman rahoitusjärjestelmän pelastamiseksi. Tämän jälkeen tulevat valtavat irtisanomiset, kun yritykset sopeuttavat toimintaansa. Teknologiateollisuuden maineikas yhtiö, Hewlett-Packard on ilmoittanut 24.000 työntekijän irtisanomisesta. Ja nyt tiedetään vasta välittömät reaktiot. Suomessa varaudutaan 50 miljardin euron tukipakettiin rahoituslaitoksille ja päälle tulevat muut toimenpiteet.

Yhdysvallat sai demokraattipresidentin. Onneksi näin! Monetarismi oli aikanaan tervetullut vastapaino Keynesiläiselle makropolitiikalle. Englannissa Margaret Thatcher oli 70-luvulla maansa talouden pelastaja. Ronald Reaganin 80-luvun talouskasvua suosiva politiikka oli pääosin menestyksellinen. Monetaristit ovat nyt saaneet kaikkialla liian suuren vallan kansallisissa ja kansainvälisissä foorumeissa. Yritysten ostot ja myynnit ovat mainio keino nopeuttaa yrityksen kasvua mutta niiden avulla voidaan harvoin nostaa tuottavuutta. Taloudessa tarvitaan spekulaatioita mutta ne sopivat huonosti matalan tuottavuuden sektoreille kuten kiinteistöala.

Nyt kun rakennetaan Aalto-yliopistoa, olisi tähdellistä palauttaa brittiläis-amerikkalainen mikrotalousoppi kunniaan. Suomessa sitä edusti vanhan Kauppakorkeakoulun professorikunta. Nyt yrityksen taloustiede on jäänyt vähäiselle huomiolle ja tulkintaa haetaan yrityksiin monetarismista ja sosiologiasta. Kumpikin näistä on hyvä oppi mutta niillä ei voi korvata modernia mikroteoriaa, johon kaikki johtavat kansainväliset talouden yliopistot nojaavat. Mikroteorian sovelluksilla on rakennettu länsimaiden teollisuusvetoinen talousihme ja nyt tätä samaa oppia hyödyntävät Kiina ja muut uudet teollisuusmaat.

Harvard on modernin mikrotaloustieteen ikoni. Mutta Harvard ei ole vain Michael Porter ja hänen oppikirjansa, jotka popularisoivat teollisten organisaatioiden taloustiedettä (IO, Industrial Organization Economics). Euroopassa on vahva IO-osaaminen. Lähinnä meitä on Copenhagen Business School, jonka edustaja Nicolai Foss on lukemisen arvoinen. Warwick Business School on Euroopan johtava ja siitä lankeaa suuri ansio rehtorille, Howard Thomas, jonka IO-tutkimusryhmään olen kuulunut.

Pohjoismainen talousoppi on nerokas mutta unohdettu. Olen yrittänyt koota pohjoismaisen tämän opin kolmeen julkaisuun (W:399, W-436, W-437), jotka löytyvät HSE:n julkaisusarjasta. Nyt puheenvuoro tule antaa yrittäjille/yritysjohtajille ja IO-tutkijoille, jotka ymmärtävät tuottavuuden rakentamisen periaatteet. Euron devalvoituminen antaa tilaa uusviennille, joten kasvuyrityspanostus on paikallaan. Eero Lehti nostaa esiin kaksi keinoa (poistovapaus ja investointivaraus), jotka voisivat osaltaan olla avuksi. Muitakin keinoja tarvitaan, koska osaamisintensiivisillä aloilla ei ole poistettavaa omaisuutta.


Arto Lahti,
professori


Julkaistu aiemmin Kauppalehdessä mielipidekirjoituksena