VÄYRYNEN ON OIKEASSA – RUOTSI ON HYÖTYNYT ”PELISTÄÄN”

Ulkomaankauppaministeri Väyrynen vaatii 6.03.2010 Kauppalehdessä ”Ruotsin peli saatava loppumaan”. Totta on, että Ruotsin kruunun heikentynyt auttaa Ruotsia viennin kasvun vauhdittamisessa samalla kuin Suomi on kiinni vahvassa eurossa.

On selvää, että paljon muuta ei ole tehtävissä kuin päivittely. Arpa on jo heitetty. Olin puhematkalla Ruotsissa silloin, kun Svenskt Näringsliv ajoi Ruotsia kohti rahaliittoa. Kansalaiset mm. Uppsalan kahviloissa osasivat argumentoida varsin viisaasti eurosta – ja päätyivät sitten siihen, että eurolla on etunsa mutta kruunalla niitä on enemmän. Ruotsista tuli näin ”vapaamatkustaja” mutta ei ainoa EU:ssa.

Oliko Suomen rahaliittojäsenyys ilman Ruotsia virhe, kuten Väyrynen väittää? Näin jälkikäteen - kyllä. Väliaikaisesti vahva euro on tarjonnut myötään halvat korot ja halvat tuontihinnat. Nämä edut on nyt vähäisemmät kuin viennin hintakilpailu, minkä euro on romuttanut 2000-luvulla. Suurin ”ongelma” on Kiinan valuutta (Yuan), jonka on vahvasti aliarvostettu ja näin vipuaa euroa ylöspäin.

Lama paljasti Suomen heikon hintakilpailukyvyn, mikä ei olisi pitänyt olla yllätys – mutta kuitenkin oli. Väitin jo vuonna 2006 julkisesti, että olemme matkalla kohti globaalikriisiä. Sitä ei silloin otettu vakavasti. Pikemminkin Suomen pankin EURO & TALOUS (3,2006) kertoi, että Suomen talouskasvu oli tämän vuoden alkupuoliskolla poikkeuksellisen nopeaa ja koko vuoden BKT:n kasvuennuste on yli 5 %.

Taustalla on laskentamenetelmien uudistus, jossa otettiin käyttöön mm. vaihtuva perusvuosi ja kaksoisdeflatointi. Myös tiedonkeruun parannusten vaikutukset Suomen taloustilastoihin ovat merkittäviä. Tämän seurauksena palveluviennin osuus vuosien 2001−2005 keskimäärästä kasvoi 12 prosentista 18.5 prosenttiin. Tilastokorjaus nosti BKT:n arvoa 1,8 % vanhoihin tilastoihin verrattuna vuosina 2001–2005.

BKT:n arvon yllättävä kohoaminen sai aikaan yleisen innostuksen. Vaalien alla on ennakoitua suurempi valtion menotalouden pelivara, kun valtion velka kohonneen BKT:n myötä näyttää kohtuulliselta samoin kuin verotus. Suomessa on hetkessä tullut moderni palveluviejä. Jokainen meistä olisi vain hyvillään, jos tätä kautta saataisiin vauhtia kansantalouteen. Mutta varoituksen sana on silti paikallaan.

Laskentajärjestelmän muutos on aineetonta hyvää, eikä sen tuottamia parempia lukua voi syödä. Tästä ei pitäisi innostua tekemään vaalibudjettia. Raha on välttämätön vaihdannan väline, eikä tilastomuutos lisää kansalaisten ostovoimaa. Se vain lisäsi kuplatalouden riskiä, jonka merkit olivat jo 2006 käsillä. Kasvavia velkoja ei niitäkään voi maksaa tilastomuutoksen siunaamalla BKT:llä vaan vain rahalla.

Yrityssektorin kiistatta tuottama aineeton arvonlisä on sinällään hyvä asia, koska teolliset palvelut ovat parasta liiketoimintaa. Tietenkin yritysten taitava tuotannon kohdentaminen eri maihin lisää niiden voittoja ja niin kauan kuin pääkonttori on täällä, me kaikki hyödymme siitä yrityksen maksamien verojen muodossa. Mutta tässäkin on riskinä se, että emme selviä vain teollisten palveluiden varassa. Tarvitaan myös hintakilpailukykyinen teollisuus.

Suomessa ns. sisäinen devalvaatio on jäänyt täysin sivuun, vaikka sen olisi pitänyt olla hallituksen työlistalla koko euro-kauden ajan. Päinvastoin on koko ajan kasvatettu julkisia menoja. Yleisen mielipiteen muokkaamiseksi tälle suosiolliseksi on tarvittaessa tilattu selvitys ”unelma-Suomesta” filosofeilta ja sosiologeilta, jotka eivät taatusti kuin perusteista kansainvälisen kaupan ja talouden kentällä.

Esimerkiksi kolmen tohtorin ryhmä (Jääskeläinen, Urmas ja Vaivio) tyrmättiin ilman keskustelua, vaikka ryhmä esitti jo 90-luvulla sen mitä olisi pitänyt tehdä. Olisi tarvittu uusia ydinvoimaloita ja muita järeitä toimia teollisten investointien kannusteina. Nyt keskisuuret teolliset yritykset uhkaavat kaatua likviditeettiongelmiin mutta tämä ei aiheuta suurtakaan huolta politiikassa.

Niinpä niin – kunpa olisi vielä Kekkonen tai edes joku lähes hänen mittaisensa teollisuuden ymmärtäjä! Jos Väyrynen sitä tarkoittaa, hän on oikeassa! Olisi korkea aika lopettaa vienti kuristava – joskin sinällään laillinen lakkoilu – käyttäen täysin laillisia pakkosovittelun keinoja.


Professori Arto Lahti, Aalto-yliopisto