Kun keskustellaan perustuslaista ja Suomen edustamisesta EU-elimissä, on syytä muistaa, että Suomi on sitoutunut Lissabonin sopimukseen. Suomi fereraation osa, joten Suomen valtiollista asemaa rajoittaa vahvasti federaatio-hallinto. On syytä ottaa mallia maailman vanhimmasta demokraattisesta maasta, jossa on pitkä historia federaation ja osavaltion välisistä suhteista. Esimerkiksi Kaliforniaa edustaa federaatioon päin kuvernööri, siis "Iso-Arska". Suomea edustaa kulloinen kuvernööri siis pääministeri. Tästä toki seuraa erikoinen ongelma, koska Suomessa perustuslaki edelleen antaa presidentille johtavan aseman ulkopolitiikassa. Oletteko nähneet "Iso-Arska" olisi ottanut itsenäisesti ulkopoliittista kantaa Kalifornia puolesta, vaikka osavaltio saattaisi itsenäisesti olla maailman suurimpien talouksien joukossa. On siis syytä nöyrtyä siihen, että olemme Lissabonin sopimuksen allekirjoittaneet ja meillä ei ole suurta syytä enää jatkaa kotimaista "lautasleikkiä" vaan ratkaista asia asiaperusteisti.
Kuinka viisasta Lissabonin sopimukseen sitoutuminen ylipäätänsä on ollut, sen näyttää tulevaisuus. Itsekin presidenttiehdokkaana olleena olin ja olen sitä mieltä, että Euroopan poliittinen integraatio on voi johtaa samanlaiseen hajanaisuuteen kuin aikanaan Neuvostoliitto oli, kun investoinnit aluetalouksiin ratkottiin poliittisista lähtökohdista. Paljon viisaampaa olisi ollut pitää voimassa joustava konferaatiohallinto, jota sitäkin olisi pitänyt karsia. Euroopan suuri voima on sen yhteisnäismarkkinoissa ei yhteisnäispolitiikassa. Eurooppa on suurin markkina-alue ja erityisen suuressa roolissa on yhteismarkkinoiden sisäinen kauppa. Taloudellisen integraation suurin haaste on ilman muuta Venäjän saaminen mukaan yhteismarkkinoille ja sitä koskevat sopimukset. Tähän olisi syytä keskittyä myös Suomessa, koska ilman EU-Venäjä-yhteistyötä Suomen on vaikea löytää talouskasvua.
Ei olisi syytä kärjistää poliittista keskustelua ennen seuraavia vaaleja, koska nyt tarvittaisiin kaikkien puolueiden yhteistyötä talouden saamiseksi raiteilleen. Tässä työssä presidentillä on suuri tehtävä rakentaa poliittista luottamusta investointien pohjaksi uusien ja kasvavien teollisuusmaiden suuntaa. Venäjän ohella tähän listaa kuuluvat ainakin Kiina, Intia ja Brasilia. Siis taloustalkoisiin!
Arto Lahti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti