On vaikea kuitenkin löytää muuta perustaa maailman menolle kuin mitä YK:n peruskirjassa on säännelty. Humanismi siis positiivinen suhtautuminen kaikkeen olevaiseen siis luojan luomiin niin ihmisiin kuin elämiin tai kasveihin on tietenkin taloudellisesti tehoton järjestelmä, koska se tuottaa korkeat sosiaalikustannukset.
Suomessa sosiaalikustannukset ovat laajasti mitaten noin puolet käytettävissä olevista tuloista. Tästä on kuitenkin vaikea luopua koska kalliit yhteiskunnan vastuut ovat meille kaikille herkkiä kysymyksiä siis vaikkapa vanhusten viimeisten vuosien kallis tehohoito tai subjektiiviseen oikeuteen nojaava lasten päivähoito tai julkinen terveydenhuolto.
Minäkin uskon, että on parempi hallitsija kuin tämä maallinen valta. Toisaalta maallisen vallan totalitäärisiä äärimuotoja on ollut ihmiskunnan lähihistoriassa runsaasti ja niitä on edelleen ajassamme. Voimme ottaa vaikkapa vähän käsitellyn NL:n vankilerimallin, joka kattoi suuren osan aikauisväestöä Stalinin aikana. Sen ansiota on NL:n suuret sosialismin saavutukset, joita meilläkin laajasti ihailtiin mutta joka on murestava sen kohteeksi joutuneille. Humanismi on siis ainoa, joka kantaa ihmiskuntaa tässä raadollisessa ajassa, kun meitä on jo liki 7 miljardia.
Toisaalta meidän tulee olla myös realistisia, koska demokraattiset yhteiskunnat ovat ne jotka ovat eniten velkaantuneet toivottavasti lopuillaan olevan maailmalaajuisen laman aikana. Suomessakin on syytä uskoa se tosiasia, että joudumme selviytymään lähivuodet liki 10 miljardia euroa pienemmillä vientituloilla kuin viime vuosikymmenellä. Velkaantuminen ei voi jatkua loputtomiin, joten julkisia menoja on priorisoitava - mieluummin tänään, kun on aikaa punnita ja pohtia - kuin sitten kun vallitsee yleinen menoleikkaushysteria.
Näin Kalevalan päivänä on hyvä muistaa, mistä aikanaan niin kovin ja värikkäästi taisteltiin. Kyseessä oli Sampo, jonka professor Matti Klinge tulkitsee olevan markkinapaikka. Sama on vastassa nytkin, koska Suomen vientimenestykselle on ottajia. Jos emme panosta viennin edellytyksiin, menetämme oikeasti Sampomme siis vientitulot ja sitä kautta osan hyvinvointia. Talous on kuitenkin ajassammekin hoidettava hyvin, koska rahataloudessa ei ilman rahaa ole tarjolla tarvittavia hyödykkeitä
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
torstai 25. helmikuuta 2010
Käyttöpääomaongelma on mittava ja kärjistyy keskisuurissa teknologiateollisuuden yrityksissä
Teknologiateollisuuden tilanne vaatii nopeita toimia rahoitusalan ammattilaisilta. Deloitte on valmistellut mittavilla omilla ja kumppaneiden työpanoksilla ohjelmaehdotuksen, joka osuu tämän hetken talousongelmien ytimeen. Teknologiateollisuuden ydinalue on kiistatta konepajateollisuus, koska tämän sinällään vahanaikaiselta kuulostavan ja aurinkolaskun alaksi tuomitun toimialan varassa on merkittävä osa vientiteollisuuden työpaikoista, kun lasketaan yhteen suorat ja epäsuorat työpaikat.
Kuten Kauppalehden kolumnissa täsmensin, teknologiateollisuuden pk-yritysten ongelmana on käyttöpääomavaje, joka saattaa olla kokonaisuutena luokkaa 10-20 miljardia euroa. Viime vuonna suuret vientiyritykset saivat vientinsä kasvuun. Valtion vientitakuut ja pääomamarkkinainstrumentit (hybridilainat, osakeannit, yrityspaperit, jne.) ovat yhdessä toimineet hyvin vientiyritysten käyttöpääomaongelmien ratkomisessa.
On syytä muistaa, että Suomen vahvuus on ollut ja tulee olemaan pitkä vertikaalinen jalostusketju. Käyttöpääomatilanne teknologiateollisuuden pk-yrityksissä on kireä jälkisuhdanteessa. Tilannetta kiristää maksuaikojen pidentyminen. Teknologiateollisuudessa yli 40 %:ia työstä vientitilausten toteuttamiseksi tehdään pk-yrityksissä, joten siellä tarvitaan vuositasolla 10-20 miljardia euroa, jotta käyttöpääoma ei olisi pullonkaula työllisyydelle alalla.
Teknologiateollisuudessa on noin 50.000 henkilöä lomautettuna ja nämä ovat kaikki omalla alallaan huippuosaajia. Monien osalta lomautusten lakisääteiset enimmäisajat tulevat täyteen tänä vuonna, jolloin saattaa olla edessä irtisanominen, ellei ole tarjota tuottavaa työtä. Tapiola pankin ennusteen mukaan laman jatkuessa saatetaan menettää vielä jopa 100.000 työpaikkaa ja seuraavat menetykset koskevat aina osaajia.
Tehokkaita toimia käyttöpääomaongelman ratkaisemiseksi voisi motivoida sillä, että jokainen pitkäaikaistyötön aiheuttaa valtiolle potentiaalisesti 2 miljoonan kustannuksen. Yhteensä teknologiateollisuudessa on kysymys siis 50-100 miljardin euron potentiaalisista kustannuksista Suomen taloudelle, jotka tulevat lastemme maksettavaksi, jos emme ratko talousongelmia (Lähde työministeriön noin 100 asiantuntijan ”Työn tulevaisuus” skenaariotyö).
Pohjoismainen luottomarkkina ei voi yksinomaan hoitaa pk-teollisuuden rahoitusongelmia, kun pankkien luottopelivaraa syövät mm. Baltian aiheuttamat tappiot. Nyt merkittävä ero luottomarkkinoilla on se, että kolmesta suuresta finanssikonsernista vain yksi pitää pääkonttoria Suomessa; kyse on kahden konsernin osalta ”tytäryritystaloudesta”. Ainoa kestävä vaihtoehto pitkällä aikavälillä on viedä keskisuurta yrityssektoria kohti pääomamarkkinoita, jotka luottomarkkinoista poiketen arvottavat oikein riskin ja tuoton, jolloin rahoitusta saa käyvällä hinnalla. Esimerkiksi ”poolatut” yrityspaperit eivät vaadi raskasta due deligence prosessia, jos ne ovat samaan tapaan riskin huomioivia ja korkeatuottoisia kuin hybridilainat.
Keskisuuren teollisuuden suurin ongelma on heikko kapasiteetin käyttöaste (arvio 50-70 %), josta syystä käyttökate on heikko. Tilannetta ei paranna se, että yritysjohto joutuu rahoituksen saamiseen käyttämään suuren osan ajastaan. Olisi parempi ottaa kallista pääomarahoitusta ja saada sitä kautta edellytykset toimituksille, jolloin käyttöaste saataisiin nousuun kohti 80-90 %:n nykyoptimia. Tämä korjaisi käyttökatteen nopeasti. Töistä on varmasti tarjolla suomalaisille mutta maksuajat ovat hankalat. Koska keskisuuret yritykset eivät pääosin ole julkisesti listattuja tai reitattuja, pääomarkkinat eivät toimi ja viennin etsikkoaika tuhlaantuu rahoituksen hoitoon, jolloin kilpailu kiristyy. Nyt olisi aika tehdä uusia pk-teollisuuden elvytystoimia, jotta 90-luvun vientiboomi lähtisi käyntiin.
Kuten Kauppalehden kolumnissa täsmensin, teknologiateollisuuden pk-yritysten ongelmana on käyttöpääomavaje, joka saattaa olla kokonaisuutena luokkaa 10-20 miljardia euroa. Viime vuonna suuret vientiyritykset saivat vientinsä kasvuun. Valtion vientitakuut ja pääomamarkkinainstrumentit (hybridilainat, osakeannit, yrityspaperit, jne.) ovat yhdessä toimineet hyvin vientiyritysten käyttöpääomaongelmien ratkomisessa.
On syytä muistaa, että Suomen vahvuus on ollut ja tulee olemaan pitkä vertikaalinen jalostusketju. Käyttöpääomatilanne teknologiateollisuuden pk-yrityksissä on kireä jälkisuhdanteessa. Tilannetta kiristää maksuaikojen pidentyminen. Teknologiateollisuudessa yli 40 %:ia työstä vientitilausten toteuttamiseksi tehdään pk-yrityksissä, joten siellä tarvitaan vuositasolla 10-20 miljardia euroa, jotta käyttöpääoma ei olisi pullonkaula työllisyydelle alalla.
Teknologiateollisuudessa on noin 50.000 henkilöä lomautettuna ja nämä ovat kaikki omalla alallaan huippuosaajia. Monien osalta lomautusten lakisääteiset enimmäisajat tulevat täyteen tänä vuonna, jolloin saattaa olla edessä irtisanominen, ellei ole tarjota tuottavaa työtä. Tapiola pankin ennusteen mukaan laman jatkuessa saatetaan menettää vielä jopa 100.000 työpaikkaa ja seuraavat menetykset koskevat aina osaajia.
Tehokkaita toimia käyttöpääomaongelman ratkaisemiseksi voisi motivoida sillä, että jokainen pitkäaikaistyötön aiheuttaa valtiolle potentiaalisesti 2 miljoonan kustannuksen. Yhteensä teknologiateollisuudessa on kysymys siis 50-100 miljardin euron potentiaalisista kustannuksista Suomen taloudelle, jotka tulevat lastemme maksettavaksi, jos emme ratko talousongelmia (Lähde työministeriön noin 100 asiantuntijan ”Työn tulevaisuus” skenaariotyö).
Pohjoismainen luottomarkkina ei voi yksinomaan hoitaa pk-teollisuuden rahoitusongelmia, kun pankkien luottopelivaraa syövät mm. Baltian aiheuttamat tappiot. Nyt merkittävä ero luottomarkkinoilla on se, että kolmesta suuresta finanssikonsernista vain yksi pitää pääkonttoria Suomessa; kyse on kahden konsernin osalta ”tytäryritystaloudesta”. Ainoa kestävä vaihtoehto pitkällä aikavälillä on viedä keskisuurta yrityssektoria kohti pääomamarkkinoita, jotka luottomarkkinoista poiketen arvottavat oikein riskin ja tuoton, jolloin rahoitusta saa käyvällä hinnalla. Esimerkiksi ”poolatut” yrityspaperit eivät vaadi raskasta due deligence prosessia, jos ne ovat samaan tapaan riskin huomioivia ja korkeatuottoisia kuin hybridilainat.
Keskisuuren teollisuuden suurin ongelma on heikko kapasiteetin käyttöaste (arvio 50-70 %), josta syystä käyttökate on heikko. Tilannetta ei paranna se, että yritysjohto joutuu rahoituksen saamiseen käyttämään suuren osan ajastaan. Olisi parempi ottaa kallista pääomarahoitusta ja saada sitä kautta edellytykset toimituksille, jolloin käyttöaste saataisiin nousuun kohti 80-90 %:n nykyoptimia. Tämä korjaisi käyttökatteen nopeasti. Töistä on varmasti tarjolla suomalaisille mutta maksuajat ovat hankalat. Koska keskisuuret yritykset eivät pääosin ole julkisesti listattuja tai reitattuja, pääomarkkinat eivät toimi ja viennin etsikkoaika tuhlaantuu rahoituksen hoitoon, jolloin kilpailu kiristyy. Nyt olisi aika tehdä uusia pk-teollisuuden elvytystoimia, jotta 90-luvun vientiboomi lähtisi käyntiin.
perjantai 19. helmikuuta 2010
Lapset ovat elämän suola
Lapsenlapset ovat monelle meistä kurkistus omaan lapsuuteen. Kun omat lapsemme syntyivät (Kim, 1976, Tom, 1978, Jenny, 1982) oli aina kovin vähän aikaa pysähtyä ihmettelemään, mitä kaikki lapsi kasvaessaan meille viestii. Nyt kun nuorin lapsemme on saanut tyttären, Sara, on aikaa ja kenties etäisyyttä omaan lapsuuteen tarkkailla kasvavaa lasta vähän etäämpää.
On toisaalta hämmästyttävää, että kaikki lapset ovat aika tavalla samanlaisia ensi vuosina. Sarakin tuntuu käyvän tarkalleen läpi samat vaiheet kuin omat lapsemme. Toisaalta jokainen lapsi on erilainen. Sen takaa jo yksistään jokainen erilainen perimä ja erilaiset kasvuolosuhteet pienestä pitäen.
Miten valtavasti luojan ihmetöitä liittyykään maailman lapsiin ja miten huonosti lapsia maailmalla kohdellaan - on lapsia sodan keskellä, on lapsia kadulla. Miten vähällä rahalla saisimmekaan aikaan parempia koteja ja paremman maailman, jos siihen todella oli yli rajojen poliittiista tahtoa. Kehitysmaiden lasten välttömät tarpeet ja koulu eivät suuria maksaisi verrattuna jättimäisiin panostuksiin väkivallan lietsomiseen.
Koti on ihmiskunnan suuri keksintö. Mutta juuri koteja hävitetään surutta. Meillä Suomessakin on paljon koteja, joissa lapset pelkäävät suuren osan ajastaan vanhempiaan tai ympäristöään. Siinä lapsen leikki, joka on paremman maailman rakennusaine, jää sivuun ja lapsesta kasvaa tunnemaailmaltaan häiriintynyt. Tästä taas seuraa pahimmoillaan väkivaltaisia tapahtumia.
Kirjoitan tämän kiitollisena lapsenlapsestamme Sarasta
Arto Lahti
On toisaalta hämmästyttävää, että kaikki lapset ovat aika tavalla samanlaisia ensi vuosina. Sarakin tuntuu käyvän tarkalleen läpi samat vaiheet kuin omat lapsemme. Toisaalta jokainen lapsi on erilainen. Sen takaa jo yksistään jokainen erilainen perimä ja erilaiset kasvuolosuhteet pienestä pitäen.
Miten valtavasti luojan ihmetöitä liittyykään maailman lapsiin ja miten huonosti lapsia maailmalla kohdellaan - on lapsia sodan keskellä, on lapsia kadulla. Miten vähällä rahalla saisimmekaan aikaan parempia koteja ja paremman maailman, jos siihen todella oli yli rajojen poliittiista tahtoa. Kehitysmaiden lasten välttömät tarpeet ja koulu eivät suuria maksaisi verrattuna jättimäisiin panostuksiin väkivallan lietsomiseen.
Koti on ihmiskunnan suuri keksintö. Mutta juuri koteja hävitetään surutta. Meillä Suomessakin on paljon koteja, joissa lapset pelkäävät suuren osan ajastaan vanhempiaan tai ympäristöään. Siinä lapsen leikki, joka on paremman maailman rakennusaine, jää sivuun ja lapsesta kasvaa tunnemaailmaltaan häiriintynyt. Tästä taas seuraa pahimmoillaan väkivaltaisia tapahtumia.
Kirjoitan tämän kiitollisena lapsenlapsestamme Sarasta
Arto Lahti
tiistai 16. helmikuuta 2010
Toivottavasti ei ainakaan lakkoilla
Minulla itselläkin on paljon kokemusta teollisuudesta. Lakko on tietenkin täysin laillinen työmarkkinatoimi mutta harvoin siitä pitkän päälle muuta seuraa kuin tietyn alan työllisyyden heikkeneminen. Jos AKT nyt lakkoilee työsopimuksen tulkinnasta, on siinä valitettavasti menty liian pitkälle, kun työsopimusten tulkitsija on ensisijaisesti ko. tuomioistuin.
On selvä, että työllisyyden hoitamiseen on kovat paineet. Työpaikat eivät tyhjästä siunaannu eikä ainakaan teollisuudessa, jos se joutuu sijaiskärsijäksi AKT ja sen työnantajaosapuolen sopimustulkinnassa. Metsäteollisuus on nyt juuri saanut uutta toivoa työllisyyttä lisääville investoinneille Suomessa. On panostettu tehokkaisiin tehtaisiin ja karsittu heikot. Säiden haltija on suonut talven, jolloin puunkorjuu onnistuu sodanjälkeisen ajan malliin. Euron tappavan korkea kurssi on laskenut siedettävälle tasolle.
Nyt olisi kolmikannalle käyttöä. Valtionvalta on monessa muussa asiassa ottanut vetäjän roolin vaikkei se aina valtiolle kuuluisi. Metsäteollisuuden "viimeinen suuri tilaisuus" on sellainen, jota hallitus ei voi katsoa sivusta. Metsä ja metalli ovat viennnin selkäranka vaikka painopiste onkin tavarasta kohti teollisia palveluita. Noin 10 miljardin viennin lasku vuoden 2009 aika on korjattavissa parhaiten, jos metsä ja metalli saavat uudelleen kilpailukykynsä kuntoon.
Olin 1970-luvun lopulla nykyisessä Suomen teknologiateollisuus ry:ssä (silloin kansanomaisesti MET). Silloin otettiin vakavasti metsä ja metalli ja silloin luotiin pohja sille hyvinvoinnille, mikä nyt uhkaa valua hukkaan. Jos tätä sinällään väistämätöntä teollisuuden globalisaatiota halutaan vielä kansallisesti sabotoida, niin paha tästä seuraa. Kuka on sattunut analysoimaan Suomen todellisen riskinkantokyvyn - ei ole mitenkään hyvä kansainvälisessä vertailussa.
Nyt tarvitaan yhteispeliä!
Arto Lahti
On selvä, että työllisyyden hoitamiseen on kovat paineet. Työpaikat eivät tyhjästä siunaannu eikä ainakaan teollisuudessa, jos se joutuu sijaiskärsijäksi AKT ja sen työnantajaosapuolen sopimustulkinnassa. Metsäteollisuus on nyt juuri saanut uutta toivoa työllisyyttä lisääville investoinneille Suomessa. On panostettu tehokkaisiin tehtaisiin ja karsittu heikot. Säiden haltija on suonut talven, jolloin puunkorjuu onnistuu sodanjälkeisen ajan malliin. Euron tappavan korkea kurssi on laskenut siedettävälle tasolle.
Nyt olisi kolmikannalle käyttöä. Valtionvalta on monessa muussa asiassa ottanut vetäjän roolin vaikkei se aina valtiolle kuuluisi. Metsäteollisuuden "viimeinen suuri tilaisuus" on sellainen, jota hallitus ei voi katsoa sivusta. Metsä ja metalli ovat viennnin selkäranka vaikka painopiste onkin tavarasta kohti teollisia palveluita. Noin 10 miljardin viennin lasku vuoden 2009 aika on korjattavissa parhaiten, jos metsä ja metalli saavat uudelleen kilpailukykynsä kuntoon.
Olin 1970-luvun lopulla nykyisessä Suomen teknologiateollisuus ry:ssä (silloin kansanomaisesti MET). Silloin otettiin vakavasti metsä ja metalli ja silloin luotiin pohja sille hyvinvoinnille, mikä nyt uhkaa valua hukkaan. Jos tätä sinällään väistämätöntä teollisuuden globalisaatiota halutaan vielä kansallisesti sabotoida, niin paha tästä seuraa. Kuka on sattunut analysoimaan Suomen todellisen riskinkantokyvyn - ei ole mitenkään hyvä kansainvälisessä vertailussa.
Nyt tarvitaan yhteispeliä!
Arto Lahti
maanantai 15. helmikuuta 2010
Talouskasvua tarvitaan - mutta mistä löytyy keinot?
Talouskasvun lähtökohdaksi valtioneuvostolla on kaksi pääasiallista keinoa:
1. Työvoiman koulutus
2. Panostus tieteeseen ja teknologiaan
Kumpikin näistä keinoista ovat päteviä. Robert Solow tunnisti neoklassisen kasvumallinsa ns. residuaalianalyysissä nämä tekijät keskeisiksi talouskasvun perustana. Solowin tutkimukset, jotka ajoittuivat empirialtaan sodan jälkeisiin vuosikymmeniin ovat olleet keskeisessä merkityksessä sille, että tällä hetkellä eri maiden hallitukset pohtivat juuri kahta edellä mainittua keinoa talouden elvyttämiseksi reaalitalouden lähtökohdista.
Nyt on kuitenkin tilanne siinä mielessä erillainen normaaliin suhdennelamaan nähden, että esimerkiksi EU-maissa Suomi mukaan lukien on vaikea löytää sellaisia toimialoja, jotka laajasti lähtivät kasvuun ja näin ottaisivat vastaan koulutuksella tuotetun lisäpanoksen osaamista.
Hallitukset ovat Islannin ja nyt kohta Kreikan tapauksessa pakotetut tarttumaan muihin keinoihin, jotka eivät kovin hyvin vastaa neoklassisen taloustieteen keskeistä ideaa: Yritykset ja yrittäjät hoitavat markkinatalouden päätöksenteon ja hallitukset luovat yksityiselle sektorille optimaalisen ympäristön onnistumiselle kasvun ja työpaikojen luonnissa. Hallitukset joutuvat laajasti markkinoiden osapuoleksi tukemalla tiettyjä tuotantosektoreita ja/ tai aluetalouksia.
Miten tämä jyrkkä siirtymä eksogeenisesta endogeeniseen rooliin onnistuu eri maiden hallituksilta? Ongelmat ovat suuret demokraattisissa markkinatalousmaissa, jossa hallitukset ovat oikeaoppisesti yksityistäneet ja markkinaehtoistaneet mahdollisimman laajasti taloudellisen toiminnan. Sen sijaan ne maat kuten Venäjä ja Kiina, jossa valtion rooli on merkittävä mm. pankkitoiminnassa ja perusteollisuudessa, ovat selvästi helpommassa roolissa, kun valtio ei vain käytä rahaa elvytyksen tapaisesti toivoen, että siitä seuraa talouskasvua. Näissä maissa valtio voi myös tehdä tuotannollisia investointipäätöksiä yksityisellä sektorilla.
Onko talouden kasvuteoria jo osin vanhentunut? Näin on. Paul Romer on hahmottanut uutta kasvuteoriaa, jossa käyntiin saattavana voimana ovat ideat, joita kautta työvoima ja pääomat saadaan liikkeeseen. Länsimaiden voimana pitäisi olla näiden historian vahvin koulutus-, teknologia- ja tiedetase. Suomessakin on valtava määrä koulutettuja ihmisiä ja loputon varanto tuotannollisia ideoita. Koulutetut ihmiset ovat kuitenkin valitettavan paljon passivoituja. Heidän odotetaan ottavan "ylhäältä" vastaan itseään koskevia päätöksiä ja viisautta kouluttajilta.
Tämä ei voi pitkään jatkua! On luotava uudenlainen yrittäjätalos, joka aktivoi koulutetut ihmiset tuottamaan tuotannollisia ideoita. Erityisesti nuoret on saatava esiin haastamaan markkinat ja yhteiskunnan vakiintuneet rakenteet.
Arto
1. Työvoiman koulutus
2. Panostus tieteeseen ja teknologiaan
Kumpikin näistä keinoista ovat päteviä. Robert Solow tunnisti neoklassisen kasvumallinsa ns. residuaalianalyysissä nämä tekijät keskeisiksi talouskasvun perustana. Solowin tutkimukset, jotka ajoittuivat empirialtaan sodan jälkeisiin vuosikymmeniin ovat olleet keskeisessä merkityksessä sille, että tällä hetkellä eri maiden hallitukset pohtivat juuri kahta edellä mainittua keinoa talouden elvyttämiseksi reaalitalouden lähtökohdista.
Nyt on kuitenkin tilanne siinä mielessä erillainen normaaliin suhdennelamaan nähden, että esimerkiksi EU-maissa Suomi mukaan lukien on vaikea löytää sellaisia toimialoja, jotka laajasti lähtivät kasvuun ja näin ottaisivat vastaan koulutuksella tuotetun lisäpanoksen osaamista.
Hallitukset ovat Islannin ja nyt kohta Kreikan tapauksessa pakotetut tarttumaan muihin keinoihin, jotka eivät kovin hyvin vastaa neoklassisen taloustieteen keskeistä ideaa: Yritykset ja yrittäjät hoitavat markkinatalouden päätöksenteon ja hallitukset luovat yksityiselle sektorille optimaalisen ympäristön onnistumiselle kasvun ja työpaikojen luonnissa. Hallitukset joutuvat laajasti markkinoiden osapuoleksi tukemalla tiettyjä tuotantosektoreita ja/ tai aluetalouksia.
Miten tämä jyrkkä siirtymä eksogeenisesta endogeeniseen rooliin onnistuu eri maiden hallituksilta? Ongelmat ovat suuret demokraattisissa markkinatalousmaissa, jossa hallitukset ovat oikeaoppisesti yksityistäneet ja markkinaehtoistaneet mahdollisimman laajasti taloudellisen toiminnan. Sen sijaan ne maat kuten Venäjä ja Kiina, jossa valtion rooli on merkittävä mm. pankkitoiminnassa ja perusteollisuudessa, ovat selvästi helpommassa roolissa, kun valtio ei vain käytä rahaa elvytyksen tapaisesti toivoen, että siitä seuraa talouskasvua. Näissä maissa valtio voi myös tehdä tuotannollisia investointipäätöksiä yksityisellä sektorilla.
Onko talouden kasvuteoria jo osin vanhentunut? Näin on. Paul Romer on hahmottanut uutta kasvuteoriaa, jossa käyntiin saattavana voimana ovat ideat, joita kautta työvoima ja pääomat saadaan liikkeeseen. Länsimaiden voimana pitäisi olla näiden historian vahvin koulutus-, teknologia- ja tiedetase. Suomessakin on valtava määrä koulutettuja ihmisiä ja loputon varanto tuotannollisia ideoita. Koulutetut ihmiset ovat kuitenkin valitettavan paljon passivoituja. Heidän odotetaan ottavan "ylhäältä" vastaan itseään koskevia päätöksiä ja viisautta kouluttajilta.
Tämä ei voi pitkään jatkua! On luotava uudenlainen yrittäjätalos, joka aktivoi koulutetut ihmiset tuottamaan tuotannollisia ideoita. Erityisesti nuoret on saatava esiin haastamaan markkinat ja yhteiskunnan vakiintuneet rakenteet.
Arto
tiistai 9. helmikuuta 2010
SUOMI VOI EDELLEEN OLLA VOITTAJA GLOBAALIMARKKINOILLA
Suomen nousu köyhyysloukusta teollisuusmaaksi on perustunut luonnonvaroihin (mm. puu), työvoimaan ja teknologian soveltamiseen. Sodan jälkeen Suomi toteutti erään maailman parhaista teollistumisen ja kansainvälistymisen malleista. Nyt jälkiteollisena ja vauraana maana Suomi on uuden kehityssyklin edessä. Sen ydin on sama kuin ennen mutta viitekehikko on erilainen, koska EU-liittovaltion reunavaltiona Suomi on uuden geopoliittisen tilanteen edessä. Periferia ei suojaa kotimarkkinoita kilpailulta ja sijainnista yhteismarkkinoiden laita-alueilla ei ole niinkään etua vaan pikemminkin kustannushaittaa.
Viime vuonna suuret vientiyritykset saivat vientinsä kasvuun. Valtion vientitakuut ja pääomamarkkinainstrumentit (hybridilainat, osakeannit, yrityspaperit, jne.) toimivat yhdessä hyvin vientiyritysten rahoitusongelmien ratkomisessa. Suomen vahvuus on ollut ja tulee olemaan pitkä jalostusketju. Käyttöpääomatilanne teknologiateollisuuden pk-yrityksissä ollut ennenkin kireä, kun lähestytään kasvuvaihetta suhdannelaman jälkeen. Nyt tilannetta kiristää maksuaikojen pidentyminen. Teknologiateollisuus on nykyään ”sopimusten nippu” siis ketjuuntunut; noin 50 %:ia vientitilausten työstä tehdään pk-yrityksissä, joten siellä tarvitaan vuositasolla luokkaa 20 miljardia euroa käyttöpääoma, jotta vienti myös muuttuisi alan työllisyydeksi.
Teknologiateollisuudessa on noin 50.000 henkilöä lomautettuna ja nämä ovat kaikki omalla alallaan huippuosaajia. Monien osalta lomautusten lakisääteiset enimmäisajat tulevat täyteen tänä vuonna, jolloin saattaa olla edessä irtisanominen, ellei ole tarjota tuottavaa työtä. Tapiola pankin ennusteen mukaan laman jatkuessa saatetaan menettää vielä jopa 100.000 työpaikkaa ja seuraavat menetykset koskevat aina osaajia. Tehokkaita toimia käyttöpääomaongelman ratkaisemiseksi voisi motivoida sillä, että jokainen työtön aiheuttaa valtiolle potentiaalisesti 2 miljoonan kustannuksen.
Pohjoismainen luottomarkkina voi vain osin hoitaa pk-teollisuuden rahoitusongelmia. Nyt luottomarkkinoiden kolmesta suuresta konsernista vain yksi pitää pääkonttoria Suomessa. Ainoa kestävä vaihtoehto pitkällä aikavälillä on viedä keskisuurta yrityssektoria kohti pääomamarkkinoita, jotka luottomarkkinoista poiketen arvottavat oikein riskin ja tuoton, jolloin rahoitusta saa käyvällä hinnalla. Esimerkiksi ”poolatut” yrityspaperit eivät vaadi raskasta ”due deligence” prosessia, jos ne ovat samaan tapaan riskin huomioivia ja korkeatuottoisia kuin hybridilainat.
Keskisuuren teollisuuden johdolle ongelma on kapasiteetin käyttöasteen alhaisuus (arvioni 50 %), josta syystä käyttökate on heikko. Tilannetta ei paranna se, että yritysjohto joutuu rahoituksen saamiseen käyttämään suuren osan ajastaan. Olisi parempi ottaa kallista pääomarahoitusta ja saada sitä kautta edellytykset toimituksille, jolloin käyttöaste saataisiin nousuun kohti 80 %:n nykyoptimia. Tämä korjaisi käyttökatteen nopeasti. Töistä on varmasti tarjolla suomalaisille mutta maksuajat ovat hankalat. Koska keskisuuret yritykset eivät pääosin ole julkisesti listattuja tai reitattuja, pääomamarkkinat eivät toimi ja viennin etsikkoaika tuhlaantuu rahoituksen hoitoon, jolloin kilpailu kiristyy. Nyt olisi aika tehdä uusia pk-teollisuuden elvytystoimia, jotta 90-luvun vientiboomi lähtisi käyntiin
Professori Arto Lahti, Aalto-yliopisto
kolumni on julkaistu toimituksen muokkaamana Kauppalehdessä 9.2.2010
Viime vuonna suuret vientiyritykset saivat vientinsä kasvuun. Valtion vientitakuut ja pääomamarkkinainstrumentit (hybridilainat, osakeannit, yrityspaperit, jne.) toimivat yhdessä hyvin vientiyritysten rahoitusongelmien ratkomisessa. Suomen vahvuus on ollut ja tulee olemaan pitkä jalostusketju. Käyttöpääomatilanne teknologiateollisuuden pk-yrityksissä ollut ennenkin kireä, kun lähestytään kasvuvaihetta suhdannelaman jälkeen. Nyt tilannetta kiristää maksuaikojen pidentyminen. Teknologiateollisuus on nykyään ”sopimusten nippu” siis ketjuuntunut; noin 50 %:ia vientitilausten työstä tehdään pk-yrityksissä, joten siellä tarvitaan vuositasolla luokkaa 20 miljardia euroa käyttöpääoma, jotta vienti myös muuttuisi alan työllisyydeksi.
Teknologiateollisuudessa on noin 50.000 henkilöä lomautettuna ja nämä ovat kaikki omalla alallaan huippuosaajia. Monien osalta lomautusten lakisääteiset enimmäisajat tulevat täyteen tänä vuonna, jolloin saattaa olla edessä irtisanominen, ellei ole tarjota tuottavaa työtä. Tapiola pankin ennusteen mukaan laman jatkuessa saatetaan menettää vielä jopa 100.000 työpaikkaa ja seuraavat menetykset koskevat aina osaajia. Tehokkaita toimia käyttöpääomaongelman ratkaisemiseksi voisi motivoida sillä, että jokainen työtön aiheuttaa valtiolle potentiaalisesti 2 miljoonan kustannuksen.
Pohjoismainen luottomarkkina voi vain osin hoitaa pk-teollisuuden rahoitusongelmia. Nyt luottomarkkinoiden kolmesta suuresta konsernista vain yksi pitää pääkonttoria Suomessa. Ainoa kestävä vaihtoehto pitkällä aikavälillä on viedä keskisuurta yrityssektoria kohti pääomamarkkinoita, jotka luottomarkkinoista poiketen arvottavat oikein riskin ja tuoton, jolloin rahoitusta saa käyvällä hinnalla. Esimerkiksi ”poolatut” yrityspaperit eivät vaadi raskasta ”due deligence” prosessia, jos ne ovat samaan tapaan riskin huomioivia ja korkeatuottoisia kuin hybridilainat.
Keskisuuren teollisuuden johdolle ongelma on kapasiteetin käyttöasteen alhaisuus (arvioni 50 %), josta syystä käyttökate on heikko. Tilannetta ei paranna se, että yritysjohto joutuu rahoituksen saamiseen käyttämään suuren osan ajastaan. Olisi parempi ottaa kallista pääomarahoitusta ja saada sitä kautta edellytykset toimituksille, jolloin käyttöaste saataisiin nousuun kohti 80 %:n nykyoptimia. Tämä korjaisi käyttökatteen nopeasti. Töistä on varmasti tarjolla suomalaisille mutta maksuajat ovat hankalat. Koska keskisuuret yritykset eivät pääosin ole julkisesti listattuja tai reitattuja, pääomamarkkinat eivät toimi ja viennin etsikkoaika tuhlaantuu rahoituksen hoitoon, jolloin kilpailu kiristyy. Nyt olisi aika tehdä uusia pk-teollisuuden elvytystoimia, jotta 90-luvun vientiboomi lähtisi käyntiin
Professori Arto Lahti, Aalto-yliopisto
kolumni on julkaistu toimituksen muokkaamana Kauppalehdessä 9.2.2010
perjantai 5. helmikuuta 2010
Kiina-Suomi-yhteistyö on suuri mahdollisuus
Aalto-yliopisto on suuri mahdollisuus tuotteistaa suomalaista huippuosaamisen koulutuksen ja valmennuksen osalta. Suomessa on poikkeuksellisen vahva perinne ja osaaminen akateemisesta yrittäjyydestä. Olisi siis johdonmukaista luoda uusia toimintamalleja tämän osaamisen viemiseksi maailmalle.
Tänään perjantaina keskustelin kiinalais-suomalaisen yrittäjän kanssa siitä, mitä tällä alueella olisi mahdollista tehdä. Lähtökohtaisesti Kiinan koulutusmarkkinat ovat voimakkaasti kilpaillut mutta toisaalta suuria mahdollisuuksia on löytämättä ja hyödyntämättä. Suomella saattaisi olla erityistä annettavaa juuri akateemisen yrittäjyyden ohjelmien alueella, vaikka kilpailussa ovat mukana jo maailman kaikki merkittävät yliopistot.
Joka tapauksessa yhteinen näkemys aamun keskustelussa oli se, että radikaalisti uusia tuotteita tarvitaan, koska materiaalipainotteinen vienti-tuonti-kauppa ei voi olla niin hallitseva pitkän päälle kuin se on tänään. Suomessa on paljon osaamista palveluiden tarjonnasta yli internetin ja juuri tämän mahdollisuudet akateemisessa yrittäjäkoulutuksessa yli rajojen ovat merkittävät varsinkin kuin Kiina ja muut kasvavat teollisuusmaat ovat Suomeen nähden kaukana, kun perinteisesti materiaalinen vienti on painottunut lähinaapureihin.
Uskon hyvin paljon maailman opiskelevaan nuorisoon. Täällä jo nyt opiskelleet kiinalaiset ovat olleet omillakin kursseillani aivan huippua osaamisen ja motivaation alueella. Samaa voi sanoa ylipäätänsä ulkomaisista opiskelijoista ja erityisen selvästi nykypäivän suomalaisista yliopisto-opiskelijoista.
Opetusministeriön haaste opetuksen viennistä on tervetullut ja siihen olemme valmiita vastaamaan!
Arto Lahti
Tänään perjantaina keskustelin kiinalais-suomalaisen yrittäjän kanssa siitä, mitä tällä alueella olisi mahdollista tehdä. Lähtökohtaisesti Kiinan koulutusmarkkinat ovat voimakkaasti kilpaillut mutta toisaalta suuria mahdollisuuksia on löytämättä ja hyödyntämättä. Suomella saattaisi olla erityistä annettavaa juuri akateemisen yrittäjyyden ohjelmien alueella, vaikka kilpailussa ovat mukana jo maailman kaikki merkittävät yliopistot.
Joka tapauksessa yhteinen näkemys aamun keskustelussa oli se, että radikaalisti uusia tuotteita tarvitaan, koska materiaalipainotteinen vienti-tuonti-kauppa ei voi olla niin hallitseva pitkän päälle kuin se on tänään. Suomessa on paljon osaamista palveluiden tarjonnasta yli internetin ja juuri tämän mahdollisuudet akateemisessa yrittäjäkoulutuksessa yli rajojen ovat merkittävät varsinkin kuin Kiina ja muut kasvavat teollisuusmaat ovat Suomeen nähden kaukana, kun perinteisesti materiaalinen vienti on painottunut lähinaapureihin.
Uskon hyvin paljon maailman opiskelevaan nuorisoon. Täällä jo nyt opiskelleet kiinalaiset ovat olleet omillakin kursseillani aivan huippua osaamisen ja motivaation alueella. Samaa voi sanoa ylipäätänsä ulkomaisista opiskelijoista ja erityisen selvästi nykypäivän suomalaisista yliopisto-opiskelijoista.
Opetusministeriön haaste opetuksen viennistä on tervetullut ja siihen olemme valmiita vastaamaan!
Arto Lahti
torstai 4. helmikuuta 2010
Niinistö kantaa vastuuta - niin pitäisi muidenkin
On erikoista ajatella tätä aikaa, jossa käsillä ovat huonot vaihtoehdot taloudessa. Tämä vuosi tulee olemaan hitaan elpymisen vuosi. Työllisyyden kannalta tärkeät sektorit - siis pienet ja keskisuuret yritykset ja avainaloina kauppa ja teknologiateollisuus - ovat vaarassa menettää kymmeniä tuhasia työpaikkoja kuluvan vuoden aikana.
Eduskunta on valittu kantamaan vastuuta. Vastuukantoa pitäisi osoittaa vaikeina aikoina omalla esimerkillä. Suomalainen upseeristo teki sen raskain uhrauksen vaikeina sodan vuosina. Siihen aikaan myös naiset tekivät jättiläisen urakan, kun työvoimasta oli pulaa. On harkitsematonta tietyiltä kansanedustajilta ilmaista ärtymyksensä omien etujensa hienoisesta karsimisesta. Tästä riippumatta kansanedustajat ovat edelleen etuoikeutettuja kuten Niinistö asian ilmaisi.
Raimo Sailas sanoo sen mitä pitää. Ei ole mahdollista kasvattaa velanottoa siinä laajuudessa kuin kuluvana vuonna tapahtuu. Leikkauksia tulee ja siinä eduskunnan pitäisi näyttää esimerkkiä. Olisi myös tarpeen käydä muutenkin läpi asioita jo ennakkoon, koska paniikissa laaditut säästölistat osuivat viimeksikin huonosti. Terveys- ja mielenterveyspalveluiden karsiminen on käynyt kalliiksi, koska seuraukset kuormittavat viranomaiset ja erityisesti oikeuslaitoksen, jossa asioiden jälkikätinen selvittely tulee veronomaksajille kalliiksi.
arto
Eduskunta on valittu kantamaan vastuuta. Vastuukantoa pitäisi osoittaa vaikeina aikoina omalla esimerkillä. Suomalainen upseeristo teki sen raskain uhrauksen vaikeina sodan vuosina. Siihen aikaan myös naiset tekivät jättiläisen urakan, kun työvoimasta oli pulaa. On harkitsematonta tietyiltä kansanedustajilta ilmaista ärtymyksensä omien etujensa hienoisesta karsimisesta. Tästä riippumatta kansanedustajat ovat edelleen etuoikeutettuja kuten Niinistö asian ilmaisi.
Raimo Sailas sanoo sen mitä pitää. Ei ole mahdollista kasvattaa velanottoa siinä laajuudessa kuin kuluvana vuonna tapahtuu. Leikkauksia tulee ja siinä eduskunnan pitäisi näyttää esimerkkiä. Olisi myös tarpeen käydä muutenkin läpi asioita jo ennakkoon, koska paniikissa laaditut säästölistat osuivat viimeksikin huonosti. Terveys- ja mielenterveyspalveluiden karsiminen on käynyt kalliiksi, koska seuraukset kuormittavat viranomaiset ja erityisesti oikeuslaitoksen, jossa asioiden jälkikätinen selvittely tulee veronomaksajille kalliiksi.
arto
tiistai 2. helmikuuta 2010
Nuoret tulee saada nopeasti töihin - tarvitaan tekoja
Nuorten työllisyys on hyvä mm. ekonomeilla, juristeilla ja lääkäreillä sekä kohtuullinen DI-tutkinnon omaavilla. Sen sijaan muilta osin tilanne on huono erityisesti ammattikorkeakoulujen suorittaneilla, jotka ilmeisesti jäävät laadukkaimpien työpaikkojen hakijoina toissijaiseen asemaan verrattuna ylemmän tukinnon suorittaneisiin. Ammattitutkinnoissa on tilanne vaihteleva, sillä toisaalta puuttuu tekijöitä ja toisaalta on koulutusta suoraan työttömäksi.
Työpaikkakilpailussa tuntuvat selviävän hyvin niiden oppilaitosten opiskeijat ja valmistuneet, joissa opettajilla on vahvat yhteydet omaan ammattikuntaansa ja hyvä käsitys tietyn ammatin vaatimuksista. Tässä mielessä esimerkiksi kauppakorkeakoulut ovat suhteessa vahvoja kuten myös tekniset korkeakoulut. Suurelta osin tarvittava käytännön ammattitaito voidaan oppia vain työn kautta. Tämä asettaa työharjoittelun suureen rooliin. Mikä tahansa työ auttaa jo sinällään sosiaalistumisessa.
Tein edellisen laman aikana ehdotuksen nuorten harjoitteluavustuksesta, joka maksettaisiin työnantajalle puolen vuoden mittaisen harjoittelujakson aikana. Väittäisin, että tämä sama malli olisi nuorisotyöttömyyteen tehokas ja halpa ratkaisu jälleen tänään. Verrattuna suuren ikäluokkien järjettömään koulutussirkukseen tämä ratkaisu myös tuottaisi uusia työpaikkoja ilman jatkuvaa yhteiskunnan tukea.
Suomalainen nuoriso täyttää kaikki ne tekijät, jotka ovat globaalissa taloudessa pidetään taustatekijöinä voittajille. Nuoret ovat sosiaalisia, älykkäitä, sopetuvaisia, jne. Nuorten syrjäytyminen on suuren luokan poliittinen tyhmyys. Ei voida ajatella, että nuoret ilman työtä voivat ostaa kalliin asunnon keskusten läheltä, perustaa perheen ja ottaa vastuu mittavaksi paisuvasta julkisesta velasta.
Tarvitaan tekoja!
Arto
Työpaikkakilpailussa tuntuvat selviävän hyvin niiden oppilaitosten opiskeijat ja valmistuneet, joissa opettajilla on vahvat yhteydet omaan ammattikuntaansa ja hyvä käsitys tietyn ammatin vaatimuksista. Tässä mielessä esimerkiksi kauppakorkeakoulut ovat suhteessa vahvoja kuten myös tekniset korkeakoulut. Suurelta osin tarvittava käytännön ammattitaito voidaan oppia vain työn kautta. Tämä asettaa työharjoittelun suureen rooliin. Mikä tahansa työ auttaa jo sinällään sosiaalistumisessa.
Tein edellisen laman aikana ehdotuksen nuorten harjoitteluavustuksesta, joka maksettaisiin työnantajalle puolen vuoden mittaisen harjoittelujakson aikana. Väittäisin, että tämä sama malli olisi nuorisotyöttömyyteen tehokas ja halpa ratkaisu jälleen tänään. Verrattuna suuren ikäluokkien järjettömään koulutussirkukseen tämä ratkaisu myös tuottaisi uusia työpaikkoja ilman jatkuvaa yhteiskunnan tukea.
Suomalainen nuoriso täyttää kaikki ne tekijät, jotka ovat globaalissa taloudessa pidetään taustatekijöinä voittajille. Nuoret ovat sosiaalisia, älykkäitä, sopetuvaisia, jne. Nuorten syrjäytyminen on suuren luokan poliittinen tyhmyys. Ei voida ajatella, että nuoret ilman työtä voivat ostaa kalliin asunnon keskusten läheltä, perustaa perheen ja ottaa vastuu mittavaksi paisuvasta julkisesta velasta.
Tarvitaan tekoja!
Arto
maanantai 1. helmikuuta 2010
Suomi on sitoutunut Lissabonin sopimukseen
Kun keskustellaan perustuslaista ja Suomen edustamisesta EU-elimissä, on syytä muistaa, että Suomi on sitoutunut Lissabonin sopimukseen. Suomi fereraation osa, joten Suomen valtiollista asemaa rajoittaa vahvasti federaatio-hallinto. On syytä ottaa mallia maailman vanhimmasta demokraattisesta maasta, jossa on pitkä historia federaation ja osavaltion välisistä suhteista. Esimerkiksi Kaliforniaa edustaa federaatioon päin kuvernööri, siis "Iso-Arska". Suomea edustaa kulloinen kuvernööri siis pääministeri. Tästä toki seuraa erikoinen ongelma, koska Suomessa perustuslaki edelleen antaa presidentille johtavan aseman ulkopolitiikassa. Oletteko nähneet "Iso-Arska" olisi ottanut itsenäisesti ulkopoliittista kantaa Kalifornia puolesta, vaikka osavaltio saattaisi itsenäisesti olla maailman suurimpien talouksien joukossa. On siis syytä nöyrtyä siihen, että olemme Lissabonin sopimuksen allekirjoittaneet ja meillä ei ole suurta syytä enää jatkaa kotimaista "lautasleikkiä" vaan ratkaista asia asiaperusteisti.
Kuinka viisasta Lissabonin sopimukseen sitoutuminen ylipäätänsä on ollut, sen näyttää tulevaisuus. Itsekin presidenttiehdokkaana olleena olin ja olen sitä mieltä, että Euroopan poliittinen integraatio on voi johtaa samanlaiseen hajanaisuuteen kuin aikanaan Neuvostoliitto oli, kun investoinnit aluetalouksiin ratkottiin poliittisista lähtökohdista. Paljon viisaampaa olisi ollut pitää voimassa joustava konferaatiohallinto, jota sitäkin olisi pitänyt karsia. Euroopan suuri voima on sen yhteisnäismarkkinoissa ei yhteisnäispolitiikassa. Eurooppa on suurin markkina-alue ja erityisen suuressa roolissa on yhteismarkkinoiden sisäinen kauppa. Taloudellisen integraation suurin haaste on ilman muuta Venäjän saaminen mukaan yhteismarkkinoille ja sitä koskevat sopimukset. Tähän olisi syytä keskittyä myös Suomessa, koska ilman EU-Venäjä-yhteistyötä Suomen on vaikea löytää talouskasvua.
Ei olisi syytä kärjistää poliittista keskustelua ennen seuraavia vaaleja, koska nyt tarvittaisiin kaikkien puolueiden yhteistyötä talouden saamiseksi raiteilleen. Tässä työssä presidentillä on suuri tehtävä rakentaa poliittista luottamusta investointien pohjaksi uusien ja kasvavien teollisuusmaiden suuntaa. Venäjän ohella tähän listaa kuuluvat ainakin Kiina, Intia ja Brasilia. Siis taloustalkoisiin!
Arto Lahti
Kuinka viisasta Lissabonin sopimukseen sitoutuminen ylipäätänsä on ollut, sen näyttää tulevaisuus. Itsekin presidenttiehdokkaana olleena olin ja olen sitä mieltä, että Euroopan poliittinen integraatio on voi johtaa samanlaiseen hajanaisuuteen kuin aikanaan Neuvostoliitto oli, kun investoinnit aluetalouksiin ratkottiin poliittisista lähtökohdista. Paljon viisaampaa olisi ollut pitää voimassa joustava konferaatiohallinto, jota sitäkin olisi pitänyt karsia. Euroopan suuri voima on sen yhteisnäismarkkinoissa ei yhteisnäispolitiikassa. Eurooppa on suurin markkina-alue ja erityisen suuressa roolissa on yhteismarkkinoiden sisäinen kauppa. Taloudellisen integraation suurin haaste on ilman muuta Venäjän saaminen mukaan yhteismarkkinoille ja sitä koskevat sopimukset. Tähän olisi syytä keskittyä myös Suomessa, koska ilman EU-Venäjä-yhteistyötä Suomen on vaikea löytää talouskasvua.
Ei olisi syytä kärjistää poliittista keskustelua ennen seuraavia vaaleja, koska nyt tarvittaisiin kaikkien puolueiden yhteistyötä talouden saamiseksi raiteilleen. Tässä työssä presidentillä on suuri tehtävä rakentaa poliittista luottamusta investointien pohjaksi uusien ja kasvavien teollisuusmaiden suuntaa. Venäjän ohella tähän listaa kuuluvat ainakin Kiina, Intia ja Brasilia. Siis taloustalkoisiin!
Arto Lahti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
