Kestävä kehitys on myös järjen eikä vain tunteen asia


YK:n Brundtlandin komissio käsitteli kestävää kehitystä jo vuonna 1987 mutta varsinainen kansainvälinen läpimurto oli YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi vuonna 1992 Rio de Janeirossa joka hyväksyi Rion julistuksen. Siinä määritellään luonnon monimuotoisuutta (biodiversivity) ohjaavat periaatteet ja siinä on 27 periaatetta, jotka koskevat kestävän kehityksen edistämistä maailmassa[1]. Vuonna myöhemmin perustettiin YK:n kestävän kehityksen toimikunta (Commission for Sustainable Development, CSD). Kestävä kehitys ei voi kuitenkaan edetä ilman, että maailmatalouden avaintoimijat, monikansalliset yritykset sitoutuvat siihen. Tässä keskeinen järjestö on Kansainvälinen kauppakamari (International Chamber of Commerce, ICC), joka toimii yhteistyössä YK:n kanssa ja joka on laatinut peruskirjan kestävän kehityksen edistämiseksi (The Business Charter for Sustainable Development)[2]. Eräs kansainvälisen sopimusjärjestelmän keskeisiä teemoja on ollut Kioton sopimus, joka velvoittaa teollisuusmaita vähentämään kuuden kasvihuonekaasun (hiilidioksidi, metaani, dityppioksidi, fluorihiilivedyt, perfluorihiilivedyt ja rikkiheksafluoridi) päästöjä. Suomen kestävän kehityksen toimikunta (vuosina 1994-1995, pj. professori Pentti Malaska) määrittelee asian: Kestävä kehitys on jatkuvaa, ohjattua yhteiskunnallista muutosta eri aluetasoilla, jonka päämääränä turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.

Luonnonarvojen huomioonottaminen on taloustieteen suuria haasteita. Ympäristön saastuminen johtuu yhden tulkinnan mukaan siitä, että globaali talousjärjestelmä on rakennettu niin, että mm. puhtaan ilman ja veden hinta on ollut käytännössä nolla ja ympäristöä raskaasti kuormittavat raaka-aineet kuten raakaöljy on myyty ilman haittaveroa. Koska saastemarkkinoita ei pitkälti poliittista syistä ole haluttu luoda, maailman talouden rakenne on painottunut resurssia tuhlaajan ja luontoa saastuttavan mallin suuntaan. Jos puhtaalla ilmalla tai vedellä olisi hinta, niiden turmeleminen ei olisi kannattavaa. Ruuan tuotanto on ekologian kannalta tärkeä kysymys. WTO:n maatalousneuvottelujen kiistakysymys on teollisuusmaiden maksamat kotimaiset tuotantotuet[3]. Kehitysmaat pitävät tuotantotukia pääsyynä maailmanlaajuiseen liikatuotantoon ja vientituotteiden hintojen dumppaukseen (mm. puuvilla); tuotantotuet suuntaavat ruuan tuotantoa luontoa köyhdyttävään teolliseen tuotantoon ja estävät kehitysmaita kehittämästä monipuolista orgaanista tuotantoa, jolloin kehitysmaiden riippuvuutta yhden tuotteen ja raaka-aineiden viennistä on vaikea purkaa[4]. Tämä aiheuttaa vakavia sosiaalisia ongelmia maissa, joissa valtaosa väestöstä on köyhiä pienviljelijöitä ja näkyy kasvavana köyhyytenä, levottomuutena ja siirtolaisuutena mm. Afrikassa.

Kestävä kehitys on globaalisti haastava yhtälö, sillä mm. Kiinan sinänsä tärkeä talouskasvu lisää luonnonvarojen kysyntää suoraan suhteessa kasvuvauhtiin. Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) on arvioinut, että raakaöljyn kysyntä kasvaa noin 40 %:ia vuoteen 2030 mennessä, mikä merkittävältä osin johtui autoliikenteen kasvusta erityisesti Kiinassa. Samalla Kiina kasvattaa suhteessa vieläkin enemmän pahasti saastuttavan kivihiilen käyttöä energiatuotannossa. Energia on erityisen vaikea yhtälö, koska runsaan vuosisadan teollisuusmaiden talouskasvu on perustunut fossiilisten polttoaineiden käytön kasvuun. Kiinan ole helppo löytää malleja, jotka vähentävät nopeasti öljyperusteista autoliikennettä. Siksi kansainvälisessä kehitysyhteistyössä on tärkeää etsiä maailmanlaajuisesti kestävän kehityksen innovaatioita. Tässä suhteessa Pohjoismaiden panos on tärkeä puhtaan teknologia (cleantech) kehittämisessä[5]. Perinteisesti ympäristöliiketoimintana on pidetty päästöjen hallintaa. Nykyisin ala on laaja. Maailmanmarkkinat kasvavat vuosittain noin 10 %:ia. Puhtaiden energiateknologioiden kasvu, mm. aurinko- ja tuulivoiman teknologiat, on tätä korkeampaa, noin 30 %:ia. Suomessa on pitkä kokemus puhtaiden ja energiatehokkaiden prosessien kehittelystä mm. paperiteollisuudessa, metallinjalostuksessa ja sähkön ja lämmön yhteistuotannossa ja t&k-toiminta on kilpailukykyistä[6]. Ympäristöteknologian osaamisklusteriin kuuluu 4 osaamiskeskusta: Lahti Kuopio, Oulu ja Uusimaa[7].

Kaikkia maailman poliittisia järjestelmiä haastavia kysymyksiä ovat mm.: organisoitunut rikollisuus, väestönkasvusta johtuva köyhyysloukku, suurkaupunkien hallitsematon kasvu, lentokenttien tukkeutuminen lentoliikenteen voimakkaan kasvun vuoksi, kulkutautien leviäminen, säätelemätön muuttoliike, kasvavat siirtolais- ja pakolaisvirrat ja etnisten ryhmien kärjistyvät ristiriidat[8]. Elinympäristöä on siis suojeleva mutta tuottavan taloudellisen toiminnan mahdollistava luonnonkapitalistinen ajattelu on jäänyt taustalle, kun on käyty ideologis-poliittista taistelua ekologia-argumenteilla[9]. Esimerkiksi paljon puhuttu ilmastomuutos on tulos tehottomasta talousmallista, jonka tuloksena maailman vuotuiset hiilipäästöt nelinkertaistuneet puolen vuosisadan aikana ja uhkaavat kasvaa, kun talousjättien hiiliriippuvuus energiantuotannossa (Kiina 70 % ja Intia yli 50 %) tai öljyriippuvuus (Yhdysvallat 38 %, EU 40 % ja Japani 43 %)[10] on korkealla tasolla. Keskeinen keino on uusi teknologia, jonka käyttöönotolla mm. Yhdysvallat voisi säästää energiassa noin 300 miljardia dollaria vuodessa. Taloustiede on sivuuttanut luonnonpääomat, jolloin ympäristö saastuu, kalakannat hupenevat, uhkaa vesipula ja sademetsät katoavat. Samalla katoavat maapallon ekojärjestelmän tuottamat palvelut. Luonnonpääoma hupenee huonojen yrityskäytäntöjen, väestön kasvun ja saastuttavan kulutuksen johdosta.

Luonnonkapitalismi perustuu neljään strategiseen toimenpidealueeseen (resurssituottavuus, luonnon imitointi, palvelutalous ja investointi luonnonpääomaan), joilla voidaan kehittyneissä maissa säästää jopa 90-95 %:ia materiaaleja ja energiaa alentamatta ihmisten tarvitsemien tuotteiden määrää tai laatua. Panostamalla uusiin innovaatioihin tämä kaikki voidaan toteuttaa nykyistä suuremmilla taloudellisilla voitoilla[11], mihin perustan tarjoaa Joseph Schumpeterin luoma yrittäjyys-innovaatio-oppi[12]. Luonnonkapitalistinen ajattelu on puhtaasti taloudellinen ja eroaa poliittisesti ohjatusta ympäristöajattelusta, jossa keskeinen keino on ollut energian hinnan nostaminen kulutuksen rajoittamiseksi. Pohjoismaissa tällä mallilla on synnytetty Oslon sähköpörssi (Nord Pool), joka salli suurten tuottajien monopolihinnoitella sähkö tuotantokustannuksista riippumatta. Toinen esimerkki poliittisen toiminnan aikaansaamasta virhevalinnasta on yli vuosisadan hyvin toimineiden hehkulamppujen korvaaminen energiasäästölampuilla. Lehdistössä viime viikkoina referoitu sveitsiläistutkimus osoittaa, että jatkuvassa käytössä olevat lamput, kuten työpöydän valot, pitäisi sijoittaa yli 30 cm:n päähän ihmisistä, koska altistavat ihon sähkömagneetti- ja uv-säteilylle[13]. Miksi vihreät poliitikot eri maissa ovat toimineet halvan ja teknisesti tehokkaan hehkulampun korvaamiseksi kalliilla ja mahdollisesti myös vaarallisella energiasäästölampulla? Hyödyt ovat minimaaliset mutta haitat voivat olla suuret ihmisten terveydelle ja sähköverkkojen tehokkuudelle.

Eräs selitys ymmärrettävä lienee se, että energiasäästölamput ovat sitä valmistavalle teollisuudelle erinomainen keino ansaita monopolivoittoja. Teollisuus on siis lobannut onnistuneesti vihreät poliitikot, mikä ei liene vaikeaa, koska näiden teknis-taloudellinen osaaminen on lähes olematon. Ilmastonmuutos on eri maissa johtanut lainsäädäntöön, jolla uusiutuvan energiatuotannon tukemiseksi luodaan verokannusteita mm. valtion tukemien syöttötariffien muodossa. Saksa on esimerkki maasta, joka verokannusteilla on nostettu maailman johtavaksi aurinkoenergian käytössä. Saksa on kuitenkin verraten kaukana optimaalisesta sijainnista aurinkoenergian käytölle, joten markkinoiden ei uskota toimivan ilman tukea, vaikkakin Saksan hallitus on johdonmukaisesti vähentänyt valtion tukea syöttötariffeille. Aurinkoenergiainvestoinnit ovat suhteessa korkeat mutta käyttökustannukset vähäiset, joten Saksa ei ole ollut edistämässä luonnontuhokapitalismia, mistä energiasäästölamput ovat esimerkki. Suomessa on kenties tekeillä vieläkin pahempi esimerkki poliitikkojen kyvystä sotkea markkinoita. Polttopuuta on poltettu jo pitkään, että puun polttamiselle sinällään tulisi antaa valtion tukea. Näin ilmeisesti tapahtuu ja tämän seurauksena saatetaan sotkea kokonaan Suomen puumarkkinat, jolloin toiseksi tärkein vientiteollisuus, siis paperi- ja selluloosateollisuus, ajatetaan vaikeuksiin[14]. Puun käyttö rakentamisessa olisi kiistatta paras tapa vaikuttaa hiilipäästöihin, joten puutuoteinnovaatioiden pitäisi olla valtion tuen kohteena eikä suinkaan ikiaikainen puun polttaminen.

[1]Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti (2006) Biologia: Ympäristöekologia, Helsinki: WSOY.
[2] Peruskirja on luonteeltaan hyvän käyttäytymisen sääntö (code of conduct), jonka perusajatus on vapaaehtoisuus. Tätä on täydennetty laatustandardilla, jonka pohjalta yrityksen on mahdollista sertifioida hyvän ympäristökäyttäytymisen säännöt, kuten ISO 14001.
[3] OECD-maat maksavat tukea maataloudelleen yhteensä 350 miljardia dollaria vuodessa, mikä on kutakuinkin yhtä paljon kuin koko Afrikan yhteenlaskettu bruttokansantulo. Viimeisimpiä takaiskuja kehitysmaille on ollut Yhdysvaltain maatalouden tuore tukiohjelma, Farm Bill, joka lupaa maataloudelle tukea 180 miljardia dollaria seuraavan kymmenen vuoden aikana.
[4]E simerkiksi tavaroiden ja palveluiden vaihdannasta syntyvän kaupan kokonaisarvo henkeä kohden on kehitysmailla vain 100 dollaria, kun taas rikkaiden maiden vastaava luku on 6 000 dollaria henkeä kohden (http://www.kepa.fi/vaalit2003/oikeudenmukainen_kauppa/oikeudenmukainen_kauppa).
[5]Ympäristöteknologiamarkkinoiden arvo maailmalla on 650 miljardia euroa. Suomessa on panostettu mittavasti alan kehittämiseen. www.cleantechcluster.fi/
[6]Cleantech ei ole uusi toimiala, vaan toimialoja läpileikkaava käsite. Cleantech Finland® -brändi tarjoaa verkoston ympäristöliiketoimintaa harjoittaville yrityksille, organisaatioille ja viranomaisille. Brändin alle kootaan kansainvälistymistä edistäviä projekteja, joissa korostuu Suomen profiili puhtaiden teknologioiden maana ja hyödynnetään menestyneitä yrityksiä. www.cleantechcluster.fi/
[7]Ympäristöteknologian osaamisklusteri ohjaa kunkin neljän ympäristöalan osaamiskeskuksen alueen yrityksiä, rahoittajia ja tutkimuslaitoksia tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä keskenään sekä muiden klusteriin kuuluvien osaamiskeskusten kanssa. Lahden tiede- ja yrityspuiston on kansallisen ympäristöteknologian osaamisklusterin vetäjä ja kansainvälisten ympäristöalan verkostojen (IASP Enviroparks –verkosto) jäsenen. 10 %:ia Suomen ympäristöliiketoiminnasta on Lahden seudulla. Ympäristöalan kasvu on liikevaihdolla (17 %) ja työpaikoilla (7 %) mitattuna nopeaa. Ympäristöalan yrityksiä on 110 ja julkisia organisaatiota 15. www.lahtisbp.fi/fi/finnish_cleantech_cluster
[8] Väyrynen, Raimo (1999). Suomi avoimessa maailmassa. Globalisaatio ja sen vaikutukset, SITRA, , Helsinki
[9] Hawken, Paul, Lovins, Amory and Lovins, Hunter (1999) Natural Capitalism. Creating the Next Industrial Revolution, New York: Little, Brown and company.
[10] IEA:n arvio: Energiakulutus öljyekvivalentteina vuonna 2008
[11] Hawken, Paul, Lovins, Amory and Lovins, Hunter (1999)
[12]Schumpeter, Joseph (1934) The Theory of Economic Development, Harvard University Press, Cambridge.
Schumpeter, Joseph (1937) The Business Cycles, Harper and Row, New York.
Schumpeter, Joseph, (1942) Capitalism, Socialism, and Democracy. Harper and Row, New York
[13]
[14] Tästä kertoo suorasukaisesti UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesoneni: Suomen puujalka syttyy tuleen, Talouselämä, 14/2010, sivut 16-18.