Vain tuottava työ rakentaa kansakunnan kilpailuetua ja takaa työllisyyden

Vain tuottava työ rakentaa kansakunnan kilpailuetua ja takaa työllisyyden


Virallisesti Suomi on maailman kansantulovertailussa sijalla 18 vuoden 2008. Pohjoismaista Norja on sijalla 2, Ruotsi sijalla 11 ja Tanska sijalla 14. Tässä katsannosta pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli toimii edelleen hyvin. Ongelma on kuitenkin se, miten kansantulo kehittyy tästä eteenpäin.

Suomi on vientiriippuvainen maa. Vientitulojen osuus kansantulosta lähestyi vuonna 2008 puolta, mikä oli valtava saavutus maalle, joka vie pääosin pitkälle jalostettuja tuotteita. Vuoden 2008 syksyllä alkanut kansainvälinen finanssikriisi ja siitä eskalloitunut talouslama vähensivät vientiä ja entiten Suomelle tärkeillä investointihyödykkeiden alueilla. Vienti romahti Suomessa selvästi enemmän kuin lamavuosina 90-luvun alussa. Nyt tätä viennin tuomaa aukkoa kansatulossa paikataan kenties vuosia 10 miljardin euron tasolle nousevalla valtion vuosittaiselle velanotolla - ja samalla myös kunnat velkaantuvat.

Voimme tietenkin manailla huonoa tuuria, koska talouslama osui juuri kun meillä on meneillään suurten ikäluokkien hakeutuminen sinällään kovalla työllä ansaitulle eläkkeelle. Toisaalta olisi kohtuutonta ajatella, että Suomi kykenisi maailmankaupassa jatkuvasti poimimaan "marjat mättäiltä". Tuuria on hyvää ja huonoa. 1990-luvun lamassa oli hyvää tuuria, kun meille osui Nokian tapainen globaalijätti - ja nyt oli huonoa tuuria.

Rehellisyyden nimissä Suomi Oy:n pitäisi kuitenkin tunnustaa tehdyt virheet - ja mahdollisimman nopeasti. Suomessa työvoimaksi voinee arvioida noin 3 miljoonaa. Tästä julkisen sektorin palveluksessa on noin kolmannes, liki kolmannes on laajan työttömyyden piirissä - kun rehellisesti lasketaan kaikki järjestelyt - ja vain runsas kolmannes tekee tuottavaa työtä yksityisellä sektorilla, jonka periaatteessa pitäisi tuottaa koko talouden käytettävissä olevat tulot. Kun aikanaan 90-luvun alussa mm. Sampon pääjohtaja Jouko Leskinen esitti "kauhuskenaarion" siitä, että Suomessa huoltosuhde lähestyy kestämätöntä kolmen rajaa, nyt ollaan matkalla kohti lukua viisi eli yksi ihminen tuottavassa työssä joutuu elättämään neljää muuta.

Suomen ongelma kaikessa yksinkertaisuudessaan on se, että tuottava työn on pääosin omilla ratkaisuilla tehty kannattamattomaksi. Työhön liittyviä sivukustannuksia on koko ajan lisätty vuodesta toiseen ja tietenkin euroratkaisu jo yksinään nakersi suomalaisen työn kilpailukyvystä paljon pois, kun euron kurssi nousi 2000-luvulla noin 30-50 %:ia yli sen tason, jonka vallitessa rahaliittoon mentiin mukaan. Nyt tietenkin suunta on kohti halvempaa euroa mutta samalla tietenkin tuonti kallistuu.

Suomalaiset yritykset ovat tehneet leijonantyön parantaakseen työn tuottavuutta tehtaiden sisällä. Tältä osin olemme varmasti maailman huippua. Yritykset eivät kuitenkaan voi muuttaa huoltosuhdetta. Suomessa verotus on kehittyneisiin EU-maihin nähden noin 20 %:ia korkeampi juuri teollisuuden työvoiman kannalta tärkeissä tuloluokissa ja suhde vain korostuu suhteessa uusiin EU-maihin kuten naapurimaamme Viro. Korkea euron kurssi ja korkea työn verotus on näkynyt juuri teollisten työpaikkojen rajuna laskuna Suomessa eikä tilanne korjaannu tänä vuonna, koska työllisyyden kannalta tärkeä pk-teollisuus joutuu likviditeettisyistä vähentämään jopa kymmeniä tuhansia todellisia ydinosaajia.

Nyt puhutaan tuloverotuksen nostamisesta ratkaisuna valtion ja kuntien velkaantumiseen. Mikään ei olisi juuri nyt tuhoisampaa. Sen sijaan olisi perustelua parantaa huoltosuhdetta vähentämällä valtion ja kuntien osalta sellaisia toimintoja, jotka eivät ole julkisen hallinnon ydintehtäviä. Lisäksi olisi hyvä kannustaa suomalaisia työntekoon, koska maahanmuuton vaihtoehtona voisi olla nuorten ja eläkeläisten työllistäminen sosiaalitalouden mallilla, jota on erinomaisia esimerkkejä - mm. Englannissa.

Nyt tarvitaan rehellisyyttä ja osaamista politiikan tekoon!