Käyttöpääomaongelma on mittava ja kärjistyy keskisuurissa teknologiateollisuuden yrityksissä

Teknologiateollisuuden tilanne vaatii nopeita toimia rahoitusalan ammattilaisilta. Deloitte on valmistellut mittavilla omilla ja kumppaneiden työpanoksilla ohjelmaehdotuksen, joka osuu tämän hetken talousongelmien ytimeen. Teknologiateollisuuden ydinalue on kiistatta konepajateollisuus, koska tämän sinällään vahanaikaiselta kuulostavan ja aurinkolaskun alaksi tuomitun toimialan varassa on merkittävä osa vientiteollisuuden työpaikoista, kun lasketaan yhteen suorat ja epäsuorat työpaikat.

Kuten Kauppalehden kolumnissa täsmensin, teknologiateollisuuden pk-yritysten ongelmana on käyttöpääomavaje, joka saattaa olla kokonaisuutena luokkaa 10-20 miljardia euroa. Viime vuonna suuret vientiyritykset saivat vientinsä kasvuun. Valtion vientitakuut ja pääomamarkkinainstrumentit (hybridilainat, osakeannit, yrityspaperit, jne.) ovat yhdessä toimineet hyvin vientiyritysten käyttöpääomaongelmien ratkomisessa.

On syytä muistaa, että Suomen vahvuus on ollut ja tulee olemaan pitkä vertikaalinen jalostusketju. Käyttöpääomatilanne teknologiateollisuuden pk-yrityksissä on kireä jälkisuhdanteessa. Tilannetta kiristää maksuaikojen pidentyminen. Teknologiateollisuudessa yli 40 %:ia työstä vientitilausten toteuttamiseksi tehdään pk-yrityksissä, joten siellä tarvitaan vuositasolla 10-20 miljardia euroa, jotta käyttöpääoma ei olisi pullonkaula työllisyydelle alalla.

Teknologiateollisuudessa on noin 50.000 henkilöä lomautettuna ja nämä ovat kaikki omalla alallaan huippuosaajia. Monien osalta lomautusten lakisääteiset enimmäisajat tulevat täyteen tänä vuonna, jolloin saattaa olla edessä irtisanominen, ellei ole tarjota tuottavaa työtä. Tapiola pankin ennusteen mukaan laman jatkuessa saatetaan menettää vielä jopa 100.000 työpaikkaa ja seuraavat menetykset koskevat aina osaajia.

Tehokkaita toimia käyttöpääomaongelman ratkaisemiseksi voisi motivoida sillä, että jokainen pitkäaikaistyötön aiheuttaa valtiolle potentiaalisesti 2 miljoonan kustannuksen. Yhteensä teknologiateollisuudessa on kysymys siis 50-100 miljardin euron potentiaalisista kustannuksista Suomen taloudelle, jotka tulevat lastemme maksettavaksi, jos emme ratko talousongelmia (Lähde työministeriön noin 100 asiantuntijan ”Työn tulevaisuus” skenaariotyö).

Pohjoismainen luottomarkkina ei voi yksinomaan hoitaa pk-teollisuuden rahoitusongelmia, kun pankkien luottopelivaraa syövät mm. Baltian aiheuttamat tappiot. Nyt merkittävä ero luottomarkkinoilla on se, että kolmesta suuresta finanssikonsernista vain yksi pitää pääkonttoria Suomessa; kyse on kahden konsernin osalta ”tytäryritystaloudesta”. Ainoa kestävä vaihtoehto pitkällä aikavälillä on viedä keskisuurta yrityssektoria kohti pääomamarkkinoita, jotka luottomarkkinoista poiketen arvottavat oikein riskin ja tuoton, jolloin rahoitusta saa käyvällä hinnalla. Esimerkiksi ”poolatut” yrityspaperit eivät vaadi raskasta due deligence prosessia, jos ne ovat samaan tapaan riskin huomioivia ja korkeatuottoisia kuin hybridilainat.

Keskisuuren teollisuuden suurin ongelma on heikko kapasiteetin käyttöaste (arvio 50-70 %), josta syystä käyttökate on heikko. Tilannetta ei paranna se, että yritysjohto joutuu rahoituksen saamiseen käyttämään suuren osan ajastaan. Olisi parempi ottaa kallista pääomarahoitusta ja saada sitä kautta edellytykset toimituksille, jolloin käyttöaste saataisiin nousuun kohti 80-90 %:n nykyoptimia. Tämä korjaisi käyttökatteen nopeasti. Töistä on varmasti tarjolla suomalaisille mutta maksuajat ovat hankalat. Koska keskisuuret yritykset eivät pääosin ole julkisesti listattuja tai reitattuja, pääomarkkinat eivät toimi ja viennin etsikkoaika tuhlaantuu rahoituksen hoitoon, jolloin kilpailu kiristyy. Nyt olisi aika tehdä uusia pk-teollisuuden elvytystoimia, jotta 90-luvun vientiboomi lähtisi käyntiin.