Universalismi rakentaa siltaa kansalaisten näkökulmasta kovaa globalisaation maailmaan

Universalismi rakentaa siltaa kansalaisten näkökulmasta kovaa globalisaation maailmaan


Globalisaatio on herättänyt vastustusta alkuajoista lähtien. Löytyretket nähtiin aikalaisten silmin enemmän ryöstöretkinä kuin kaupankäyntinä. Kun löytöretkeilijät alistivat väkivalloin alueita Euroopan valtioiden hallintaan, kirjoitti englantilainen lordikansleri Thomas More (1478–1535) aikalaiskritiikin julkaisussa ”Utopia”. Kysymys oli kannanotosta löytöretkiä seurannutta ryöstöä vastaan. More’n maailmaan Utopian saarella ei kuulunut taloudellinen ahneus, vaan tasapainoinen elämäntapa. More ei saanut ymmärrystä, vaikka Moren ajatukset olivat kristillisen etiikan sovelluksia. Seuraava pyrkimys rakentaa pohjaa universalismille oli Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus (1776), joka syntyi uuden tasavallan suurmiesten (Thomas Jefferson ja Benjamin Franklin) toimesta Ranskan valitusajattelijoiden ajatusten pohjalta. Ranskan suuri vallankumous (1789–1799) alkoi lupaavasti, kun Kansalliskokous hyväksyi 26.8.1789 ihmisoikeuksien julistuksen. Julistuksessa taattiin mm. uskonvapaus, sananvapaus ja omaisuudensuoja, tasa-arvoisia lain edessä. Nämä arvot jäivät Ranskassa sivuun, kun vallankumous kääntyi verilöylyksi. Sen sijaan Yhdysvallat on säilynyt jo runsas pari vuosisataa perustuslaillisena demokratiana. Euroopassa demokratian kannalta sekava tila jatkui aina 1990-luvun alkuun saakka.

Ensimmäinen maailmansota herätti sen kokeneissa maissa tarpeen luoda maailmanhallitus. Sodan voittaneet ympärysvallat päättivät Versailles’n rauhansopimusasiakirjassa perusta kansainvälisiä riitoja sovittelevan järjestön. Kansainliitto perustettiin 25.1.1919 toimieliminä yleiskokous, neuvosto ja sihteeristö. Jäsenvaltiot (50-60) osallistuivat yleiskokoukseen. Neuvostoon kuului 8-15 jäsentä. Pysyvä virkamiehistö toimi päämajassa Genevessä. Kansainliitto vaikeuksia ennakoi Yhdysvaltojen senaatin kielteinen päätös jäsenyydelle, jolloin maa ei myöskään tarjonnut joukkojaan liiton käyttöön. Kansainliitto hoiti pieniä asioita, kuten kiistaa Ahvenanmaasta Suomen ja Ruotsin välillä, mutta jo Italian ja Etiopian sotaretki osoitti Kansainliiton hampaattomuuden. Militaristisen linjan omaksuneet maat erosivat jo 1930-luvulla (Japani ja Saksa vuonna 1933 ja Italia 1937). Neuvostoliitto erotettiin joulukuussa 1939, kun se hyökkäsi toiseen liiton jäsenmaahan, siis Suomen. Kansainliiton voimattomuus on eräs keskeinen selitys sille, että toisen maailmansodan syttymistä ei onnistuttu estämään. Maailma militarisoitui puoleksi vuosikymmeneksi ja noin 100 miljoonaa sotilasta taisteli eri rintamilla.
Kansainliitto lopetti itsensä 18.4.1946 ja siirsi tehtävänsä Yhdistyneille kansakunnille (YK), joka rakennettiin toimivaltaiseksi.

Universalismin kestävä peruskiveksi voidaan kiistatta nostaa YK:n ihmisoikeuksien julistus, jonka jälkeen YK:n 3. yleiskokous (10.12.1948). Ihmisoikeusjulistus toteaa ensimmäisessä artiklassaan: "Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan"[1]. YK:n Lapsen oikeuksien julistus esitettiin YK:n yleiskokouksessa 20.10.1959, mutta hyväksyttiin vasta vuonna 1989 johtuen kylmän sodan aiheuttamista vaikeuksista YK:n toiminnalle ja nytkin sopimuksen ulkopuolella jäi Yhdysvallat. YK:n lapsen oikeuksien sopimus asettaa lasten suojelun eri maiden hallitusten tehtäväksi, mikä on tarpeen, kun miljoonat lapset kautta maailman kärsivät köyhyydestä ja väkivallasta. Yli 10 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta kuolee vuosittain helposti ehkäistäviin sairauksiin[2] ja 1/6 lapsista ei saa peruskoulutusta[3]. Kolmas keskeinen peruskivi ihmisoikeuksien parantamiseksi maailmassa on YK:n 55. yleiskokouksen vuosituhannen julistus (Millennium Declaration), joka oli 6.-8.9.2000 pidetyn valtionpäämiesten vuosituhathuippukokouksen (Millennium Summit) työn kiteytys. YK:n peruskirjan kiteytymä on ihmisoikeuksien julistus, johon jäsenvaltiot ovat sitoutuneet. YK:n ihmisoikeustoimikunta on maailmanjärjestön tärkein ihmisoikeusnormistoa luova ja loukkauksiin puuttuva toimielin.

YK luo kansainvälisoikeudellisesti kestävän perustan universalismille[4]. Universalismi eroaa globalisaatiosta, joka on elitistinen, voittajien käsite[5]. Universalismin perusarvot, kuten oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, ovat tarkoitetut kaikille ihmisille, vaikka niiden toteutuminen on kaukana. Nykymaailmassa kaikki järjestelmät ovat sidoksissa toisiinsa, mikä näkyy aikamme suurvaltapolitiikassa. Yhdysvallat on jälleen kerran linnoittautunut omaan maailmaansa ja pyrkii luomaan moraalikoodin, jossa maailman maat jaetaan kahtia: (1) niihin, jotka noudattavat yhteistä moraalikoodia (demokraattinen maailma) ja (2) niihin, jotka rikkovat yhteistä moraalikoodia noudattaa (terroristit). Näistä terroristit ovat globaalijärjestelmän ulkopuolisia ja siksi heitä tulee “opettaa” demokraattisen maailman toimesta tarvittaessa sotilaallista väkivaltaa käyttämällä. Kahtiajako näkyy Yhdysvaltojen politiikassa. EU-maissa näkyy vahva universalismi globalisaatio-opin vastapainona. EU ei pyri ratkaisemaan maailman talousongelmia laajamittaisella julkisen talouden ja sitä kautta sosiaaliturvan leikkauksella, koska silloin kehitysmaiden kotimarkkinoiden kulutuskysyntä romahtaa. Työvoiman liikkuminen ei myöskään ole EU:n malli siinä laajuudessa kuin Yhdysvallat sitä suosii.

Mikään yksittäinen kansainvälinen organisaatio kuten YK ei kykene takaamaan maailman kansalaisille jokapäiväistä toimeentuloa. Valtioiden vastuuta universalismista täydentävät globaalit kansalaisjärjestöt kuten Amnesty International. Siinä missä globalisaation moraalikoodi nojaa talouden tehokkuuteen, kansalaisjärjestöt nostavat esiin humanismin ja kestävän kehityksen arvot mm. käyttämällä viestinnässä hyväksi tunnettuja metaforia, mm.: maailmankylä[6] tai ”Gaia - äiti maa”[7]. David Korten, People-Centered Development Forumin puheenjohtaja, näkee globalisaation markkinoiden ohjaamana itsetuhoisena prosessina[8]. Korten kritikoi ahneutta ja korostaa vastuullista markkinataloutta, johon kuuluu pienten yhtiöiden välinen toimiva kilpailu. Kortenin mukaan poliitikkojen on otettava valta suuryhtiöiltä, koska muuten riippuvuus pääomamarkkinoista pakottaa valtiot maksumieheksi globaalikriiseistä. Tässä kohtaa nousee keskusteluun taloustieteen nobelisti James Tobin, joka ehdottaa, että kaikilta ulkomaanvaluuttaan liittyviltä liiketoimilta perittäisiin 0,5 prosentin vero, jolla hillitään valuuttaspekulaatiota[9]. Markkinatalousmaat ja erityisesti Yhdysvallat vastustavat veroa[10] ja sitä kannattaa suuri osa kehitysmaista. Kansainvälisistä järjestöistä veroa vastustavat mm. WTO, Maailmanpankki ja IMF, joiden rooli on toimia globalisaation edistäjinä. Eräs este Tobinin verolle on se, että se on helppo kiertää. Jotakin pääomamarkkinoiden sääntelymekanismia tarvitaan, sillä globalisaation ideologisten kannattajienkin on pakko myöntää, että ilmiöstä on kielteisiä seurauksia[11].

[1] Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin 10.12.1948 YK:n yleiskokouksessa. 52 vuotta myöhemmin, 8.9.2000, hyväksyttiin YK:n 55. yleiskokouksessa vuosituhatjulistus (Millennium Declaration). Tämä julistus on yleiskokouksen yhteydessä 6.-8.9.2000 pidetyn valtionpäämiesten vuosituhathuippukokouksen (Millennium Summit) lopputulema ja työn kiteytys.
[2] WHO:n tuoreen vuosiraportin mukaan vuonna 2008 malariatapauksia oli arviolta 243 miljoonaa. Noin 863 000 ihmistä kuoli malariaan 2008 ja heistä 89 prosenttia oli afrikkalaisia.
[3] Intiassamiehistä noin 70 prosenttia on lukutaitoisia mutta naisista vain noin 50 prosenttia. Ilman peruskoulua jää 1/4 lapsista, heistä suurin osa on tyttöjä. www.uff.fi/kehitysyhteistyo/umAWC.html
[4] Keskeisiä haasteita ovat: asevarustelu, luonnonvarojen riittävyys, ympäristön tuhoutuminen ja hallitsematon väestönkasvu sekä näistä kaikista johtuva köyhyys ja turvattomuus. Rooman klubin kritiikki (http://www.tukkk.fi/tutu/ficor/COR_faktat.htm).
[5] Walters, Malcolm (1995) Globalization, London.
[6] Harisalo, Risto ja Miettinen, Ensio (2000) Globalisaatio. Avoin vai suljettu maailma, Art House, Helsinki.
[7] Lovelock, James (1984) Gaia - äiti maa, WSOY.
[8] Korten, David (1995) When Corporations Rule the World, London.
[9]Päivittäin valuuttakaupassa liikkuu noin 1500 miljardia dollaria. Esimerkiksi puolen prosentin vero tuottaisi 7.5 miljardia dollaria päivässä. Tuotto olisi tarkoitus rahastoida YK:n kontrollissa ja käyttää pääosin yleishyödyllisiin tarkoituksiin mm. köyhyyden poistamiseen.
[10] ILO (1995) World Employment, an ILO Report, Geneva.
[11] Väyrynen, Raimo (2001) Globalisaatiokritiikki ja kansalaisliikkeet, Gaudeamus