torstai 22. huhtikuuta 2010

YK:n ja kansainvälisten järjestöjen kriisinhallinta on tärkeää - turvallisuus on globaalitalouden keskeisiä julkisia hyödykkeitä


Valtioiden järjestönä YK:lla on käytännössä legitiimi voimankäytön monopoli kansainvälisissä suhteissa[1], kuten valtiolla on yhteiskunnassa Max Weberin mukaan[2] ja velvollisuus käyttää voimaa silloin, kun sitä tarvitaan. YK:n käytännön ongelma on sama kuin Kansainliitolla. YK:lla ei ole omaa armeijaa tai poliisia, joten voimavarat tulevat jäsenvaltioilta tai valtioiden järjestöiltä, kuten EU. YK:n turvallisuusneuvoston tehtävä on hyväksyä päätöslauselma niistä periaatteista, joita kulloisessakin tilanteessa noudatetaan, kun on päätetty voimankäytön sallimisesta. Eräs keskeinen periaate kaikissa operaatioissa on se, että voimakeinojen pitäisi olla riittäviä mutta kohtuullisia huomioiden uhan vakavuus[3]. Keskeinen YK:n käsite on suojeluvastuu (responsibility to protect), jolla perustellaan toimintaa tilanteissa, joissa valtio ei kykene tai on haluton suojelemaan kansalaisiaan. YK:n peruskirjan 39 artiklan mukaan siviiliväestöön kohdistuva hyökkäys ja humanitaarisen katastrofin uhka on aina peruste voimankäytölle. Nykypäivänä YK:n ja muiden kansainvälisten yhteisöjen vastuu korostuu humanitaaristen katastrofien ennaltaehkäisyssä ja tässä kohdin siviiliväestön suojelussa. YK:n institutionaalinen ongelma on se, ettei YK:n peruskirja sisällä määräyksiä kriisinhallintatoiminnasta [4].

EU:n uusi kansainvälisen politiikan väline on integroitu, siis sotilas- ja siviilielementit käsittävä kriisinhallinta. On syytä korostaa, että EU:n kansainvälinen legitimiteetti tässä toiminnassa perustuu siihen, että EU tukeutuu tiukasti kansainvälisiin normeihin ja YK-järjestelmään. EU:n kriisinhallinta kattaa YK:n kannalta tärkeät asiat, kuten YK:n sanktioiden toimeenpano, rauhan turvaaminen, terrorismin vastainen taistelu, joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen, ihmisoikeudet, toiminta kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden/ ihmis- ja huumekaupan estämiseksi, pakolais- ja turvapaikkapolitiikka sekä sivilisaatioiden ja kulttuurien välinen vuoropuhelu.[5] Keskeinen osa EU-järjestelmää on EU:n perustuslakisopimukseen sisällytetty yhteisvastuun ja keskinäisen avunannon velvoite terroristi-iskujen ja luonnonkatastrofien yhteydessä ja hyökkäystilanteessa. Tässä Suomi on eri asemassa kuin EU:n Nato-maat, joiden sotilaallisen turvallisuuden Nato takaa. EU-maissa on panostettu EU-alueen sisäisten kriisien ratkaisuun, jossa painopisteenä ovat uusien EU-maiden etniset vähemmistöt. EU:n vuosittainen ihmisoikeusraportti[6] antaa tässä kohdin tarkemman ohjeistuksen. Etnisiin vähemmistöihin ja alkuperäiskansoihin kohdistuvan syrjinnän torjuminen on eräs EIDHR:n (European Initiative for Democracy and Human Rights) ensisijaisista aihealueista. Tähän velvoittaa sekä YK:n ihmisoikeusjulistus että Nizzassa 7.12.2000 julkistettu Euroopan unionin perusoikeuskirja.

Suuri osa kansainvälisiä selkkauksista on valtioiden sisäisiä. Konfliktit aikaansaavat valtion hallintorakenteiden luhistumisen (Failed states), jolloin etniset ja/ tai uskonnolliset väestöryhmät ryhtyvät väkivalloin edistämään omia poliittisia tavoitteitaan tai käynnistävät rikollista toimintaa ilman aatteellista sisältöä. Tilanne ruokkii väkivaltaisten ääri-ideologioiden leviämistä ja terroristiryhmien rekrytointitoimintaa. Kun valtion rakenteet romahtavat tai kun valtiota edustavat tahot osallistuvat siviiliväestön terrorisoimiseen, YK on ainoa legitiimi järjestö, joka voi ottaa vastuun siviiliväestön suojelemisesta. Siviilit ovat nykypäivän konfliktien pääuhreja[7] ja siksi tehokas siviilien suojelu on edellytys kestävälle rauhalle. YK:n toiminta keskittyy Afrikkaan, jossa YK toteuttaa laajoja kriisinhallintatehtäviä vaikeissa olosuhteissa[8]. YK:n tehtäviin osallistuminen on jäsenvaltioille vapaaehtoista, vaikka Turvallisuusneuvosto voikin peruskirjan pohjalta tehdä jäsenvaltioita sitovia päätöksiä. YK:n ongelma on se, että useat maat lähettävät joukkoja Naton tai EU:n operaatioihin mutta eivät YK:n toimintaa[9].

YK:n jäsenvaltiot ja kansainväliset järjestöt ovat varautuneet siihen, että Turvallisuusneuvosto ei kykene päätöksentekoon pysyvien jäsenmaiden veto-oikeuden vuoksi, tai YK:n mandaattia ei voida hankkia järkevässä ajassa. Tästä on monia esimerkkiä myös lähivuosilta. Tämän vuoksi kansainväliset järjestöt kuten EU, Nato ja ETYJ eivät ole kirjanneet Turvallisuusneuvoston mandaattia suoranaiseksi ehdoksi operaatioille[10]. EU on varannut mahdollisuuden päättää itse, onko operaatio tarpeellinen vai ei. EU:n turvallisuusstrategia pyrkii edistämään nopeaa ja voimakasta väliintuloa. Sotilaallisilla yksiköillä on tavoite käyttää ehkäiseviä toimia (preventive engagement)[11]. Brysselissä joulukuussa 2004 järjestetty Eurooppa-neuvosto hyväksyi siviilikriisinhallinnan yleistavoitteen. EU kehittää toimintakykyään, jotta se pystyisi lähettämään kriisialueille integroituja kokonaisuuksia, hoitamaan sitoumuksiltaan eriasteisia tehtäviä samanaikaisesti sekä lähettämään henkilöstöä kriisipaikalle jopa viiden päivän kuluessa päätöksestä.[12] EU:lla on siviilikriisinhallinnan voimavaroissaan noin 12 000 henkeä, mutta käytännössä EU:n voimavaroihin ilmoitetut henkilöt kuuluvat usein myös YK:n ja muiden järjestöjen listoille. EU:n painopistealueet siviilikriisinhallinnassa ovat:

- poliisitoimi (Police), ml. rajapoliisitoiminta
- oikeusvaltion vahvistaminen (Rule of Law)
- siviilihallinnon vahvistaminen (Civilian administration)
- pelastuspalvelu ja siviilien suojelu (Civil protection)
- erilaiset tarkkailutehtävät (Monitoring)
- kriisialueilla toimivien EU:n erityisedustajien (EU Special Representatives) tukeminen

EU toimii usein konfliktialueilla turvallisuussektorin uudistamisessa sekä aseellisten joukkojen hajottamiseen ja yhteiskuntaan integroimiseen liittyvissä kysymyksissä - DDR-toiminta (Disarmament, Demobilization, Reintegration). EU:n tavoite on toteuttaa tilanteen vaatimusten mukaan useita rinnakkaisia siviilikriisinhallintaoperaatioita ja tarvittaessa perustaa operaatio nopealla aikataululla. Nopea toimintakyky tarkoittaa korkeassa valmiudessa asiantuntijoista koostuvien siviilivalmiusryhmien (Civilian Response Teams) lähettämistä muutamassa vuorokaudessa kriisialueille tilanteen arviointia ja ensitoimenpiteitä varten[13]. EU:ssa hyväksyttiin joulukuussa 2003 suuntaviivat siviilien suojelemiseksi yhteistyössä YK:n ja muiden järjestöjen kanssa, jolloin erityishuomion saavat naiset ja lapset. Ihmisoikeudet otetaan huomioon siviilikriisinhallintaoperaatioiden koulutuksessa, periaatteissa ja jaettavissa materiaaleissa. Yleisesti ottaen oikeusvaltiokehityksen tukeminen on kaikkea EU:n siviilikriisinhallintaa ohjaava tavoite.

Turvallisuus on kansainvälisen talouden eräs kaikkein tärkeimpiä julkisia hyödykkeitä (public goods). Maailman kansojen hyvinvointi on riippuvainen siitä, että yhteiskunta ja sen osana talousjärjestelmä voi toimia ilman järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin tai sotilaallisten toimien uhkaa. Erityisen haavoittuva tässä suhteessa on maailman tietoliikennejärjestelmä. Maata kiertävät satelliitit ovat keskeinen osa turvallista liikennettä sen kaikissa eri muodossa mutta satelliitteja voidaan nykytekniikalla sabotoida paljon helpommin kuin mitä James Bond filmit kuvaavat. Avaruussota on suosittu viihdeteollisuuden teema mutta sellaisen jälkeen maailma ei olisi ennallaan vuosisatoihin, koska maan pinnalta sodan jäljet voidaan korjata vuosikymmenissä mutta avaruusromua ei ole mahdollista poistaa järkevässä ajassa ja järkevillä kustannuksilla. Valtavalla nopeudella kiitävä avaruusromu tuhoaisi satelliitit ja estäisi käytännössä avaruuslennot ja lentoliikenteen.

Väkivallan käytön teknologiat ovat kehittyneet niin huikeasti, että YK:n missio rauhan säilyttämiseksi on keskeinen osa järjestäytyneiden markkinoiden (organized markets) tehokkuutta. Järjestäytynyt rikollisuus on markkinoille vakava uhka. Aikanaan Margaret Thatcherin kerrotaan kommentoineen Englannin EU-jäsenyyttä toteamalla, että järjestäytynyt rikollisuus on ainoa varma voittaja EU:n integraatioprosessissa. Joka tapauksessa ihmis- ja huumekauppa on suuri ja nopeasti kasvava ongelma puhumattakaan kaikkeen rikolliseen ja terroristien toimintaan liittyvästä rahaliikenteestä verokeitaiden tai salaisten pankkitilien kautta. Tässä mielessä on myös vastassa vaikea rajankäynti, koska rikollisen ja laillisen liiketoiminnan erottelu on ennakkoon (ex ante) vaikeaa. Aina jälkikäteen on helppo sanoa, että mm. nykyiseen finanssikriisiin johtavat spekulaatiot olisi tullut rajata sääntelytoimilla. Kattavan ja ennakoivan sääntelyn rakentaminen globaalisti on haastavaa, koska liikeyrityksillä oni muodoissaan on oikeus innovoida uusia toimintamalleja.
[1] YK:n Peruskirjan VII luvun 39 artikla toteaa, että turvallisuusneuvoston tehtävä (1) on todeta rauhan rikkoutuminen tai hyökkäysuhka jossakin maapallon osassa ja (2) esitettävä suosituksia tai tehtävä päätös siitä, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä 41 ja 42 artiklan mukaisesti kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi. Mikäli turvallisuusneuvosto ei pidä ei-sotilaallisia toimia riittävinä, se voi 42 artiklan mukaan ryhtyä sellaiseen toimintaan ilma-, meri- tai maasotavoimien avulla, jota se pitää tarpeellisena kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi.
[2] Weber, Max (1978) Economy and Society, University of California Pre­ss.
[3] In larger freedom: towards development, security and human rights for all, Report of the Secretary-General (2005) sivu 58.
Hanna Ojanen, EU ja YK: yhteinen tulevaisuus, UPI-raportti 13/2005, sivu 7.
[4] Kuten Euroopan unionisopimuksen 17 artiklan 2 kohdan mukainen Petersbergin määritelmä.
Hanna Ojanen, EU ja YK: yhteinen tulevaisuus, UPI-raportti 13/2005, sivu 7.
[5] Ojanen, 2005, sivu 11.
[6] http://europa.eu.int/scadplus/leg/fi/lvb/r10108.htm
[7] Uhreista yli 90 % siviilejä, 1990-luvulla 3,6 miljoonaa uhria (Olli Ruohomäki, neuvonantaja, ulkoministeriö) www.katunet.fi/suomi/pdf/Konfliktinehk%20kannattaa.pdf
[8] HE 5/2006 vp, sivu 12.
[9]EU-maiden osuus rauhanturvatoiminnan rahoittamisesta on 40 %, mutta YK-joukoista 7 % ja Afrikan joukoista 2 %:ia. Hanna Ojanen, EU ja YK: yhteinen tulevaisuus, UPI-raportti 13/2005, sivu 7.
[10] HE 5/2006 vp, sivu 18.
[11] Toje, Asle ( 2005) The European Union Security Strategy: A Critical Appraisal, European Foreign Affairs Review, Vol. 10, sivut 121–122.
[12]Göteborgin Eurooppa-neuvoston päätelmät (2001), liite I.
Göteborgin Eurooppa-neuvoston päätelmät (2001), liitteet I, II, III ja V.
[13] EU:n neuvostossa siviilikriisinhallintaa valmistelee siviilikriisinhallintakomitea CIVCOM (Committee for Civilian Aspects of Crisis Management), joka toimii turvallisuuspoliittisen komitean (Political and Security Commitee, PSC/COPS) alaisuudessa. EU:n neuvoston sihteeristössä kriisinhallinta asioita, muun muassa operaatioita, valmistelee ja suunnittelee siviilikriisinhallintaosasto. Tärkeä rooli siviilikriisinhallintaoperaatioissa on lisäksi EU:n neuvoston sihteeristön tilannekeskuksella ja unionin sotilasesikunnan siviili-sotilas-yhteistyötä suunnittelevalla yksiköllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti