Ulkomaankaupan avoimuus on hyvinvoinnin perusta ja erityisesti Suomelle

Ulkomaankaupan avoimuus on hyvinvoinnin perusta ja erityisesti Suomelle


Brittiläiset taloustieteilijät pohdiskelivat talouden toimintaa ja oivalsivat markkinoiden lainalaisuudet (principles). Adam Smith korosti työnjaon (division of labour) merkitystä, minkä avulla Brittiläinen kansainyhteisö nousi tuon ajan maailmankaupan voittajaksi. Smith oivalsi, että yrityksen tehokkuus kasvaa kun markkinat laajentuvat. Tämä on ajaton viisaus ja yritysten syy käydä kauppa yli rajojen. 1800-luvun alussa David Ricardo esitti ulkomaankaupan mallin, jolla hän perusteli komparatiivisen kustannusedun ulkomaankaupassa[1]. Ricardo oli nero. Hän oivalsi, että jokaisella maalla on roolinsa kaupassa, kun valtio käy ulkomaankauppaa hyödykkeillä, joissa sillä on käytettävissä edullisia tuotannontekijöitä (mm. työvoima ja raaka-ainet) ja tätä kautta alhaiset komparatiiviset kustannukset[2]. Autonomia-ajan lopulla Suomi teollistui hyödyntäen mm. puuvaroja ja työvoimaa komparatiivisina etuina. Suomi ei olisi ollut kiinnostava kohde teollisuusmiehille, joista suuri osa oli ulkomaisia, ilman Snellmanin taitavaa politiikkaa, joka suurin saavutus oli Suomen elinkeinosäädännön uudistaminen vuosien 1863-64 valtiopäivillä[3].

Globaalitalous merkitsee yhdentyviä markkinoita. Kuten Smith oivalsi kasvava mittakaava (economies of scale) lisää yritysten tehokkuutta, mikä näkyy Kiinan vientimenestyksen taustalla. Kansainvälisen kaupan teorian kivijalka on Ricardon ulkomaan kaupan malli, joka on eräs taloustieteen suuria saavutuksia[4]. Ricardon mallia on laajennettu. Ruotsalainen taloustieteilijä ja nobelisti Bertil Ohlin[5] otti analyysiin mukaan työvoiman lisäksi pääoman. Ohlin oppeja soveltava Tukholma-koulukunta vaikutti osaltaan siihen, että Pohjoismaat nousivat 1800-luvun köyhyysloukusta hyvinvointivaltioiden kärkijoukkoon. Sama pätee yleisesti. Maailmankauppa kasvoi 1950-luvulta nykypäivään noin satakertaiseksi ja kauppa selittää valtioiden taloudellisen hyvinvoinnin kasvua sodan jälkeen. Sodan häviäjät (Suomi, Saksa ja Japani) olivat kaupan voittajia, mihin selityksenä on tuotanto- ja tuoteteknologian uudistuminen sodan hävityksen jälkeen, siis Ohlin oli myös oikeassa.
Ulkomaankaupan suuri merkitys näkyy siinä, että maailman kansat ovat rakentaneet organisaatioita varmistaakseen kaupan avoimuuden. Nämä syntyivät sodan jälkeen, kun sotaa käyneiden maiden johtajat oivalsivat, että seuraava maailmansota voisi olla tuhoisa koko sivilisaatiolle. Yhdistyneet kansakunnat perustettiin vuonna 1945 sodan jälkeen ylläpitämään kansainvälistä turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia. Tämän ohella perustettiin erityisesti kaupan avoimuutta valvomaan kolme eri organisaatiota (ns. Bretton Woods järjestelmä):

1. Maailmanpankki, World Bank, joka jakaantuu kahteen osaan: Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki ja Kansainvälinen kehitysjärjestö.

2. Kansainvälinen valuuttarahasto, IMF

3. Maailman kauppajärjestö, GATT (vuodesta 1995 lähtien WTO)

Tämän ohella on useita syntynyt valtioiden välisiä kauppajärjestöjä ja suuri määrä monenkertaisiä (multilateral) tai kahdenkeskeisiä (bilateral) kauppasopimuksia. Euroopan unioni (EU) on 27 jäsenvaltion taloudellis-poliittinen liitto, jonka perusta on vuoden 1992 Maastricht-sopimus. EU:n toimivaltaan kuuluvat mm. euroalue, maatalous ja kauppapolitiikka. EU:n väkiluku on yli 500 miljoonaa. EU ei ole liittovaltio, kuten esimerkiksi Yhdysvallat, koska sen jäsenvaltiot ovat riippumattomia ja itsenäisiä kansakuntia. Se ei ole hallitusten välinen järjestö kuten YK, koska EU:n toimielimillä[6] on valtaa yli valtioiden toimivaltaansa kuuluvissa asioissa.

Vuonna 2005 maailman yhteenlaskettu vienti oli WTO:n mukaan 10.159 miljardia dollaria. Tästä pääosan ottivat kolme mannerta: Eurooppa 43 %, Aasia 27,4 % ja Pohjois-Amerikka 14,5 %, siis yhteensä 84,9 %. Afrikan osuus oli vain 2,9 %. Vuosien 2000-5 suurin vientivoittaja oli Kiina 25 %:n vuosikasvulla. Seuraavia olivat Intia 18 %, Venäjä 18 % ja Brasilia 17 %, EU 11 % ja viimeisenä Pohjois-Amerikka 4 %. Hyvinvointi on vientisidonnainen. Maanosien hyvinvointi (BKT per capita) noudattaa ulkomaankaupan jakautumaa. Vapaakauppa-alueet ovat tässä ratkaisevia. EU-maiden sisäinen kauppa on 73.2 %, Pohjois-Amerikan 55.8 % ja Asian 51.2 % näiden käymän kaupan arvosta. Afrikassa sisäisen kaupan osuus on vain 8.9 %. Maailmankaupan kasvun vanavedessä on kulkenut markkinatalouden voittokulku[7]. Immateriaalikauppa huomioiden kaupan tasapaino on hyvä. Yhdysvaltojen valtionvelka, 90 %:ia maailmankaupan arvosta, on seurausta kulutusta suosivasta politiikasta.

Millainen on maailma vuonna 2030? Maailmanpankki[8] ennustaa maailmantalouden yhteenlasketun BKT:n kasvavan vuoden 2005 35.000 miljardista dollarista 72.000 miljardiin. Samalla maailman kaupan arvo noussee 27.000 miljardiin. Vientimoottoreita ovat uudet teollisuusmaat (Kiina, Intia, Venäjä ja Brasilia), erityisesti teollisuustuotteiden viennissä. Myös köyhät maat pääsevät nykyistä laajemmin nauttimaan maailmankaupan hedelmistä, jolloin myös alle dollarilla elävien ihmisten määrä puolittuu noin 550 miljoonaan, vaikka meitä vuonna 2030 on ennakoitu olevan 8.0 miljardia. Työvoiman ennakoidaan kasvavan 4.1 miljardiin. Työvoiman kasvun perustana on uusi globaali keskiluokka, joka on ostovoimaltaan 4,000-17,000 dollaria, jonka arvioidaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä 1.2 miljardiin. Uusi globaali keskiluokka löytyy pääosin teollistuvista maista kuten Kiina, Intia, Venäjä ja Brasilia. Uusien teollisuusmaiden keskiluokka muuttaa sekä maailman teollista rakennetta että kysyntää. Saattaa käydä, että globaalit kulutustrendit määräytyvät keskeisiltä osin ns. ylijäämämaissa eikä enää Atlantin molemmin puolin.


[1] Ricardo, David (1772-1823). Title: On the Principles of Political Economy and Taxation. Published, London: John Murray, 1821. Third edition.
[2] Ricardo konstruoi alenevan rajatuotoksen lain. Ricardon opin mukaisesti Englanti luopui 1840-luvulla viljakaupan (corn laws) ja merenkulun säätelystä (navigation Act). Reinikainen, Veikko, (2001) Kansainvälinen talous, Taloustieto Oy, Helsinki Reinikainen, 2000.
[3]Erinomaisen kattava esitys on löydettävissä väitöskirjatyöstä/ Kekkonen Jukka (1987) Merkantilisimista liberalismiin, Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 172.
[4]Ricardon mallissa kahden kauppaa käyvän maan kysyntä jakaantuu kummankin maan tuotanto-osuudeksi tuotantokustannusten (marginaalikustannusten) mukaisesti. Kaikilla mailla on kaupassa roolinsa, kun niillä on käyttämättömiä työvoimaresursseja, joiden marginaalikustannus on alhainen.
[5] Ohlin, Bertil (1933) Interregional and International Trade, Oxford.
[6]Toimielimiä ovat Euroopan parlamentti, jäsenmaiden hallitusten Eurooppa-neuvosto/ neuvosto ja näiden toimeenpanevana elimenä Euroopan komissio, jka laatii ehdotuksia EU:n lainsäädännöksi parlamentin ja neuvoston hyväksyttäväksi. Muita toimielimiä ovat tuomioistuin vastuunaan EU:n lainsäädändön soveltaminen jäsenvaltioissa, sekä Euroopan keskuspankki ja tilintarkastustuomioistuin.
[7] Fukuyama, Francis (1992): Historian loppu ja viimeinen ihminen (suom. Heikki Eskelinen) WSOY
[8] The World Bank’s Global Economic Prospects 2007