Markkinoiden ymmärrys on markkinatalouden kehittämisen edellytys


1. Markkinoiden ajaton olemus


Markkinoilla tavaroiden ja palveluiden myyjät ja ostajat tekevät kauppaa keskenään. Kumpikin osapuoli hyötyy kaupasta. Myyjä saa palkkion työstään ja ostaja tarvitsemansa tuotteen tai palvelun. Eri aikoina markkinoiden fyysiset puitteet ovat vaihdelleet ja myös käytettävissä oleva raha, vaihdon väline. Markkinoiden syvin olemus on ajaton. Markkinat ovat avoimet, niillä vallitsee markkinarauha ja kunkin osapuoli tekee päätöksensä vapaasta tahdosta. Markkinoiden olemukseen kuuluu myös se, että myyjä saa soveliaisuuden rajoissa puhua oman tuotteensa puolesta. Nykypäivän markkinatalousyhteiskunta on tulvillaan promovointia ja tapahtumaa, joiden tarkoitus on edistää myyntiä.

Markkinoiden vapaus on aina suhteellista. Hallitsijat ja valtiot ja näiden edusmiehet ovat kautta aikojen etsineet keinoja työntää ”käsivartensa” markkinoiden rahavirtoihin. Sota on käytetty keino. Roomalainen sotalaki salli voitettujen täydellisen ryöstön. Viikingit kiersivät omana aikanaan Euroopan rannikoita varautuneita tilanteen mukaan sekä kaupankäyntiin että ryöstöön. Keskiaikaiset kauppaliitot kuten Hansa ja kauppamahdit kuten Ruotsi-Suomi Itämerellä, Venetsia Välimerellä ja Espanja Atlantilla käyttivät tehokkaasti sotia keinona päästä osalliseksi kaupan hyödyistä. Uuden ajan kynnyksellä Englanti rakensi siirtomaakaupan järjestelmän, eivätkä keinot juuri eronneet keskiajan tai antiikin keinoista.



2. Teollistuminen on luonut maailmanlaajuiset markkinat


1600-luvulla itsevaltainen hallintomuoto ja merkantilismi vahvistuivat samanaikaisesti. Itsevaltaisilla hallitsijoilla oli loputon rahan tarve ja siksi he ottivat ulkomaankaupan haltuunsa. Merkantilismin tavoite oli rajoittaa tuontia ja lisätä vientiä, jotta valtion kassa olisi vahva. Kehittyvä tekniikka oli rahastuksen kohde. Hallitsijat jakoivat uuden tekniikan käyttöönottoon erioikeuksia (privilegit). Merkantilismi oli edullinen valtiolle mutta kansalaisten mahdollisuudet ostaa ulkomaantavaroita olivat vähäiset. 1600-luvun Eurooppa oli lisäksi uskonsotien ja -vainojen kourissa ja 30-vuotinen sota raunioitti Saksan ja esti maan taloudellisen edistyksen sukupolvien ajaksi.

1700-luvulla käynnistyi yleinen valistus ja teollistuminen Englannissa ja eteni sieltä koko Eurooppaan. Teollisesti tuotetut tavarat aloittivat voittokulun, joka on jatkunut nykypäiviin. 1800-luvun lopulla syntyi suurteollinen tuotanto- ja materiaalitekniikka. 1900-luvun alun sodat heikensivät Eurooppaa ja siirsivät teollisen valtikan Yhdysvalloille. Toisen maailmansodan jälkeen kansainvälinen kauppa on kasvanut noin satakertaiseksi ja on tänään likimäärin 10.000 miljardia dollaria. Kaupan vanavedessä on kulkenut markkinatalousyhteiskunnan voittokulku. Nyt puhutaan globalisaatiosta, joka tarkoittaa sitä, että kaupankäynti useimpien hyödykkeiden suhteen on avointa koko maailmanlaajuisesti. Euroopan ja Pohjois-Amerikan ohessa Aasia on voimakkaasti matkalla markkinatalouteen ja muutkin mantereet odottavat vuoroaan.

Tekniikan kehitys ja teollistuminen nostivat ulkomaankaupan arvoonsa. Teollistuminen on luonut maailmanlaajuiset markkinat, jotka joka päivä huolehtivat siitä, että maapallon miljardit ihmiset saavat käyttöönsä tuotteet ja palvelut. Mikään organisaatio ei kykenisi huolehtimaan maailmankansalaisen tarpeista järjellisillä kustannuksilla. Maapallon suuret ongelmat liittyvätkin Afrikkaan, josta puuttuvat toimivat markkinat, eivätkä lukuisat avustusjärjestöt pysty ponnisteluistaan huolimatta korvaamaan toimivia markkinoita.


3. Markkinat ovat järjestäytyneen kilpailun areena


Markkinoihin liittyy siis jotakin nerokasta ja on vaikea kuvitella nykyistä hyvinvointia ilman markkinoita. Markkinoiden liikkeelle paneva voima on kilpailu, joka ulottuu kaikkialle. Jotta kilpailu voisi tapahtua hallitusti, markkinoilla tulee olla pelisäännöt. Niitä on nykypäivänä monenlaisia. Valtiot ja valtioiden järjestöt kuten WTO ja EU säätävät lakeja, asetuksia, direktiivejä, standardeja, jne. Tuottajat, kauppiaat ja kuluttajat luovat ala- ja aluekohtaisia pelisääntöjään järjestöjensä kautta. Viranomaisvalvonta voi ulottua vain osaan markkinoista, joten markkinoiden pelisääntöjen noudattaminen on paljon luottamuksen varassa.
Globaalit muutokset heijastuvat paikallisille markkinoilla mutta viime kädessä ”globaali on lokaalia”. Eurooppa on erilainen kuin Amerikka, Aasia tai Afrikka. Jokainen maa tai alue luo oman kulttuurinsa. Nykypäivän globaalit markkinat laajentavat merkittävästi jokaisen miestä mahdollisuuksia kuluttaa ja tuotavat tätä kautta eri maiden tuottajille uusia tuotantomahdollisuuksia. Kulutus ja tuotanto säätelevät ihmisten arkipäivää, työtä ja yritysten keskinäistä kilpailua. Näin syntyy kansalaisten ja yritysten talous ja kansakuntien kansantalous.
Markkinoiden merkitys myös maailmankansalaisten henkiselle on ratkaiseva taloudellisen ohelle. Vaikka markkinat eivät tule toimeen ilman pelisääntöjä, kaupan ja kilpailun vapaus tulee olla pääsääntö. Sinuhe egyptiläinen lausuu asian ajattomasti[1]:

”Sillä viisas katsoo eteensä, ei taakseen, koska kaikenlaisia järjettömiä määräyksiä ja lakeja tulee jatkuvasti häiritsemään kauppiaan luvallista ammattia”.



4. Markkinataloustiede ja markkinatalous


Markkinoita koskevia viisauksia on esitetty kautta aikojen. Kokoelma roomalaisten parhaita oivalluksia on aina ajankohtainen. Roomalaiset oivalsivat mm., miten vaikea on luottaa kauppakumppaniin ja miten häilyväistä on hyvä onni markkinoilla. Roomalaiset myös oivalsivat, että kauppamerenkulku, siis purjehtiminen on välttämätöntä, vaikka siihen liittyy haaksirikon ja merirosvouksen riski (navigare necesse est vivere non est necesse). Rooman valtakunnan pyrkimys rauhoittaa Välimeri valtakunnan elintärkeille kauppapurjehduksille on osoitus kaupan merkityksestä. Roomassa alueellinen erikoistuminen vietiin niin pitkälle, että valtakunta ei tullut toimeen ilman säännöllisiä kauppapurjehduksia. Välimeren pohjasta löytyy kauppamerenkulun riskien kasautuma.

Löytöretket toivat kauppapurjehduksen piiriin uusia mantereita, vaikka mantereiden löytämisestä ei ollutkaan kysymys. Motiivina oli enemmän valtioiden välinen kilpailu ja seikkailijoiden voitontavoittelu. Löytöretkiä on usein pidetty nykypäivän globalisaation ensi vaiheena. Totta on se, että löytöretket ulottivat kauppapurjehdukset sisämerien kuten Välimeri ulkopuolelle. Kansainvälinen kauppa oli pitkään vain muutaman hyvin säilyvän artikkelin kauppaa, keskeisinä aina suola ja mausteet. Kuitenkin löytöretket osoittivat myös Euroopalle, että muista maanosista ja maista on paljon opittavaa ja silloinkin suureksi oppimestariksi osoittautui Kiina. Nykypäivän markkinatalous tarkoittaa sitä, että tavaroiden ja palveluiden tuotanto ja kauppa ohjautuu markkinoiden kautta. Nykyään markkinoiden merkitystä on vaikea kyseenalaistaa.

Antiikki ja keskiaika eivät tuottaneet teoriaa markkinoista ja kaupasta, vaikkakin paljon viisautta. Teollinen vallankumous teki mahdolliseksi sen, että teollisesti valmistetut tavarat toinen toisensa jälkeen siirtyivät vaihdettavaksi maapallon laajuisille markkinoille. Tämä merkitsi ennen näkemätöntä yhteiskunnan mullistusta kaikilla tasoilla, joten on ymmärrettävää, että teollisen vallankumouksen vanavedessä myös kasvoi taloustiede.



5. Taloustieteen kasvualusta


Taloustiedettä edelsivät merkantilismi ja sosialismi. Näissä markkinat ovat kahlitut yhden tahdon palvelijaksi. Taloustieteen kasvualusta on yhtäältä demokratia, joka sallii laajasti vapaan tahdonmuodostuksen. Demokratian ohella taloustieteen kehitystä ryyditti klassisen liberalismi[2], ideologisena perustana oikeudenmukainen kilpailu, joka toteutuu, kun markkinoilla on yhteiset pelisäännöt (prima facie moraaliset periaatteet). Tämän perusteet viitoitettiin Englannissa vuonna 1624 Statue of Monopolies säädöksellä, joka julisti privilegit ja monopolit mitättömiksi lukuun ottamatta niitä, jotka annettiin keksijöille heidän keksintöjensä suojaksi. Näin Englanti luopui jo 1600-luvulla merkantilismista, mikä on osaltaan selitys maan menestykselle 1600-1800-luvun maailmankaupassa.

Klassisen taloustieteen missio on köyhyyden voittaminen. Merkantilismi perustuu köyhyyden hyväksikäyttöön. Köyhät ovat voimavara, koska köyhyyden avulla voidaan pitää vientituotteiden kustannustaso alhaisena. Klassinen taloustiede moraalioppeineen kohdistaa kritiikin valtioiden lyhytnäköiseen voitontavoitteluun. Brittiläisen klassisen taloustieteen perustaja on 1700-luvun lopulla vaikuttanut Adam Smith[3]. Hänen suurin oivalluksensa oli kysynnän ja tarjonnan laki, joka on markkinoiden perusta. Kun elinkeinoharjoittajat ovat markkinoilla esillä tuotteittensa hintojen kautta, syntyy tarjonta, jossa elinkeinoharjoittajan menestyminen riippuu hänen kyvystään tarjota ostajalle markkinakelpoinen tuote muita edullisemmin. Jos kauppa ei käy, elinkeinoharjoittajan ei auta muuta kuin parantaa tarjontaansa. Näin syntyy kilpailu. Ostajat synnyttävät tuotteelle kysynnän. Tarjonnan ja kysynnän kohtaaminen kauppatapahtumisen sarjana toimii ikään kuin 'näkymättömänä käsivarsi' (invisible hand), joka väsymättä päivästä toiseen saattaa yhteen ostajat ja elinkeinoharjat.

Kysynnän ja tarjonnan laki ja vapaa elinkeinoharjoittaminen mahdollistavat sen, että taitava elinkeinoharjoittaja laajentaa markkinoitaan ja kehittää toimintaansa mm. hyödyntämällä keksintöjä, jolloin hänellä on mahdollisuus maksaa työntekijöilleen sellainen minimipalkka, jossa tulee toimeen[4]. Brittiläinen klassinen taloustiede osoitti vakuuttavasti, että vapaa ulkomaankauppa johtaa koko kansakunnan vaurastumiseen, eikä kansan köyhyyteen ja privilegioista nauttivan eliitin rikastumiseen, kuten merkantilismi.

Ruotsi-Suomessa ja Pohjamaalla ansioitui valtiopäivämies, kirkkoherra Anders Chydenius. Hänen pääteoksensa on suomeksi käännettynä ”Kansallinen voitto”. Teos oli ajankohtainen julistus markkinoiden vapauden puolesta, mutta ei taloustiedettä, kuten väitetään. Chydenius toimi kaupan vapauttamiseksi. Ruotsi-Suomen politiikka oli 1700-lvulla lyhytnäköistä ja kauppa oli keskitetty Tukholmaan. Chydenius vaikutti siihen, että Suomen kaupungit saivat ulkomaankauppaoikeuden. Ilman näitä oikeuksia maamme taloudellinen menestys oli jäänyt vähäiseksi 1800-luvulla. Klassisen taloustieteen opit eivät saaneet vastakaikua 1700-luvulla Euroopan mantereella. Yhdysvallat omaksui taloudellisen toiminnan lähtökohdaksi sekä brittiläisen liberalismin että klassisen taloustieteen. Yhdysvaltojen vuoden 1787 perustuslakiin on kirjoitettu säännöksiä elinkeinojen ja yrittäjän vapauksista. Maan myöhempi taloudellinen menestys rakentui tähän institutionaaliseen kivijalkaan.

Klassisen taloustieteen ja sitä seuraavan neoklassisen taloustieteen merkitys on ratkaiseva sille, että maapallo nyt tarjoaa hyvinvoinnin pääosalle miljardeista maailmankansalaisesta. Monen mittarin mukaan noin neljännes meistä on taloudellisesti kestämättömässä tilanteessa.



6. Brittiläisen klassisen taloustieteen perintö


Brittiläiset taloustieteilijät pohdiskelivat talouden toimintaa ja oivalsivat markkinoiden lainalaisuudet (principles). Adam Smith korosti työnjaon (division of labour) merkitystä ja näki markkinoiden laajentamisen johtavan suurempaan erikoistumiseen ja kustannustehokkuuteen kansainvälisessä työnjaossa ja viime kädessä köyhyyden voittamiseen. Globaalitalouden kehitys, jossa kokonainen manner, Asia on noussut kaupan avulla köyhyysloukusta osoittaa, että Smithin oivallus oli nerokas eikä hän suotta sanota taloustieteen isäksi. Smithin monista oivalluksista voi pohtia erään, joka pätee nykypäivän globaalitaloudessa: Yrityksen tehokkuus kasvaa niin kauan kuin markkinat laajentuvat.

Globaalitalous merkitsee yhtenäisiä markkinoita. Monen hyödykkeen hinta on laskenut yritysten suuremmasta mittakaavasta (economies of scale) johtuen. Tietenkin tässä on kysymys ceteris paribus –periaatteesta eli oletetaan muut vaikuttavat tekijät vakioiksi. Globaalitaloudessa myös tietotekninen vallankumous ja logistiikan tehostuminen ovat alentaneet tuotteiden yksikkökustannuksia. Silti markkinoiden laajentumisen kautta saavutettu yrityksen mittakaavaetu on globaalitaloudessa hallitseva. Väittelin 80-luvulla eräässä tilaisuudessa professori Matti Otalan kanssa asiasta. Hän väitti, että mittakaavaetu ”on kuollut”. On käynyt kuten ennakoin. Mittakaavaetu on Kiinan viennin menestyksen taustalla. EU:n sisäinen kauppa on noin kolmannes maailmankaupan arvosta ja tuskin vähämerkityksellinen Euroopan kasvavalle hyvinvoinnille, vaikka parannettavaa EU:lla on varsinkin innovaatioiden saralla.


7. Markkinoiden avoimuus kannattelee talouksia.

1800-luvuylla brittiläisen taloustieteen merkittävä vaikuttaja oli David Ricardo, joka oivallus oli komparatiivisen kustannusedun periaate eli työn erikoistuminen tulee toteuttaa avoimen vaihdannan valtioiden välillä[5]. Ricardon mukaan valtio käy ulkomaankauppaa hyödykkeillä, joissa sillä on edullisemmin käytettävissä tuotannontekijöitä. Tällöin ratkaisevaa ei ole, mitä ovat kunkin maan tai alueen absoluuttiset kustannukset vaan komparatiiviset kustannukset tai vaihtoehtoiskustannukset (opportunity costs). Eri maiden tuotteita ei vaihdeta toisiinsa tuotantokustannusten suhteessa, koska tuotannontekijöitä ei voida siirtää maasta toiseen.

Ricardolainen ajattelu johti Englannissa liberalisoinnin vauhdittumiseen 1840-luvulla, johon liittyi poliittisena voimana sen ajan liberalististen teollisuusmiesten edustamana näkemys[6]. Autonomia-ajan Suomessa Johan Wilhelm Snellman edusti rinnakkaista ajattelua brittiläiselle taloustieteelle, josta seurasi se, että Suomessa periaatteellisesti ratkaisut elinkeinosäädännön uudistamisessa tehtiin jo 1850-luvulla ja siunattiin vuoden 1863-64 valtiopäivillä suppeana periaateluettelona säätyjen monipuolisen käsittelyn jälkeen[7]. Ricardo jalosti eteenpäin niukkuuden taloustiedettä ja konstruoi alenevan rajatuotoksen lain[8], jonka merkitys on olennainen koko taloustieteen kehitykselle.



8. Lopuksi


Klassisen taloustieteen perustana yksilön moraalinen oikeus harjoittaa vapaasti haluamaansa ammattia tai elinkeinoa (Adam Smith). Tästä moraaliperustasta syntyy avoin kilpailu, joka näkymättömän käsivarren tavoin yhdistää tehokkaasti kysynnän ja tarjonnan. Kilpailu takaa varmemmin kuin mikään muu yhteiskunnan hyvinvoinnin. Klassista taloustiedettä seurasi 1900-luvun alussa neoklassinen taloustiede, joka pitäytyi työn ja pääoman analyysissä ja kehitti nykyisin käytössä olevan taloustieteen teorian, metodit ja analyysimallit.

Taloustieteestä jaetaan Nobelit mutta ei muista arkipäivän opeista kuten liiketaloustiede tai sosiologia. Mikä sitten on niin nerokasta taloustieteessä, kun sen parhaat opinajot kuten Harvard ovat edelleen elämää suurempia. Taloustieteen nerokkuus on markkinoiden tehokkuuden periaatteiden (principles) teoretisointi niin, että ne ainakin likimäärin pätevät kaikilla markkinoilla.



[1] HKKK:n oikeustieteen laitoksen esite on lainannut tämän tunnuslauseekseen.
[2] Harisalo, Risto ja Miettinen, Ensio (1997) Klassinen liberalismi, Yliopistopaino, Tampere.
[3] Adam Smithin kirja ”The Wealth of Nations” vuodelta 1776 oli keskeinen selittäjä sille, että Englanti ja Ranska avasivat 1700-luvun lopulla keskinäisen viljakaupan.
[4] Klassinen taloustiede onkin ajalle ominaista niukkuuden tai lohduttomuuden taloustiedettä (dismal sciece)
[5] Ricardo, David (1772-1823). Title:, On the Principles of Political Economy and Taxation. Published:, London: John Murray, 1821. Third edition. Suomeksi: Ricardo, David (1937) Kansantalouden ja verotuksen periaatteet, Sivistys ja tiede 104, WSOY, Porvoo. Reinikainen, Veikko, (2001) Kansainvälinen talous, Taloustieto Oy, Helsinki
esittää kirjan 5. kappaleena erinomaisen yhteenvedon Ricardon ajattelusta suhteessa Smithiin.
[6] 1840-luvulla Englanti luopui viljakaupan säätelystä (corn laws) ja merenkulun merkantilistisesta säätelystä (navigation Act) (Reinikainen, 2000, 57).
[7] Erinomaisen kattava esitys on löydettävissä väitöskirjatyöstä/ Kekkonen Jukka (1987) Markantilisimista liberalismiin, Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 172.
[8] Pääoman lisääminen lisää tuottavuutta mutta vain tuottavuuden kasvu vähenee mittakaavan funktiona.