Kestävä kehitys voi olla taloudellisesti järkevää

Kestävä kehitys voi olla taloudellisesti järkevää


YK:n Brundtlandin komissio käsitteli kestävää kehitystä jo vuonna 1987 mutta varsinainen läpimurto oli YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi Rio de Janeirossa vuonna 1992 hyväksyi Rion julistuksen, jossa määritellään luonnon monimuotoisuutta ohjaavat periaatteet. Siinä on 27 periaatetta, jotka koskevat kestävän kehityksen edistämistä maailmassa[1]. YK:n kestävän kehityksen toimikunta (Commission for Sustainable Development, CSD) perustettiin vuonna 1993. Kansainvälinen kauppakamari (International Chamber of Commerce, ICC), joka toimii yhteistyössä YK:n kanssa, on laatinut peruskirjan kestävän kehityksen edistämiksi (The Business Charter for Sustainable Development)[2]. Eräs kansainvälisen sopimisen tulemia on Kioton sopimus velvoittaa teollisuusmaita vähentämään kuuden kasvihuonekaasun[3] päästöjä. Suomen kestävän kehityksen toimikunta (vuosina 1994-1995, pj. professori Pentti Malaska) määrittelee asian: Kestävä kehitys on jatkuvaa, ohjattua yhteiskunnallista muutosta eri aluetasoilla, jonka päämääränä turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.

Luonnonarvojen huomioonottaminen on taloustieteen suuria haasteita. Ympäristön saastuminen johtuu yhden tulkinnan mukaan siitä, että globaali talousjärjestelmä on rakennettu niin, että mm. puhtaan ilman ja veden hinta on ollut käytännössä nolla ja ympäristöä raskaasti kuormittavat raaka-aineet kuten raakaöljy on myyty ilman haittaveroa. Koska saastemarkkinoita ei pitkälti poliittista syistä ole haluttu luoda, maailman talouden rakenne on painottunut resurssia tuhlaajan ja luontoa saastuttavan mallin suuntaan. Jos puhtaalla ilmalla tai vedellä olisi hinta, niiden turmeleminen ei olisi kannattavaa. Ruuan tuotanto on ekologian kannalta keskeinen kysymys. WTO:n maatalousneuvottelujen kiistakysymys on teollisuusmaiden maksamat kotimaiset tuotantotuet[4]. Kriittiset kehitysmaiden esittämät arviot pitävät tuotantotukia syynä maailmanlaajuiseen liikatuotantoon ja alhaisiin vientituotteiden hintoihin. Nämä suuntaavat ruuan tuotantoa luontoa köyhdyttävään teolliseen tuotantoon ja estävät kehitysmaita kehittämästä monipuolista orgaanista tuotantoa, jolloin jatkuu näiden riippuvuus yhden tuotteen ja raaka-aineiden viennistä[5]. Tämä aiheuttaa vakavia sosiaalisia ongelmia maissa, joissa valtaosa väestöstä on köyhiä pienviljelijöitä ja näkyy kasvavana köyhyytenä, levottomuutena ja siirtolaisuutena mm. Afrikassa.

Kestävä kehitys globaalisti on vaikea yhtälö, sillä mm. Kiinan sinänsä tärkeä talouskasvu lisää luonnonvarojen kysyntää. Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) on arvioinut raakaöljyn kysynnän kasvavan likimäärin 40 %:ia vuoteen 2030, pääosin autoliikenteen kasvun vuoksi - erityisesti Kiinassa. Samalla Kiina kasvattaa suhteessa vieläkin enemmän pahasti saastuttavan kivihiilen käyttöä energiatuotannossa. Energia on vaikea yhtälö, koska noin sadan vuoden ajan talouskasvu on 2/3 perustunut fossiilisten polttoaineiden käyttöön, eikä Kiinan ole helppo löytää malleja, jotka vähentävät mm. auton käyttöä. Kansainvälisessä kehitysyhteistyössä kestävien kehitysmallien löytäminen on siis yhtä tärkeää kuin rahoituksen uudistaminen. Tässä suhteessa Pohjoismaiden panos on tärkeä puhtaan teknologia (cleantech) kehittämisessä ja mm. Kiinassa[6]. Ympäristöliiketoiminnan maailmanmarkkinat ovat noin 1 000 miljardia euroa ja kasvavat 10 %:ia. Puhtaiden energiateknologioiden kasvu, kuten aurinko- ja tuulivoiman teknologioiden, on 30 %:ia. Suomessa on pitkä kokemus puhtaiden prosessien ja energiatehokkaiden ratkaisujen luojana paperiteollisuudessa, metallinjalostuksessa sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Suomen ympäristöalan t&k-toiminta on kansainvälisesti kilpailukykyistä.

Cleantech ei ole uusi toimiala, vaan toimialoja läpileikkaava käsite. Cleantech Finland® -brändi tarjoaa verkoston ympäristöliiketoimintaa harjoittaville yrityksille, organisaatioille ja viranomaisille. Brändin alle kootaan kansainvälistymistä edistäviä toimia ja projekteja, joissa korostuu Suomen profiilia puhtaiden teknologioiden maana ja hyödynnetään menestyneitä yrityksiä. Ilmastonmuutoksen ja ympäristöhaittojen taloudelliset vaikutukset johtavat eri maissa lainsäädäntöön uusiutuvan energiatuotannon tukemiseksi.[7] Ympäristöteknologian osaamisklusteri on Lahden tiede- ja yrityspuiston koordinoima yhteistyöverkosto, johon kuuluu 4 ympäristöalan osaamiskeskusta: Lahti Kuopio, Oulu ja Uusimaa[8]. Lahden alueen tulevaisuuden kasvualaksi on elinkeinoelämän yhteisenä valintana otettu ympäristöteknologia. 10 %:ia Suomen ympäristöliiketoiminnasta on Lahden seudulla. Ympäristöalan kasvu on sekä liikevaihdolla (17 %) että työpaikoilla (7 %) mitattuna nopeaa. Ympäristöalan yrityksiä on 110 ja julkisia organisaatiota 15. Lahden ympäristöalan osaaminen keskittyy materiaalien kierrättämiseen, materia- ja energiatehokkuuteen ja vesiliiketoimintaan. Yrityksille järjestetään markkinointitapahtumia, kuten messu- ja yritysvierailuja ympäristöalan kasvumarkkinoille Kiinaan ja edistetään ulkomaisten ympäristöalan yritysten sijoittumista Suomeen[9]. Perinteisesti ympäristöliiketoimintana on pidetty vain päästöjen hallintaa. Ympäristöliiketoiminnalla on nykyisin kuitenkin laajempi sisältö ja myös alan palveluilla on suuri merkitys: on hallittava alan koko tuotanto- ja liiketoimintaketju.

Kaikkia maailman poliittisia järjestelmiä haastavia kysymyksiä ovat mm.: organisoitunut rikollisuus, väestönkasvusta johtuva köyhyysloukku, suurkaupunkien hallitsematon kasvu, lentokenttien tukkeutuminen lentoliikenteen voimakkaan kasvun vuoksi, kulkutautien leviäminen, säätelemätön muuttoliike, kasvavat siirtolais- ja pakolaisvirrat ja etnisten ryhmien kärjistyvät ristiriidat[10]. Elinympäristöä suojeleva mutta tuottavan taloudellisen toiminnan mahdollistava luonnonkapitalistinen ajattelu on jäänyt taustalle, kun on käyty ideologista taistelua ekologilla [11]. Paljon puhuttu ilmastomuutos on tulos tehottomasta talousmallista, jonka tuloksena maailman vuotuiset hiilipäästöt nelinkertaistuneet puolen vuosisadan aikana ja uhkaavat kasvaa, kun talousjättien hiiliriippuvuus energiantuotannossa (Kiina 70 % ja Intia yli 50 %) tai öljyriippuvuus (Yhdysvallat 38 %, EU 40 % ja Japani 43 %)[12] on korkealla tasolla. Keskeinen keino on uusi teknologia, jonka käyttöönotolla Yhdysvallat voisi säästää energiassa luokkaa 300 miljardia dollaria vuodessa. Taloustiede on sivuuttanut luonnonpääomat, jolloin ympäristö saastuu, kalakannat hupenevat, uhkaa vesipula ja sademetsät katoavat. Samalla katoavat maapallon ekojärjestelmän tuottamat palvelut. Luonnonpääoma hupenee huonojen yrityskäytäntöjen, väestön kasvun ja saastuttavan kulutuksen johdosta.

Luonnonkapitalismi perustuu neljään strategiseen toimenpiteeseen (resurssituottavuus, luonnon imitointi, palvelutalous ja investointi luonnonpääomaan), joilla voidaan kehittyneissä maissa säästää 90-95 prosenttia materiaaleja ja energiaa alentamatta kuitenkaan ihmisten haluamien palveluiden ja tuotteiden määrää tai laatua – ja lisäksi paremmalla taloudellisella voitolla[13]. Luonnonkapitalistinen ajattelu on puhtaasti taloudellinen ja eroaa poliittisesti ohjatusta ympäristöajattelusta, jossa keskeinen keino on ollut energian hinnan nostaminen kulutuksen rajoittamiseksi. Pohjoismaissa tällä mallilla on synnytetty Nord Pool siis Oslon sähköpörssi, joka tosiasiallisesti sallii muutaman suuren tuottajan monopolihinnoitella sähkö tuotantokustannuksista välittämättä. Toinen poliittisen toiminnan aikaansaama virhevalinta on vuosisatoja hyvin toimineiden hehkulamppujen korvaaminen energiasäästölampuilla. Sveitsiläistutkimuksen mukaan jatkuvassa käytössä olevat lamput, kuten työpöydän valot, pitäisi sijoittaa yli 30 senttimetrin päähän ihmisistä.
Lamput saattavat altistaa ihon sähkömagneetti- ja uv-säteilylle. Miksi vihreät poliitikot ovat eri maissa toimineet halvan ja teknisesti tehokkaan hehkulampun korvaamiseksi kalliilla energiasäästölampulla? Hyödyt ovat täysin minimaaliset mutta haitat saattavat olla arvaamattoman suuret ihmisten terveydelle ja mm. sähköverkkojen tehokkuudelle. Eräs selitys lienee se, että energiasäästölamput ovat sitä valmistavalle teollisuudelle keino maksimoida voitot eli kysymys on luonnontuhokapitalismista.

















[1]Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti (2006) Biologia: Ympäristöekologia, Helsinki: WSOY.
[2] Peruskirja on luonteeltaan hyvän käyttäytymisen sääntö (code of conduct), jonka perusajatus on vapaaehtoisuus. Tätä on täydennetty laatustandardilla, jonka pohjalta yrityksen on mahdollista sertifioida hyvän ympäristökäyttäytymisen säännöt, kuten ISO 14001.
[3] hiilidioksidi, metaani, dityppioksidi, fluorihiilivedyt, perfluorihiilivedyt ja rikkiheksafluoridi.
[4] OECD-maat maksavat tukea maataloudelleen yhteensä 350 miljardia dollaria vuodessa, mikä on kutakuinkin yhtä paljon kuin koko Afrikan yhteenlaskettu bruttokansantulo. Viimeisimpiä takaiskuja kehitysmaille on ollut Yhdysvaltain maatalouden tuore tukiohjelma, Farm Bill, joka lupaa maataloudelle tukea 180 miljardia dollaria seuraavan kymmenen vuoden aikana.
[5]E simerkiksi tavaroiden ja palveluiden vaihdannasta syntyvän kaupan kokonaisarvo henkeä kohden on kehitysmailla vain 100 dollaria, kun taas rikkaiden maiden vastaava luku on 6 000 dollaria henkeä kohden (http://www.kepa.fi/vaalit2003/oikeudenmukainen_kauppa/oikeudenmukainen_kauppa).
[6]Ympäristöteknologiamarkkinoiden arvo maailmalla on 650 miljardia euroa. Suomessa on panostettu mittavasti alan kehittämiseen. www.cleantechcluster.fi/
[7]www.finpro.fi/fi-FI/Media/PressReleases/2008/Cleantech.htm
[8]Ympäristöteknologian osaamisklusteri ohjaa kunkin neljän ympäristöalan osaamiskeskuksen alueen yrityksiä, rahoittajia ja tutkimuslaitoksia tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä keskenään sekä muiden klusteriin kuuluvien osaamiskeskusten kanssa. Lahden tiede- ja yrityspuiston on kansallisen ympäristöteknologian osaamisklusterin vetäjä ja kansainvälisten ympäristöalan verkostojen (IASP Enviroparks –verkosto) jäsenen. www.lahtisbp.fi/fi/finnish_cleantech_cluster
[9]Esimerkki on Euroopan suurimman puupellettien valmistajan German Pelletsin tehdas Hollolassa. www.finpro.fi/fi-FI/Media/PressReleases/2008/Cleantech.htm
[10] Väyrynen, Raimo (1999). Suomi avoimessa maailmassa. Globalisaatio ja sen vaikutukset, SITRA, , Helsinki
[11] Hawken, Paul, Lovins, Amory and. Lovins, Hunter (1999) Natural Capitalism. Creating the Next Industrial Revolution. New York: Little, Brown and company.
[12] IEA:n arvio: Energiakulutus öljyekvivalentteina vuonna 2008
[13] Hawken, Paul, Lovins, Amory and Lovins, Hunter (1999)