Minulla itselläkin on paljon kokemusta teollisuudesta. Lakko on tietenkin täysin laillinen työmarkkinatoimi mutta harvoin siitä pitkän päälle muuta seuraa kuin tietyn alan työllisyyden heikkeneminen. Jos AKT nyt lakkoilee työsopimuksen tulkinnasta, on siinä valitettavasti menty liian pitkälle, kun työsopimusten tulkitsija on ensisijaisesti ko. tuomioistuin.
On selvä, että työllisyyden hoitamiseen on kovat paineet. Työpaikat eivät tyhjästä siunaannu eikä ainakaan teollisuudessa, jos se joutuu sijaiskärsijäksi AKT ja sen työnantajaosapuolen sopimustulkinnassa. Metsäteollisuus on nyt juuri saanut uutta toivoa työllisyyttä lisääville investoinneille Suomessa. On panostettu tehokkaisiin tehtaisiin ja karsittu heikot. Säiden haltija on suonut talven, jolloin puunkorjuu onnistuu sodanjälkeisen ajan malliin. Euron tappavan korkea kurssi on laskenut siedettävälle tasolle.
Nyt olisi kolmikannalle käyttöä. Valtionvalta on monessa muussa asiassa ottanut vetäjän roolin vaikkei se aina valtiolle kuuluisi. Metsäteollisuuden "viimeinen suuri tilaisuus" on sellainen, jota hallitus ei voi katsoa sivusta. Metsä ja metalli ovat viennnin selkäranka vaikka painopiste onkin tavarasta kohti teollisia palveluita. Noin 10 miljardin viennin lasku vuoden 2009 aika on korjattavissa parhaiten, jos metsä ja metalli saavat uudelleen kilpailukykynsä kuntoon.
Olin 1970-luvun lopulla nykyisessä Suomen teknologiateollisuus ry:ssä (silloin kansanomaisesti MET). Silloin otettiin vakavasti metsä ja metalli ja silloin luotiin pohja sille hyvinvoinnille, mikä nyt uhkaa valua hukkaan. Jos tätä sinällään väistämätöntä teollisuuden globalisaatiota halutaan vielä kansallisesti sabotoida, niin paha tästä seuraa. Kuka on sattunut analysoimaan Suomen todellisen riskinkantokyvyn - ei ole mitenkään hyvä kansainvälisessä vertailussa.
Nyt tarvitaan yhteispeliä!
Arto Lahti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti