Mitä tulisi tehdä pk-yritysten kasvun aikaansaamiseksi – 10-kohdan ohjelma?
Professori Arto Lahti
1. Yrittäjyys elää murroksessa
1980-luvun puolivälissä pääomamarkkinat vapautettiin sääntelystä. Muutos oli tarpeellinen mutta prosessi hallitsematon. Olisi pitänyt muistaa, että instituutiot kehittyvät viiveellä. Siksi muutos olisi pitänyt aloittaa lainsäädännön saattamisesta globalisoituvan talouden tasolle eikä sallimalla vapaa pääomien liike ensi vaiheena. 90-luvun alussa kriisissä menetettiin 1/5 yrityskannasta ja turhan paljon kokeneita yrittäjiä, vaikka toisaalta muutosprosessi oli hallitsematon, vaikka se tuotti yrityssektorilla uskomattoman menestystarinan – Nokia.
Mitä tästä pitäisi oppia? Nyt kun on menossa uudelleen kansainvälinen kriisi, on kaikkialla havahduttu siihen, että investointipankkien ja talletuspankkien välille tulee asettaa tiukka rajankäynti. Ei ole mitään mahdollisuutta sallia keinottelu tallettajien rahoilla. Kuten Milton Friedman on itse havainnut analyysissään Yhdysvaltojen taloudesta pitkällä aikavälillä, talouden ylikuumeneminen aina päättyy kriisiin. Tässä kriisissä häviäjiä ovat pääsääntöisesti yrittäjät, palkansaajat, tallettajat ja piensijoittajat ja voittajia spekuloijat. Kuten Henry Ford aikanaan korosti, yrittäjyys siis tuottava työ rakentaa taloutta mutta ei spekulointi, joka toki on aina läsnä tehokkaillakin markkinoilla.
2. Yrittäjyys kasvaa yrittämisestä
Suomessa on raskas hallinto. Kansanedustaja Eero Lehden arvio on 20.000 hallinnoijaa työ- ja elinkeinosektorilla. Tämä luku on moninkertainen 80-luvun vastaavaan nähden. Suomessa suuria ikäluokkia pyöritetään lähinnä mentaalihoidoksi jäävässä työttömien koulutusruletissa. Tätä kohteena olevat koulutetut ihmiset pitävät perustellusti loukkauksena. Samalla vuosittain suuri osa oppilaitoksista valmistuvasta nuorisosta jää ilman koulutusta vastaavaa työpaikkaa. Miksi ei panosteta nuorten ihmisten harjoittelupaikkoihin? Nuoret voisivat hyvin nopeasti tarjota pk-yritykselle uusia impulsseja arvoltaan moninkertaisesti yli saamansa harjoittelupalkan.
3. Pk-yritykset tarvitsevat neuvontaa ja tietoa omilla ehdoillaan
Yrittäjä saa parhaat neuvot toiselta yrittäjältä ja asiantuntijoilta, joista tärkeitä ovat kirjanpitäjä, tilintarkastaja ja lakimies. Nämä yrittäjä aina valitsee ja myös maksaa itse. Ruotsissa julkiset konsulttipalvelut on yhtiöitetty (ALMI) mutta Suomessa on edelleen julkisesti rahoitettu konsulttijärjestelmä, jossa viranomainen vastaa tosiasiallisesta konsultin valinnasta. Koska asiakassuhde yrittäjille välittyy julkisen viraston kautta, yrittäjän on vaikea moittia konsultin laatua ja samalla hakea rahoitusta viranomaiselta, jonka toimeksiannosta ko. konsultti toimii.
Suomessa on laadukas yrittäjyyden korkeakoulu- ja yliopistojärjestelmä. Yhdysvaltojen malli nostaa yliopistot yrittäjyyden kasvun ytimeen. Yliopistojen läheisyydessä olevat hautomot ovat keskeinen instrumentti yrittäjyyden kasvussa. Esimerkiksi University of California arvioi nettisivullaan luoneensa 2 miljoonaa työpaikkaa Kaliforniaan. Nyt kun on luotu huippuyliopisto yrittäjyys-innovaatio-tehtävään, olisi syytä kohdentaa julkinen resurssit laajassa mittakaavassa Yhdysvaltojen mallin mukaisesti korkeakoulu- ja yliopistojärjestelmään.
4. Liiketoimintaosaamisen vaje ratkeaa panostamalla nuoriin
Suomessa on laaja ja osin julkisesti rahoitettu yrityspalveluklusteri mutta silti pk-yrityksissä on liiketoimintaosaamisvaje. Tätä näkökulmaa on korostanut KTY (Kauppatieteellinen yhdistys) edellisen puheenjohtajansa professori Uolevi Lehtisen johdolla - toimin puheenjohtajana 90-luvun. Tästä lähtökohdasta on syytä kysyä, miten tämä liiketoimintaosaamisen vaje on voinut syntyä, kun Suomessa on kansanedustaja Eero Lehden arvion mukaan 20.000 hallinnoijaa työ- ja elinkeinosektorilla, eli lähes EU komission verran. Tilanne on paradoksaalinen, kun pari viime vuosikymmenen aikana on lisätty rahoitusta julkisiin yrityspalveluihin.
Suomessa on vahva osaaminen kansainvälisen toiminnan johtamisesta. Suomen kansainvälinen yrityssektori on kaikilla mittareilla mitaten erinomainen. Sen sijaan kun katsotaan suomalaista pk-sektoria, on rehellisesti myönnettävä, että siitä ei ole muodostunut sellaista kansainvälistä voittajaa, kun lahjakkuudet hakeutuvat kansainvälisiin yrityksiin eikä pk-yrityksiin. Pk-yritykset ovat menettäneet yhteytensä nuoriin opiskelijoihin. 80-luvulla saattoi järjestää nuorelle harjoittelupaikan pk-yrityksessä yhdellä puhelinsoitolla. Tarvittaisiin radikaali rajojen avartaminen korkeakoulusektorin ja elinkeinohallinnon välillä, koska nuori akateeminen on tehokkain muutosagentti.
5. Annetaan korkeakouluille ja yliopistoille rahaa ja vastuuta
Voisimme oppia Tanskan verkosto-ohjelmista, joilla vuosina 1970-1990 luotiin Jyllantiin maaseudun keskelle 50.000 teollista työpaikkaa vaikeille pk-teollisille aloille? Tietenkin niiden totuus on se, että ohjelmat eivät kautta linja ole olleet menetys, mikä paljastui, kun 90-luvun vaihteessa haastattelin yrittäjiä Pohjoismaisen ministerineuvoston hankkeiden yhteydessä. Toisaalta hyvän ohjelman tulee ollakin riittävän avoin, jotta se sallii voittajien nousun eikä pönkitä epäonnistujia.
Miksi Suomeen ei ole luotu vahvaa yrittäjyysohjelmaa? Sitä olimme ehdottamassa Antti Paasion kanssa 90-luvun vaihteessa. Omana roolinani oli hallituksen maaseutuohjelmien alue. Jatkona syntyi Puu-Suomi-ohjelma tarkoituksena dynamisoida puutuotetoimiala Tanskan mallin mukaisesti. Ohjelmaa veti kansanedustaja Kyösti Karjula. Tämä ja muut monet ohjelmat jäivät vaille julkisten toimijoiden tukea, koska silloin ja vielä nytkin valtion ja kuntien varat ovat sidottu aina omiin ohjelmiin. Kuitenkin kansalaisaloitteena rakentuvat ohjelmat tuottavat usein hyvin paljon aloitteita ja innovaatiota ja vähäisillä kustannuksilla.
Nyt on korkea aika luoda yrittäjyyden ”suuri tarina”. Jos korkeakouluille ja yliopistoille allokoitaisiin merkittävä osa virallisen yrittäjyyden ja työllisyyden edistämisen määrärahoista, olisimme muutamassa vuodessa työvoimapulan eikä suurtyöttömyyden äärellä. Tässä on tietenkin perimmältään kysymys poliittisesta tahdosta mutta onko sitä varaa siirtää kovin pitkälle, koska ensi hallituskaudella on riskinä koko hyvinvointivaltion romahdus.
6. Yrittäjien oikeusvarmuutta tulisi ratkaisevasti parantaa
Yrittäjät eivät mitenkään voi hallita luokkaa 100.000 pykälää, jotka ovat velvoittavia EU-Suomessa. Niitä pitää vähentää radikaalisti, kuten Timo Summa EU-kaudellaan ehdotti. Yrittäjät kohtaavat käräjäoikeudessa aina maan parhaat juristit ja KHT:t vastapuolen edustajana – näiden alueiden palvelut puuttuvat KTM:n tarjonnasta lähes kokonaan, vaikka tarve on suuri (KTM Julkaisuja 5/2004). Johanna Karkian raportti kansainvälisestä konkurssi- ja saneerausmenettelystä on loistava – pitäisi panna nopeasti myös käytäntöön. Pienen työantajan velvoitteet ja vastuut ovat ylivoimaiset yrittäjien kannettavaksi ja ne tulisi punnita uudelleen, koska muuten vuokratyövoima valtaa alaa.
Toinen alue, joka perustellusti tulee esiin, on pk-yritysten heikko asema kilpailussa julkisista hankinnoista. Osaltaan tätä selittää julkisen toimijan usko siitä, että suuret yritykset ja organisaatiot ovat luotettavampia ja ne ylläpitävät jatkuvuutta. Toinen seikka on kuitenkin se, että kansallisesti on edelleen mahdollista tehdä valtion ja yritysten välisiä "hiljaisia" sopimuksia, jotka vähentävät tosiasiallista yrittäjien mahdollisuutta kilpailla julkishankinnoista. Valtio on myös Suomessa säätänyt lakeja ja asetuksia, jotka suosivat vapaissakin elinkeinoissa osaan elinkeinonharjoittajista.
7. Verotuksessa tarvitaan tervettä järkeä
Miksi ei poisteta alle 1.000 euron kuukausitulojen verotusta, koska kukaan ei tule alle sen summan toimeen – samalla poistuisi valtava byrokratia ja matalan tuottavuuden alojen yritykset saisivat palkkajouston. Nykyinen malli suosii pimeän työvoiman käyttöä, mikä lienee edelleen paha ongelma rakennusalalla tai ravintoloissa. Yrittäjän todellista riskiä ei edelleenkään oteta huomioon yrityksen pääomana, joten yrittäjä maksaa ylisuurta tuloveroa pääomaveroon nähden.
Verottajan ja vakuutusyhtiön asema julkisoikeudellisina toimijoina on aivan liian hallitseva muihin velkojiin nähden. Tämä mahdollistaa hyvienkin yritysten likvidoinnin verottajan ja vakuutusyhtiön saatavien turvaamiseksi. Tästä yrittäjä Henri Katajan kuolemaan johtanut prosessi on sellainen, jota ei pitäisi toistaa, mikäli halutaan todella yrittäjyyteen kannusteita. Katajan yritys joutui omaisten kertoman mukaan konkurssiin väärin perustein, koska määrävähemmistö kannatti saneerausta. Silti julkisoikeudellisten velkojien vaatimus ratkaisi käräjä- ja hovioikeudessa.
8. Sukupolvenvaihdokseen kannattaa panostaa kunnolla
Miksi ei tehdä kunnon laskelmaa sukupolvenvaihdoksen taloudellisista vaikutuksista? Jos sillä luodaan kymmeniä tuhansia yrittäjätyöpaikkoja, siihen luontiin kannattaa panostaa kunnolla – verohuojennus ei yksin riitä. Oppilaitokset ovat avainasemassa. Olisi mahdollista luoda oppilaitosten yhteinen ohjelma, jolla nuoriso valmennetaan yrityksiin – nyt koulutettu nuoriso jää työttömiksi. Sukupolvenharjoittelustipendi voisi olla halpa ja tehokas tapa saada vuodeksi nuoria seuraajia mukaan pk-yrityksiin – ylipäätänsä nuorten harjoittelu on avain menestykseen ja myös ekonomista.
Sukupolvenvaihdoksen avainasia on markkinapaikan luominen listaamattomien yritysten osakkeille, kuten yrittäjä Arto Tuominen aikanaan ehdotti. Tässä on hyviä pyrkimyksiä mutta mitään merkittävää läpimurtoa ei ole syntynyt.
9. Kansainvälistä rahoitus ja partnershipiä tarvitaan
Suomalaisen talouden valtava dynamiikka 1870-luvun nälkävuosien jälkeen on perustunut ulkomaiseen osaamiseen ja pääomaan. Miksi ei saada vauhtia suoriin ulkomaisiin investointeihin, vaikka tarjontaa olisi? Rahastomallin rinnalle tarvitaan yksityiset ulkomaiset sijoittajat, joiden houkutteluun tulisi panostaa (mm. veroedut) maakuntien tasolla – klusteritutkimus kansainvälisellä tasolla voisi tehdä tunnetuksi uusia ja unohdettuja klustereita ja alueita.
Mihin on unohtunut mahdollisuus luoda Suomen pankin ns. kakkoslista kasvuyritysten ”puulatuille” joukkovelkakirjalainoille – koron noustessa olisi uudelleen tärkeä rahoituslähde. Suuret pääomasijoitusyhtiöt ovat saaneet osakseen runsain mitoin julkisia panostuksia mutta sijoitukset kasvuyrityksiin ovat vähäiset. Nyt pitäisi kannustaa businessenkeleiden ja työtekijöiden sijoituksia Englannin mallin mukaan.
10. Innovatiiviset ohjelmat ovat elinkeinopolitiikan ydinsisältöä
Maaseutuohjelmat ovat liian passiivisia – pendelöinti ei ole ainoa vaihtoehto – maaseutu voidaan uudistaa. Puu, elintarvike ja vesi kullanarvoisia raaka-aineita – niihin tulisi panostaa vakavasti, koska niukkuus laadukkaista hyödykkeistä on ilmeinen globaalisti.
Internetin kehitys on lähivuosina nopeaa – semanttinen eli sisältöweb perustuu kansainvälisiin standardeihin ja helpottaa tiedon siirtoa yrittäjäsektorille. Suomella on vielä aikaa panostaa sisältöwebiin ja tehdä siitä kansainvälinen kilpailuetu, siis osaamisliiketoiminta yli rajojen. Tämä voisi olla kärkihanke – panostukset olisivat kohtuulliset valtavaan hyötyyn nähden, koska kyseessä on ns. low-tech.
Toinen merkittävä alue ja todellinen high-tech voisi olla vaikkapa nanoteknologia tai jokin muu. Nyt tarvittaisiin merkittäviä panostuksia, koska radikaaleja innovaatioita tarvitaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti