Näin työ juhlapäivänä: Nuoret ovat voittajia ja häviäjiä kovassa maailmassamme - valitettavasti. Miten saisimme lisää voittajia?

Näin työ juhlapäivänä: Nuoret ovat voittajia ja häviäjiä kovassa maailmassamme - valitettavasti. Miten saisimme lisää voittajia? Onko nykyinen poliittinen peli, jossa talousrikolliset pitävät hallitusta pilkkanaan osasyy nuorten piittamattomuuteen?


Velkaneuvonnan nuoret asiakkaat ottavat yhteyttä vasta siinä vaihessa, kun rahaongelmat ovat yleensä kasautuneet lähes ylipääsemättömän vaikeiksi. Eräs väitetty ongelma on se, että nuorten mielestä palvelusta tai yleensäkin toimistosta on vaikea saada tietoa. Monelle tieto talous- ja velkaneuvonnan palveluista tuli sattumanvaraisesti. Joku oli lukenut lehdestä, joku sai tietoa sosiaalityöntekijältä jne. Miksi nuori havattuu velkaongelmiinsa vasta silloin kun onglemat ovat vaikeita? Syynä voi olla se, että nuori ei osaa laskea omien rahavarojensa riittävyyttä vaikkapa kuukausitasolla ja ettei kotona, edes puhuta raha-asioista. Onko osaltaan syynä myös koulujärjestelmä, joka ei opeta omien raha-asioiden hallintaa vaikka onkin muuten maailman huippua laadultaan?

Perheen rooli on keskeinen nuoren rahankäyttössä, koska mielihyvän hakeminen shoppailusta opitaan kotona. Koulussa taloutta opetetaan ainakin seuraavissa oppiaineissa: yhteiskuntatieto, matematiikka ja kotitalous. Yläkoululaiset (7-9 luokka) saa opetusta perheen budjetin suunnittelun perusteista, jolloin oppilaat oppivat ymmärtämään mistä tulot ja menot koostuvat sekä käytännön taitona suunnittelemaan talouttaan, jolloin nuori pystyy ennustamaan tulojen ja menojen määrän. Miksi osa nuorista suhtautuu koulun talousopetukseen välinpitämättömästi, mitä kuvaa velkaantuminen? Jotakin korjattavaa on asenteissa. Toisaalta mitä suuret edellä sitä pienet perässä. Ei liene kovin mieltä ylentävää katsoa poliittista peliä, kun talousrikolliset pitävät hallitusta pilkanaan!

Kulutusluotot ovat aikamme tunnus. TEMin tutkimuksen mukaan niitä käytetään kaikissa tulo- ja työmarkkina-asemaryhmissä. Työttömät, yksinhuoltajat, ja huonotuloiset käyttävät pikavippejä enemmän kuin muut. Käyttökohteista tyypillisin kaikissa sosiaali- ja tuloryhmissä ja perhetyypeissä on nautintoaineet (alkoholi, tupakka yms.) ja juhliminen. Huono-osaisemmilla toisiksi tyypillisimpänä käyttökohteena on ruoka ja seuraavana muiden velkojen tai niiden korkojen takaisinmaksu. Pikavippejä käytetään siis selvästi elämäntilanteessa, jota luonnehtii niukkuus peruselintarpeista. Pikavippejä otetaan vain harvoin öisin tai tuttavien, saati puolituttujen, seurassa. Sen sijaan päihtyneenä niitä otetaan melko usein. Noin kolmasosa pikavippiä ottaneista kertoo tehneensä lainanottopäätöksen ainakin joskus päihtyneenä.
Ovatko kulutusluotot heijastus aikamme ongelmista, kun niitä otetaan niin harkitsemattomasti? Olisiko pikavippejä syytä rajoittaa ajallisesti ja myös kohderyhmittäin siis taloustoimikelpoisten nuorimpien ikäluokkien suhteen (teini-ikäiset 15 täyttäneet)? Olisiko pikavippien ongelmien purkuun löydettävissä tehokkaita nuorisoon vetoavia työmuotoja kuten roolipelit?

Suomessa on koululaisille ja ikääntyneille omia päihdehankkeita. Jopa tytöille ja naisille on suunnattu oma projektinsa. Laaja hanke on sosiaali- ja terveysministeriön alkoholiohjelma. Vuonna 2005 asukasta kohden kulutettiin10,5 litraa absoluuttista alkoholia, mikä ei ole maiden välisessä vertailussa huipputasoa mutta ongelma on alkolin ja muiden päihteiden ja huumeiden suurkuluttajat, joille elämän kaikki perusasiat ja myös talous romahtaa. Alkoholisti perheessä saattaa tehdä koko perheen elämisen painajaismaiseksi, koska päihteet tuovat mukanaan usein väkivallan. Mikä menee pieleen, jos noin viidennes teinipojista elää täydellisen syrjäytymisuhan alaisuudessa? Miten tämä joukko nuoria saataisiin mukaan oppimiseen, kun normaali kouluopetus ei heihin ulotu? Olisiko syytä järjestää taloustyöpajoja, joissa voi opetella talouden käyttäymisestä seurauksineen. Olisiko elämä talouspelissä mahdollinen kouluohjelma?

Raha on yleisesti hyväksytty maksuväline. Rahataloudessa rahalla voi ostaa hyödykkeitä. Vastakohta on luontaistalous, jossa rahaa ei käytetä. Näkyvää rahaa on valtion tai rahaliiton viralliseksi määrittämä ja vaikeasti väärennettävä seteli tai kolikko. Suurin osa rahasta on bittejä tietokoneiden muisteissa. Rahan arvo ei koskaan ole todellista, vaan sopimuksenvaraista. Erityisen ongelmallisia ovat johdannaiset, jotka ovat keskeinen syy talouskriisin. Ongelmana onkin se, että johdannaisilla generoitu raha ei ole ”todellista rahaa” ennen kuin johdannaiset on maksettu ”oikeilla rahoilla”. Yhdysvaltojen finanssikriisi paljastaa, että johdannaisilla on luotu suuri määrä "laskennallista mielikuvitusrahaa" (Niall Fergusson/ The Ascent of Money), joka on kirjattu voitoiksi ja näin perusteeksi maksaa mm. johdon kannusteet. Pääosa markkinoille lasketuista johdannaisinstrumenteista on nyt arvottomia. Keskuspankit ostavat näitä papereita veronmaksajien lukuun, koska maailman rahajärjestelmä ei muuten kykene lainaamaan ”oikeaa rahaa”. Onko rahan käsite nuorille keskeinen ongelma? Näkevätkö nuoret rahan liikaa abstraktina käsitteenä, siis mielikuvitusrahana, joka on vain bittejä eikä todellista? Miten nuoret saataisiin ymmärtämään todellinen kovan rahan käsite, joka tulee todeksi kun lainoja maksaa takaisin?

Säästäminen ja sijoittaminen liittyvät nykyisin paljon toisiinsa. Kun ennen vanhaan säästäminen tarkoitti säästöpossua ja säästötiliä, nyt on tarjolla suuri joukko säästämisen ja sijoittamisen välineitä ja muotoja. Jokaisen oppilaan hyvä oppia ymmärtämään, millainen sijoittaja olen, koska tämä vaikuttaa pitkäikaisesti kunkin taloudelliseen toimintaa ja on tärkeä myös kun harkitaan yrittäjäksi ryhtymistä. Miten löydettäisiin uusia keinoja kertoa elävästi perustiedot erilaisista sijoitusinstrumenteista ja säästämisen muodoista? Miten voitaisiin saada oppilaat tutustumaan säästämiseen ja erilaisiin sijoitusinstrumentteihin elävästi mm. seuraamalla videolta ammattilaisten työtä?

Pätkätyöt rahan hankinnan keinoina ovat kaksipiippuinen asia. Niihin kuluu oppimiseen tarvittavaa aikaa varsinkin, kun ansio per tunti on häpellisen heikko. Toisaalta mikä tahansa työ opettaa työn tekooon. Vuokratyövoiman käyttö on Suomessa kasvussa. Vuokratyövoimaa käytetään myös puskurina toiminnan volyymien vaihdellessa. Nuorten työssäkäynti tarkoittanee ilmeisesti jatkossa entistä enemmän ns. epätyyppillisiä työsuhteita, jotka jopa saattavat olla myös nuorten omien toiveiden mukaisia. Silti ongelmana ovat irtisanomisajan puute, lyhytaikaisen työsuhteen päättymisajankohdan jättäminen avoimeksi, työsopimuksen uusiminen toistuvasti peräkkäin, vuosiloman puuttuminen, käyttäjäyrityksen työntekijöiden saamien etujen ja tulospalkkioiden ulkopuolelle jääminen, työterveyspalveluihin ja sairaustapauksiin liittyvät ongelmat ja vakituisiin verrattuna pienemmän palkan maksaminen.
Olisiko tarpeen ottaa koulujen kumppaneiksi vuokratyövoiman välitystä hoitavia yrityksiä? Tulisiko nuorille selvittää, että vuokratyötä tekevät ihmiset itse joustavat ja työsuhdetta säätelevä lainsäädäntö tai valvonta on sekin ”joustavaa” vuokratyön osalta?

Työvoimamarkkinat toimivat samoin perustein kuin muutkin markkinat:kysynnän ja tarjonnan laki ratkaisevat. Nuorilta edellytetään omaehtoista yrittäjämäistä asennetta, vaikka olisivatkin työsuhteessa. Sisäinen yrittäjyys on nuorten työllistymiselle vahva perusta. Monissa EU-maissa on jo varsin vahva sosiaalinen yritystoiminta. Nämä työllistävät mm. Englannissa merkittävän osa työvoimaa ja niiden yhteinen liikevaihto on luokkaa 30 miljardia puntaa. Sosiaalinen yrittäjyys kasvaa erityisesti sosiaalipalveluissa mutta myös ympäristön hoitoa koskevissa tehtävissä. Missä määrin nuoret ovat selvillä itse työllistämisen eri muodoista kuten sisäinen yrittäjyys tai sosiaalinen yrittäjyys? Tulisiko näille alueille avata työpajoja ja opettaja-oppilas-projekteja?

Yrittäjyys on vaativa toiminnan alue kaikille sitä harjoittaville. Siksi sitä ei pitäisi nuorille tarjota ajatuksella, että yrittäjyys voisi olla koskaan helppoa. Suomessa yrittäjyyden ympäristö on hyvin avoin ja löytyy paljon erilaisia tuki- ja neuvontamuotoja. Toisaalta yrittäjän vastuu omista velvoitteistaan on ankara. Olisiko yrittäjyyskasvatus vietävä kouluissa astetta todellisempaan suuntaan? Olisiko kaikkien yrittäjäksi aikovien syytä suorittaa vaikkapa nettityökaluihin perustuva simulaatio siitä, miten selviän, jos kaikki ei mene kuten suunnitellaan? Toisaalta nuoret tulevat olevaan voittajia yrittäjinä mm. interaktiivisen Webin ympäristössä, joten olisiko syytä hakea vaikka kansainvälisesti tähän kannustavia esimerkkejä?

Talouden huippukorkeakoulu, Aalto-yliopisto on myös merkittävä kannuste, koska nyt on mahdollista lähteä kansainväliselle talouden ammattilaisen uralle aiempaa paremmista lähtökohdista. Tämä asettaa haasteen myös kouluopetukselle, jossa tulisi antaa lahjakkaille opiskelijoille parempi lähtötaso. Olisiko mahdollista luoda erityislinja lahjakkaille opilaille talouden huipputehtäviin? Onko tämä erityisesti myös vanhempia kiinnostava ja velvoittava toimintamalli?

Kaiken tämän sanottuani haluan sanoa, että kohtaamani nuoret ihmiset Helsingin kauppakorkeakouluissa neljän vuosikymmen aikana ovat huippua kaikilta osin: Motivaatio, osaaminen, yhteistyökyky, käyttäytyminen, jne.