Mitä tulisi tehdä pk-yritysten kasvun aikaansaamiseksi – 10-kohdan ohjelma?

1. Yrittäjyys elää murroksessa

1980-luvun puolivälissä Suomi muuttui radikaalisti, kun pääomamarkkinat vapautettiin sääntelystä. Muutos oli tarpeellinen mutta prosessi hallitsematon. Olisi pitänyt muistaa, että instituutiot kehittyvät viiveellä. Siksi muutos olisi pitänyt aloittaa lainsäädännön saattamisesta globalisoituvan talouden tasolle eikä sallimalla vapaa pääomien liike ensi vaiheena. 90-luvun alussa kriisissä menetettiin 1/5 yrityskannasta ja paljon kokeneita yrittäjiä. Muutosprosessi oli hallitsematon, vaikka se tuottikin yrityssektorilla uskomattoman menestystarinan – Nokia.

Mitä tästä pitäisi oppia? Nyt kun on menossa uudelleen kansainvälinen kriisi, on kaikkialla havahduttu siihen, että investointipankkien ja talletuspankkien välille on pakko asettaa tiukka rajankäynti. Ei ole mitään mahdollisuutta sallia keinottelu tallettajien rahoilla. Kuten Milton Friedman on itse havainnut analyysissään Yhdysvaltojen taloudesta, talouden ylikuumeneminen aina päättyy kriisiin. Tässä kriisissä häviäjiä yrittäjät, palkansaajat, tallettajat ja piensijoittajat.


2. Yrittäjyys kasvaa yrittämisestä

Suomessa on raskas hallinto. Kansanedustaja Eero Lehden arvio on 20.000 hallinnoijaa. Joka tapauksessa tämä luku on moninkertainen 80-luvun vastaavaan nähden. Suomessa suuria ikäluokkia pyöritetään lähinnä mentaalihoidoksi jäävässä työttömien koulutusruletissa. Tätä kohteena olevat koulutetut ihmiset pitävät perustellusti luokkauksena. Samalla vuosittain suuri osa oppilaitoksista valmistuvasta nuorisosta jää ilman koulutusta vastaavaa työpaikkaa. Miksi ei panosteta nuorten ihmisten harjoittelupaikkoihin? Nuoret voisivat hyvin nopeasti tarjota pk-yritykselle uudisteita moninverroin yli saamansa harjoittelupalkan.


3. Pk-yritykset tarvitsevat neuvontaa ja tietoa omilla ehdoillaan

Yrittäjä saa parhaat neuvot toiselta yrittäjältä ja asiantuntijoilta, joista tärkeitä ovat kirjanpitäjä, tilintarkastaja ja lakimies. Nämä yrittäjä aina valitsee ja myös maksaa itse. Ruotsissa julkiset konsulttipalvelut on yhtiöitetty (ALMI) mutta Suomessa on edelleen julkisesti rahoitettu konsulttijärjestelmä, jossa viranomainen vastaa tosiasiallisesta konsultin valinnasta. Koska asiakassuhde yrittäjille välittyy julkisen viraston kautta, yrittäjän on vaikea moittia konsultin laatua ja samalla hakea rahoitusta viranomaiselta, jonka toimeksiannosta ko. konsultti toimii.

Suomessa on poikkeuksellisen laadukas korkeakoulu- ja yliopistojärjestemä yrittäjyyden alueella. Yhdysvaltojen mallissa, joka kehitettiin Kaliforniassa, yliopistojen läheisyydessä olevat hautomot ovat keskeinen instrumentti yrittäjyyden kasvussa. Esimerkiksi University of California arvioi nettisivullaan luoneensa 2 miljoonaa työpaikkaa Kaliforniaan. Nyt kun on luotu huippuyliopisto yrittäjyys-innovaatio-tehtävään, olisi syytä kohdentaa julkinen resurssointi laajassa mittakaavassa Yhdysvaltojen mallin mukaisesti korkeakoulu- ja yliopistojärjestemään.


4. Liiketoimintaosaamisen vaje ratkeaa panostamalla nuoriin

Yrityspalveluklusteri on kilpailukyvyn perusta – tätä näkökulmaan on korostanut KTY (Kauppatieteellinen yhdistys) puheenjohtajansa professori Uolevi Lehtisen johdolla - toimin puheenjohtajana 90-luvun. Jos hyväksymme KTY:n kannan niin silloin on syytä analysoida, miten tämä liiketoimintaosaamisen vaje on voinut syntyä. Tilanne on paradoksaalinen, kun 90-luvun on lisätty julkista rahoitusta julkisiin yrityspalveluihin. ISBC’88:n jälkeen kiersin puoli vuosia kertomassa Euroopassa suomalaisesta liiketoimintaosaamisesta.

On selvää, että Suomessa on poikkeuksellisen vahva osaaminen kansainvälisen toiminnan johtamisesta. Suomen nykyinen kansainvälinen yrityssektori on kaikilla mittareilla mitaten erinomainen. Sen sijaan kun katsotaan suomalaista pk-sektoria, on rehellisesti myönnettävä, että siitä ei ole muodostunut sellaista kansainvälistä voittajaa, kun lahjakkuudet hakeutuvat kansainvälisiin yrityksiin eikä pk-yrityksiin. Pk-yritykset ovat menettäneet yhteytensä nuoriin kokeakouluopiskelijoihin. 80-luvulla saattoi järjestää nuorelle harjoittelupaikan pk-yrityksessä yhdellä puhelinsoitolla. Tarvittaisiin radikaali rajojen avartaminen korkeakoulusektorin ja elinkeinohallinnon välillä, koska nuori akateeminen on tehokkain muutosagentti.


5. Annetaan korkeakouluille ja yliopistoille rahaa ja vastuuta

Voisimme oppia Tanskan verkosto-ohjelmista, joilla vuosina 1970-1990 on luotu Jyllantiin maaseudun keskelle 50.000 teollista työpaikkaa vaikeille aloille? Tietenkin niiden totuus on se, että ohjelmat eivät kautta linja ole olleet menetys, mikä paljastui, kun 90-luvun vaihteessa haastattelin yrittäjiä Pohjoismaisen ministerineuvoston hankkeiden yhteydessä. Toisaalta hyvän ohjelman tulee ollakin riittävän avoin, jotta se sallii voittajien nousun eikä pönkitä epäonnistujia.

Miksi Suomeen ei ole luotu yrittäjyysohjelmaa? Sitä olimme ehdottamassa Antti Paasion kanssa 90-luvun vaihteessa. Omana roolinani oli hallituksen maaseutuohjelmien alue. Jatkona syntyi Puu-Suomi-ohjelma tarkoituksena dynamisoida puutuotetoimiala Tanskan mallin mukaisesti. Ohjelmaa veti kansanedustaja Kyösti Karjula. Tämä ja muut monet ohjelmat jäivät vaille julkisten toimijoiden tukea, koska silloin ja vielä nytkin valtion ja kuntien varat ovat sidottu aina omiin ohjelmiin. Kuitenkin kansalaisaloitteena rakentuvat ohjelmat tuottavat usein hyvin paljon aloitteita ja innovaatiota ja vähäsillä kustannuksilla.

Nyt olisi korkea aika luoda yrittäjyyden ”suuri tarina”. Jos korkeakouluille ja yliopistoille allokoitaisiin merkittävä osa virallisen yrittäjyyden ja työllisyyden edistämisen määrärahoista, olisimme muutamassa vuodessa työvoimapulan eikä suurtyöttömyyden äärellä. Tässä on tietenkin perimmältään kysymys poliittisesta tahdosta mutta onko sitä varaa siirtää kovin pitkälle, koska ensi hallituskaudella on riskinä koko hyvinvaltion romahdus.


6. Yrittäjien oikeusvarmuutta tulisi ratkaisevasti parantaa

Yrittäjät eivät mitenkään voi hallita luokkaa 100.000 pykälää. Niitä pitää vähentää radikaalisti, kuten Timo Summa Eu-kaudellaan ehdotti. Yrittäjät kohtaavat käräjäoikeudessa aina maan parhaat juristit ja KHT:t vastapuolen edustajana – näiden alueiden palvelut puuttuvat KTM:n tarjonnasta lähes kokonaan, vaikka tarve on suuri (KTM Julkaisuja 5/2004). Johanna Karkian raportti kansainvälisestä konkurssi- ja saneerausmenettelystä on loistava – pitäisi panna nopeasti myös käytäntöön. Pienen työantajan velvoitteet ja vastuut ovat ylivoimaiset yrittäjien kannettavaksi ja ne tulisi punnita uudelleen, koska muuten vuokratyövoima valtaa alaa.


7. Verotuksessa tarvitaan tervettä järkeä

Miksi ei poisteta alle 1.000 euron kuukausitulojen verotusta, koska kukaan ei tule alle sen summan toimeen – samalla poistuisi valtava byrokratia ja matalan tuottavuuden alojen yritykset saisivat palkkajouston. Nykyinen malli suosii pimeän työvoiman käyttöä, mikä lienee edelleen paha ongelma rakennusalalla tai ravintoloissa. Yrittäjän todellista riskiä ei edelleenkään oteta huomioon yrityksen pääomana, joten yrittäjä maksaa ylisuurta tuloveroa pääomaveroon nähden.

Verottajan ja vakuutusyhtiön asema julkisoikeudellisina on aivan liian hallitseva muihin velkojiin nähden. Tämä mahdollistaa hyvienkin yritysten likvidoinnin verottajan ja vakuutusyhtiön saatavien turvaamiseksi. Tästä yrittäjä Henri Katajan kuolemaan johtanut prosessi on sellainen, jota ei pitäisi toistaa, mikäli halutaan todella yrittäjyyteen kannusteita.


8. Sukupolvenvaihdokseen kannattaa panostaa kunnolla

Miksi ei tehdä kunnon laskelmaa sukupolvenvaihdoksen taloudellisista vaikutuksista – jos saavutetaan kymmeniä tuhansia uusia yrittäjätyöpaikkoja, niiden luontiin kannattaa panostaa kunnolla – verohuojennus ei yksin riitä. Oppilaitokset ovat avainasemassa – olisi mahdollista luoda oppilaitosten yhteinen ohjelma, jolla nuoriso valmennetaan yrityksiin – nyt koulutettu nuoriso jää työttömiksi. Esimerkiksi sukupolvenharjoittelustipendi voisi olla halpa ja tehokas tapa saada vuodeksi nuoria seuraajia mukaan pk-yrityksiin – ylipäätänsä nuorten hajoittelu on avain menestykseen ja myös ekonomista.

Sukupolvenvaihdoksen avainasia olisi osakkaiden markkinapaikan luominen listaamattomille yrityksille kuten yrittäjä Arto Tuominen aikanaan ehdotti. Tässä on hyviä pyrkimyksiä mutta mitään merkittävää läpimurtoa ei ole syntynyt.


9. Kansainvälistä rahoitus ja partnershipiä tarvitaan

Suomalaisen talouden valtava dynamiikka 1870-luvun nälkävuosien jälkeen on perustunut ulkomaiseen osaamiseen ja pääomaan. Miksi ei saada vauhtia suoriin ulkomaisiin investointeihin, vaikka tarjontaa olisi? Rahastomallin rinnalle tarvitaan yksityiset ulkomaiset sijoittajat, joiden houkutteluun tulisi panostaa (mm. veroedut) maakuntien tasolla – klusteritutkimus kansainvälisellä tasolla voisi tehdä tunnetuksi uusia ja unohdettuja klustereita ja alueita.

Mihin on unohtunut mahdollisuus luoda Suomen pankin ns. kakkoslista kasvuyritysten ”puulatuille” joukkovelkakirjalainoille – koron noustessa olisi uudelleen tärkeä rahoituslähde.
Suuret pääomasijoitusyhtiöt ovat saaneet osakseen runsain mitoin julkisia panostuksia mutta sijoitukset kasvuyrityksiin ovat vähäiset. Nyt pitäisi kannustaa businessenkeleiden ja työtekijöiden sijoituksia Englannin mallin mukaan.


10. Innovatiiviset ohjelmat ovat elinkeinopolitiikan ydinsisältöä

Maaseutuohjelmat ovat liian passiivisia – pendelöinti ei ole ainoa vaihtoehto – maaseutu voidaan uudistaa. Puu, elintarvike ja vesi kullanarvoisia raaka-aineita – niihin tulisi panostaa vakavasti, koska niukkuus laadukkaista hyödykkeistä on ilmeinen globaalisti.

Internetin kehitys on lähivuosina nopeaa – semanttinen eli sisältöweb perustuu kansainvälisiin standardeihin ja helpottaa tiedon siirtoa yrittäjäsektorille. Suomella on muutama vuosi aikaa panostaa sisältöwebiin ja tehdä siitä kansainvälinen kilpailuetu, osaamisliiketoiminta yli rajojen. Tämä voisi olla kärkihanke – panostukset olisivat kohtuulliset valtavaan hyötyyn nähden.