maanantai 1. maaliskuuta 2010

Chile - jos vakavat luonnonkatastrofit yleistyvät, olisiko aika panostaa viimeinkin siviilikriisinhallintaan?

En ole mitenkään pätevä sanomaan juuri mitään geologiasta. Siksi jätänkin tämän puolen asiassa vähemmälle spekulaatiolle. Lienee kaikille selvää, että mannerlaatat ovat liikkeessä ja jossakin vaiheessa liikkeiden paine purkautuu.

Vuodesta 2012 on spekuloitu. Viitaten useaan samalla tavalla tulkittuun ennusteeseen, on esitetty, että olisi tulossa aiempaa mittavampia luonnonkatastrofeja. Jos näin sattuisi käymään on maailmalla hyvä syy varautua nykyistä tehokkaampiin keinoihin kriisialueiden auttamiseksi.

Nykyisten kriisien osalta hätäapu saadaan kylläkin paikalle mutta sen jälkeen kriisialueet jäävät usein yksin ongelmiensa kanssa. Siviilikriisinhallinta, jota EU on tarjonnut erääksi keskeiseksi keinoksi kansainväliseen yhteistyöhön, voisi olla tässä keskeinen keino.

Olen ollut mukana Satakunnassa, jossa on asteittain nostettu valmiuksia tarjota kriisinhallinnan alueella kansallisia ja kansainvälisiä palveluita. Maanjäristykset romuttavat suuren osan kohdealueensa rakennuskantaa ja infrastruktuuria. Tehokkaan jälleenrakennuksen ja siihen liittyvän siviilikriisinhallinnan tarve on siis mittava.

Jos Suomi toimisi tässä asiassa aktiivisesti, siviilikriisinhallinnasta laajasti määritellen voisi tulla merkittävä vientituote korvaamaan perinteisen tavaraviennin vähenemistä. Opetusministeriön jo nyt käynnistämä koulutusvienti olisi osa tätä ja moni muu yhteisöllinen vientipalvelutuote.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti