Nuorten työllisyys on hyvä mm. ekonomeilla, juristeilla ja lääkäreillä sekä kohtuullinen DI-tutkinnon omaavilla. Sen sijaan muilta osin tilanne on huono erityisesti ammattikorkeakoulujen suorittaneilla, jotka ilmeisesti jäävät laadukkaimpien työpaikkojen hakijoina toissijaiseen asemaan verrattuna ylemmän tukinnon suorittaneisiin. Ammattitutkinnoissa on tilanne vaihteleva, sillä toisaalta puuttuu tekijöitä ja toisaalta on koulutusta suoraan työttömäksi.
Työpaikkakilpailussa tuntuvat selviävän hyvin niiden oppilaitosten opiskeijat ja valmistuneet, joissa opettajilla on vahvat yhteydet omaan ammattikuntaansa ja hyvä käsitys tietyn ammatin vaatimuksista. Tässä mielessä esimerkiksi kauppakorkeakoulut ovat suhteessa vahvoja kuten myös tekniset korkeakoulut. Suurelta osin tarvittava käytännön ammattitaito voidaan oppia vain työn kautta. Tämä asettaa työharjoittelun suureen rooliin. Mikä tahansa työ auttaa jo sinällään sosiaalistumisessa.
Tein edellisen laman aikana ehdotuksen nuorten harjoitteluavustuksesta, joka maksettaisiin työnantajalle puolen vuoden mittaisen harjoittelujakson aikana. Väittäisin, että tämä sama malli olisi nuorisotyöttömyyteen tehokas ja halpa ratkaisu jälleen tänään. Verrattuna suuren ikäluokkien järjettömään koulutussirkukseen tämä ratkaisu myös tuottaisi uusia työpaikkoja ilman jatkuvaa yhteiskunnan tukea.
Suomalainen nuoriso täyttää kaikki ne tekijät, jotka ovat globaalissa taloudessa pidetään taustatekijöinä voittajille. Nuoret ovat sosiaalisia, älykkäitä, sopetuvaisia, jne. Nuorten syrjäytyminen on suuren luokan poliittinen tyhmyys. Ei voida ajatella, että nuoret ilman työtä voivat ostaa kalliin asunnon keskusten läheltä, perustaa perheen ja ottaa vastuu mittavaksi paisuvasta julkisesta velasta.
Tarvitaan tekoja!
Arto
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti